Title: Tulevaisuuteen haudatut
Author: FractaAnima
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Genre: aamukahvikeskustelu
Rating: S
Pairing: Peggy/Steve, Steve/Tony
Disclaimer: En omista fandomia, hahmoja yms, enkä saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
A/N: Rikotaanpa kynnys ja julkaistaan jotain muuta kuin Potteria tai originaalia, kääk. Tämä tässä on
Angielle, koska kukaan muu ei tule yhtä vahvasti MCU:sta mieleen. Ja koska olen viimein nähnyt kaikki Avengersit, kauan siinä kestikin.
(Kiitos myös
Saappaaton, joka on aina mun
Partner in Crime, ja esiluki, sekä antoi mun hihitellä tätä ylläriä etukäteen
)
Tulevaisuuteen haudatut
Oli sunnuntaiaamu. Aurinko siilautui keittiön ikkunasta ja väritti huoneen keltaiseksi. Peggy Rogers nosti kahvipannun liedeltä ja kaatoi siitä kahteen kuppiin.
"Huomenta, rakkaani", Steve asteli sisään kainalossaan päivän lehti. Hän suukotti vaimoaan otsalle ja istuutui pöytään. Peggy tarjoili kahvin, mutta ei istuutunut. Hän piteli toisella kädellä kahvikuppiaan ja toisella aamutakkinsa kaulusta.
"Mikä on?" Steve havahtui vaimonsa mietteliäisyyteen.
"Tämä tulevaisuus", Peggyn katse oli jossain kaukana. Steve laski päänsä ja huokaisi syvään. "Jotain tapahtui", Peggy tokaisi. Se ei ollut kysymys, se oli toteamus.
"Niin", Steve sanoi hiljaa.
Aika helvetin paljon tapahtui.
"Miksi tulit takaisin?"
"Sinun takiasi", Steve vastasi ilman epäilystäkään. Peggy katseli yhä tyhjyyteen.
"Niin aivan, mutta - ", Peggy puri huultaan ja muotoili kysymyksensä toisin: " - entä miksi et jäänyt?"
"Tulevaisuuteen?" Steve kysyi. Peggy nyökkäsi ja katsoi nyt aviomiestään tutkien. Steve pureskeli kieltään kuin sanoja, kuin kauas tulevaisuuteen haudattuja muistoja.
"Siellä ei ollut minulle enää mitään jäljellä."
"Koska minä en ollut siellä?" Peggy varmisti. Steve epäröi, näytti hetken surun murtamalta, kunnes nyökkäsi.
Eikä Tony.