MCU: Uneton yö | S | Tony/Bucky

[Angelina]

Title: Uneton yö
Author: Angelina
Fandom: MCU
Rating: S
Genre: niin hellää höttöä että sieluun sattuu
Paring: Tony Stark/James "Bucky" Barnes

A/N: WINTERIRON VUODEN PARITUS ♥ Ai ettien että. Pakkohan sitä oli sitten kirjoittaa. Tää oli aikalailla pelkkää blokin purkua, sillä oon hakannut toisen tekstin kanssa päätäni seinään jo jonkin aikaa ja se on niiiiin turhauttavaa. Tän ei oo siis tarkoitus olla mikään mestariteos, tää on vaan Beirin ihanasta artista (S) inspiroitunutta höttöilyä. Omistan tän Violetulle, koska jouduit seuraamaan vierestä tätäkin tuskien taivalta :'D <3

Haasteet: Fluffy10 ja FF100 sanalla 060. Juoma

UNETON YÖ

On Tonyn vuoro nähdä yöllä painajaista.

Hänen otsansa on hikinen, keho tärisee ja hengitys kulkee liian nopeasti. Bucky seuraa hetken vierestä ja odottaa, mutta koskettaa lopulta varovasti Tonyn käsivartta.

Muuta ei tarvita ja Tony hätkähtää hereille. Hän katsoo ympärilleen silmät pyöreinä, koskettaa kämmenellään reaktoriaan ja tarttuu sitten Buckya tiukasti ranteesta.

“Kaikki hyvin”, Bucky vakuuttaa hiljaisella äänellä. Tonyn hengitys on yhä liian nopeaa, mutta hän sulkee silmänsä ja nyökkää. Bucky nojautuu lähemmäs ja silittää hellästi tämän selkää.

“Tule”, hän kuiskaa ja auttaa Tonyn ylös.

Bucky ujuttaa paksun neulepaidan Tonyn pään yli ja nostaa hänet sitten varovasti käsivarsilleen. Tony päästää protestoivan ynähdyksen, mutta samaan aikaan painautuu lähemmäs, saaden Buckyn hymyilemään.

Hän kävelee kattohuoneiston olohuoneeseen ja laskee Tonyn sohvalle, aivan ikkunan viereen. Öisen New Yorkin valot ja tunnelma rauhoittavat yleensä heitä molempia.

Tony korjaa asentoaan ja kääntyy katsomaan ikkunasta ulos. Hänen hengityksensä on viimein tasaista.

Bucky kävelee keittiöön, napsauttaa vedenkeittimen päälle ja asettaa pöydälle kaksi suurta mukia. Tony inhoaa teetä, mutta suostuu Buckyn mieliksi juomaan sitä aina, kun he yhdessä yöllä heräävät. Hän ei kuitenkaan suostu myöntämään, että kamomillasta tai laventelista olisi mitään hyötyä.

Höyryävät teemukit kädessään Bucky kävelee takaisin olohuoneeseen. Tony kääntyy katsomaan ja nyrpistää nenäänsä, mutta ottaa tarjotun mukin vastaan. Bucky istuu hänen viereensä, kiertää toisen kätensä Tonyn vartalon ympäri ja painaa kasvonsa tämän lämpimän ruskeisiin hiuksiin.

“Anteeksi”, Tony sanoo hiljaa. Bucky ei vastaa, tiukentaa vain otettaan ja painaa suukon suortuvien sekaan.

Se on heidän molempien paha tapa - pyytää anteeksi jotain, mille kumpikaan ei voi mitään. Heillä molemmilla on syynsä nähdä painajaisia, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun Tony on ollut se, joka on auttanut Buckyn sohvalle ja kuiskinut tämän korvaan, vakuuttaen että hän on turvassa, hänen nimensä on Bucky, eikä kukaan ole viemässä häntä pois.

“Miten kukaan voi juoda tätä?” Tony kysyy ja irvistää teemukilleen, mutta juo silti. Bucky pistää muistiin, että kamomilla kelpaa taas huomattavasti paremmin kuin laventeli.

Aika kuluu, eikä Bucky tiedä meneekö tunti vai kaksi, kun Tonyn silmät alkavat hiljalleen painua kiinni. Hän ottaa tyhjän mukin pois tämän kädestä, asettuu itse parempaan asentoon ja Tony seuraa mukana. Tämä painaa päänsä Buckyn olalle, haukottelee makeasti ja sulkee silmänsä.

Ei mene kuin hetki ja Tony on unessa. Bucky kuuntelee tämän rauhallista hengitystä ja katsoo ulos ikkunasta. Tiedossa on hänelle uneton yö, mutta hän valvoo mielellään tietäen, että seuraavalla kerralla Tony tekee tismalleen samoin hänen vuokseen.

[Violetu]

Bwääää 😭
Ai hemmetti sisuksia vaan kouristeli, kun tätä luki. Sielukohan se siellä ilmaisi, että sattuu...

Bucky ujuttaa paksun neulepaidan Tonyn pään yli ja nostaa hänet sitten varovasti käsivarsilleen. Tony päästää protestoivan ynähdyksen, mutta samaan aikaan painautuu lähemmäs, saaden Buckyn hymyilemään.

Yhyy, en kestä, ritarillinen Bucky 😍

Ja tämä sitten

Se on heidän molempien paha tapa - pyytää anteeksi jotain, mille kumpikaan ei voi mitään. Heillä molemmilla on syynsä nähdä painajaisia, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun Tony on ollut se, joka on auttanut Buckyn sohvalle ja kuiskinut tämän korvaan, vakuuttaen että hän on turvassa, hänen nimensä on Bucky, eikä kukaan ole viemässä häntä pois.

*insert tusina vollottavaa hymiötä tähän*

Ai että, onnistuit kyllä ihanasti vangitsemaan tuon fanartin tunnelman tähän, ja sydämeni sulaa omistukselle <3
Kyllä se blokki siitä vielä lähtee litomaan 💪(kuvittele tähän se metalliversio tosta kädestä).
Tää ei edes ollut niin höttölöllöä kun pelottelit!
Kiitos <3 

~Violet

[Vendela]

Oih! Olipa tämä suloinen ja lempeä pieni palanen

Tiedät ennen ole mikään tämän shipin iso fani, muuutta kuten sanottu niin ymmärrän pointin ja sitä paitsi fluffya on ihan parasta lukea ♥ Etenkin tämmöistä hämyisää ja tunnelmmallista fluffya, missä ollaan lähekkäin ja mukana on ripaus h/c:tä. Mutta ymmärrän ihan tosi hyvin Tonya tuon teen suhteen, vaikka itse olen teenarkki niin yrttiteet eivät ole koskaan oikein olleet se mun juttu Mutta toki niillä on rauhoittava vaikutus, joten on niillä paikkansa. Ihanaa, että Bucky valvoo Tonyn unta ♥

Tämä oli ihana, kiitos!

Vendela

[Beatrix Bones]

No olihan sitä nyt pakko tulla lukemaan pikareiden perusteella, että mikä homma tämä Tony/Bucky varsinkin, kun bongasin sut kirjoittajana.

Olen mä ehkä vähän myyty. Ihan vähän vain. Mutta muuten en myönnä mitään! Tykkään todella paljon sun kirjoitustyylistä ja vaikka mä en viime aikoina ihan hirveästi ole fluffya lukenut niin pidin tämän ficin tyylistä! Musta tässä oli nähtävissä se, miten paljon Tony ja Bucky välittävät toisistaan ja tekevät mental noteja siitä mistä toinen milloinkin pitää ja ei pidä. Toisaalta itsekään en koskaan ole kamomillateelle oikein syttynyt, joten ymmärrän Tonya hyvin paljon tällä saralla.

Ei mene kuin hetki ja Tony on unessa. Bucky kuuntelee tämän rauhallista hengitystä ja katsoo ulos ikkunasta. Tiedossa on hänelle uneton yö, mutta hän valvoo mielellään tietäen, että seuraavalla kerralla Tony tekee tismalleen samoin hänen vuokseen.

Pidin tästä lopetuksesta erityisen paljon! Oli mielestäni jotenkin ihanan sympaattinen ja kaunis hetki, joka symboloi näiden kahden välistä rakkautta. ♥

Kiitos paljon tästä, Angie! ♥ Teen sulle nyt lupauksen: pyrin katsomaan kaikki MCU-elokuvat tämän vuoden puolella, jotta pääsen vielä paremmin sisälle tämän fandomin (ja parituksen) viehätykseen!

[Karvis]

Mä äänestin muistaakseni Tony/Buckya ja tajusin, että mut on aivopesty huomaamattani.  . Tässä on jotain aivan mahdottoman herttaista, kun Bucky pitää Tonya painajaisen jälkeen hyvänä, auttaa pukeutumaan ja nostaa käsivarsilleen ja sitten keittää Tonylle ja itselleen teetä. Ne on ne pienet asiat, mitkä tekee romanttisen fiiliksen ja oikeasti nämähän on kovasti kärsineitä herroja niin kyllä ne hyvin yhteen sopii. Lohduttavat toisiaan, heräävät yhdessä öisin ja tietävät toistensa kärsimyksen. Kaunista. 

[Waulish]

Olin niin iloinen erityisesti sinun puolestasi, kun Tony ja Tony/Bucky voittivat ja vieläpä kultaa, että hymyilin ihan hömelösti läpi gaalan ja varmaan koko illankin! Olet ollut jotenkin niin suurella sydämellä tässä fandomissa ja näissä hahmoissa, ja se on näkynyt sinun teksteistäsi. Siksipä halusin myös ehdottomasti tulla lukemaan, kun huomasin sinun kirjoittaneen uutta Winterironia pikarisijoitusten kunniaksi!

Äää, siis äää! (Riittäisikö tuo kommentiksi, vai pitäisikö tässä osata sanoa jotakin älykästä?) Painajaisen näkeminen ja sitä seuraava lohdutus- ja rauhoitteluhetki on jotain, mihin en varmaan ikinä lukijana kyllästy. Siitä voi aina ammentaa jotain uutta ja ihanaa. Tonyn ja Buckyn tapauksessa on hyvin helppo uskoa, että kumpikin kärsii menneisyyden möröistä, jotka toisinaan saavat otteen juuri öisin, kun mieli on haavoittuvaisimmillaan. Sydämeni sulaa sille kauniille, ainutlaatuiselle vastavuoroisuudelle, joka miesten välisessä suhteessa vallitsee. He ymmärtävät toisiaan sanoittakin, sillä he kumpikin ovat kokeneet kauheuksia, ja ehkä siksi heidän on lopulta niin luontevaa olla toistensa seurassa, myös yön pimeiden ja yksinäisten tuntien erilaisessa valossa. Tämä on niin kaunista, että sydämestä ottaa:

Se on heidän molempien paha tapa - pyytää anteeksi jotain, mille kumpikaan ei voi mitään. Heillä molemmilla on syynsä nähdä painajaisia, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun Tony on ollut se, joka on auttanut Buckyn sohvalle ja kuiskinut tämän korvaan, vakuuttaen että hän on turvassa, hänen nimensä on Bucky, eikä kukaan ole viemässä häntä pois.

On myös todella inhimillistä pyytää anteeksi inhimillisiä reaktioita, vaikkei niille edes mahtaisi mitään. Niin samaistuttavaa!

Myös tuosta teestä välittyy minulle sellainen fiilis, että miehet ovat läheisiä ja samalla aaltopituudella ja pystyvät olemaan toistensa seurassa vapaasti. Tony ei epäröi ilmaista mielipidettään teestä, vaikka hän sitä Buckyn mieliksi suostuukin juomaan, ja Bucky taas sinnikkäästi jaksaa tarjota teetä ja panna merkille, maistuuko kamomilla vai laventeli juuri nyt paremmin, vaikka hän onkin tietoinen Tonyn mielipiteestä. On ihanaa, kun ei tarvitse tukahduttaa mieltymyksiä, ajatuksia tai tunteita, vaan voi vain olla toisen kanssa ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan! Mutta usko pois Tony, on sillä teellä oltava jonkinlainen rauhoittava vaikutus. Vähintäänkin siitä johtuva, että sen valmistaa kaikella rakkaudella Bucky!

Tuo inspiskuva on ihana, ja tämä teksti on ihana. Tuntuu kuin olisin itsekin ison ikkunan ääressä katselemassa öisen New Yorkin valoja, jotka loputtomuudessaan ja pysyvyydessään tyynnyttävät. Kiitos tästä sykähdyttävästä lukukokemuksesta! -Walle

[Larjus]

Genre: niin hellää höttöä että sieluun sattuu

Näillä sanoilla minut on jo voitettu sataprosenttisesti hellä höttö on ihan parasta, en koskaan kyllästy ♥

Ja siis voih, tää oli just sellasta ihanaa söpöä, mikä saa sydämen sykerölle, vaikka tiedänkin hahmot vai ulkonäöltä. Musta on kiva kirjoittaa itselleni tärkeistä shipeistä (no daa ) kuin on myös kiva lukea muista kirjoittamassa heidän lempishipeistään! Oikein huokuu se kirjoittajan rakkaus hahmoja ja paritusta kohtaan :3

Arvostan myös paljon sitä, että vaikka tässä onkin se höttöinen fiilis, tunnelma on pohjimmiltaan tosi vakava! Mä huomaan itse kirjoittaessani kallistuvan usein sinne kepeän hötön puolelle, ja ehkä siksi mua kiehtookin se, että tässä ollaan vakavampien asioiden äärellä (unettomuus, painajaiset ja niitä synnyttävät muistot), vaikka isoimmassa roolissa onkin se hellyys ja molemminpuolinen syvä rakkaus. Tässä on myös niin turvallinen tunnelma koko ajan, ihan kuin olisi tätä lukiessa saanut käpertyä viltin alle takkatulen ääreen, vailla mitään huolia ja murheita :3

Tiedossa on hänelle uneton yö, mutta hän valvoo mielellään tietäen, että seuraavalla kerralla Tony tekee tismalleen samoin hänen vuokseen.

No siis voi äää 🥺🥺🥺 ♥♥ Ihanaa vastavuoroisuutta ja itsensä "uhraamista" omalle rakkaalleen. Tää jos mikä on selvä merkki siitä, miten paljon Tony ja Bucky välittävät toisistaan ♥

Genretiedot olikin aika hyvä lupaus loppufiiliksistäni, koska nyt sattuun sieluun Mut silleen hyvällä tavalla, just silleen miten fluffylla nyt on tapanakin vaikuttaa!

[Angelina]

:'))) en kestä, ootte huikeita ♥

Violetu: Hahaa, pakkohan tää oli omistaa kun jouduit kuunteleen kitinää :'D Blokki ei vielä kokonaan helpottanut, mutta sainpahan jotain aikaseks! Fanartit inspiksenä on kyllä parasta, huikeeta jos sain tunnelman tähän vangittua eikä ollut ees liian löllöä! ♥ Musta on ihana ajatella, että nää voi olla ritarillisia toisilleen, mut onhan tolla huolehtivassa Buckyssa oma fiiliksensä :'3

Vendela: Kyllä susta WinterIron-fani vielä muokataan :'''DD Mä en ite juo teetä enkä kahvia, joten ollaan itelle oudoilla vesillä, mutta täytyy Tonyn ainaista kahvinkittaamista jollain kompensoida kuitenkin. Fluffy on parasta, se on totta. Kiitos ihana ♥

Bea: OMG olisit nähny mun ilmeen kun huomasin että sä oot lukemassa ja kommentoimassa Tony/Buckya :'''D Ihan parasta <3 Kiitos ihan hirveesti, parasta kuulla että tyyli upposi! Lupaus on pistetty ylös ja vissiin aika hyvän startinkin oot jo ottanut Tony/Buckya ei leffoista löydä kyllä hyvällä tahdollakaan, mutta paritukseen on ehkä parempi uppoutua kun hahmot on paremmin hallussa (ja krhm aina on Stony ♥) Kiitos kun luit ja kommentoit!

Karvis: Ahahahaha voi ei, huomaamattoman aivopesun uhri :'''D Nimenomaan näiden menneisyys ja traumat ja kaikki se paska tekee näistä jotenkin niin toisilleen sopivan parin ettei tosikaan ♥ Kiitos hirveästi kun luit ja kommentoit!

Walle: Olin itsekin kyllä ihan jossain taivaissa, koska en olis uskonut että nää voittaa, varsinkaan kun Potteritkin oli mukana :'''D <3 En osaa ees vastata nyt mitään järkevää, luin sun kommentin monta kertaa ja oon ihan ;___; Ihan huikeeta, että tästä välittyi vastavuoroisuus ja se molemminpuolinen läheisyys ja ehkä luottamuskin (toivottavasti), joihin pyrin. Pelkkä ääää olisi riittänyt kommentiksi ihan hyvin myös, mutta kiitos hirveästi tästä ♥

Larjus: Höttö on parasta, sitä ei voi koskaan olla liikaa tässä angstin ja muun paskan kyllästyttämässä elämässä :'''DD Hieman vakavammalla otteella siihen saa ehkä vähän vaihtelua, vaikka kepeä höttö on yhtälailla ihanaa. Mä rakastan näitä hahmoja ja tätä (ehkä hieman epätavallista, vaikka ei mitään rarea olekaan) shippiä ja jos sain sen välitettyä niin olen tyytyväinen ♥ Toivottavasti tosiaan sieluun sattuu hyvällä tavalla Kiitos kun luit ja kommentoit :3

[Alice Katarina]

Terveiset kommenttikampanjasta! Ajattelin, että ehkä on jo aikakin haastaa itseään ja tarttua tähän paritukseen, kun se kerran oli vuoden parikin. Jos rehellisiä ollaan, niin en oo liiemmin ymmärtänyt tätä paria, mutta ei se tekstin lukemista haitannut ja ehkä mulla on vielä mahdollisuuksia päästä tähän mukaan.  Ainakin tämä tarina nosti hymyn huulille ja jätti miettimään, miten pariskunnalla jatkossa menee.

Pidin kovasti siitä, miten kummankin miehen traumat on mukana tässä, koska se heitä varmasti yhdistää. Se, että vuorotellen pidetään toisesta huolta, on suloinen ajatus. Hiukan nauratti Bucky kantamassa Tonya sohvalle, on se hyvä, että on voimakas seurustelukumppani. Pidin myös erityisesti siitä, ettei Tony tykkää teestä, mutta juo sitä silti toisen takia. En itsekään ole teen ystävä, mutta mitä sitä ei rakastetun vuoksi olisi valmis tekemään, vaikka sitten juomaan pahanmakuista teetä.

“Miten kukaan voi juoda tätä?” Tony kysyy ja irvistää teemukilleen, mutta juo silti. Bucky pistää muistiin, että kamomilla kelpaa taas huomattavasti paremmin kuin laventeli.

Ihana Bucky laittamassa muistiin, mikä tee sopii paremmin.

Ei mene kuin hetki ja Tony on unessa. Bucky kuuntelee tämän rauhallista hengitystä ja katsoo ulos ikkunasta. Tiedossa on hänelle uneton yö, mutta hän valvoo mielellään tietäen, että seuraavalla kerralla Tony tekee tismalleen samoin hänen vuokseen.

Tää loppu tiivisti ihanasti koko tekstin vastavuoroisuuden ja toiseen luottamisen!

Kiitos tästä sukelluksesta mulle vieraampiin vesiin. Voi olla että vielä palaan! 

AK

[Angelina]

Alice Katarina: Ilahduin kovasti, kun päätit napata tän Kommiksesta! Tää paritus ei oo kieltämättä sellanen mitä ensimmäisenä ajattelee ja vaikka itse sukelsinkin tähän pää edellä, niin ymmärrän että tää vaatii hieman enemmän tutustumista/pohdintaa, eikä tätä oo ihan niin helppo ostaa verrattuna moniin muihin Supersotilaissa on puolensa ja niitä on mukava aina kirjottaessa hieman hyväksikäyttää, vaikka sitten nimenomaan siihen, että kannetaan Tonya ympäriinsä :'D Mä itse myös rakastan sitä ajatusta, että nää kaksi pitää toisistaan huolta ja voivat yhdessä käsitellä menneisyyden traumoja <3 Arvostan heittäytymistäsi tänne vieraille vesille, kiitos kun luit ja kommentoit ♥

[Felia]

Mitä mitä mitä? Olin lähes 100% varma, että olin jo kommentoinut tätä, mutta ilmeisesti en ollut... Noh, nytpä korjaan asian.

Äää, tämä oli ihana! Bucky huolehtimassa Tonysta, kantamassa tätä ja tarjoilemassa teetä (vaikka Tony ei pidäkään siitä). Voi että. ♥ Tämä kyllä kutitteli sydänjuuria sellaisella ihanalla hattaraisella tavalla, aww. Eihän tällaisesta voi muuta kuin nauttia. ♥ Tästä vielä tekee jotenkin syvemmän se, että molemmilla on rankka menneisyys ja voivat tukea toisiaan sen suhteen. Ja se, miten toista voi ymmärtää ilman sen suurempia sanoja... Ihanaa, kerrassaan valloittavaa. ♥

Sitten vielä yksityiskohdat: Bucky laittamassa muistiin, kumpi teemaku uppoaa Tonyyn paremmin, hellät, huolehtivat kosketukset, vastavuoroisuus. Oon sulaa vahaa. Pienet seikat on monesti niitä merkityksellisimpiä, tärkeitä. ♥

Tässä oli kyllä höttöä kerrakseen ja tuo genre-kuvaus on todellakin aivan passeli tähän. Hellyyttä löytyi vaikka muille jakaa. Äää, sanoinko jo, että tämä on ihana?

Tykkäsin hirmusen paljon, kiitos! ♥

[Angelina]

Felia: Naaww, kiva kun tulit nyt kommentoimaan, oon valehtelematta aina ihan täpinöissäni kun WinterIron saa kommentteja! Ei sillä etteikö kommentteja muihin teksteihin olis mahtava saada, mutta jotenkin innostun vielä enemmän kun joku lukee näistä kahdesta :3 Tonylla ja Buckylla on loppujen lopuksi paljonkin yhteistä ja musta on ihan parasta ajatella, miten he voivat olla toistensa tukena ❤ Kiitos, ihan mahtavaa että tykkäsit tästä höttöilystä

[Kelsier]

Kommiksesta hei!

Tämä oli oikein suloinen ja surullinenkin tarina näistä kahdesta. Tony ja Bucky ovat loppujen lopuksi kokeneet samanlaisia asioita ja heillä on ymmärrystä toisilleen. Tykkäsin villapaidasta ja teemauista. Millainen maisema avautuu Tonyn makuuhuoneesta? Vai onkohan siellä pimennysverhot nukkumista auttamassa? Joka tapauksessa tuntuu luontevalta, että he menevät toiseen huoneeseen, jo se varmaan helpottaa ahdistusta, kun vähän liikkuu.

Kiitos, kun kirjoitit!

-Kel

[Angelina]

Kelsier: Mulle nimenomaan yksi tän parituksen viehätyksistä on se, miten samankaltaisia asioita he ovat kokeneet ja mitä yhteistä heillä on :'3 Mietin tämän mielessäni Toweriin, joten näkymä ikkunasta lienee New York yövalaistuksessaan, eli ehkä verhot on parempi pitää kiinni Kiitos kommentista <3