(Juhla)tunnelmaa tyrmässä ja muita raapaleita (Severus/Gilderoy, max. K-11), 18. osa

[Thelina]

Ficin nimi: (Juhla)tunnelmaa tyrmässä ja muita raapaleita
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: kevyttä huumoria ja romantiikkaa
Ikäraja: max K-11, kerrotaan jokaisen tekstin kohdalla erikseen
Paritus: Severus/Gilderoy
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle

A/N: Olen kirjoittanut raapalejuoksuun useamman Severus/Gilderoy -rapsun ja päätin tehdä niistä tällaisen kokoelman Nämä eivät välttämättä liity toisiinsa, vaan ovat ihan erillisiä tarinoita ja palasia tästä parituksesta jokainen. Mukana myös muutama muu rapsu, joita ei ole aiemmin julkaistu raapalejuoksussa.

Sisällys:

1. Syntymäpäiväyllätys, S
2. (Juhla)tunnelmaa tyrmässä, S
3. Yövieras, S
4. Otusongelma, S
5. Väriä elämään, K-11
6. Muistikatko, K-11
7. Kahvitauko, S
8. Luutakomero, K-11
9. Tahtojen taisto, S
10. Venus, K-11
11. Aamiainen, K-11
12. Lahja, S
13. Silkkiä ja satiinia, S
14. Tänään, K-11
15. Lomasuunnitelmia, S
16. Nälkä, K-11
17. Joskus, S
18. Kohtalo, S

[Thelina]

Ikäraja: S
Sanat: 250

*

Syntymäpäiväyllätys


Lockhartin huoneesta kuului hyräilyä, joka kantoi kauas käytävän päähän saakka. Severus kiihdytti askeliaan ja pyyhälsi sisään pimeyden voimilta suojautumisen opettajan toimistoon äkäisenä kuin myrskytuuli.

”Mitä Merlinin nimessä tämä oikein tarkoittaa, Lockhart?” hän kysyi, hätistäen perässään leijailevia ilmapalloja kauemmaksi. Severuksen kaapuun oli takertunut pinkkiä serpentiiniä ja kunnon tujaus kultaista glitteriä. Kaiken lisäksi hänen päähänsä oli ilmestynyt naurettava kartionmuotoinen syntymäpäivähattu, joka ei millään suostunut katoamaan. ”Paikkani Suuressa salissa on kuin sirkuksen jäljiltä! Peikkokin osaisi päätellä sinun olevan siihen syypää!”

”Huomenta, Severus!” Lockhart tervehti iloisesti. ”Pidätkö koristeistani? Pikkulinnut kertoivat, että sinulla on tänään syntymäpäivä, enkä kertakaikkiaan voinut olla ilahduttamatta sinua pienellä juhlayllätyksellä heti aamutuimaan! Joko avasit lahjasi?”

”En!” Severus kivahti. ”Poista kirotut loitsusi minusta heti paikalla! En voi sietää tällaista hölynpölyä edes sinulta, Lockhart!”

”Älä viitsi olla noin yrmeä, Severus hyvä”, Lockhart sanoi huuliaan mutristaen. ”Olin juuri avaamassa ääntäni onnittelulaulua varten.”

”Uskallakin…”

”Hys hys”, Lockhart sanoi ja asteli laventelinvärisessä kaavussaan aivan Severuksen eteen. ”Nyt kun kerran olet siinä, voit yhtä hyvin saada toisen osan syntymäpäivälahjastasi.”

Severus ei ehtinyt kieltäytyä, kun Lockhart jo painoi vartalonsa kiinni häneen, laski pehmeän kätensä hänen poskelleen ja suuteli häntä. Severuksen polvet notkahtivat ja hän huomasi tarttuvansa kaksin käsin Lockhartin kaapuun pitääkseen itsensä tasapainonsa. Lockhart sen kuin jatkoi, hymyillen itsetietoisesti hänen huuliaan vasten. Severus huoahti tämän suuhun, tietämättä itsekään, oliko kyse tuskastumisen vai mielihyvän osoituksesta.

Lopulta Lockhart vetäytyi kauemmaksi, sipaisten sormillaan Severuksen silmille valahtanutta tukkaa.

”Kas niin”, Lockhart sanoi hymyillen. ”Täytyy sanoa lahjani pukee sinua: kasvosi rusottavat heleämpinä kuin nuoruuden ensilempi!”

”Ole hiljaa”, Severus sanoi ja suuteli Lockhartia uudestaan.

[Thelina]

Ikäraja: S
Sanat: 100
A/N: Tämäkin oli tulossa raapalejuoksuun inspissanalla kurpitsa, mutta myöhästyin julkaisusta, kun joku ehti edelleni! Tässäpä siis aivan ennennäkemätön Severus/Gilderoy -rapsu

*

(Juhla)tunnelmaa tyrmässä


Kurpitsajuhlan jatkot opettajainhuoneessa olivat sujuneet perinteiseen tapaan rauhallisesti. Booli saattoi olla hieman terästettyä, mutta keskustelu ja kanssakäyminen pysyivät joka tapauksessa tavanomaisen sivistyneinä. Tilanne oli kuitenkin lähtenyt hallinnasta jotakuinkin siinä vaiheessa, kun Lockhart oli mystisesti onnistunut kutsumaan itsensä jatkojen jatkoille Severuksen tyrmähuoneeseen.

”Ah, hämyinen kynttilävalaistus sopii tunnelmaan täydellisesti!” Lockhart sanoi ja istahti muitta mutkitta Severuksen lempituoliin, pidellen viskilasia sirosormisessa kädessään.

”Mihin tunnelmaan?” Severus kysyi kulmiaan kurtistaen. Lockhartin huulet kaartuivat pehmeään hymyyn ja tämän silmät tuikkivat merkillisesti kynttilänvalossa.

”Kurpitsajuhlatunnelmaan, tietenkin”, Lockhart sanoi. ”Tai miksei johonkin muuhunkin.”

Aamulla Severus heräsi Lockhartin vierestä, eikä uskonut voivansa enää koskaan istahtaa lempituoliinsa ajattelematta tämän alastonta kehoa.

[Thelina]

Ikäraja: S
Sanat: 200

*

Yövieras


Severus heräsi hätkähtäen. Makuuhuoneessa oli hiljaista ja pimeää: ainoastaan herätyskellon itsestäänvalaisevat viisarit hohtivat hiukan, valaisematta juurikaan. Kello näytti puoltayötä. Oliko käytävästä kuulunut jokin ääni, vai miksi hän oli herännyt?

Severus höristi korviaan, mutta mitään ei kuulunut.

”Äh, olkoon”, hän mutisi väsyneenä, kääntäen kylkeä. Voro saisi hänen puolestaan hoitaa yölliset hiipparoijat.

Severus oli juuri nukahtamaisillaan, kun hänen sänkynsä patja yhtäkkiä notkahti ja jokin lämmin ja elävä painautui kiinni hänen selkäänsä.

”Mitä halvattua!” Severus karjaisi, kierähtäen ympäri. Hän tönäisi tunkeilijaa kyynärpäällään, tavoitellen taikasauvaansa tyynynsä alta. Saatuaan valot syttymään hän huomasi tuijottavansa suoraan Lockhartiin, joka hieroi rintaansa pahastuneen näköisenä.

”Merlin, Severus!” Lockhart sanoi. ”Ei sinulla ole mitään syytä käydä kimppuuni tuolla tavalla! Ethän halua herättää koko linnaa?”

”Mitä pirua sinä oikein teet täällä?” Severus kysyi hampaitaan kiristellen. ”Painu omaan sänkyysi, minä yritän nukkua!”

”Sitähän minäkin yritän!” Lockhart väitti. ”Vaan kun en saa unta, heräilen vähän väliä! Ajattelin, josko sinä vanhana yökyöpelinä olisit hereillä tai mahdollisesti kaipaisit petiseuraa. Tottahan sinä tiedät, että kaksin nukkuessa myös uni maistuu kahta paremmin?”

Lockhart teki itselleen tilaa ja ujuttautui Severuksen peiton alle, aivan hänen kylkeensä kiinni.

”Mutta...”

”Hyvää yötä, Severus”, Lockhart sanoi ja kietoi käsivartensa tiukasti hänen ympärilleen.

Se tuntui oikeastaan yllättävän mukavalta, Severus ajatteli, ja nukahti uudestaan.

[Thelina]

Ikäraja: S
Sanat: 200
A/N: Kirjoissahan Lockhart taisi jättää oppilaat hoitamaan ilkiöt puolestaan, mutta miksipä hän ei voisi kysyä apua Severukselta

*

Otusongelma


Perjantain oppituntien jälkeen Severuksen luokan ovelta kuului pahaenteisen viehkeä koputus. Ennen kuin hän ehti sanoa sanaakaan, Lockhart purjehti muitta mutkitta sisään, tavanomaisen värikkäänä kuin mikäkin riikinkukko.

”Severus! Ei sinulla sattuisi olemaan hutsunmyrkkyä varastossasi? Voisin tietysti keitellä annoksen itsekin - tiedän nimittäin varsin erinomaisen reseptin - mutta valitettavasti asialla on melkoisen kiire!”

Severus kurtisti kulmiaan. Oliko Lockhart tosiaan onnistunut kasvattamaan hutsunmunia verhoissaan kenenkään huomaamatta? Tästä Voro ei kyllä ilahtuisi: ne pirulaiset osasivat saada aikaan melkoisen sotkun.

”Tietääkseni tässä linnassa ei ole aikoihin ollut moista tuholaisongelmaa. Myrkkyvarastoni ovat aikaa sitten tyhjenneet”, Severus sanoi.

Lockhartin teatraalinen huokaus sai hänen päänsä särkemään.

”Täytynee kehitellä toinen keino Cornwallilaisten ilkiöiden häätämiseen. Toisluokkalaiseni päästivät lauman valloilleen ja arvelin, että kunnon annos hutsunmyrkkyä tekisi niistä selvää tuossa tuokiossa. Ovathan otukset lähes samankokoisiakin…” Lockhart sanoi.

Severus pärskähti.

”Saanen kysyä, miksi et käyttänyt niihin yksinkertaista jähmetysloitsua? Saisit ne häkkiin huomattavasti siistimmin.”

Lockhartin kasvot kirkastuivat.

”Sinäpä sen sanoit, Severus! Taisit muistaa, että juuri niin tein kirjassani Patikkaretkellä pahanhengen kanssa! Hengellä nimittäin oli naapurinaan ilkiö poikineen!”

Lockhart liikahti lähemmäksi ja moiskautti mojovan suukon suoraan Severuksen suulle.

”Kiitos avusta, vaikka ratkaisu taisikin oikeastaan olla täysin omaa ansiotani!”

Severus tuijotti hämmentyneenä Lockhartin perään. Mikä kumma hänen kasvojaan oikein kuumotti?

Ärsytystä se ei ihme kyllä tainnut olla.

[marieophelia]

Kommenttikampanjasta hei!

Luinkin jo illalla Raapalejuoksusta Otusongelman, ja sitä lukiessani mietin, onkohan Lockhartilla ja Severuksella meneillään muutakin kuin satunnaista suukkojenvaihtoa. Yllätyinkin iloisesti, kun huomasin, että olet kirjoittanut kaksikosta enemmän. Erilaisempaa ja sitä myötä herkullisempaa paria saakin Pottereista hakea.

Vaikka sanotkin A/N:ssa, etteivät tarinat liity toisiinsa, mietin, että Severuksen ja Lockhartin suhde varmaan olisi sen tyyppinen, että se ikään kuin alkaa jokaisella tapaamisella uudestaan. Severus varmaan miettii jokaisen kerran jälkeen "ei enää ikinä, mitään ei koskaan tapahtunut" ja Lockhart taas nauttii siitä, että saa hurmata Severuksen yhä uudestaan. Mielestäni siis tällaiset irralliset tarinat kuvaavat osuvasti salasuhteen laatua, vaikkeivat sinänsä liittyisikään toisiinsa.

Molemmat hahmot on kuvattu todella alkuperäisille uskollisina. Varsinkin Lockhartin yletön itsevarmuus on hupaisaa luettavaa ja syntymäpäiväyllätys on juuri niin kiusallinen kuin Lockhartilta voi odottaakin. Severus on myös niin hauska, kun hän vähän muodon vuoksi hampaitaan kiristellen kuitenkin antaa Lockhartin tehdä täsmälleen, mitä tämä haluaa.

Mietin, kytkeytyvätkö raapaleet jollain tavalla Salaisuuksien kammion canoniin. Sinänsähän sillä ei mitään väliä ole. Jäin vain miettimään tuota Kurpitsajuhla-raapaletta, sillä sinä iltanahan Norriska olisi kangistettu ja minua huvitti asetelma vielä hieman lisää, kun mietin, että Lockhart ja Severus olisivat niin järkyttävän tapahtuman jälkeen lähteneet pelehtimään keskenään.

Nämä olivat niin veikeitä, että tuli jotenkin kujeellinen olo lukiessa. Luen mielelläni lisää, jos ja kun kaksikosta vielä lisää kirjoittelet. Kiitokset!

[hiddenben]

Ah, vihdoin pääsen kommentoimaan näitä! Kun kerran raapalejuoksuun ei kommentteja kuulu kirjoittaa, on kiva, että osa sinne kirjoitetuista raapaleista julkaistaan myös itse tekstiosastoilla, ja nämä Severus/Gilderoyt (Gilderus? Severoy? ) ovat ehdottomasti suosikkieni joukossa! Yhdyn sataprosenttisesti marieophelian kehuihin ja kommentteihin, nämä ovat nimittäin todella hulvattomia ja viihdyttäviä raapaleita ja tuntuu, että jaksaisin lukea näitä kuinka tai vähintään säästää näitä pahan päivän varalle

Tässä kaksikossa on nimittäin jotain aivan erityistä, he ovat niin toistensa vastakohtia! En kyllä ymmärrä, miten heidän suhteensa voisi oikeasti toimia, mutta ehkä tässä tapauksessa auttaa se, että he eivät jaa asuntoa tai sen hoitoa. Voin nimittäin kuvitella, että Severuksella menisi hermot joka toinen tunti, kun Gilderoy keksii yhtä jos toista puuhaa, jossa aina epäonnistuu eikä sitten vaivaudu edes siivoamaan jälkiään Tylypahkassa sentään kotitontut hoitavat siivoamisen ja molemmilla on omat huoneet. Ehkä se auttaa löytämään onnea ja auvoa tässä erikoisessa suhteessa?

Mutta! En osaa oikein sanoa, mikä näistä on suosikkini! Oli hauskaa saada lukea tuollainen ennennäkemätön Severus/Gilderoy ja jos marieophelian teoria pitää paikkaansa, siitä tekee vielä hauskemman tuo, että Norriska on juuri kangistettu ja tämä kaksikko päättää keventää tunnelmaa vehtaamalla Ehkä kuitenkin tuo aivan ensimmäinen on eniten mieleeni, sillä mielikuvat ovat mitä hauskimpia. Tämä lause varsinkin nauratti:

”Hys hys”, Lockhart sanoi ja asteli laventelinvärisessä kaavussaan aivan Severuksen eteen.

Hys hys Mutta myös Yövieras on aivan huikea! Erityisesti tuo Severuksen Mitä halvattua! ja kuinka Gilderoy vain sujahtaa vällyjen alle tuosta vain sen kummemmin kyselemättä. Mahtavaa toimintaa Tykkään myös kovasti siitä, miten Severus aina raapaleen lopuksi heltyy ja tajuaa, että oikeasti Gilderoy onkin ehkä ihan mukava kumppani. Siinä on jotenkin juonikuvio, joka toimii joka raapaleessa Kiitos kovasti tästä, tämä sarja on aivan ihana ja ilahduttava! ♥

[Thelina]

marieophelia: Kiva, että poimit tämän kommenttikampanjasta! Olen samaa mieltä, että tämä on yksi herkullisimmista Potter-parituksista, koska nämä kaksi vain ovat niin hauskoja ollessaan kuin yö ja päivä keskenään Todella hyvä ja osuva tuo ajatuksesi siitä, että Severuksen ja Lockhartin suhde ikään kuin alkaa jokaisella tapaamisella uudestaan, kun Severus muka haluaisi unohtaa koko jutun ja Lockhart saa jälleen ottaa kaikki hurmauskeinonsa käyttöön En ole sen kummemmin miettinyt canonia näitä kirjoitellessa, enkä itse asiassa edes muistanut, että Norriskan kangistuminen tosiaan oli juuri Kurpitsajuhlan iltana No, lukijan päätettäväksi jää, miten asia tuossa rapsussa oikein oli! Kiitos kommentista, kiva kuulla, että tykkäsit näistä!

hiddenben: Apua, nauroin noille paritusnimille, kun ne kuulostavat vielä pöhkömmiltä kuin kaikki muut Ihanaa kuulla, että nämä ovat olleet viihdyttäviä, näitä on myös hauska kirjoittaa itsensä viihdyttämiseksi Tuo on kyllä ihan totta, että Severuksella menisi takuulla hermot, jos he asuisivat yhdessä! Isossa linnassa sentään on jotain yksityisyyttä vielä jäljellä (ehkä?). Tämä on kyllä sellainen paritus, ettei välttämättä kannata kauheasti uhrata ajatusta sille, miten se "toimisi oikeasti", kun se taitaa olla aika epätodennäköistä Vaikka tykkäänkin kovasti tuosta mainitsemastasi juonikuviosta, jossa Severus sitten kuitenkin aina lopussa heltyy ja antaa Gilderoyn saada haluamansa Ihanaa, että tykkäsit näistä, kiitos kovasti kommentista ♥


Ikäraja: K-11
Sanat: 100
A/N: Täälläpä taas yksi raapale lisää!

*

Väriä elämään


”Jos vain antaisit minun hiukan sävyttää sitä”, Gilderoy ehdotti sivellen Severuksen kaapua taikasauvallaan. ”Kunnollinen värianalyysikään ei olisi pahitteeksi: en vieläkään ole varma, onko väripalettisi kesän vaiko sittenkin syksyn?”

”Ei kummankaan”, Severus sanoi. ”Musta on aivan hyvä väri.”

”Eihän se ole väri laisinkaan!”

”Se on sinun mielipiteesi! Minä en riemunkirjavista vaatteista piittaa!”

”Etkö sitten pidä tyylistäni? Ja minä kun oikein panostin sinua varten!” Gilderoy sanoi loukkaantuneena, silitellen aniliininpunaista kaapuaan.

”Pidän toki kaavustasi. Mutta enimmäkseen yhdellä tavalla”, Severus sanoi, avasi kultaiset rintasoljet ja pudotti kaavun kasaksi lattialle.

”Sopii minulle” Gilderoy henkäisi, kun Severus seuraavaksi sujautti sormensa violetteihin silkkiboksereihin ja riisui lopulta nekin.

[Thelina]

Ikäraja: K-11
Sanat: 200
A/N: Yllättävä inspissana krapula tuotti raapalejuoksuun tällaisen olkaa hyvä!

*

Muistikatko

Severuksen olo ei ollut kaksinen. Suussa maistui kammottavalta, aurinko paistoi suoraan silmiin ja makuuhuoneessa tuntui olevan aivan liian lämmin. Severuksella ei ollut aavistustakaan, kumpi hänet oli herättänyt: kuumuus vai vuosisadan pahin päänsärky. Hän yritti työntää peittoa päältään ja hämmästyi, kun liike sai aikaan omituisen, valittavan äänen aivan hänen korvansa juuressa.

Severus aukaisi silmänsä ja huomasi ilkialastoman Lockhartin makaavan vieressään peittoa hapuillen.

”Hirveä olo”, Lockhart valitti. ”Et viitsisi siirrellä peittoa koko ajan, minulla on kylmä.”

”Lockhart”, Severus kähähti. ”Mitä helvettiä teet vuoteessani?”

Lockhart huokaisi tuskastuneena.

”Severus-kulta, etkö muista, että teimme viime yönä sinunkaupat? Se viimeinen tuliviskipaukku taisi sittenkin olla liikaa, mutta sinä vaatimalla vaadit kaataa vielä yhdet, ennen kuin suostuit siirtymään makuukamarin puolelle.”

Severus räpytteli silmiään.

”Mitä?”

”Niin, taisit hiukan innostua, kuin kaivoin kätköistäni pullon hyvää vuosikertaa. Sain sen eräältä ihailijalta, herttainen rouva…”

”Ei”, Severus sopersi kauhuissaan. ”Mekö muka teimme sinunkaupat? Ja sen jälkeen..?”

”Unohditko sinä senkin?” Lockhart kysyi pahoillaan, sivellen sormillaan Severuksen rintaa. Severus jähmettyi paikoilleen: hänen muistinsa tuntui palautuvan sitä mukaa, mitä alemmaksi Lockhartin sirojen sormien liike peiton alla ulottui. Lockhart nojautui lähemmäksi.

”Jos kipaiset kaapistasi hiukan päänsärkylientä”, Lockhart hymisi hänen korvaansa, ”niin ehkä voin hiukan virkistää muistiasi viime yön suhteen.”

”Merlin”, Severus henkäisi, eikä voinut muuta kuin suostua.

[marieophelia]

Nämäpä olivat taas sangen mainioita raapaleita! Severus vaikuttaa hieman aktiivisemmalta osapuolelta näissä kuin aikaisemmissa (mikäli Lockhartin kertomus tuliviski-illan kulusta siis pitää paikkansa). Värianalyysikeskustelu on jotenkin niin Lockhartia! Hänellä ei mustia kaapuja taida ollakaan. Eihän se ole väri laisinkaan!, huvitti suuresti, sillä tästä saa kyllä väittelyn aikaiseksi! Mutta vaikuttaa siltä, että kirkkaiden ja tummien värien vastakohtaisuus kuitenkin viehättää Severusta.

En osaa päättää, kumpi olisi parempi yhteisnimi Severoy vai Gilderus, molemmissa on korkeat viihdearvot! Ihan niin kuin itse parituksessakin! Kiitokset!

[hiddenben]

Severoy ja Gilderus ovat kyllä yhtä pöhköjä kuin tämä parituskin, mikä on vain oikein Ehkä Severoy on kuitenkin se toimivampi, siitä saattaa olla helpompi tunnistaa parituksen molemmat osapuolet! Kukin saa itse valita, mistä puhuu, mutta itse taidan taipua Severoyhin (paitsi höh, sitä on kyllä vähän hölmö taivuttaa) tästä eteenpäin

Mutta ah, mitä viihdyttäviä raapaleita jälleen! En vaan ikinä kyllästy tähän asetelmaan, Severus on aina ihanan ulkona koko suhteesta ja Lockhart puolestaan kiertää hänet sormensa ympärille kerta toisensa jälkeen Kasvoilleni kohoaa aina virne, kun Lockhart muka-loukkaantuu jostain asiasta ja sitten Severus vähän heltyy ja suostuu olemaan hänelle mieliksi, kuten näissä kahdessa viime raapaleessa käy. Värianalyysi-keskustelu on mainio ja mietin kyllä, mihinköhän väriin Lockhart Severuksen pukisi. Tuskin ainakaan vihreään ja hopeaan Violetit silkkibokserit oli kyllä jälleen mainio yksityiskohta!

Viimeisin raapale, tuo krapula-sanasta inspiroitunut, oli myös todella hyvä! Severus-raukka, aikamoinen shokki herätä tuohon kaikkeen aamulla ilman minkäänlaista muistikuvaa Onneksi Lockhart osaa käsitellä häntä oikein ja tekee ja sanoo juuri oikeat asiat saadakseen Severuksen taipumaan yhä uudelleen tahtoonsa. Minun teoriani on kuitenkin se, että oli hänen ideansa juottaa Severukselle vielä yksi ylimääräinen tuliviski

Oi että, näitä on kyllä ihana lukea! Suuri kiitos jälleen näistä! ♥

[Thelina]

marieophelia: Severus saattoi tosiaan äityä aktiivisemmaksi viimeistään tuliviskin yllyttämänä Lockhart taatusti rakastaa värianalyysejä, enkä todellakaan usko, että hänellä on yhtään mustia kaapuja kaapeissaan. Ehkä kirkkaiden ja tummien värien vastakohta viehättää heitä kumpaakin... Mahtavaa, että tämä paritus viihdyttää, kiitos kommentista ♥

hiddenben: Minäkään en ikinä kyllästy tuohon asetelmaan, jossa Severus tulee vietellyksi kerta toisensa jälkeen Lockhart luultavasti näkisi Severuksen mielellään värikkäissä kaavuissa, mutta ehkä se toisaalta pitää hänen kiinnostustaan yllä, kun Severus ei suostu muihin väreihin kuin mustaan Ja mitä tuliviskiin tulee, Lockhartin pullohan se alun perin olikin, joten en ihmettelisi, jos hänellä olisi ollut jonkinlainen suunnitelma juottaa Severus kumoon :''D Ihanaa, että tykkään näistä höpsötyksistä, kiitos ihanasta kommentista ♥


Ikäraja: S
Sanat: 200
A/N: Eilen myöhästyin raapalejuoksussa peräti kaksi kertaa, kun sekä inspissanat poro että apu vietiin nenäni edestä Tässä kuitenkin viimeistelty rapsu noihin sanoihin!

*

Kahvitauko


Gilderoy kumosi juuri viimeisen mitallisen kahvinporoja kuparipannuun, kun Severus pyyhälsi taukokeittiöön ärtymystä puhkuen.

”Severus! Miksi noin myrtynyt ilme?” Gilderoy kysyi ja pyöräytti taikasauvaansa tulisijan yllä. Asetettuaan pannun lämpenemään liekkeihin hän kohensi vaivihkaa kultaisia kiharoitaan, puki kasvoilleen valloittavimman hymynsä ja istahti sitten pöydän ääreen Severuksen seuraksi.

”En käsitä, miten taulapäisiä nykynuoret osaavat olla”, Severus sanoi otsaansa hieroen. ”Joka vuosi kuvittelen, että toisluokkalaiset osaisivat jo erottaa hyppypavun hajuherneestä, mutta olin jälleen kerran väärässä.”

Gilderoy päästi myötätuntoisen huokauksen, koskettaen kevyesti Severuksen olkapäätä.

”Minusta ei taida olla apua tuossa asiassa, vaikka sangen taitava liemien keittäjä olenkin”, hän sanoi. Severus tyrskähti hiukan, mutta hän ei ollut kuulevinaankaan. Pannu vihelsi jo kuuman taikatulen alla ja Gilderoy kiiruhti kaatamaan kahvin kahteen samanlaiseen savikuppiin. Lisättyään joukkoon reilun lorauksen kuohukermaa hän ojensi toisen mukeista Severukselle.

”Tämä piristää vuorenvarmasti”, hän vakuutti. ”Ja jollei piristä, niin minulla saattaa olla pari muutakin kokeilemisen arvoista konstia kaapuni taskussa”, hän jatkoi silmää iskien.

Severus irvisti.

”Vai niin”, hän sanoi ja siemaisi kahviaan. ”Ja mitähän konsteja mahdat tällä kertaa tarkoittaa?”

Gilderoy hymyili leveästi sopottaessaan suunnitelmansa Severuksen korvaan. Severus veti puolet kahvista väärään kurkkuun ja kaatoi toisen puolen syliinsä. Gilderoy taputti häntä hellästi selkään.

”Se on siis sovittu”, hän totesi hilpeästi ja laittoi lisää kahvia tulemaan.

[hiddenben]

Eih, en kestä! Aivan mahtava raapale Ehkä se oli tuon kahdesta raapalejuoksun sanasta myöhästymisen arvoista, sillä tästä tuli kyllä niin onnistunut ja viihdyttävä raapale! Olen tällä ihan yhtä virnettä! Ensin ajattelin, että noh, tässä raapaleessa on vähän rennompi ja platonisempi tunnelma, kun ollaan opettajanhuoneessa ja näin, mutta toisin kävi. Taitaa olla niin, että kun kyseessä on Severoy, voi melkeinpä aina odottaa tällaista mehukasta loppua, jossa Gilderoy vie Severus-raukkaa minne ikinä haluaakaan

Tässä oli mukana hauskoja pikku yksityiskohtia, jotka toivat tekstiin kivasti canonin syvyyttä. Gilderoyn pieni "ehostushetki" Severuksen saapuessa opettajanhuoneeseen ja hänen yrityksensä lohduttaa sekä kuinka Severus tyrskähtää kuullessaan Gilderoyn itsekehut liemitaidoistaan olivat mahtavia Loppu kruunasi aivan kaiken! Voin jotenkin kuvitella tuon tilanteen, vaikka en uskallakaan kuvitella, mitä Gilderoy oikein ehdotti Severukselle Varmasti jotain, mikä vetäisi raapaleen K-15 tasolle, vähintään. Oi että, kiitos tästä! Ihanan ilahduttava raapale perjantaille, olet kyllä Severoy-taituri ♥

[Thelina]

hiddenben, kiitos ihanan hymyilyttävästä kommentista! Varmaan yksityiskohtien ja tietenkin sanamäärän viilaus olivat myöhästymisen syynä, mutta onpa kiva, että tästä tuli viihdyttävä! Ja kyllä Gilderoyn ehdotukset taisivat olla ties minkä ikärajan tasolla tämä kaksikko on hauskaa hassuttelu- ja välipalakirjoittelua, joten on ihanaa kuulla, että tykkäät näistä ♥


Ikäraja: K-11
Sanat: 150
A/N: Pitkästä aikaa teki mieli osallistua raapalejuoksuun ja eikös se niin mene, että jokaisen itseään kunnioittavan ficcaajan on joskus kirjoitettava luutakomerosta... Tänne tunki pienesti mukaan myös yksi suosikkiparitukseni, eli Oliver/Cedric, heitä olikin jo vähän ikävä ♥

*

Luutakomero

Harjanvarsi painoi häntä kipeästi selkään, siivousämpäri kaatui kolisten lattialle. Lockhart vetäisi heidät kauemmaksi leijuvaan luuttutelineeseen ripustetuista räteistä, peläten kai hiustensa kastuvan. Severus avasi suunsa puhuakseen, mutta hänen ajatuksensa karkasi, kun Lockhart ohjasi hänen kätensä kiinteille pakaroilleen ja runnoi hänet vasten siivoustarvikehyllyä.

Severus ei totisesti ymmärtänyt, miten oli antanut Lockhartin houkutella itsensä tähän tilanteeseen. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt luutakomeroiden viehätystä, mutta oli toisaalta aina salaa kadehtinut niitä, jotka olivat sen päässeet kokemaan. Tunnustellessaan kollegansa takamusta kirkkaanvioletin silkkikaavun läpi hän alkoi kovaa vauhtia unohtaa käytävästä kantautuvan puheensorinan. Oikeastaan paljastumisen pelko teki kaikesta entistäkin kiihottavampaa.

”Suutele kaulaani”, Lockhart vaati ja Severus teki työtä käskettyä. Lockhart taivutti päänsä nautinnolliseen huokaukseen juuri, kun ovi aukesi.

”Tämä taitaa olla varattu”, Oliver Wood sanoi Cedric Diggorylle ja sulki kiireesti oven.

Severus kuuli naurun ja askelten loittonevan käytävään. Lockhart hymyili viekkaasti, välittämättä keskeytyksestä tippaakaan. Hän ujutti kätensä Severuksen housuihin, eikä estellyt, kun Severus lukitsi oven.

Varmuuden vuoksi.

[hiddenben]

Ah, aivan parasta! Mikä mainio uusi raapale jo valmiiksi mainioon kokoelmaan Luutakomeroissa on kyllä jotain ihmeellistä taikaa, jota en ihan itse ole vielä ymmärtänyt, mutta josta olen myös itse kirjoittanut (mielessäni on pyörinyt myös todella hölmö K-15 tason idea, joka kulkee nimellä Kolme kertaa, kun Argus Voro katsoi salaa, jossa Voro tirkistelisi luutakomeroon piiloutuvia pariskuntia ). Ehkä se tosiaan on tuo kiinnijäämisen pelko, joka tekee kaikista aisteista herkemmät ja siten myös nautinnosta, no, nautinnollisemman On vain oikein, että Lockhart tutustuttaa Severuksen tähänkin piilopaikkaan!

Hymyilytti, kun Olivedric teki paluun! Minäkin olen heitä vähän kaipaillut, he ovat jotenkin täydellinen pariskunta tällä tavalla keväällä Toivottavasti innostut kirjoittamaan jotain heistä! Tuo kohtaaminen sai kuitenkin miettimään, tietävätkö myös oppilaat Gilderoyn ja Severuksen parisuhteesta. En usko, että tietävät, mutta luulen kyllä, että he arvaavat, miten näiden kahden välillä kipinöi Severusta se taitaa sapettaa enemmän kuin Lockhartia... Onneksi Lockhart on edelleen yhtä innokas tekemään aloitteen (uh, etenkin tuo "Suutele kaulaani”, Lockhart vaati ja Severus teki työtä käskettyä oli kyllä hot!) ja pitää Severuksen otteessaan keskeytyksestä huolimatta.

Ihana välipala jälleen kerran, kiitos ♥

[marieophelia]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tuntui, että kaipaan jotain hauskaa luettavaa iltapäiväteen kaveriksi, joten luin tässä samalla uudestaan nekin raapaleet, joita olen jo kommentoinut Hyvin kestävät uudelleenlukuakin!

Nämä kaksi viimeisintä ovat myös ihan taattua laatua. Ja vihdoinkin pari jää kiinni! (Ihme, etteivät jääneet jo opettajienhuoneessa!) No, ehkäpä Oliver ja Cedric eivät levitä juorua eteenpäin? Oikeastaan kävi ihan sama juttu mielessä kuin hiddenbenilläkin, että ehkä oppilaat ovat saattaneet arvata jo jotain, vaikkeivat suoraan sanokaan. Ihan hauska juttu kuitenkin, ettei Severus tuon keskeytyksen jälkeen vaatinut Gilderoyta lopettamaan.

Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt luutakomeroiden viehätystä, mutta oli toisaalta aina salaa kadehtinut niitä, jotka olivat sen päässeet kokemaan.

Tämä oli mun lempikohta. Severus on sellainen hahmo, jolle on helppo kuvitella jos jonkinmoisia salaisia toiveita. Kiva, että ne välillä toteutuvatkin. Olit myös osuvasti tiivistänyt luutakomeroiden viehätyksen ylipäätään.

Kahvitauossa tykkäsin erityisesti tuosta, miten Gilderoy kehuskelee olevansa taikajuomamestari ja Severus antaa hänen lörpöttää. Myös loppu on ihan mahtava Lockhart on niin velmu näissä, kun ei anna minkään häiritä. Ihan kuin hän olisi jo arvannutkin, että Severus tulee läikyttämään kahvit pitkin poikin. Se onkin hauska huomata näissä, että Lockhart on omalla tavallaan aika fiksu. Pöyhkeä ja itsevarma tietysti, mutta ihan tilanteen tasalla aina. Alan melkein kadehtia hänen itseluottamustaan.

Kiitos paljon! Toivottavasti kirjoitat näitä lisää! Minusta olisi ainakin kiva tietää, juoruillaanko pariskunnasta jo Tylypahkassa.

[carrowfan]

Tulen tänne ilmiantamaan itseni sekä faniuteni Sev/Gilde-paria kohtaan. Muistan kun joku raapusteli näiden yhteisestä kylpyhetkestä, joten epäilen vahvasti, että en pysty katsomaan Salaisuuksien Kammiota enää yhtä viattomin silmin. Tykkään tässä asetelmassa siitä kuinka Gilderoy on selkeästi tilanteen päällä eikä päästä Severusta karkuun.

[Thelina]

hiddenben: Eikä, kuulostaa ihan mahtavalta tuo luutakomeroidea! Vaadin, että toteutat sen jossain vaiheessa Voi hyvin olla, että oppilailla on ollut aavistuksensa Severuksen ja Gilderoyn touhuista, sillä voisin kuvitella, että Gilderoy lörpöttelee kaikenlaista tunneillaan Mutta tässä myös ajattelin, että Oliver ja Cedric eivät ehkä tienneet etukäteen, vaan tuijottavat sekunnin pari sanattomina komerossa lymyilevää kaksikkoa ja sulkevat sitten oven Kiitos kommentista, ihanaa että nämä jaksavat viihdyttää!

marieophelia: Kiva kuulla, että näitä oli mukava lueskella uudelleenkin! Tuossa hiddenbenille vastatessa kirjoitinkin tuosta, että ehkäpä oppilaat jo tietävät asiasta tai nyt viimeistään tämän jälkeen ainakin tietävät Olen samaa mieltä, että Lockhart on omalla tavallaan fiksu, eihän hän muuten olisi voinut luoda sellaista uraa kuin loi. Kiitos kommentista, ihanaa että olet tykännyt näistä!

carrowfan: Heh, hauskaa että muistat myös näiden kahden kylpyseikkailut Ja voi apua, jos Salaisuuksien kammio on nyt pilalla, mutta niin se taitaa olla minultakin. Gilderoylla on kyllä Severus tiukasti narun päässä, niin kuin kuuluukin Kiitos kommentista!

Ikäraja: S
Sanat: 100

*

Tahtojen taisto

”Luuletko, että taivun kaikkiin kotkotuksiisi sormia napsauttamalla! Jossain minullakin menee raja”, Severus ärisi Lockhartille, joka kiehnäsi hänen kyljessään vaaleanpunaisella samettisohvalla.

Lockhart mutristi huuliaan pahastuneen näköisenä.

”Mutta Severus! Emme ole aikapäiviin käyneet missään yhdessä! Tiedäthän sinä, miten rakastan Puddifootin leivoksia!” Lockhart maanitteli.

”Minä en lähde kanssasi Puddifootille”, Severus sanoi tiukasti. ”Enkä minnekään muuallekaan. Minulla on töitä”, Severus sanoi ja osoitti lattialle valahtanutta esseepinkkaa.

”Hyvä on”, Gilderoy huoahti. ”Suostutko edes siihen, että tilaan leivoslajitelman pöllöpakettina? Tänne huoneeseeni. Ja ehkäpä pienen teehetken jälkeen…”’

Severus antoi Lockhartin sivellä rintaansa pitkillä sormillaan ja tunsi suupielensä nykivän.

”Hyvä on”, hän myöntyi ja sai palkaksi mojovan suudelman.

[mursuhilleri]

Kirjoitan nyt nopean puheinkommentin, koska nämä oli niin loistavia, että en voi jättää kommentoimatta! Rakastuin tähän paritukseen ihan kybällä, ja siis juuri näin sen pitää mennä, että Gilderoy on se joka tekee aloitteen ja hurmaa Severuksen. Olisin voinut lukea näitä vaikka koko yön, toivottavasti kirjoitat vielä paljon lisää!

Suosikkejani olivat Väriä elämään ja Kahvitauko. Joskin ihan jokainen oli loistava. Kokoelmasta löytyi hauskoja, suloisia ja vähän tuhmiakin rapsuja, mikä kyllä kelpaa minulle! Olet todella taitava kirjoittaja, ja se näkyi myös näistä raapaleista! Kiitän näistä ja jään odottamaan lisää

[hiddenben]

Ihan parasta saada jälleen uusi osa! Nykyisin hyppään aina raapaleesi yli itse juoksussa, jotta pääsen lukemaan sen uutuudenhohtavana tässä topicissa ja pääsen saman tien kommentoimaan (sorry not sorry) Ja se kannatti jälleen tässä uudessa osassa! Tässä heitetään lukija sopivasti keskelle tilannetta, sillä on erittäin hellyyttävä ajatus, että Severus on ottanut esseepinkan mukaan Lockhartin huoneeseen Voin vain kuvitella, että Lockhart on luvannut pyhästi, että Severus saa kyllä tehdä töitä rauhassa ja ilman keskeytyksiä, mutta hups vain, kun Severus yhtäkkiä onkin vaaleanpunaisella sohvalla Lockhartin hellittävänä ja esseet valahtavat unohdettuina lattialle. On myös ihanaa, miten olet ottanut Puddifootin kahvilan moniin ficceihisi mukaan! Se on sellainen tapahtumapaikka, joka muodostuu hiljalleen tutuksi ja johon lukijana totun Rowlingin antaman järkyttävän ensivaikutelman jälkeen

Lupaan yrittää kirjoittaa luutakomero-ficin! Ehkä joksikin kesäiseksi piristykseksi Kiitos jälleen kivasta ja hymyilyttävästä uudesta osasta ♥