Oih, tämä oli upea! Kaikessa lyhykäisyydessään koskettava, vaikuttava ja hieno. Mittaansa suurempi ehdottomasti! Tässä oli kovin hieno tunnelma, sellainen että tekstin aikana ikään kuin tiivistettiin elämä ja suljettiin se, päästettiin irti ja kaivattiin samaan aikaan. Tämä jätti aika sanattomaksi, päälimmäisenä jäi mieleen se, kuinka paljon ihmiset jättävät toisiinsa jälkiä ja kuinka toisaalta konkreettiset jäljet on yllättävän nopeasti siivottu. Kuinka koti tyhjenee ja samalla on aivan tyhjä ja koskematon, mutta kuitenkin kuinka siihen on jäänyt jälki asukistaan, noin niin kuin tunnetasolla. Se jätti paljon ajateltavaa. Muutenkin tämä herätti paljon ajatuksia, spekulaatioita ja tulkintoja.
Pidin kovasti siitä että tässä ei varsinaisesti kerrottu suoraan mistä tässä puhutaan, se jätti ihanasti tilaa lukijan oivallukselle ja tulkinnoille. Minä ainakin tulkitsin tämän kuvauksena kuolinpesän tyhjennyksestä, ja sellaisena tämä oli minusta todella hieno. Kohta "valon keskellä sängyssä silmät raollaan" jätti mulle tosi vahvan mielikuvan siitä, että kyseessä oli kuoleman kuvaus, mutta se oli sellaiseksi kovin kaunis ja kuvaus valosta oli merkitykseltään ihastuttava. Samaan aikaan kuitenkin kutkutti ajatus siitä, että tämä saattaisi kuvata vähemmänkin lopullista muuttoa - pidin kovasti siitä, kuinka avoin tämä oli ja kuinka monia mahdollisuuksia tässä lopulta oli. Tämä oli kauniisti kirjoitettu, täynnä kivoja yksityiskohtia ja tosi tunnelmallinen. Tässä oli vahvana tunneside "hänen" ja Robertin välillä, ja pidin siitä että se välittyi kovin vahvasti ilman että saatiin tietää, keitä he olivat toisilleen. Musta on kovin kiehtovaa, että heidän välinen yhteys ja välittäminen tuntui niin voimakkaalta, vaikkei tiedä, mikä heidän yhteytensä edes oli. Tämä oli siitä jännä, että tämä tuntui kovin ehyeltä ja lopulliselta kuvaukselta, vaikkei edes oikeastaan voi olla varma, mistä tämä kertoi ja keitä hahmot olivat. Se on vallan riemastuttavaa ja osoitus tosi hienosti rakennetusta kokonaisuudesta!
Tuntuu että osasit kertoa kovin vähällä sanamäärällä tarinan elämästä ja sait tähän valutettua tosi paljon tunnelmaa ja tunnetta, ja tämä todella tuntui hirmu merkitykselliseltä ja "suurelta" näin pieneksi tekstiksi. Tämä oli hurjan kaunis ja taitavasti kirjoitettu raapale! Haikea mutta silti kuitenkin kaunis sillä tavalla, että vaikka tässä oli lopun tuntua, niin jäi sellainen olo, että se menneeseen jätetty oli merkityksellistä ja sitä muisteltiin lämmöllä. Pidin tästä kovin, kiitos lukukokemuksesta! ♥
