(Juhla)tunnelmaa tyrmässä ja muita raapaleita (Severus/Gilderoy, max. K-11), 18. osa

[Thelina]

mursuhilleri, ihanaa kuulla sinusta ja kivaa, että löysit tämän kokoelman pariin! Näihin kahteen on kyllä helppo ihastua ja jotenkin kaksikko toimii raapaleissa erityisen hyvin. Kiitos ihanista kehuista ja kommentista ♥

hiddenben, onpa ihanan ajattelevaista säästellä rapsuja ja tulla kommentoimaan ♥ Asia on varmasti juuri noin, että Lockhart lupaa pyhästi työrauhaa, mutta ei kuitenkaan pidä lupauksiaan Puddifootin ensivaikutelma on kyllä melko kaamea, mutta sokerisiin ficceihin se sopii kyllä yksityiskohdaksi. Kiitos taas ihanasta kommentista ♥


Ikäraja: K-11
Sanat: 100
A/N: Taas vaihteeksi myöhästyin raapalejuoksussa eilen illalla. Tässä siis ennen julkaisematon rapsu inspissanalla venus.

*

Venus

”Venus on tänä yönä kirkas”, Gilderoy sanoi tuijotellen haaveksivasti ikkunaa, jonka eteen Severus parhaillaan viritti tummia samettiverhoja. ”Se saa minut aina lemmekkääksi”, hän jatkoi matalasti hyristen ja kurottautui koskettamaan Severuksen selkää.

Severus tuhahti.

”Älä vain luule, että lankean tuohon hölynpölyyn, jota Sibylla on sinulle syöttänyt”, hän vastasi ja kiskaisi verhot tumman taivaan eteen.

”Hölynpölystä ei missään tapauksessa ole kysymys! Mutta lemmenhetki joka tapauksessa kelpaisi”, Gilderoy sanoi hunajaisesti hymyillen ja kaappasi Severuksen syleilyynsä.

Vähä vähältä Severus rentoutui ja antoi hänen hyväilyjensä sulattaa jääkuoren yltään. Heidän kehonsa painautuivat tiukasti vastakkain ja Gilderoy naurahti hiljaa.

Severus ei tosiaankaan ollut aivan immuuni venuksen lemmenvoimalle.

[hiddenben]

Tunnollisesti tulen lukemaan ja kommentoimaan uusinta Severoyta, koska nämä edelleen saavat hymyilemään! Jo alkuasetelma sai suupielet kohoamaan, sillä Lockhartista arvaa tasan tarkkaan heti, mitä hän tavoittelee. Etenkin tuo ”Se saa minut aina lemmekkääksi” oli niin Lockhart kuin olla ja voi Tykkään siitä, miten Severus näkee aina hänen lävitseen (toisin kuin monet naiset) ja haluaa panna vastaan. Se on aina yrityksenä hyvä kymmenen, vaikka ei melkein koskaan onnistukaan

Olet kyllä onnistunut luomaan tästä kaksikosta todella onnistuneen ja etenkin Lockhart on aivan IC joka kerta! Rakastan ajatusta, että Lockhart on käynyt juttelemassa Sibyllan kanssa ennustuksesta Voisin vaikka vannoa, että hän puhuu Severuksesta Sibyllalle ja he punovat yhdessä kaikenlaisia rakkausjuonia Severuksen pään menoksi. Ettei vain venuksesta puhuminen olisi ollut Sibyllan keksintö...

Hauska uusi raapale, jälleen kerran! Kiitos ♥

[Thelina]

hiddenben: Minustakin tuntuu, että Lockhart juoruilee hänestä ja Severuksesta muille Sibylla on varmasti oiva juttukaveri lemmenasioissa ja -ennustuksissa Kiitos taas kommentista, ihanaa että pidät!


Ikäraja: K-11
Sanat: 250
A/N: Taas myöhästyin raapalejuoksusta, mutta laitanpa juuri valmistuneen rapsun sitten tänne inspissanana oli koskettaa.

 *

Aamiainen

Severus keihästää haarukkaansa viimeisen pannukakunpalan ja nielee sen lähes pureksimatta. Kultainen lautanen katoaa ja tilalle ilmestyy kahvikuppi asetteineen. Severus kutsuu lähimmän kahvipannun luokseen ja yrittää epätoivoisesti sulkea korvansa Suuren salin iloisen aamuhälinältä.

”Nautitko aamiaisestasi, Severus?” Lockhart kysyy ja hymyilee utuisesti ruusukuvioisen teekuppinsa yllä. Severus murahtaa, kaataa itselleen kahvia, eikä välitä vastata. Häntä väsyttää, ja se on yksinomaan Lockhartin vika. Pitikin antaa tämän tarjota hänelle hallamarjaviiniä ja kaiken päätteeksi vielä…

”Voisin kenties tarjota sinulle jälkiruokaa”, Lockhart jatkaa ja pujottaa kätensä vaivihkaa pöytäliinan alle. ”Minusta tuntuu, että taidat tarvita pientä… piristystä ennen oppituntien alkua.”

Lockhart koskettaa kevyesti hänen reittään ja antaa kätensä liukua ylemmäksi liinan alla. Severus kilauttaa lusikkansa asettiin ja huomaa McGarmiwan vilkuileva häntä kysyvästi. Severus rykäisee, työntää kahvikuppinsa sivuun ja yrittää hätistää Lockhartin innokkaat sormet pois kaapunsa laskoksista, onnistumatta.

”Lockhart”, hän sihahtaa varoittavasti suupielestään.

Lockhart siemailee muina miehinä teetään ja ujuttaa sormensa Severuksen jalkojen väliin.

”Minä kun luulin, että sinä pidät yhteisistä aamuhetkistämme”, Lockhart kuiskuttaa matalalla äänellä.

Severus ei ehdi väittää vastaan: hänellä on täysi työ pitää kasvonsa peruslukemilla McGarmiwan haukankatseen, Verson kurtistuvien kulmien ja Dumbledoren tuikkivien silmien alla. Hän kääntyy äkäisenä Lockhartin puoleen ja tarttuu tätä ranteesta pöytäliinan suojissa.

”Kymmenen minuuttia. Sinun luonasi”, hän mutisee Lockhartille, jonka ote hänen kaavustaan pehmenee jokaisen sanan myötä enemmän. ”Ja tahdon juoda kahvini ensin.”

Lockhart päästää irti hänestä ja nousee hymyillen ylös tuolistaan.

”Lupaan olla valmiina”, hän kuiskaa ja kävelee muitta mutkitta ulos salista silkkikaapu hulmuten.

Severus kulauttaa kuppinsa kerralla tyhjäksi. Kun McGarmiwa kysyy syytä hänen poskiensa punoitukseen, on helppo syyttää kuumaa kahvia.

[marieophelia]

Ohhoh, Lockhartin päällekäyvyys nousee näköjään aivan uudelle asteelle. Ihan mahtavan kiusallinen aamiaistilanne! Alkaa tosiaan vaikuttaa siltä, että koko opettajakunta on päässyt perille Severuksen salaisuudesta. Gilderoyn voisi kuvitella ottavan aika kevyesti sen mahdollisuuden, että juttu paljastuu ja tosiaan jopa juoruilevan ja leveilevän saavutuksillaan. Tykkäsin erityisesti lopusta. Voihan Severus tosiaan uskotella, että hänen selityksensä kuumasta kahvista menee Minervalle läpi.

Ylipäätään kiva, että näissä on taustalla myös koulu- ja opettajayhteisöä, se lisää kiusallisuutta ja jännittävyyttä aivan hykerryttävällä tavalla. Gilderoy ja Sibylla on muuten helppo kuvitella ystävyksiksi -- yhdistäähän heitä se, ettei kumpikaan ole niin ammattitaitoinen kuin itse luulee.

Kiva, että tämä sai taas jatkoa!

[mursuhilleri]

Voi että, oli taas ihania rapsuja! Molemmat uusimmat todella hyviä ja nostattivat hymyn huulille. Nämä kaksi ovat just täydellisiä toisilleen ja voisin oikeasti lukea näitä loputtomasti

”Hölynpölystä ei missään tapauksessa ole kysymys! Mutta lemmenhetki joka tapauksessa kelpaisi”, Gilderoy sanoi hunajaisesti hymyillen ja kaappasi Severuksen syleilyynsä.

Siis tämä, tämä on niin loistava kaikessa loistavuudessaan! Niin gilderoymaista ja ovelaa. Tuo Venus on ehkä suosikkini tähän mennessä, joskin kaikki näistä ovat olleet äärimmäisen suloisia ja hulvattomia!

Kiitos näistä uusista osista, jään odottamaan lisää

[hiddenben]

Aaah, miten polttelevan jännittävä ja dramaatiikan puolelle kallistuva raapale Tässähän alkoi tunnelma tiivistyä varsin vikkelään, kun Lockhart lakkaa välittämästä yhteisestä salaisuudesta ja käy tuolla tavalla käsiksi Severukseen. Oi voi!

Tässä oli kyllä onnistunutta tilannehuumoria, kun Severus huomaa lukuisat katseet opettajanpöydässä ja etenkin Minervan äänettömät kysymykset ja kulmankurtistukset olivat mahtavia Voin jotenkin kuvitella, että hän on ollut valmis pelastamaan Severuksen Lockhartilta, mutta asia ei olekaan aivan niin kuin hän luulee. Ehkä Dumbledore jossain vaiheessa vihjaa Minervallekin, missä mennään

Tykkäsin muuten myös siitä yksityiskohdasta, että Severus syö pannukakkuja! Enpä olisi arvannut, ennemminkin olisin arvannut pelkkää paahtoleipää Mutta miksipä ei, voisin nimittäin hyvin kuvitella, että juuri Lockhart on esitellyt hänelle tämän oivallisen aamupalan Lockhart on kyllä kyltymätön... Ja Severus pitkälti hänen armoillaan! Saa nähdä, johtaako Lockhartin turhan avoin viestintä jossain vaiheessa konfliktiin ja miten siitä sitten selvitään. Kiitos jälleen uudesta osasta! ♥

[Thelina]

marieophelia: Heh, ihan totta että Gilderoyta ja Sibyllaa yhdistää se, ettei kumpikaan ole ihan yhtä pätevä kuin itse luulee ja aivan varmasti Gilderoy rakastaa juoruilla lemmenseikkailuistaan! Kiva, että seurailet tätä edelleen, kiitos kommentista ♥

mursuhilleri: Ihanaa kuulla, että olet tykännyt kaikista, mutta Venus on kyllä omien suosikkieni joukossa myös! Tässäpä yksi pikku rapsu lisää, kiitos kommentista ♥

hiddenben: Haha, aivan mahtava ajatus, että Minerva olisi valmis pelastamaan Severuksen Lockhartilta, mutta tämäpä ei tahdokaan tulla pelastetuksi En tiedä, miksi Severus söi pannukakkuja, kaipa hänkin niistä tykkää kiitos kommentista, ihanaa, että olet siellä ♥


Ikäraja: S
Sanat: 100
A/N: Taidan olla vähän väsynyt, mutta raapalejuoksun inspissana vitsikäs suorastaan vaati kirjoittamaan Gilderoy/Severusta

*

Lahja

”Minulla on sinulle lahja”, Gilderoy ilmoittaa astuessaan Severuksen huoneeseen. Severuksen syliin tyrkätään pieni, kultapaperiin kääritty paketti, jonka sisältö tuntuu yllättävän pehmeältä.

”Mistä hyvästä?” Severus kysyy kulmiaan kohottaen. Gilderoyn hymy on sangen epäilyttävä, ilmiselvästä innostuksesta puhumattakaan.

”Avaa, niin näet”, hän kehottaa salamyhkäisesti. Severus pyöräyttää silmiään ja kuorii paperin paketin päältä. Sisällön nähdessään hänen ilmeensä on tuikean hämmentynyt.

”Alushousut”, Severus sanoo ja kohottaa vaatteen kaksin käsin ilmaan. ”Pienet, punaiset alushousut. Luuletko olevasi vitsikäs?!”

”En”, Gilderoy väittää suorastaan kehräten.

”Senkin taulapää! En ikimaailmassa pane näitä jalkaani!”

”Eivät ne ole sinulle”, Gilderoy paljastaa, ”vaan minulle.”

Gilderoy taikoo housut jalkaansa ja pian Severuksen suuttumus unohtuu.

[hiddenben]

En kestä Ehkä olen ollut jo tarpeeksi kauan töissä ja aivoni ovat ihan lopussa tältä päivältä, mutta ei vitsit, kun tämä laittoi virnistelemään! Tuo lopun twisti oli vain niin hauska ja odottamaton! Osasin kyllä odottaa jotain tuollaista lahjaa Lockhartilta, mutta että hän antoi itselleen lahjan Severuksen kautta (vaikka toki hänellä oli myös oma aktiivinen osansa lahjasta nauttimisessa) oli kyllä hyvä ja erittäin lockhartmainen veto

Vitsikäs-sana on kyllä niin on point, kun Severus miettii Lockhartia ja hänen päähänpistojaan. Mutta niin vain, kerta toisensa jälkeen, Lockhart tuntee Severuksen salaiset halut täydellisesti ja saa juuri sen, mitä lähtee hakemaan. Nämä raapaleet ovat kyllä ihania päivän piristyksiä joka kerta! Kiitos tästä uusimmasta ♥

[marieophelia]

Saatoin vähän hihkaista riemusta, kun huomasin, että olet taas kirjoittanut jatkoa. Tämä vastakohtaisuus on vaan niin vitsikäs (juuri oikea sana Severoylle!). Tässäkin Gilderoyn epäilyttävä hymy ja ilmiselvä innostus vertautuivat hauskasti Severuksen tuikeaan hämmennykseen. Kumpikin on täsmälleen oma itsensä. Kiva tuo, että Gilderoy taikoo housut jalkaansa, tykkään aina siitä, kun taikoja ujutetaan mukaan ficceihin. Ahhah, tuo oli tosiaan hauska, että Gilderoyn lahja Severukselle onkin lahja hänelle itselleen.

Kiitokset, tästä parituksesta on hyvää vauhtia tulossa minulle jonkin sortin OTP.

[Thelina]

hiddenben: parasta, että tämä kaksikko saa virnistelemään! Kiitos taas ihanasta kommentista!

marieophelia: ooh, upeaa, jos tästä parituksesta tulee peräti OTP! Vaikka onhan se yksi monista minullekin, en varmaan ikinä voisi valita vain yhtä kiitos kommentista!

Ikäraja: S
Sanat: 100
A/N: Olipas vierähtänyt monta kuukautta ilman Severus/Gilderoyta, olikin jo vähän ikävä! Raapalejuoksu vaati pelastusta inspissanalla tunnustaa, joten tässäpä yksi raapale lisää

*

Silkkiä ja satiinia

”Lockhart, mitä ihmettä olet tehnyt kaikille kaavuilleni?” puolipukeinen Severus ärisi kiskoessaan vaatteita ulos tummapuisesta komerostaan.

”En mitään”, Gilderoy väitti salaperäisesti hymyillen.

”Tunnusta heti!” Severus vaati ja heristi kaapua käsissään. ”Tämä satiinihirvitys ei ole minun!”

”Voi kyllä se on”, Gilderoy vakuutti ja pukeutui sulavasti omaan laventelinsävyiseen silkkiunelmaansa. ”Sääli, etten vielä ehtinyt muodistaa väriä, mutta olen varma, että malli pukee sinua!”

”Ei taatusti”, Severus vastusteli ja etsi epätoivoisesti tavallista kaapua kaapistaan. ”Tässähän on puhvihihat!”

”Leikkaus on suunniteltu korostamaan komeita hartioitasi”, Gilderoy myhäili tyytyväisenä ja hipaisi Severuksen paljasta olkaa sormillaan. ”Odotahan vain, kun näet kauluksen ja helmakoristeet!”

”Sinä olet toivoton”, Severus huokaisi alistuneena.

[Thelina]

Ikäraja: K-11
Sanat: 100
A/N: Tämä on kirjoitettu raapalejuoksuun inspissanalla konjakki.

*

Tänään

Gilderoy jää makaamaan silmät suljettuina, kun Severus kierähtää omalle puolelleen ja vetää peiton alavartalonsa suojaksi. Rosmertan vuosikertakonjakki lämmittää rintaa ja hengitys on yhä tiheää kuin juoksun jäljiltä. Severus ajattelee Gilderoyn huokauksia, jotka ovat ensin alkuun teatraalisia, ärsyttäviä, kunnes lopulta muuttuvat pehmeiksi ja tahdottomiksi hänen kätensä alla. Hän pyyhkii sormensa lakanaan ja katsoo Gilderoyhin.

Kultaiset kiharat ovat hajallaan tyynyllä, eikä Gilderoy vaivaudu peittelemään itseään, vaan makaa rentona selällään. Konjakki kierähtää Severuksen vatsassa, kun hän tajuaa, ettei haluakaan toisen lähtevän. Hän on aina ajanut rakastajansa pois, joskus huonolla menestyksellä, mutta tänään…

”Lockhart”, hän kähähtää, ennen kuin muuttaa mielensä. ”Jää.”

Hymy riittää vastaukseksi.

[marieophelia]

Ahhah, itse tykkään hirveästi puhvihihoista (onhan Annan nuoruusvuodet lempikirjojani) Mutta enpä tiedä, miten ne Severukselle sopivat. Mitenköhän muut opettajat reagoivat Severuksen uuteen vaatevarastoon?

Toinen raapale onkin sitten yllättävänkin herkkä!

Severus ajattelee Gilderoyn huokauksia, jotka ovat ensin alkuun teatraalisia, ärsyttäviä, kunnes lopulta muuttuvat pehmeiksi ja tahdottomiksi hänen kätensä alla.

Yleensähän Severus on ainakin pyrkinyt pitämään jonkinlaista ironista etäisyyttä - ainakin henkistä! - mutta tässä vaikuttaa, että hän on tainnut menettää sydämensä kultakiharaiselle rakastajalleen. Voi sentään!<3

[hiddenben]

Oi oi, aivan ihanaa saada tulla lukemaan kaksi uutta osaa tähän romanssiin! Ensimmäinen raapale oli kyllä kaikin puolin huikea Ilmeisesti Lockhart on mallaillut aika kauankin vähän toisenlaisia kaapuja Severuksen päällä. Aika kamalaa kuitenkin muuttaa kaikki kaavut kerralla toisenlaisiksi. marieophelia esitti erinomaisen kysymyksen, ja minäkin haluaisin tietää ainakin sen, mitä McGarmiwa sanoo tästä uudesta tyylistä Alkoi muuten myös tuon Odotahan vain, kun näet kauluksen ja helmakoristeet! -repliikin myötä mietityttää, että oliko Lockhart mahdollisesti suunnitellut Ronin juhlakaavun xD

Ja voi ei noita Severuksen lämpeneviä tunteita tässä uusimmassa raapaleessa! On ihanaa saada lukea hänen vähän pehmenevän, vaikka se sitten olisikin Rosmertan vuosikertakonjakin vauhdittamaa. Pidin hurjasti siitä, kuinka Severus kähähtää, ja etenkin tämä kohta oli ajatuksia herättävä:

Severus ajattelee Gilderoyn huokauksia, jotka ovat ensin alkuun teatraalisia, ärsyttäviä, kunnes lopulta muuttuvat pehmeiksi ja tahdottomiksi hänen kätensä alla.

Luulen, että Gilderoy kiehtoo Severusta etenkin, kun hän pääsee Gilderoyn kiiltokuvapinnan alle! Tämä oli jotenkin tosi tarkkaavainen huomio, jota jäin miettimään hetkeksi. Tässä päästään hienovaraisesti molempien ihon alle, ja siitä pidän. Kiitos kovasti näistä!

[Thelina]

marieophelia, minullekin tulee puhvihihoista aina mieleen Anna <3 voisi tulla pitkiä katseita, jos Severus ilmaantuisi Suureen saliin puhvihihoissa! Ja vaikka Severus ei sitä tunnusta, niin tietenkin hän tykkää Gilderoysta<3 Kiitos kommentista!

hiddenben, Gilderoyn mielestä Ronin juhlakaapu varmaan oli hieno, tosin tylsän värinen voin melkein kuvitella McGarmiwan ilmeen, kun hän näkisi Severuksen uusissa asuissa! Ihanaa kuulla noita pohdintoja ja tulkintoja myös tuosta toisesta raapaleesta <3 Kiitos kommentista!


Ikäraja: S
Sanat: 100
A/N: Raapalejuoksu on taas käynnissä, jee! Menin tietysti heti kirjoittamaan sinne vähän lisää tästä kaksikosta inspissana oli ystävällinen.

*

Lomasuunnitelmia

”Tulen sitten kylään luoksesi”, Lockhart ilmoittaa, kun Severus kertoo lähtevänsä kevätlomalla pois Tylypahkasta. Hän ei ole käynyt Kehrääjänkujalla kuukausiin - oli aika käydä tarkastamassa kodin tilanne ja siivoamassa hämähäkinseitit kattolampuista.

”Et taatusti tule”, Severus vastustelee, peläten lomarauhansa puolesta.

”Täytyyhän sinun esitellä kotisi minulle! Tiedän sitten, millaiset verhot ja päiväpeiton tuon kesällä tullessani.”

”Mistä ihmeestä sinä oikein puhut?” Severus ärähtää.

”Tottahan sinä nyt huolit minut luoksesi asumaan! Kesäloma on kovin pitkä aika viettää erossa!”

”Lockhart, ole ystävällinen ja lopeta sekoilu”, Severus sanoo. ”En todellakaan ole muuttamassa yhteen kanssasi.”

”Voi Severus, saan kyllä vielä pääsi kääntymään”, Lockhart sanoo ja suukottaa punastuvaa Severusta poskelle.

[mursuhilleri]

Jee! Hypin riemusta kun näin, että tähän oli tullut uusi osa! <3 Tää on ihan mun suosikkificcejä!

Ah, tottahan toki Lockhart tahtoo asua Severuksen luona! Kesäloma tosiaan on aivan liian pitkä aika viettää erossa. Ja siis tietenkin Lockhart tuo omat verhot ja päiväpeiton, kuinkas muutenkaan.

”Et taatusti tule”, Severus vastustelee,

Naurahdin tälle, niin severusmainen kommentti! Mutta eiköhän se mieli vielä muutu En epäile hetkeäkään Lockhartin suostuttelutaitoja. Lukisin muuten mielelläni näiden kahden kesäloma-arjesta Kehrääjänkujalla!

Ihan parasta, että kirjoitit tähän lisää! Toivottavasti näitä tulee vielä monta Kiitos!

[Thelina]

mursuhilleri, hymyilyttää kovasti, että pidät tästä niin kovasti kesäloma-arjesta kirjoittelu sopisi kyllä hyvin nyt kesällä, katsotaan mitä keksin! Kiitos kommentista<3


Ikäraja: K-11
Sanat: 100
A/N: Raapalejuoksun raapale inspissanalla nälkä

*

Nälkä

”Minulla on nälkä”, Gilderoy marisee. On melkein kolme tuntia siitä, kun he ovat viimeksi syöneet. Severus on jo nousemassa vuoteelta, mutta Gilderoy makaa edelleen ryttyisten lakanoiden lämmössä. Sängyssä hänen ruokahalunsa aina herää, muiden halujen lisäksi tietenkin.

”Vastahan me söimme”, Severus väittää kiskoen mustia kalsareita jalkaansa. ”Ei sinulla vielä voi olla nälkä.”

”Sinä et aivan riitä ateriaksi, vaikka herkullinen oletkin”, Gilderoy sanoo kujeillen. Severus tuhahtaa.

”Kaapissa on kurpitsahilloa ja paahtoleipää”, hän kuitenkin sanoo, ja lientynyt ääni saa Gilderoyn hymyilemään. Gilderoy venyttelee makeasti ja pukee ylleen violetit alushousut ja hihattoman aluspaidan.

Severuksen katse seuraa hänen kulkuaan kaapille ja saa Gilderoyn haaveilemaan jälkiruoasta.

[carrowfan]

Tulin tarkastamaan tämän tilannetta ja voi sitä myötähäpeän viittaa jota Lockhart vetää perässään, hän on aivan kamala ja juuri siksi niin huvittavan rakastettava. Kiitos kun jatkat tätä, nämä ovat tämmöisiä kivoja välipaloja synkkään arkeen.

[Linne]

Ensinnäkin, iso iso kiitos kommenttiarpajaisten arvasta! En osannut odottaa sitä yhtään ja se oli ihana yllätys näin viikon alkuun!
<3 Siitä inspiroituneena olen itsekin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa raivaamaan kommentoitavien tekstien listaa huomattavasti lyhyemmäksi, olkoon tämä viikko oma henkilökohtainen kommenttimaratonini

Sitten asiaan ja tekstiin! Myönnän että olen lukenut jo kaikki raapaleet ja nauttinut niistä kovasti, mutta häpeäkseni kommentti on aina jäänyt kirjoittamatta.

Mikä paritus! Ihan loistava idea ja sopii tosi hyvin yhteen, vähän kuin toffeella päällystetty lakritsi! Tavoitat molempien hahmojen minuuden ilman että he silti vaikuttaisivat sopimattomilta toisilleen. Ja rakastan kaikkia noita Lockhartin asuideoita, ai että! Violetti kyllä sopii hänelle hyvin <3

Näistä suosikkini on kuitenkin Tänään! Ihana ajatus että höpsö, vaatteilla keikaroiva Lockhart on vihdoin se joka saa Severuksen jäämään eikä ajamaan rakastettuaan pois! Ja tykkään myös siitä ettei Lockhart ole moksiskaan Severuksen nuivasta asenteesta vaan on onnistunut voittamaan puoliverisen prinssin puolelleen

Tykkään tosi paljon näiden raapalemitasta, se kun on näin nykyään kärsimättömälle ihmiselle juuri sopiva mitta. Siinäkin pituudessa saat jo hyvän kuvan rakennettua näiden kahden suhteesta.

Summa summarum, pidän näistä aivan hirmuisesti ja toivon jatkoa! Kiitos <3

[Thelina]

carrowfan, mikä upea ilmaus tuo myötähäpeän viitta kiva kuulla, että seurailet tätä ja että ovat piristäneet arkea! Kiitos kommentista

Linne, olipa ihanaa, että arpa voitti ja sait kommenteista piristystä! Ja kivaa kuulla, että olet seuraillut tätä ja tykännyt! Lockhartin asuideat ja näiden kahden luonne-erot ovat kyllä ihan ehtymätön inspiraationlähde raapaleita on hauska kirjoittaa ja sekin on kiva, että sarja saa buustia raapalejuoksusta! Kiitos kommentista, tässäpä jatkoa


Ikäraja: S
Sanat: 100
A/N: Raapalejuoksu vaati pelastusta, joten Severus ja Gilderoy riensivät apuun! Inspissana oli joskus.

*

Joskus

”Joskus olisi ihanaa mennä treffeille oikein pitkän kaavan mukaan”, Gilderoy sanoo haaveksien. Severus tuhahtaa ja laskee kahvikuppinsa pöydälle.

”Älä unta näe, että minä lähtisin kanssasi mihinkään… oopperaan, teatteriin tai elokuviin, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan treffeillä”, hän kiirehtii sanomaan. Gilderoy hymyilee vienosti ja sekoittaa sokeria kahviinsa.

”Arvasin, ettet perusta sellaisesta. Siksi suunnittelinkin jotain vallan muuta”, Gilderoy paljastaa. ”Yksityisempää.”

Severus nielaisee. Vaikka hän kuinka yrittää teeskennellä, ettei ole kiinnostunut, hymystä päätellen Gilderoy näkee suoraan hänen lävitseen.

”Annan sinulle kolme vihjettä. Hotellihuone. Illallinen. Ammeessa.”

Severus on tukehtua kahviinsa. Gilderoy siemaisee viattomasti kupistaan.

”Sopiiko ensi viikonloppuna?” hän varmistaa, vaikka tietääkin jo vastauksen.

[Thelina]

Ikäraja: S
Sanat: 100
A/N: Raapalejuoksuun kirjoitettu, inspissana oli kohtalo

*

Kohtalo

”Täytyy olla kohtalon sanelemaa, että päädyimme kumpikin Tylypahkaan töihin samaan aikaan!” Gilderoy toteaa makoillessaan Severuksen sängyllä pitkän illan päätteeksi. ”Kuka tietää, olisinko muuten koskaan päätynyt tähän vierellesi”, hän jatkaa.

”Kohtalolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä”, Severus väittää. ”Kyllähän sinä tiesit, että minä olen täällä töissä, eikä koko pestiin edes ollut ketään muita hakijoita!”

”Muut ehdokkaat jättivät hakematta, kun kuulivat minun ilmoittautuneen”, Gilderoy sanoo ylpeänä. ”Eihän heistä olisi ollut minulle vastusta!”

”Niinhän sinä luulet”, Severus huokaisee. ”Olisin kyllä huolinut jonkun, joka selviää ilkiöistä ilman apua.”

”Mutta tuskinpa olisit huolinut ketään muuta sänkyysi”, Gilderoy toteaa suloisesti.

Siihen Severus ei vastaa mitään.