Otsikko: Jääthän vielä vähän (en päästä koskaan)
Fandom: MCU, Falcon & the Winter Soldier
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Violetu
Genre: Hurt/comfort
Paritus: Sam/Bucky
Summary: Bucky on loukkaantunut, Sam paikkaa.
A/N: Ajattelen tämän sijoittuvaksi jonnnekin Falcon & the Winter Soldierin vitosjakson jälkeen, mutta tämä ei kuitenkaan oikeastaan spoilaa sarjaa. Hurt/comfort voitti satuta ja paranna -genrepelin, tämä olkoon sen kunniaksi.
Sisältelee verta.
Enjoy!
***
Jääthän vielä vähän (en päästä koskaan)Buckysta tuntui, että häntä sattui kaikkialle, joka-ainoa lihas huusi häntä pysähtymään, lopettamaan kaiken liikkumisen. Haavat kirvelivät ja veri tahmasi hänen oikean käsivartensa valuessaan kyynärvartta pitkin alaspäin.
Hänen vasen käsivartensa oli Samin hartioilla, mies raahasi häntä rappusia ylös mutisten matalasti jotain, mihin Bucky ei jaksanut keskittyä niin paljon, että olisi saanut siitä selvää.
Sam asetti Buckyn seinää vasten, jotta sai työnnettyä avaimen lukkoon ja avattua Buckyn asunnon oven. Siinä ajassa Bucky ennätti valua seinää pitkin lattialle, mikä sai Samin kiroamaan tuskastuneesti.
“Buck, pääsetkö ylös? Bucky?” Sam yritti nostaa häntä.
Bucky pakottautui avaamaan silmänsä ja auttamaan toista parhaansa mukaan, vaikka tuntui, että kaikki energia oli valunut hänestä pois siinä vaiheessa, kun Sam päästi hänestä äsken irti.
“Minä yritän”, Bucky mumisi, ja Sam sai heivattua hänen käsivartensa takaisin hartioilleen.
“Yksi, kaksi kolme!” Sam nosti, ja Bucky ponnisti väsyneillä jaloillaan niin paljon kuin jaksoi.
Sattui.
Hän puri hampaansa yhteen, ettei huutaisi, kaikkialle sattui kuin hänen ruumiinsa olisi ollut tulessa.
Sam puolittain raahasi Buckyn tämän makuuhuoneeseen, ja ensimmäistä kertaa Bucky oli kiitollinen, että hänellä oli sänky.
Hän ei ollut käyttänyt sitä kuin kerran, ja sekin oli jäänyt paremminkin yritykseksi.
Nyt sänky tuntui kuitenkin suloisen pehmeältä, paljon paremmalta kuin rappukäytävän kova lattia.
“Ensiapuvälineet! Bucky, missä säilytät niitä?” Samin kärsimättömästä äänestä kuuli, että tämän adrenaliini virtasi yhä taistelun jäljiltä.
Bucky huitaisi kylpyhuoneen suuntaan, ja antoi sitten itsensä valahtaa niin rennoksi kuin pystyi.
Hänen oikean käsivartensa tekaistu side oli kastunut läpimäräksi jo pari korttelia sitten, ja nyt veri tuhri hänen uutuudenkarheat lakanansa. Ei sillä, että se olisi hirveästi Buckya siinä tilassa kiinnostanut, mutta ilmeisesti verenhukka laittoi ajatukset oudoille urille.
Eivät ne olleet edes kalliit petivaatteet, eikä niissä ollut mitään persoonallista, ei mitään, mistä Bucky olisi erityisesti pitänyt.
“Hei, herätys!”
Bucky havahtui sumenevista ajatuksistaan nykyhetkeen, kun Sam tuli takaisin ja läpsäytti häntä poskelle.
“Miksen minä saa nukkua”, Bucky valitti pakottaen silmänsä auki. Hän yritti mulkaista Samia, mutta katseen kohdistaminen pimeässä huoneessa oli yllättävän hankalaa.
Sam räpsäytti sängyn vieressä seisovan jalkalampun päälle, ja Bucky häikäistyi niin, että puristi taas silmänsä kiinni.
Hän ei ollut ennättänyt hommata asuntoonsa kattolamppuja. Tai no, häntä ei ollut kiinnostanut tarpeeksi, että hän olisi viitsinyt nähdä sen vaivan.
Sam tarttui varovasti Buckyn oikeaan käteen ja alkoi tehdä siihen uutta kiristyssidettä.
“Tämä tarvitsisi oikeasti tikkejä”, Sam mutisi, mutta jatkoi silti toimintaansa.
Bucky oli kiitollinen, ettei joutunut selittämään siinä tilassa, että hänen pikaparanemisensa, kiitos seerumin, ei sopinut yhteen tikkien kanssa, iho hylki niitä ja työnsi ne ulos ennen kuin niistä ennätti olla mitään oikeaa hyötyä.
Hän muisti kertoneensa sen Samille joskus, ilmeisesti toinen muisti.
Sam kiristi siteen huolellisesti, pyyhki käsivartta pitkin valunutta verta pois kostealla rievulla - Bucky ei tiennyt, mistä Sam oli sen löytänyt - ja motkotti koko ajan matalasti.
“Minulla oli kilpi, sinulla ei ollut mitään syytä hypätä eteen, ja sitten vielä käytit vahingossa oikeaa kättä luotien torjumiseen, senkin vihonviimeinen tolvana. Sinulla ei arvatenkaan ole mitään käsitystä siitä, miten sydämeni melkein otti ja pysähtyi kun näin, miten veri lensi… ja se ääni, mikä sinusta lähti”, Samia puistatti.
“Luulin, että olit saanut osuman suunnilleen kurkkuun tai rintaan, et sinäkään ole kuolematon. En olisi halunnut tajuta sitä näin kammottavalla tavalla, senkin - "
Sam veti väristen henkeä ja vaikeni, kun Bucky kohotti työläästi vasemman kätensä ja laski sormensa Samin poskelle.
“Ne yrittivät ampua sinut, mitä minun olisi pitänyt tehdä? Katsoa vierestä? Luulin, että tunnet minut vähän paremmin”, Bucky yritti naurahtaa, mutta sai aikaiseksi vain jonkinlaisen köhäisyn.
Sam tarttui Buckyn käteen ja piti sen lähellä kasvojaan, kun Bucky ei enää meinannut jaksaa kannatella sitä.
“Ensi kerralla en pian soita sinulle”, Sam uhkasi, käänsi Buckyn vibraniumkättä ja painoi suukon tämän kämmenelle.
Bucky hymyili ja sulki silmänsä. Hän oli niin väsynyt, ettei vastaan väittämisestä saati hereillä pysymisestä meinannut enää tulla mitään.
“Saanko minä nyt nukkua?” Bucky mumisi jo puoliunessa. Hän tunsi, miten Sam liikahteli hänen vieressään, kunnes koko toisen lämpö painautui hänen vasenta kylkeään vasten, Samin käsivarsi kiertyi Buckyn ympärille varoen visusti loukkaantunutta oikeaa kättä, ja toisen hengitys kutitti Buckyn kaulansyrjää.
“Vain, jos lupaat, ettet enää ikinä tee tuollaista”, Sam mutisi ja painoi nenänsä toisen korvantaustaan.
Bucky oli jo nukahtanut, eikä luvannut mitään, mutta Sam piti hänestä tiukasti kiinni koko sen ajan, mitä yöstä oli vielä jäljellä.
***
