Lohikäärmelauluja (S), Neville/Charlie, lempeä slice of life, romantiikka ja fluff, oneshot

[Thelina]

Ficin nimi: Lohikäärmelauluja
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: lempeää slice of lifea, romantiikkaa ja fluffia
Ikäraja: S
Paritus: Neville/Charlie
Yhteenveto: Neville ja Charlie viettävät talvea tutkimusasemalla, odottaen kevättä.
Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle

A/N: Osallistuu Fluffy10 #4 -haasteeseen inspissanalla tatuointi. Lisäksi suurena inspiksenä toimivat Kaarnen taannoisen syntymäpäivätoiveen inspissanat ja ideat, kiitos niistä! Olkoon tämä Kaarnelle erittäin myöhäinen synttärilahja, ystävänpäivälahja tai muuten vain lahja ♥ Kommenteista kiitos Lyralle, hiddenbenille ja Rosmariinille ♥


Lohikäärmelauluja


Uunissa palava tuli heijastuu mökin pimeästä ikkunasta, joka kätkee taakseen hiljaisen laakson. Talvehtimaan jääneet lohikäärmeet nukkuvat vuorenrinteellä lumen peittämissä luolissaan, mutta lämpimässä ilmanalassa viihtyvät lajit palaavat takaisin synnyinseuduilleen vasta keväällä. Postissa saapuneen seurantaraportin mukaan eräs Charlien rengastama yksilö on vastikään tavattu Kamerunin savanneilla.

”Katso”, Charlie sanoo ja ojentaa Nevillelle valokuvan, jossa sinisenkirjava lohikäärme makaa okranvärisessä heinikossa valppaana, mutta rauhallisena.

Neville hymyilee. Charlie on seurannut lohikäärmeen kasvua kuoriutumisesta saakka, soittanut sille monta laulua okariinallaan ja vienyt hänetkin katsomaan sitä edellisenä kesänä. Värikäs kuvamuisto tuo pienen palan aurinkoa tutkimusaseman talviseen pimeyteen.

”Sinä ikävöit sitä”, Neville toteaa, ojentaen kuvan takaisin.

”Niin ikävöin”, Charlie myöntää ja kiinnittää kuvan keittiön kaapin oveen. ”Mutta pianhan on taas kevät.”

Neville nyökkää ja ottaa työtasolta teepannun.

”Keitän teetä. Haluatko sinäkin?”

”Ehkä iltakierroksen jälkeen. Pidä pannu lämpimänä.”

Charlie koskettaa kevyesti Nevillen olkapäätä ja katoaa eteiseen. Pian ulko-ovi kolahtaa ja Neville kääntyy kohti ikkunaa, seuraten katseellaan Charlien myrskylyhdyn loittonevaa valoa, joka katoaa ylös polkua puiden väliin.


***


Vajaan tunnin kuluttua ulkoeteisestä tuulahtaa kirpeä pakkasentuoksu ja Charlie ilmestyy takkiaan avaten olohuoneen ovensuuhun. Neville laskee kirjansa käsistään ja nousee ylös sohvalta.

”Kaikki kunnossa”, Charlie sanoo ennen kuin Neville ehtii kysyä.

”Hyvä kuulla”, Neville sanoo. Tutuista lohikäärmeistä on kesän mittaan tullut tärkeitä hänellekin, vaikka niistä huolehtiminen onkin pääosin Charlien vastuulla. Neville sen sijaan keskittyy kesäisin kasvien tutkimiseen, talvella tähtitieteeseen. Lisäksi tutkimusaseman ylläpidossa riittää puuhaa molemmille.

Charlie ripustaa takkinsa naulaan ja leijuttaa lumiset saappaansa kuivumaan uunin eteen. Neville seuraa häntä keittiöön ja ottaa teepannun pois levyltä.

Minttutee on vahvaa ja makeaa. Charlie lämmittelee käsiään kupin ympärillä ja antaa Nevillen painaa villasukkien peittämät jalkansa kylmien varpaidensa peitoksi.


***


Neville tiskaa kupit kuivumaan kuluneen pellavapyyhkeen päälle teepannun seuraksi. Uunissa hehkuva hiillos valaisee tietä, kun he siirtyvät keittiön lämpimästä hämärästä viileään olohuoneeseen. Charlie niistää kattokruunun kynttilät taikasauvallaan ja sytyttää sivupöydällä olevan pienen lampun, ennen kuin istahtaa sohvannurkkaan ja vetää villaviltin jalkojensa peitoksi.

”Pakkanen tuntuu kiristyvän”, Charlie sanoo ja nyökkää kohti tummaa ikkunaa. ”Taivas on tänä yönä kirkas.”

”Hyvä”, Neville vastaa hymyillen ja istuu Charlien viereen sohvalle. Keskeneräinen tähtikartta lojuu kirjoituspöydällä nuottivihkojen, kasvikirjojen ja lohikäärmeenhoito-oppaiden päällä, puoliksi piirretty Karhunvartija itäisellä puoliskollaan. Tänä iltana hän saisi sen vihdoin viimeisteltyä.

Pehmeänkeltainen valo saa Charlien hiukset hehkumaan tulenpunaisina. Neville katselee, kun hän ojentaa kätensä taakse ja sitoo ylipitkiksi kasvaneet suortuvat suttuiselle poninhännälle niskaan. Kiharoiden alta paljastuvaa kaulansyrjää koristaa tatuointi: selkää peittävän lohikäärmeen kiemurteleva hännänpää. Neville ojentaa kätensä ja seuraa kuviota sormellaan, kunnes se katoaa reunoista rispaantuneen keltaisen villapaidan sisään. Charlien karhea käsi tarttuu häntä hellästi ranteesta.

”Tule tähän”, Charlie sanoo.

Neville nojautuu lähemmäksi ja käpertyy Charlien syliin.


***


Charlie on herännyt niin aikaisin, ettei jaksa olla hereillä keskiyön tähtientarkkailutuokioon saakka. Niinpä Neville käy hänen viereensä sänkyyn ja valvoo yksin, kunnes viittä vaille puolenyön lopulta nousee jälleen ylös. Tähtikartta, lyhty, villasukat ja viitta odottavat valmiina tuolilla, samoin kuin Mollyn neulomat pipo ja kintaat. Kiskottuaan jalkaansa lämpimät talvisaappaat Neville jättää Charlien nukkumaan ja pujahtaa hiljaa käytävään.

Tarkkailuaseman katolla on torni, johon pääsee kipuamaan ylimmästä kerroksesta lähteviä kierreportaita pitkin. Pakkanen nipistelee poskia ja nenää, kun Neville astuu ulos tornin ylätasanteelle. Keväisin ja syksyisin torni toimii lohikäärmeiden lentoreittien tarkkailupaikkana, talvisin taas pikkuruisena observatoriona. Lumottu, läpinäkyvä katto ja seinät estävät lunta satamasta sisään ja peittämästä lattiaa ja kaukoputkea, mutta tarvitaan vielä muutama lämmitysloitsu, ennen kuin Neville uskaltautuu riisumaan kintaat käsistään.

Kuu valaisee kauniisti lumista metsämaisemaa, taivasta pilkuttavat tähdet ympärillään. Neville ripustaa lyhtynsä ilmaan ja säätää kaukoputken tarkennuksen kohdalleen, kumartuen okulaarin puoleen.

Lämmitysloitsut kuluvat hiljalleen pois, kun Neville raapustaa tähtikarttaansa valmiiksi. Väsyneenäkin Neville nauttii työstään, ja vaikka hän Charlien tavoin rakastaa kesää, myös talvisen laakson unelias rauha viehättää häntä. Hän rakastaa hiljaista metsää, räystäällä heliseviä jääpuikkoja ja kaikenpeittävää, pakkasessa narskuvaa lumipeitettä.

Pujahtaessaan jälleen peiton alle Charlien lämpimään kylkeen Neville kuitenkin tietää, mitä (tai ketä) hän kaikkein eniten rakastaa.


***


”Tuletko mukaan aamukierrokselle?” Charlie kysyy noustessaan aamiaispöydästä.

”Sopii”, Neville vastaa haukotellen. Ulkona on kaunis ja aurinkoinen sää, mikä varmasti piristäisi häntä tavallista lyhyemmiksi jääneiden yöunien jälkeen. ”Juon vain kahvini loppuun.”

”Ei kiirettä”, Charlie sanoo hymyillen ja kurkottaa kynsikkäänsä uunin päältä. ”Käväisen sillä välin puuvajassa. Halot ja sytykkeet alkavat olla lopussa.”

Juotuaan Neville jättää tyhjän kuppinsa pöydän reunalle päiväkahveja varten ja hakee sitten eiliset ulkovaatteensa yläkerrasta. Hetken kuluttua Charlie palaa vajasta täysiä puukoreja kantaen.

”Valmista tuli”, hän sanoo ja laskee korit uunin eteen tutulle paikalleen. ”Oletko valmis lähtemään?”

Neville nyökkää ja kiskaisee karvahattunsa läpät alas korvilleen. Charlie johdattaa heidät ulos ja pihan poikki metsän reunaan. Puiden väliin tallautunut polku pysyy auki läpi talven ja kiemurtelee tuttua reittiä ylös vuorenrinnettä, kohti luolia. Neville ei koskaan kyllästy kuuntelemaan pakkaslumen narsketta tai tarpomaan samaa reittiä päivästä toiseen. Hän arvostaa luonnon hiljaisuutta ja kauneutta ympärillään, eikä lohikäärmeluolille muutenkaan voisi ilmiintyä juuri nyt. Talvikäärmeet aistivat nukkuessaan taikuuden muita lajeja herkemmin, eikä kumpikaan heistä halua häiritä otusten unta.

Ensimmäisen luolan suuaukkoa tuskin erottaisi nietosten takaa, ellei lumeen tökätystä kapeasta ilmanvaihtoputkesta tupruttaisi hentoa höyryä. Charlie tarkistaa putken ja painaa korvansa hetkeksi sen päähän.

”Nukkuvat kuin tukit”, hän kuiskaa hellästi, ja Neville hymyilee. Charlie on hyvä työssään, eikä vähiten siksi, että todella välittää hoidokeistaan.

”Niin kuin pitääkin”, Neville sanoo ja ojentaa kätensä. Charlie tarttuu siihen ja hypähtää alas penkalta.

He jatkavat matkaa puhumatta, käsikkäin.


***


Myöhemmin, useamman mailin, luolan ja iltapäivän kahvi- ja teekupillisen jälkeen he istuvat jälleen sohvalla viltteineen. Charlie soittaa lohikäärmeen muotoista okariinaansa samalla, kun Neville kääntelee kasvikirjansa sivuja verkalleen.

”Aiotko soittaa niille taas keväällä?” hän kysyy, kun tuttu melodia vaihtuu uuteen, erilaiseen sävelmään. Charlie lopettaa puhaltamisen.

”Olen säveltänyt mielessäni uutta kappaletta. En vain vielä tiedä, miten tämä laulu loppuu. Lohikäärmelauluja on monenlaisia ja talvikäärmeet pitävät erityisesti doorisista sävelmistä.”

”Kuulostaa hyvältä. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan”, Neville naurahtaa. ”Soita. Minusta on ihanaa kuunnella samalla, kun luen.”

Charlie asettelee sormensa soittimelle ja puhaltaa uuden, pehmeän sävelen.


***


Uunin kylki on kylmä ja keittiön ikkunaan nousee yötä vasten kauniita huurrekukkia. Neville pinoaa sytykepuut arinalle, lisää tuohta ja loitsii äänettömän sytyjon. Olohuoneesta kantautuu yhä soittoa, joka sekoittuu tulen rätinään ja hyvin vetävän hormin hiljaiseen huminaan. Pian luukusta leviää huoneeseen suloinen lämpö.

Charlie lopettaa soittonsa ja askeleet lähestyvät Nevilleä, kunnes Charlie pysähtyy aivan hänen taakseen. Neville nojaa vasten tuttua, leveää rintaa ja antaa Charlien kietoa kätensä ympärilleen.

”Taisin keksiä, miten teen sen”, Charlie mutisee ja painaa huulensa Nevillen niskaan. ”Laulun lopun.”

Neville kääntyy ympäri ja painaa kätensä Charlien kaulalle, lohikäärmeen hännän päälle.

”Siitä tulee upea. Kuulen sen jo nyt”, hän sanoo.

Charlie kumartuu eteenpäin ja suutelee häntä otsalle.

Sinä olet upea, Neville ajattelee ja sulkee silmänsä seuraavaan suudelmaan.


***


Talvipäivät kuluvat eteenpäin omassa tahdissaan. Joka aamu Neville katsoo, kuinka sisään paistava kalpea valo tarttuu läikäksi lattiaan, aivan räsymaton reunaan. Valo tuntuu vahvistuvan ja kasvavan päivä päivältä, eikä huurrekukkia synny enää ikkunaan kuin vain harvoina iltoina.

Neville kylvää ensimmäiset siemenet kasvamaan taimiksi, jotka hän kevään herättyä siirtää ulos puutarhaan. Lumi sulaa vähitellen ja alhaalla laaksossa metsäpolut käyvät mutaisiksi, kunnes aurinko lopulta kuivattaa maan. Ylhäällä vuorilla lunta on vielä paljon. Lohikäärmeet ovat yhä unessa, vaikka ilmastointiputkista tuprahteleekin yhä useammin savua pelkän höyryn sijaan.

Eräänä aamuna Nevillen kahvinkeitto keskeytyy oven kolahdukseen. Charlie on palaa aikaiselta aamukierrokseltaan juoksujalkaa, silmät loistaen.

”Ne ovat heränneet”, hän huudahtaa ja kaappaa Nevillen nauravaan karhunhalaukseen. ”Ensimmäiset ovat heränneet!”

Neville ehtii tuskin vastata rutistukseen, kun Charlie jo säntää olohuoneeseen hakemaan okariinansa.

”Oletko valmis Kevätkäärmeen ensiesitykseen?” hän kysyy pujottaessaan okariinan nahkahihnan kaulansa ympärille.

”Tietenkin”, Neville vastaa hymyillen.

”Hyvä. Sitten lähdetään.”

Neville seuraa häntä ovelle.

Kevät on vihdoinkin täällä.

[Waulish]

Iltaa Kommenttikampanjasta! Minut houkutteli tämän tekstin pariin ihana paritus, puoleensavetävät tyylilajit (erityisesti slice of lifeä teki mieli lukea juuri tähän hetkeen) ja tietenkin sinä kirjoittajana. Tämä olikin ihanan lempeää ja lämmittävää iltalukemista, juuri sitä mitä kaipasinkin!

Tarinan asetelmassa on sellaista viehättävää luonnonläheisyyttä ja jopa luonnon armoilla olemista: asutaan kahdestaan mökissä luonnon helmassa keskellä kylmää talvea, kenties kaukana muusta asutuksesta ja muista ihmisistä. Käytännönläheisten selviytymistaitojen merkitys korostuu, kun pitää huolehtia lämpimänä pysymisestä, varusteiden kunnosta, perustarpeiden täyttämisestä ja sen sellaisesta. Minusta on viehättävää, että selviytymis- ja eräilytaitoja tarvitaan silloinkin, kun apuna on taikuus lämmitysloitsuineen. Silti on oltava puuta, mitä polttaa, ja ylös vuorille on patikoitava jalan, sillä ilmiintyminen saattaisi häiritä taikuudelle herkkiä talvilohikäärmeitä (ihana yksityiskohta muuten!). Ihanaa on sekin, miten läpi tekstin ja talven vallitsee sellainen tunnelma, että talviolosuhteiden luomista haasteista huolimatta kaikki on kuitenkin hyvin ja Neville ja Charlie ovat hyvässä turvassa toistensa kanssa.

Minusta on jotenkin levollista ja tyynnyttävää, että miehillä vaikuttaa olevan selkeät rutiinit. On aamu- ja iltakierrokset lohikäärmeiden luolilla, aamu- ja päiväkahvit... Vakiintuneet rutiinit ovat hyödyksi, kun on paljon maanläheistä ja käytännöllistä puuhaa, ja uskoisin niiden tuovan myös tietynlaista turvaa. Ne ehkä myös auttavat arjen rytmittämisessä, kun kummankaan työ ei vaikuta olevan sellaista, että sitä tekisi tietyn tuntimäärän päivässä ja sitten voisi vaihtaa vapaalle, vaan Charlie huolehtii lohikäärmeistä varmasti aina tarvittaessa ja Neville pääsee täydentämään tähtikarttojaan silloin, kun näkyvyys on riittävän hyvä. Minusta on jotenkin viehättävää, että työ ja vapaa-aika kietoutuvat ja lomittuvat toisiinsa, etenkin kun kumpikin hahmoista on hyvin kiinnostunut työstään ja ehkä puuhastelee sen parissa myös harrastuksena. Olen ihan fiiliksissä siitä, miten molemmat pääsevät tekemään sitä, mistä ovat kiinnostuneita ja innostuneita, ja samalla asumaan saman katon alla jossain, missä luonto ja vaihtuvat vuodenajat mahdollistavat kummankin työskentelyn! Nämä hahmot sopivat toisilleen niin kovin hyvin ja luontevasti, ja voisin kuvitella heidät viettämässä tuolla mökissä monta onnellista vuotta, kunhan olosuhteet vain sallivat. ♥

Luonto on tässä tarinassa vahvasti läsnä, ja pidän siitä kovasti! Sinun luontokuvauksesi ovat kauniita, eläviä ja samaistuttavia. Nautin esimerkiksi tästä:

Hän rakastaa hiljaista metsää, räystäällä heliseviä jääpuikkoja ja kaikenpeittävää, pakkasessa narskuvaa lumipeitettä.

Tämä on ikään kuin sellainen oodi talvelle, voi että! Minusta on ihanaa ja hahmoon sopivaa, että vaikka Neville rakastaa kesää, hän osaa arvostaa myös talvista luontoa ja nauttia sen ihmeistä.

Tässä tarinassa vilisee myös ihania yksityiskohtia, jotka värittävät lukukokemusta entisestään. Minttutee, Charlien lohikäärmetatuointi, lohikäärmeen muotoinen okariina (ihan vieras soitin minulle, piti googlata sen ulkonäkö!), kaikki kiehtovat tiedonmuruset lohikäärmeistä, Nevillen taimet... Hahmoista piirtyy niiden ansiosta vivahteikas kuva, ja kumpikin vaikuttaa ihan omalta itseltään. Charlien vilpitön into lohikäärmeitä kohtaan näkyy kaikkialla, ja Nevillen arvostus luontoa kohtaan ja kiinnostus esimerkiksi kasveihin välittyvät myös hyvin. Nämä hahmot sopivat toisilleen kyllä niin hyvin! Heillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja samanlaiset arvot, ja he vaikuttavat tukevan toisiaan niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Kaunis, harmoninen suhde!

Kiitos kovasti tästä ihanasta iltapalasta, tämä oli monella tapaa nautinnollinen lukukokemus! -Walle

[Thelina]

Walle, Kaarnen Neville/Charlie -ficit ovat tainneet iskostaa päähäni ajatuksen näistä kahdesta jossakin mökissä, kumpikin oman alansa tutkijana Ja taitaapa Avaruuspiraatillakin olla yksi tuollainen ficci! Mutta se vain toimii niin hyvin ja vaikka heidän kiinnostuksenkohteensa ovatkin aika erilaisia, ne jotekin lomittuvat hyvin yhteen ja tulisempi Charlie täydentää herkempää Nevilleä juuri sopivasti ♥ Ihanaa, että pidit talvisesta tunnelmasta, sillä juuri sellaisesta halusinkin kirjoittaa. Ja kiva tietysti kuulla, että muutkin yksityiskohdat miellyttivät ja tämä tuntui sopivan lempeältä ja lämpöiseltä iltalukemiselta ♥ Kiitos kommentista

[Sisilja]

Ensinnäkin oon iloinen, etten ollut ainoa joka joutui googlettamaan okariinan! Kukkopilleistä olen kuullut, mutta tämä oli aivan uusi tuttavuus. Oliko okariina Thelina kenties yksi Kaarneen inspissanoista vai oma juttusi? Voisi olla kumpi vain, ollaanhan me puhuttu niistä klarineteistakin! Oli vain niin erikoinen sana, että jäin miettimään, olisiko se inspissana.

Aloitinpa kumman keskeltä! Peruutetaan vähän, nimittäin fikin herättämiin ensi tunnelmiin. Tämä paritus vaikutti minusta jännältä, en ole ikinä aiemmin lukenut Neville/Charlieta, mutta sinullahan on useampi Remus/Neville-fikki, niin ajattelin kurkata, kuinka erilainen asetelma olisi, jos Remuksen niin sanotusti vaihtaa Charlieen. Ja tietysti meno on erilaista! Tässä oli ihanaa tyyneyttä ja keskinäisen rakkauden varmuutta, mutta siinä missä Remus on vähän melankolinen, ei Charliessa ollut ainakaan tässä melankolian häivääkään. Tämä oli lukukokemuksena lempeä ja rauhallinen ja tässä oli fantasia ihanalla tavalla läsnä, siis oikeasti läsnä. Toisinaan Potter-fikeistä ei huomaa, että hahmot ovat noitia ja velhoja, mutta tässä taikuus oli mukana vahvasti, ja vahvasti mukana olivat tietysti myös lohikäärmeet. Talvikäärmeet, miten ihana sana muuten!

Ihastuin ihan hirmuisesti tämän fikin Charlieen, hänessä oli sävelmineen ja muutenkin touhuineen jotain tosi nuuskamuikkusmaista, ja Muikkunen on mun suurimpia suosikkejani, mitä fiktiohahmoihin tulee. Tekstissä puhuttiin useampaan otteeseen kevään tulosta ja sekin mun mielessä yhdistyy helposti Muumeihin ja Nuuskamuikkuseen. Myös tekstin tunnelma oli muumimainen, turvallinen, välittävä ja lämmin ja sitten arjessa on kuitenkin aimo annos seikkailua! Tykkäsin valtavasti. <3 Tässä oli lisäksi, niin kuin Waulish jo ehti kehumaan, tosi paljon ihania yksityiskohtia, ja tekstin kerronta on ihastuttavan tarkkaa. Pääsee kunnolla tunnelmoimaan, aivan ihanaa!

Tykkäsin aivan hirmuisesti myös näiden kahden välisestä suhteesta, ihan unelmasuhde! Molemmat saavat tehdä omia töitään ja puuhailla omien mielenkiinnon kohteidensa kanssa ja sitten ollaan selkeästi ja tukevasti yhdessä ja nautitaan toisen läsnäolosta. Mua olisi kovasti kiinnostanut, miten Neville ja Charlie ovat päätyneet yhteen, mutta se on toinen tarina se ja oli toisaalta tosi nautinnollista keskittyä lukemaan näistä rakkaudentäyteisistä vakiparin hetkistä.

Ja koska oon hulluna romantiikkaan, lainailen tähän alle pari suosikkikohtaani:

Hän rakastaa hiljaista metsää, räystäällä heliseviä jääpuikkoja ja kaikenpeittävää, pakkasessa narskuvaa lumipeitettä.

Pujahtaessaan jälleen peiton alle Charlien lämpimään kylkeen Neville kuitenkin tietää, mitä (tai ketä) hän kaikkein eniten rakastaa.

Tai ketä, vähän ujosti suluissa, ihana! <3

”Niin kuin pitääkin”, Neville sanoo ja ojentaa kätensä. Charlie tarttuu siihen ja hypähtää alas penkalta.

He jatkavat matkaa puhumatta, käsikkäin.

Mua herkisti se, että Charlie tarttuu ensin Nevillen käteen ja hypähtää vasta sitten alas penkalta, eli Neville vähän niin kuin auttaa Charlien alas, vaikka Charlie tuskin apua tarvitseekaan. Ja sitten he jatkavat matkaa hiljaa käsikkäin, oih.

Neville kääntyy ympäri ja painaa kätensä Charlien kaulalle, lohikäärmeen hännän päälle.

”Siitä tulee upea. Kuulen sen jo nyt”, hän sanoo.

Charlie kumartuu eteenpäin ja suutelee häntä otsalle.

Sinä olet upea, Neville ajattelee ja sulkee silmänsä seuraavaan suudelmaan.

Tämä oli ehdoton suosikkikohtani, koska aah, muhun vetosi se että Neville painaa kätensä Charlien kaulalle juuri siihen tatuoinnin päälle ja kannustaa noin lempeästi ja sitten he suutelevat ja oih, sitten Neville menee vielä ajattelemaan, kuinka upea Charlie on... ja eihän mun sydän muuta enää tarvitsekaan! <3<3

Kiitos tosi paljon tästä ihanasta romantiikkatekstistä, tämän lukeminen oli ilo ja voi kuinka pehmeä olo nyt onkaan!

[Violetu]

Kommenttikamppiksesta päivää o/
Ai vitsi rakastan tätä miljöötä tässä. Jotenkin koko ficin fiilis on niin ihanan levollinen ja kodikas, että tuli jotenkin ihan muumien taikatalvi mieleen. Samaan fiilikseen istui saumattomasti myös lopun kevään tulo.

Charlie ja Neville ovat myös niin lämpimiä ja lempeitä hahmoja, että istuvat täydellisesti koko kuvioon

Kirjoitat tosi elävästi, itsekin pääsee lukijana tuntemaan ja kokemaan lumen narskeen, pakkasen ja mutaisiksi menneet polut <3

~Violet kiittää

[Thelina]

Sisilja: Itsekin opin vasta muutama vuosi sitten, mikä okariina oikein on! Ostin sellaisen itselleni (linnun muotoisena ♥), kun kävin Saksassa ja satuimme menemään matkaseurueeni kanssa keramiikkamarkkinoille, missä yhdessä kojussa oli monenlaisia okariinoja myynnissä Mutta tuo sana oli myös Kaarnen synttäritoiveen inspissanoissa, joten sieltä se sitten tuli tähänkin. Halusin ihan tarkoituksella kirjoittaa tällaista lempeää, lämpöistä ja romanttista tekstiä ilman sitä melankoliaa, jota noissa Remus/Neville -ficeissä ainakin osassa on. Näen Charlien jotenkin sellaisena vakaana, turvallisena, lämpimänä ja hauskana ihmisenä, jossa toisaalta on myös sellaista seikkailijaluonnetta. Siis kaikin puolin ihana mies hieman ujomman Nevillen vastapainoksi! Ja Nevillen kanssa hän sopii yllättävän hyvin yhteen juuri näin, että kummallakin on omat kiinnostuksen kohteensa, mitä tutkia. Aivan ihanaa, että tämän ficin Charlie toi mieleesi Nuuskamuikkusen, Muikkunen on yksi minukin lempparihahmoistani ♥ Rakastan romantiikkaa ja taikayksityiskohtia, joten on erityisen kiva kuulla, että tykkäsit niistä tässä tekstissä! Kiitos ihanasta kommentista ♥

Violetu: Kivaa, että sinäkin nappasit tämän kommenttikampanjasta ja onpa jännä ettei minulla jotenkin käynyt muumit ollenkaan mielessä tätä kirjoittaessa, kun sekä sinulla että Sisiljalla tuli tästä muumifiiliksiä Mutta se on ehdottomasti vain hyvä asia, muumit ovat ihania ♥ Ihanaa, että tykkäsit Charliesta ja Nevillestä ja tekstin miljööstä Kiitos kommentista ♥

[Vendela]

Tämä on roikkunut kirjanmerkeissäni tuolta helimikuun lopusta saakka mutta vasta nyt sain aikaiseksi lukea tämän. Ja taas kerran harmittelen, että miksi en lukenut tätä aikaisemmin, sillä kuten niin monet muutkin tekstisi tämä oli aivan ihana ja myös oivaltava!

Se tunnelma mikä tässä oli alusta loppuun asti oli sellainen lempeä ja suloinen mihin oli ihanaa tuudittautua lukemisen ajaksi. Hahmot toimivat yllättävän hyvin yhteen ja hymyilin tälle ihan pöhkönä. Ja kun sanon yllättävän hyvin, niin tarkoitan ettei tämä paritus ollut ehkä ensimmäinen mikä itselleni tulisi mieleen mutta kun luin tätä, niin tuli olo että nämä kaksihan kuuluvat toisilleen! Charlien into ja rakkaus lohikäärmeitä kohtaan ja Nevillen pehmeys ja lempeys kasveja ja tähtitaivasta kohtaan sulautuivat kauniisti yhteen ja kokonaisuus toimi todella hyvin.

Tykkäsin todella paljon kaikista pienistä velhomaailman yksityiskohdista joita olit ripotellut tekstiin. Tuollaiset pienet viitteet sitoivat tämän mukavasti Potter-universumiin. Itse tykkään lukea tuollaisista, vaikka en itse aina muista kirjoittaa niitä omiin teksteihini Nimi tällä tekstillä on kaunis ja haluaisin kuulla tuon Charlien säveltämän kappaleen, uskon että tykkäisin siitä yhtä paljon kuin lohikäärmeetkin tykkäävät!

Kiitos tästä, tämä oli todella ihana iltasatu!

Vendela

[Thelina]

Vendela: Mukavaa, kun kommentoit ja varsinkin se on ihanaa, jos tämä sai hymyilemään pöhkönä Itsekin olen vain muutamia ficcejä lukenut tällä parituksella, sen verran harvinainen pari on kyseessä, vaikka onkin todella toimiva! Minäkin haluaisin ehdottomasti kuulla Charlien lohikäärmelauluja ja tietyisti vierailla tuolla vuoristomökissä ♥ Kiitos kommentista, ihanaa kuulla, että pidit!

[Angelina]

Vaihdokkaista hei! Vitsit mitä rarea täällä on tarjolla, en taatusti ole koskaan aiemmin lukenut mitään tällä parituksella ja odotan erittäin innolla, mitä tuleman pitää.

Ensinnäkin pakko sanoa, että tykkään kovasti tämän tekstin nimestä ♥ Lohikäärmelauluja kuulostaa juuri nimenomaan siltä, että se sopii lempeään slice of lifeen ja fluffiin :3

Ja siis voi apua millainen tunnelma tässä oli! Pystyin melkein tuntemaan kirpeän pakkasilman, mutta samalla myös lämmön joka näiden kahden välillä hehkui. Todella kaunista ja sellaista... rauhallista kuvailua, plus mulle tuli tätä lukiessa tosi jouluinen fiilis <3 Tykkäsin kovasti muuten tuosta pienestä yksityiskohdasta, että Neville osasi sanatonta taikuutta! Tätä lukiessa myös tuli sellainen olo, että Charlie ja Neville sopivat vallan mainiosti toisilleen ♥ Charlie lohikäärmeineen ja Neville tähtikarttoineen ja kasveineen - nimenomaan kuten Wallekin tuolla on sanonut - heillä on yhteisiä arvoja ja kiinnostuksenkohteita :3

Kiitos hirveästi, nautin tästä todella ♥ Nyt tekee itsekin mieli pukea villasukat jalkaan, keittää kupillinen teetä ja sytyttää vaikka kynttilöitä!

[Thelina]

Angelina, ihanaa että tykkäsit otsikosta, tähän se oli aika helppo keksiä, mutta usein otsikko on se kaikkein vaikein osa tarinaa! Kiva, että tämä toi myös jouluista fiilistä, mutta ei toisaalta ihme kun tässä oli sekä talvea että lämpöä. Nevillen ei ehkä arvaisi osaavan sanatonta taikuutta, mutta olen varma, että hän on oppinut sitäkin vuosien kuluessa! Olen myös kuullut teorian, jonka mukaan Nevillen taikominen alkoi sujua paljon paremmin sen jälkeen, kun hän sai uuden taikasauvan Taikaministeriön taistelussa hajonneen isänsä vanhan sauvan tilalle. Mielenkiintoista ja sopii kyllä hyvin canoniin! Ihanaa kuulla, että pidit tästä, kiitos kommentista ♥