SK8 the Infinity: Etunimellä kutsuva ääni, S, Cherry/Joe, tuplaraapale

[Maissinaksu]

Ficin nimi: Etunimellä kutsuva ääni
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Cherry/Joe
Genre: Aivotärähdys hurt/comfort

Summary: Kaikki oli sumeankirjavaa sotkua, ja hänen päänsä oli haljeta.

A/N: Viimeisin jakso inspiroi pieneen h/c-pätkään, ja kerrankin sain pidettyä sanamäärän raapalemitassa. En kyllä tiedä miten hyvin teksti sinänsä onnistui, mutta ainakin sanottava tuli sanottua!

HUOM! Spoilaa episodia 9.



***



Pahoinvoinnin aalto pyyhkäisi Kaorun ylitse, kun hän yritti liikahtaa. Hakkaava kipu pakotti hänet keskittymään ainoastaan hengittämiseen.

Kaoru yritti päästä selvyyteen vuorotellen tarkentuvasta ja samentuvasta maisemasta. Hän liikautti varpaitaan ja sormiaan varmistaen niiden säilyneen ehjinä. Käsivarren vihlaisu sai hänet vaikertamaan.

Etäinen meteli voimistui ja tuntui halkeilevan omituisesti. Ihmisääniä ja moottorin hurinaa sekaisin.

"Cherry!"

Valo tunkeutui Kaorun näkökenttään.

"Cherry!"

"Kaoru..."

Kaorulla ei ollut enää voimia pitää silmiään auki, mutta hän olisi tunnistanut häntä etunimellä kutsuvan äänen missä tahansa.

"K-Koji –"

"Shh, ei hätää", Kojiro puheli hiljaa. Tämä sanoi jotain muutakin, mutta hän ei saanut selvää. Kaikki oli sumeankirjavaa sotkua, ja hänen päänsä oli haljeta.

Kun hänet nostettiin varovasti mutta päättäväisesti, Kaoru kuuli taas Kojiron äänen.

"...se oli melkoinen tälli, mutta tulet kuntoon tuota pikaa..."

Aivan, hän ja Adam...

Kaoru laski päänsä kantajansa rintaa vasten ja yritti rentoutua lievittääkseen kehossaan jylläävää kipua. Kunpa valot ja äänet vain olisivat pimenneet ja vaienneet.

"Tänne päin, takapenkille –"

"Vuotaako hän verta?"

"Minulla on hänen lautansa –"

Niin, Carla, Kaoru jaksoi ajatella. Carlaa ei saanut jättää.

"Kaoru, pysyhän hereillä. Pian pääset lepäämään."

Pysyn, pysyn, älä murehdi siinä, hän olisi halunnut vastata, muttei saanut kerättyä voimia niin pitkään lauseeseen.

"Kiitos..." hänen onnistui hengähtää. "Tulit hakemaan..."

Kojiron lämmin hymähdys kutitti hänen otsaansa.

[Grenade]

Aaaa, yhdeksäs jakso totisesti sai taas Matcha Blossomin näkymään ihan eri näkökulmasta ja se post-ed kohtaus: !!!!.

Ynh, raastoipa tää sydäntä, mutta sillä tavalla hyvällä tavalla. Onneksi sitä ei näytetty sarjassa, miten Kaoru sieltä radalta saatiin pois, niin voidaan kaikki vaan päättää, että Kojiro hänet sieltä pois kantoi.

hän olisi tunnistanut häntä etunimellä kutsuvan äänen missä tahansa.

Vaikka kaikki muu ympärillä järkkyisi, Kojiro on siellä edelleen, auttamassa ja tarjoamassa tukea, Cherryn tukipilari. <3

Kaoru laski päänsä häntä kantajansa rintaa vasten

world hard, Joe's tiddies soft <3

Ah, olipas tämä sydäntälämmittävä, vaikkakin hiukan kipeä ja raastava, sillä eiväthän loukkaantumiset koskaan ole kivoja. Mutta onneksi on apu lähellä, ja siihen osaa luottaa, pystyy luottamaan, vaikka välillä vähän kinastellaankin ja kaikkea.  Kiitos tästä! ^^

[Röhkö]

Voi söpöys!
Adamin matadorilyönti tuli niin puskista, että piti katsoa se kohta oikein useamman kerran. Ja tajusin vasta tässä, että se oli tosiaan kuin matadorin viitan heilautus 
Ilmeisesti Cherry oli kuin jääräpäinen härkä, joka yrittää palauttaa häntä maanpinnalle..

Onneksi näillä kahdella on toisensa. Grenaden kommentti tuossa sai repeämään, höhöö xD

Kiitos tästä pienestä juonen täydennyksestä, auttaa uuden jakson odottelusta.
- Röh

[Maissinaksu]

Yhyy, Matcha Blossom on kyllä niin herttainen. 😍 Olin kyllä viimeisimmän jakson kohdalla vähän että mitäs helvettiä ja ei tämä ole sallittua ömmömmöm.

Grenade: Minä niin pidän angstista, mutta samalla kaipaan onnellista loppua, ja sama meininki pääsi mukaan tähän. Luonnollisesti uskon, että se oli Joe, joka Cherryn sieltä kävi poimimassa ja kavereiden avustuksella päästiin sitten sairaalalle. Eihän Joella suinkaan pelkän näön vuoksi niitä lihaksia ole, hmm hmm. Cherrykin tämän totesi.

world hard, Joe's tiddies soft <3

xDD ❤️❤️ Ja pitipä samalla korjata tuosta ottamastasi quotesta sinne jäänyt päättömyys. Sen siitä saa kun laskee sanoja, muokkaa ja unohtaa lukea koko lauseen uudelleen!


Röhkö: Puuttuvat kohtaukset ovat kyllä kivoja ja mitä muutakaan sitä ihminen tekisi kuin odottelisi ficcien voimalla uutta jaksoa.

Ilmeisesti Cherry oli kuin jääräpäinen härkä, joka yrittää palauttaa häntä maanpinnalle..

Yritys hyvä kymmenen. :< Taisi käydä nyt Cherryllekin selväksi, ettei niiden vanhasta kaveruudesta ole enää tietoa. On se sääli.

Kiitoksia kommenteista, lämmittävät hurjasti! ❤️

[Larjus]

Oi että mä rakastuin jo tämän otsikkoonkin. Kun Kaoru on niin tarkka siitä, että S:n aikana hän on Cherry blossom, ei Kaoru, mutta sitten juurikin etunimen käyttö on se, joka nousee hyvällä tavalla esiin ja tietoisuuteen :3 Ja ainakin mulle tuli siitä myös sellainen tunne, että kun Kojirou näki Kaorun kaatuvan tällinsä myötä, hän unohti skeittauksen ja kisat jne. täysin ja ajatteli vain sitä, että Kaoru on loukkaantunut ja tarvii apua ja siksikin kutsui häntä etunimeltä :3 Vaikka aitojen sisällä oltiinkin, ei enää oltu skeittaamassa.

Grenade tossa hyvin totesi, että onneksi jaksossa ei näytetty käytännössä, kun Kaoru noukittiin radalta, niin pystyi päättämään jo valmiiksi canoniksi se, että hän poistui sieltä Kojiroun käsivarsilla ;3 (ja niinhän se sit menikin. Kyllä fanitytöt tietää! )

world hard, Joe's tiddies soft <3

Tääki on niin totta, ai että Grenulla on viisaita sanoja Joen tissieillä on hyvä funktio Kaorun tyynyinä (ja ai juma ku mun sormet ihan syyhyää päästä kirjoittaa sen ficin Joen tisseistä XD)

Tää oli kyl kauheesta aiheestaan huolimatta jotenkin mieltä lämmittävä. Se on toi Joen ja Cherryn suhde, miten ne ovat aina toistensa rinnalla vaikeinakin hetkinä, vaikka yleensä muuten aina piikitellään ja ollaan muka niin hyökkääviä ♥ Mut sit ku on tosi kyseessä, niin se molemminpuolinen välittäminen nousee pintaan. Vaihteeksi kiva myös lukea tällaista hurt/comfortia, jossa se hurt-osuus on ihan fyysistä, vaikka on koko tilanne varmasti Kaorulle henkisestikin raskasta, kun kykenee sitä kunnolla mielessään kertaamaan ja jäsentämään. Mutta onneksi hänen ei tarvitse sitä kaikkea sulatella yksin.

Vaikka tää fici sisällöltään vakava onkin, mun aivothan päätti tähän loppuun ryhtyä kuvittelemaan Joeta jossain hemmetin hoitsuasussa (reisisukat ja korkkarit ja kaikki) hoitamassa pyörätuoliin joutunutta, paikkailtua Kaorua 😂😂 Hitto jos olis kärsivällisyyttä piirtää niin kyllä taatusti taitelisin sen näyn! Tai ehkä siitä vois jopa jonkinmoisen huumorificinkin leipasta, vaikka se saattais mennä ehkä vähän OOC:ksi (tai sitten Joe haluis vaa vittuilla Cherrylle).

[Maissinaksu]

Tämä oli sarjassamme tekstejä, joiden otsikkoa sai vähän miettiä, joten hauskaa, että nostit sen erikseen esiin. Olen alusta asti ollut ihan fiiliksissä, kun Joe ja Cherry puhuttelevat toisiaan etunimillä ilman sen kummempia liitteitä, koska se on vain niin herttaista ja kulttuurillisestikin kertoo paljon läheisistä väleistä. :3 Jälkeenpäin tätä tekstiä on hauska tarkastella, kun tiedetään, miten canon kulki. Aika lailla se menikin siten kuin fanit olivat toivoneet ja veikkailleet. Tässä ficissä kuvittelin, että Adam oli lähtenyt lätkimään ja siksi Kojirokaan ei häntä huomioinut. Ja sitten ei muuta kuin bridal stylellä autoon ja sairaalaan. ^^

Olisin kyllä niin toivonut jotain minikohtausta, jossa Joe on tullut käymään sairaalalla Cherryn vieraana, mutta onneksi on ficcejä tusina ja toinen samasta aiheesta. Sanomattakin selvää, että hän oli huolissaan ja nyyh, Joe on sellainen isäkarhu. <3 Ja tuo Joe hoitsuvaatteissa voisi hyvinkin olla joku Cherryn toipilasajan painajainen. xD Kiitoksia, Larjus!

- Mai