V e d e n k u t s u
(S • Leila/Lilja • femme, fluff • 200 sanaa)
A/N: Tämä on taas yksi blokin purku teksti. Inspiraatiosanan
oranssi hain generaattorilla ja loppuinspiraatio lähti siitä, kun olen jo kesäfiiliksissä. Vaihteen vuoksi tuli taas kirjoitettua femmeä. Toivon mukaan tällainen pieni kesähöttö kelpaa muillekin!
Auringonvalo taittuu oranssiin horisontissa, kun kesäinen ilta alkaa vaihtua yöksi. Lilja katsoo pieni hymynkare huulillaan Leilaa, joka ui muutaman metrin päässä hänestä. Leila selkeästi rakastaa uimista ja tätä on aina hankala saada suostuteltua pois vedestä, joten Lilja on jo aikaa sitten luovuttanut yrittämisen. Ei heillä mikään kiire ole, sillä mökkiloma on vasta aluillaan, ja Lilja tietää, että seuraavan kahden viikon aikana hän saa uida enemmän kuin koko elämänsä aikana.
Leila pulahtaa pinnan alle ja Lilja huokaisee syvään, sulkien hetkeksi silmänsä. Pian hän tuntee kunnon nykäisyn jaloissaan ja kimeä kiljahdus kajahtaa ilmoille samalla kun hän tarttuu kiinni laiturin lautoihin.
”Voi hel–” Lilja keskeyttää lauseensa ja katsoo varoittavasti nauravaa Leilaa, joka pitää yhä kiinni hänen jaloistaan.
”Etkö tulisi vielä hetkeksi uimaan?” Leila kysyy kasvojen taittuessa viattomimpaan ilmeeseen, jonka hän taitaa. Ilme on Liljalle liiankin tuttu, mutta hän pitää päänsä.
”Tämän päivän uintikiintiöni on täynnä.”
Leila mutristaa huuliaan ja Lilja tekee parhaansa peittääkseen pienen naurahduksen.
”Joo, olet söpö, mutta ei enää”, hän sanoo ja ojentaa kätensä hipaistakseen märän hiussuortuvan pois Leilan poskelta. ”Rakas vesipetoni...”
Leila tuhahtaa, mutta saman tien hänen huulilleen kohoaa lempeä hymy. Lilja vastaa hänen hymyynsä ja Leila painaa pienen suukon hänen polvelleen.
”Huomenna sitten uit?”
Lilja nyökkää hymyillen. ”Tietenkin.”