Päivää! Sattumalta törmäsin tuolla raapalejuoksun puolella aikanaan tuohon kuudenteen raapaleeseen ja kiinnostuin sitten oikeastaan koko aikaisemmin mulle tuntemattomasta kirjasarjasta saman tien. Muutama päivä siinä meni ahmiessa ensin Shadow and Bone ja sitten Six of Crows, mutta olipahan palkitseva reissu. Suurkiitokset erityisesti sulle siis näiden kirjoittamisesta ihan senkin takia että siitä sain kimmokkeen ylipäänsä nää alkuperäisteokset lukea! Tämän kommentin kirjoittamiseen menikin sitten aika kauan, mutta nyt vihdoin sain aikaiseksi senkin tehdä.
Päätin olla lukematta näitä muita ennen lukuprosessin lopetusta, mikä olikin oikein mainio idea – sillä tavoin vältyin sen suuremmilta spoilereilta (noh, Darklingiin en koskaan oikein olisi luottanut muutenkaan
) ja tekstit aukesivat paremmin. Osasin myös arvostaa näitä ihania hetkiä paremmin! Ensiksikin Omenatarha ilostutti ja rauhoitti mua kovasti. Alina ja Mal joutuivat kyllä käymään läpi jos jonkinmoisia koettelemuksia niin yhdessä kuin erikseenkin, joten tuollaisen tavattoman suloisen hetken lukeminen oli ihanaa. Tykkäsin tuhottoman paljon siitä, miten valo oli läsnä tuossa raapaleessa ja ovathan Alina ja Mal tosi söpöjä tässä. Varsinkin tuo Alinan kehu ja molempien punastuminen ilahduttivat kovin!
Kazin ja Inejin raapale oli tosi hieno ja olit kuvannut Kazin luonteen ja tunteet Inejiä kohtaan todella autenttisesti! Oli helppo kuvitella, että Inejillä tosiaan olisi tuolla tavoin näppärästi kaksi valeasua, ja tuo tanssimaan opettaminen ihastutti mua kovasti. En nyt oikein osaa tuoda esille, kuinka paljon tästä raapaleesta pidin! Kazin ja Inejin välit ovat jotenkin monimutkaisella tavalla mutkattomat, jos siinä nyt on mitään järkeä, ja se oli kivasti esillä tässä.
Ainahan hän tavallaan halusi koskettaa, mutta nyt hän ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta.
Tämä oli ihana! Voi Kaz ja Kazin tunteet kun tämmöisiä ongelmia aiheuttavat. Pidin myös tän raapaleen ihan viimeisestä virkkeestä, oli jotenkin tosi sopivaa, että Kaz tuntee nimenomaan kauhua Inejin edessä.
Voi että! Ninan ja Matthiaksen suhde on samaan aikaan paras mutta sydäntäsärkevin asia ikinä, ja tää kolmas raapale todella kyllä sementoi sen. Matthiaksen mietteet ovat todella mielenkiintoisia erityisesti niiden kaksijakoisuuden takia – toisaalta ihastus ja rakkaus Ninaa kohtaan, toisaalta vanhat opit ja ennakkoluulot. Näiden kahden välinen asetelma oli ihan alusta alkaen hurjan kiehtova, ja tää raapale sisällyttää tosi hyvin sen ristiriidan mikä Matthiaksen sisällä velloo. Sana katse oli tässä mainiosti toteutettu, ja tää raapale oli kaikkiaan ihan todella ihana! Oli helppo samaistua Matthiaksen ylistäviin sanoihin, Ninahan totta tosiaan on varsin upea.
Tämä neljäs raapale oli tosi sympaattinen! Wylanin perhekuviot ovat melko lailla karmeat, mutta Alys oli aina ihan melko kiva, joten oli hauska lukea tää raapale. Wylanin kaksijakoiset tunteet olivat mielenkiintoisia, ja Alysin huolehtivaisuus ja käytös olivat kiehtovia! En oo aiemmin juuri ajatuksia uhrannut Alysin pohtimiselle, mutta oli kiva lukea tämmöinen kohtaus hänen ja Wylanin välillä.
Miten hyvin kukaan saattoi pärjätä, jos oli naimisissa sellaisen miehen kanssa kuin Wylanin isä?
Tätä tuli itsekin mietittyä! Jan Van Eck ei mitään vuoden isä -palkintoja tuu voittamaan, ei kovin kärkisijoja kolkuttele vuoden aviomies -pystinkään parissa varmaan.
Katoin tarkemmin viidennen raapaleen sanaa vasta lukukokemuksen jälkeen ja suoraan sanoen parahdin sen nähdessäni. Jotenkin se viisi tuntui sanana vielä hirveämmältä kuin menetys tai tuska tai joku muu geneerisempi sellainen. Matthiaksen kuolema satuttaa edelleen rankasti, joten ihan senkin takia tää raapale oli hirvittävän riipaiseva. Tasapaino ilon, helpotuksen ja menetyksen välillä oli kovin vaikuttavaa. Jesperin ja Wylanin ilo, Kazin väsymys, Inejin tuki ja sitten tietysti Ninan valtavan menetyksen aiheuttama suru, kaikki nämä loivat tähän raapaleeseen erittäin haikean tunnelman.
“Sinulla on oikeus olla onnellinen ja helpottunut”, Nina kuiskasi takaisin. “Meillä kaikilla on. Me voitimme.”
Tää oli täydellisesti Ninalle sopiva repliikki tähän tilanteeseen.
No nyt on mielenkiintoinen paritus! Kirjoja lukiessa en yhtään osannut ajatella sitä, että Sturmhond olisikin Nikolai, ja vasta nyt jälkikäteen oon tajunnut millaisia mahdollisuuksia se tarjoaa nimenomaan tän parituksen kautta. Tykkäsin siitä, miten tämän ollessa Aleksanderin näkökulmasta, hänestä puhuttiin Aleksanderina eikä Darklingina/Varjona. En aivan liikaa ajatuksia ole suonut Darklingille, mutta tämän myötä itsekin tajusin vähän tarkemmin sen, kuinka mielenkiintoinen hän onkaan. Ja tämä paritus on myöskin kiehtova, Nikolain flirtti luonne luo kivan kontrastin Aleksanderin pidättyväisyydelle. Oli hassunhauskaa, miten Aleksander kuitenkin päätyi Nikolaita kannelle seuraamaan. Joo-o, näillä on potentiaalia.
Ää, yhdeksäs raapale sujahtikin taas suoraan tunteisiin. Kirjoja lukiessa en ollut aivan niin kiintynyt Alinaan ja Maliin, mutta kyllähän tässä on tullut todettua se, että yhteenhän he kuuluvat oikein nätisti. Alinan päättäväisyys oli ihastuttavaa, ja Malin huoli Alinan maineesta erittäin uskottavaa.
Tuntui pahalta kun Mal oli niin etäällä, kuin tämä olisi koko ajan ajautumassa hänestä kauemmas, kunnes jonakin päivänä Alina huomaisi hänen olevan kokonaan poissa.
Oi että, tää summasi kyllä nätisti yhteen Alinan fiiliksiä, ja erittäin osuvalla tavalla. Tää pelko oli vahvasti läsnä läpi Shadow and Bonen, joten sen mukana pitäminen tässä raapaleessa oli tosi kiva juttu!
King of Scarsia en oo itse vielä lukenut joten en ihan vielä tarttunut raapaleisiin 7 tai 8, mutta lupaan tulla niitäkin kommentoimaan heti kun oon saanut King of Scarsin käsiini ja luettua! Saan ehkä enemmän irti niistä lukemisen jälkeen! Kaikkiaan nämä olivat ihania, ihan liikaa en oo ehtinyt vielä ficcejä Grishaversestä lukemaan, joten raapaleilla aloittaminen oli kivaa! Näissä oli ihanan monipuolisesti käsitelty eri hahmoja ja tilanteita, mistä pidin kovasti. Tykkäsin myös siitä, miten innovatiivisesti olit sisällyttänyt nuo raapalejuoksun sanat näihin teksteihin!
Kiitos paljon näiden kirjoittamisesta, lupaan tulla kommentoimaan lisääkin uusien ilmestyessä ja sitten kun saan tuon King of Scarsin luettua! Ihana nähdä sun ficcaavan tästä fandomista suomeksi Finissä.
