Todelliset ystävät || Sallittu, draama, one-shot, Luna, FF-100

[Bebe]

Nimi: Todelliset ystävät
Kirjoittaja: Bebe
Beta: Ancka
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, one-shot
Henkilöt : Luna
Disclaimer: Hahmot ja paikat kuuluvat Rowlinille ja enkä minä saa tästä minkään laista aineelista palkiota tahi hyvitystä
Summary: Heille hän oli tarpeellinen.

A/N: Tällä ficillä osallistun FF-100 haasteeseen sanalla ystävät. Tämän ficin avulla haluan kiittää kaikkia ystäviäni, sillä he ovat aivan ihania. Erityisesti haluan kiittää ikiomaa muusaani ja omatuntoani, sillä hän on hoitanut hommansa erittäin hyvin.



--__--__--


Siveltimen jälki loihti kattoon kauniin pyöreän viivan, josta muodostui Nevillen vasemman posken ääriviiva. Kahdesta hennosta viivasta kehittyi Ginnyn toisen silmän yläraja. Kevyt sipaisu ja Hermione sai iloisen hymyn kasvoileen. Vain muutama tarkka veto ja Ronin nenä ilmestyi kattoon. Pari  terävää viivaa lisää, niin Harryn otsaa koristi tuttu salamanmuotoinen arpi.

Siinä he olivat, kattoon luonosteltuina, ystävät. Ainoat ihmiset koko maailmassa, jotka perheen lisäksi välittivät hänestä. Edellinen vuosi Tylypahkassa oli ollut aikaisempia vuosia mukavampi, sillä nyt hänellä oli viimein todellisia ystäviä. He eivät olleet niitä, jotka antoivat hänen olla mukana vain säälistä. Heille hän oli tarpeellinen.

Hermionen silmiin ilmestyi hiukkasen lisää ruskeata. Ronin pisamat putkahtivat esiin yksi kerrallaan. Nevillen kulmakarvoista tuli hiukan tuuheammat. Ginnyn posket saivat kauniin punertavan värin. Harryn hiuksiin sivellin taikoi hieman sinertävää sävyä, jotta maalaus ei näyttäisi yksiuloteiselta ja lattealta.

Häntä suretti Albuksen kaartin hajoaminen. Siellä hän oli tavannut ystävänsä, tutustunut heihin ja tullut osaksi ryhmää. Kokouksissa hän ei ollut tyhjänpantti vaan tarpeellinen. Hän oli viimein jotain, ei pelkästään se, jota muut pitivät outona retiisikorvakorujen takia. Kaartin avulla hän oli oppinut, mitä todella tarkoitti se, että ystävien puolesta oli valmis uhraamaan itsensä. Hän oli ylpeä siitä, että hän oli lähtenyt silloin taikaministeriöön, sillä se oli paljastanut, ketkä olivat todellisia ystäviä ja keihin kannatti luottaa.

Pieni sivellin leikitteli katolla muodostaen sanan "ystävät". Yhä uudelleen sivellin taipui maalaamaan tuon kultaisen sanan, joka merkitsi hänelle paljon. Vaikka sana ilmestyi kattoon kerta toisensa jälkeen tehden kullanvärisen lenkin ystävyksien ympärille, niin silti jokaisessa sanassa oli yhtä paljon rakkautta. Rakkautta, jonka hän oli valmis jakamaan ystäviensa kanssa.

Varovasti hän laski kultaisen kaljuunan keskelle pientä pöytää, joka oli vastamaalatun kuvan alla. Hän toivoi, että jonain päivänä kolikko lämpeäisi taas ja sen kylkeen ilmestyisivat uudet numerot. Hän toivoi, että kaljuuna ilmoittaisi jokin päivä jälleen, että olisi taas aika  toimia ja auttaa ystäviä, sillä hän oli aina valmis antamaan kaikkensa niille, joita hän rakasti.

--__--__--

[Taki]

Minä tykkäsin tästä Ihana ystävyysficci jossa oli lämmin ja mukava tunnelma. Ja oli kyllä mahtava oivallus liittää tämä 'ystävät'-sana niihin katossa olleisiin kuviin, jotka olivat kirjassakin mielestäni kamalan liikuttavia. Samoin se, että Luna toivoi uusien päivämäärien ilmestyvän kolikkoon, oli oivaltavaa ja söpöä.

Muutaman pienen kirjoitusvirheen bongasin:

Siinä he olivat, kattoon luonosteltuina, ystävät.

 

Hän oli viimein joitain

Pieni sivellin leikitteli katolla muodostaen sanan "ysävät".

Ensimmäinen kommenttini pitkiin pitkiin aikoihin, joten kommentointitaitoni on kyllä ihan ruosteessa enkä tiedä muuta tässä sanoisin Anyway, ihana lukea välillä ihan vaan ystävyydestä kun luen lähes aina pelkistä pareista. Kiitos tästä, tykkäsin.

[Bebe]

Oooo, kommentteja *hihhuloi onnellisena.* Kiitos teille kumpaisellekkin.

Minäkin pidin siitä kohdasta kirjassa ja se on yksi koko kirjasarjan ihannimmista kohdista. 

[Kirsikkaa]

Ihana. Käy jotenkin sääliksi Lunaa kun ennen sillä ei ollu ystäviä

[Fiorella]

MInusta tuo Lunan huoneen kattomaalaus oli kirjassa erityisen koskettava ja kertoi miten paljon ystävät Lunalle merkitsivät. Se todellakin ansaitsi oman ficin, ja tämä olikin ilo lukea. Lyhyt ja selkeä kerronta korosti sitä, mikä oikeasti on tärkeää; ystävyys ja luottamus ystävien apuun. Lopun viittaus kolikkoon oli ihana.

Kiitos tästä.

[Selection]

Tämä kommentti on yksi niistä jotka viipyvät ikuisuuksia. Tässä tämä nyt kuitenkin lopulta on.

Luna on hirvittävän kiinnostava hahmo Potterversumissa ja hänestä luen mielelläni ficcejä. Tähän lyhyehköön tekstiin olit mielestäni saanut melko hyvin Lunan tunteet kerrottua, ja se oli yksi tämän tekstin parhaimmista asioista. Myös se kuinka kerroit Lunan maalanneen ystäviensä kasvoja kattoonsa oli hyvin hellyttävä ja ihana osa tätä tekstiä. Kuten muutkin kommentoijat, myös minä olen sitä mieltä, että kolikkoviittaus tekstin lopussa oli oikein mainio ja rakastettavan söpö.

Kirjoitusvirheitä tekstistä löytyi, jopa melko paljon sen pituuteen nähden, ja se haittasi jonkin verran luettavuutta, mutta se ei nyt ollut se pääosa tässä tekstissä. Oli ihanaa lukea Lunan mietteitä ystävistä, ja vaikka teksti on vajaa viisi vuotta vanha, se ei ollut yhtään sen huonompi kuin jotkin nykypäivän ficit. Kiitos tästä vanhasta ihanuudesta, tuli upean nostalginen olo tätä lukiessa. Ja anteeksi viipyneestä kommentista viekä tuhannesti.