Entä jos olenkin niin kuin Runebergintorttu | S

[flawless]

Ikäraja: S
Genre: kädenlämpöinen arkiangsti ja mitäänsanomattomuus, raapale (240 sanaa)
A/N: Lupasin kirjoittaa maaliskuun aikana pitkittyneen blokin kanssa taistellessani edes raapaleen, joten tässä sitä nyt ollaan. Pohdin eräs päivä sitä, kuinka intohimoisesti inhoan Runebergintorttuja, ja siitä sitten syntyi tämä 2,4-kertainen raapale. Kai tämäkin on jo jokin alku siihen, että sormet vetreytyvät näppiksellä pitkästä aikaa


*


Kellertävän loisteputkilampun alla tylsistyttävän valkoinen karamellin kääre särkee melkein silmiä. Siinä ne ovat retkottaneet jo monta päivää, työpaikan ankeassa keittiössä haljenneen keraamisen kipon syleilyyn unohdettuina ilman toista vilkaisua suuntaansa. Syön makaronilaatikkoa ketsupilla ja mietin, kuinka surullista onkaan samaistua säröilevään astiaan. Kohtalontoverin käsi nappaa makeisen ja rapistelee sen käärettä arkiaskareiden kovettamissa sormenpäissä. Päiväni jännittävin hetki on, kun minulle paljastuu sivusilmällä makeisen salaisuus; se onkin toffeeta eikä sellainen ei-minkään makuinen kova karamelli, joksi sitä arvelin. Kurotan itsekin karkkikipolle ja mutustan kermaista toffeeta, joka sukeltaa makunystyröihini pelastamaan makaronilaatikon mauttomuuden perässä ruokataukoni kulinaarista kokonaisuutta. Melkein hymyilyttää.

Kurotan optimistisen värikästä pikakahvipurnukkaa kohti ja tiputan teelusikallisen rapisevia rakeita höyryävään kuppiini. Katselen, kun ne sukeltavat kuuman veden syövereihin ja värjäävät sen epätasaisen tummanruskeaksi. Lorautan sekaan maailman pelastavaa kauramaitoa ja sekoittelen tuotostani hajamielisesti lukiessani samalla kahvipurkin kirjavasta etiketistä inspiroivaksi tarkoitettua mietelausetta. Hörpättyäni kahvia etäisesti muistuttavaa kuralitkua irvistän sekä onton positiiviselle elämänohjeelle että kieltä polttavalle kitkeryydelle.

Mietin, montakohan hyvää karkkia olen jättänyt syömättä tylsän kääreen takia ja moneenko konsumeristiseen markkinointikikkaan vielä elämänkaltaiseni aikana lankean ostaessani paskaa pikakahvia söpön hipsteripurkin huijaamana. Ja että onkohan ihmisetkin sellaisia, että rumat on kivoja ja kauniit paskoja sisältä. Ja että kumpaa itse olen, ruma vai paska ihminen. Tai entä jos olenkin niin kuin Runebergintorttu, joka sekä näyttää että maistuu paskalta. Kolistelen astiani pesukoneen uumeniin ja mulkaisen kahvipöydällä odottavia torttuja, joita tiedän inhoavani mutta joita erehdyn silti maistamaan kerran vuodessa vain pettyäkseni uudelleen.

Käännän selkäni leivonnaisille ja lampsin takaisin loisteputken valaisemaan arkeeni odottamaan jonkun erehdystä.

[Salem]

Olipas hieno. Sellainen arkielämän makuinen niin kuin alussa sanotkin. Minusta tässä oli sellaisia fiiliksiä, joihin jokainen voi samaistua, ja oikein maistui se päähenkilön arkifiilis, kun kaikki on niin kovin nähtyä.

hajamielisesti lukiessani samalla kahvipurkin kirjavasta etiketistä inspiroivaksi tarkoitettua mietelausetta.

Tämä oli jotenkin sellainen joka jäi mieleen. Monestiko sitä on tullut arkielämässä lueskeltua jotain muropakettia tai kahvipakettia tai shampoopurkkia.

moneenko konsumeristiseen markkinointikikkaan vielä elämänkaltaiseni aikana lankean ostaessani paskaa pikakahvia söpön hipsteripurkin huijaamana.

Ensimmäinen lainaukseni oli suosikkini, mutta tämäkin oli hauska. Kiitos tästä ♥

[Larjus]

Tän söpö otsikko houkutteli lukemaan, mut ai kauhia kun sitten haukuttiinkin Runebergintortut paskoiksi! Pitäskö loukkaantua Koska Runebergin tortut on just hyviä! (Tässä olis pitänyt puhua tippaleivistä, koska jumankauta ne vasta on kamalia niin ulkoisesti kuin maunkin puolesta!!!)

Mut jos jätetään torttuasiasta tuohtuminen sivuun niin joo, fiilaan tätä niin monessa asiassa. Samaistun, vaikka sitten kuitenkin niin monesta asiasta sitä ainakin haluis ajatella ajattelevansa eri tavalla (if that makes sense). Mut sitä se kädenlämpöinen arkiangsti on, ja toi mitäänsanomattomuuskin kuvaa kyllä niitä fiiliksiä hyvin. Tässä oli myös hyviä arjen pohdintoja, kuten tuo karkkien välttely kääreiden takia ja täysin päinvastaisesti tyhmien tuotteiden ostaminen kivojen pakkausten vuoksi. Aina sitä sanotaan, ettei kirjaa pitäisi tuomita kansien perusteella (yms. yms.) mutta kyllä niin varsin usein käy 🤔 Mut aina voi kai aatella, että pakkauksen on tarkoitus myydä tuotetta ja houkutella käyttämään sitä, et ei se väärin oo vältellä rumia kääreitä Vaikka siinä jotain sit missaisikin.

se onkin toffeeta eikä sellainen ei-minkään makuinen kova karamelli, joksi sitä arvelin.

Mä niin voin maistaa mielessäni just noi tollaset ei-minkään makuiset kovat karkit, ettei oo tosikaan. Miksi sellaisia edes tehdään, ja mistä niitä tarjoilukulhoihin aina revitään? Elämän suuria mysteerejä

Kolistelen astiani pesukoneen uumeniin ja mulkaisen kahvipöydällä odottavia torttuja, joita tiedän inhoavani mutta joita erehdyn silti maistamaan kerran vuodessa vain pettyäkseni uudelleen.

Tähän en onneks itse lankea tai niin ainakin nyt väitän, kun haluan olla fiksu ja oppia erehdyksistäni. (Ja muutenkin mun "herkkufilosofia" on aina ollut, että jos mä nyt ne kauheet kalorimäärät itteeni ahtaan niin mä haluan myös nauttia niistä! = syön vain herkkuja, joista oikeesti tykkään. Mikään ei oo kamalampaa kuin pahanmakuinen "herkku".)

Ja tämä todellakin on alku sormien vetristelyyn! Kiva kun olet saanut edes hieman purettua blokkiasi (kun sait valmiin tekstin aikaiseksi!), eikä tästä kyllä edes huomaa, että taukoa olisi ollut. Oikein kivasti ja elämänmakuisesti kirjoitettu, kaikessa mitäänsanomattomuudessaan

[kaaos]

Oi <3

Olipa tämä tunteita nostattava 2,4 rapsu! Tosi eläväinen, samaistuttava ja erikoisen ankeansuloinen? Moniaistinen kokemus myös. Oikein kuulin mukiin rapisevat pikakahvirakeet ja tunsin toffeen hampaissa. Kauramaito pelastaa kyllä monen tilanteen, mutta harmi ettei tuota kahvia pelastanut kuraisuudelta.

Kaikessaan hieno pieni teksti! Kirjoitusiloa ja -intoa sinne <3

[flawless]

Salem, kiva kuulla että arkisuus välittyi ja oli samaistuttavia fiiliksiä! Shampoopullojen etikettien lukeminen on kyllä parasta ajanvietettä, heh. Kehut lämmittivät mieltäni kovasti, kiitos kommentistasi! <3

Larjus, hahaa voi ei, älä loukkaannu! Voin kyllä siinä mielessä kääntää takkini Runebergintorttujen suhteen, että tippaleivistä oot kyllä ihan oikeassa, ne on vielä kauheampia. Ei ne oikein maistu miltään ja ne näyttää vähän aivoilta, joten ajatus niiden syömisestä on vähän luotaantyöntävä Kiva että fiilasit arkiangstailua, ulkokuoren perusteella arvostelua ja pahoja kovia karkkeja (en kyllä kans ymmärrä miks niitä edes tehdään!). Erityisen ihanaa oli kuulla, ettei tämä lukijasta tuntunut niin kankealta tauon jälkeen kuin kirjoittajasta tuntui Kiitos kovasti kommentistasi, oli tosi muksaa lukea ajatuksiasi! <3

kaaos, oi että, ihanaa kuulla että tämä herätti tunteita ja oli moniaistinen! Ihan mahtavaa, että tätä voi luonnehtia eläväiseksi ja samaistuttavaksi, vaikka olikin niin ankea - tai ehkä tämä on elämänmakuinen sitten juuri siksi Kiitos kirjoitusinnon toivotuksista! <3 Ne tulivat perille, oon rustaillut kuusi osaa uutta jatkistani tässä muutaman päivän sisään eli kai tämä siis toimi blokin purkuun ihan kiitettävästi Kiitos kommentista! <3

[Angelina]

Kommiksesta heippa! Nappasin tämän täysin tuon nimen perusteella, koska se oli ihan liian herkku ohitettavaksi ja mun oli pakko saada tietää, että mitä sillä meinataan

Siis tän koko tekstin kuvaus oli kyllä niin suoraan työpaikan taukohuoneesta, ettei tosikaan. Oikein pystyin aistimaan kaiken sen ankeuden ja liian pitkän työpäivän aiheuttaman väsymyksen ja takaraivossa jyskyttävän vitutuksen. Ite en juo kahvia, mutta niin paljon oon työkavereilta kuullut nurinaa meidän kahviautomaatin kuralitkusta, että pystyin yhtymään jopa tuohon kuvaukseen :''D Pidin myös kovasti tuosta ajatusten kulusta, että jos tylsän kääreen alta paljastuukin hyvä karkki, mutta söpössä purkissa oleva hipsterikahvi on paskaa, niin päteekö se ihmisiinkin - ihan looginen ajatteluketju, vaikka toki ei ehkä (aina) ihan niin mustavalkoisesti menekään

En edes muista koska olisin viimeksi syönyt Runebergintorttuja, mutta tämän myötä tekisi melkein mieli testata ja katsoa, että onko ne todella paskoja sekä ulkoa että sisältä (entä olenko itse?)  Mustakin tää oli oikein oiva teksti blokinpurkuun, nautin ♥

[flawless]

Angelina, ah, ankeat työpaikkojen taukohuoneet, kuinka loistokasta estetiikkaa <3 Kivaa että valitsit tämän kommentoitavaksi ja vielä nimen perusteella! Nimeäminen nimittäin on mun ikuinen akilleen kantapää, niin kiva että se ei ollut ihan kökkö. Oli tosi muksaa lukea sun ajatuksia tekstistä, kiitos paljon kommentistasi! <3 (Mutta Runebergin tortun syömistä en kyllä ollenkaan suosittele, säästä itsesi siltä tuskalta.)

[Waulish]

Siis eikä! Melkein järkytyin tämän tekstin lopussa, koska minä rakastan runebergintorttuja! Muut sesonkileivonnaiset ja -herkut kalpenevat täysin niiden rinnalla. Voisin syödä runebergintorttuja vuoden ympäri. Tosin eri valmistajien tortuissa on tosi paljon eroja, eikä osa ole oikein mistään kotoisin, joten ehkäpä lohduttaudun sillä, että tämän tekstin kertoja on vain törmäillyt poikkeuksellisen pahoihin yksilöihin.

Kertojan ja minun eriävistä makumieltymyksistä huolimatta tykkään tästä tekstistä hurjasti ja samaistun tähän niin kovin! Samaistun tähän niin kuin kertoja säröilevään keramiikkakulhoon: siihen, miten joskus aivot vain ovat sellaisella ankealla arkitaajuudella, jossa karamellikääreet tylsistyttävät, kahvi maistuu kuralitkulta ja ulkoisesti ruma merkitsee sisäisesti kivaa ja kaunis paskaa. Sellainen taajuus linkittyy luontevasti juuri työpaikan taukotilaan, jossa kaiketi pitäisi pystyä viettämään rentouttavia taukoja työpäivän lomassa, mutta joka pahimmillaan vain muistuttaa kaiken kurjuudesta. Ah.

Minua viehättää tässä tekstissä erityisesti se, kuinka tunnelma melkein hieman kohoaa, kun ankean kääreen alta paljastuukin kermatoffee, jonka tarjoama makuelämys melkein saa hymyilemään, ja pikakahvipurkkikin on optimistisen värikäs. Melkein, muttei ihan sitten kuitenkaan. Optimistinen värikkyyskin pettää ja jättää jälkeensä vain onton elämänohjeen ja kitkerän maun, ja niin arki rullaa rullaamistaan ja erehdykset seuraavat toisiaan. Tässä on sellaista kiintoisaa jatkuvuutta. Tulee arjenmakuisella tavalla mieleen "samaa paskaa, eri päivä" -hokema Stephen Kingin Unensieppaaja-kirjasta.

Pienen typon muuten bongasin: tokavikassa kappaleessa on "sellisia", vaikka pitäisi varmaankin olla "sellaisia"!

Ihan loistava teksti, kiitos! -Walle

[flawless]

Walle, ensinnäkin ihailen miten pitkästi oot saanut asiaa tämmöisestä tekstinrääpäleestä, oli ihanaa lukea sun ajatuksia! Sun kommenttisi piristi mua ihan hirmuisesti ja oon lueskellut sitä useamman kerran hymyssä suin. Oot paras <3 (Vaikka tykkäätkin runebergintortuista, hyyyyi ) Ankea arkitaajuus on kyllä hyvin luonnehdittu, samoin kuin "samaa paskaa, eri päivä". Etenkin jälkimmäiseen kyllä samaistun kovasti, hehee. Ja kiitti hei painovirhepaholaisen huomaamisesta, korjailin sen heti! Kiitos hurjan paljon kommentista, se ilahdutti mua tosi paljon <3