Rikkaruohoista ja rakkaudesta, Ginny/Luna, S, ficlet

[Vuorna]

Nimi: Rikkaruohoista ja rakastumisesta
Ikäraja: S
Paritus: Ginny/Luna
Genre: aika söpöstelyähän tämä
Yhteenveto: Niin, talossa häntä odottaa teekupillisen ja kuuman kylvyn lisäksi myös Luna.

A/N: Hui, minä muka julkaisemassa tekstiä? Välillä inspiraatio iskee, ja tällä kertaa siitä on kiittäminen Anne Michaels -sitaattihaastetta. Saamani runolainaus oli erittäin kaunis ja sai aikaan tämän pikkutekstin. Saa nähdä, palaanko vielä Itä-Romaniaan näiden kahden luo, sisältöä varmaankin vielä riittäisi.


Remember that October, standing in your farm's back field,
hald a mile apoart, while daylight collapsed
under the weight of darkness, and trees
thick with burning leaves
shouldered the stars.
(runosta Words for the Body)

Rikkaruohoista ja rakkaudesta

Lokakuinen iltapäivä Itä-Romaniassa on kostean kylmä, eivätkä edes villahansikkaat ja lämmitysloitsu pysty pitämään Ginnyn sormenpäitä lämpiminä. Voisi luulla, että rikkaruohojen kitkeminen kurpitsapellolta on hikistä puuhaa, mutta hän hytisee länsituulen upotessa luihin asti. Onneksi rivin loppu häämöttää jo, sen jälkeen hän aikoo jättää lapion siihen paikkaan ja suunnata teelle. Iltakin on jo hämärtymässä, taivaanrannan värit vaihtuvat nopeasti sinertävän harmaasta silmiä hivelevään violettiin, joten Ginny on kupposensa ansainnut.

Rivin viimeinenkin rikkaruoho on saatu nyhdettyä juurineen irti, ja Ginny heittää sen ei-toivottujen kasaan. Hän huokaa syvään, hengittäen sisäänsä maan tuoksua. Ei hän ollut kuvitellut koskaan päätyvänsä tänne kasvimaata kitkemään, mutta niin on nyt päässyt käymään. Ja täällä hän on onnellisempi kuin vuosiin, rauhallisuuden keskellä eläen. Kaikki on niin yksinkertaista, ja se on kovin lohdullista.

Kasvimaan tomu on tarttunut tiukasti häneen kiinni. Onneksi kylpyveden lämmittäminen on helppoa, sillä sen voi sentään hoitaa näppärästi loitsulla, toisin kuin kurpitsapellon kitkennän. Kerran hän oli kysynyt Lunalta, miksei rikkaruohoja voinut vain kadottaa yhdellä helpolla kadotusloitsulla, mutta se kuulemma tekisi kurpitsoista melankolisia. Ginnyn oli melkein tehnyt mieli nauraa, mutta Luna oli näyttänyt niin vakavalta, ettei hän ollut kehdannut. Hän oli vain antanut kevyen suukon toisen poskelle ja suunnannut takaisin pellolle kitkemään.

Niin, talossa häntä odottaa teekupillisen ja kuuman kylvyn lisäksi myös Luna. Kun hän ensimmäisen kerran oli astunut talon ovesta sisään, ei hän ollut olettanut rakastuvansa. Ehkä hänen olisi pitänyt tietää paremmin, olihan ovi sentään ollut hempeän vaaleanpunainen. Mutta ei hän siltikään ollut tajunnut, mikä häntä odottaisi. Hän oli halunnut vain päästä pakoon arkeaan, sitä puuduttavaksi käynyttä rutiinia, jossa mikään ei ollut enää yllättävää eikä mikään ei tuntunut hyvältä. Luna oli ollut häntä vastassa kirsikkateen kanssa ja sanonut ne maagiset sanat.

”Sinä saat olla täällä ihan niin kauan kuin haluat.”

Päivät olivat muuttuneet viikoiksi ja jälleen kuukausiksi, ja lopulta Ginny oli tajunnut joulun koittaneen, eikä hän edelleenkään ollut halunnut palata takaisin. Mikäpä siellä häntä olisi edes odottanut? Tyhjä asunto Viistokujalla, jossa hänen tavaransa olivat edelleen laatikoissa? Kiusalliset sunnuntaipäivälliset Kotikolossa? Ärsytys ja tuska, jotka edelleen hyökkäsivät hänen kimppuunsa joka kerta, kun joku mainitsi Harryn? Turha hänen olisi ollut edes palata, joten Ginny oli jäänyt Lunan luo.

Joulu Itä-Romanian tapaan oli ollut Ginnyn paras hetkeen. Selestina Taigorin hirveät joululaulut olivat kuulostaneet paljon kauniimmilta Lunan versioina, ja vaikka kalkkuna olikin ollut hieman kärventynyttä, se ei ollut haitannut tippaakaan. Myöhemmin illalla, parin hehkuviinilasillisen jälkeen, Lunan suuteleminen oli tuntunut täysin luonnolliselta ja sopivalta. Siltä se oli tuntunut myös seuraavana aamuna, kun Ginny oli herännyt. Luna oli maannut hänen vieressään, vehnänvaaleat hiukset hapsottaen, ja katsonut häntä hopeansinisillä silmillään kuin mitäkin aarretta. Silloin Ginny oli tiennyt olevansa oikeassa paikassa.

Sen muisteleminen saa Ginnyn edelleen hymyilemään. Ei hän sitä ollut odottanut, mutta ei se häntä haittaa rahtuakaan. Eivät he vieläkään ole tarkalleen siitä keskustelleet, mitä he ovat toisilleen ja mitä se tarkoittaa, mutta Ginnyn Viistokujan asuntoa ei enää ole ja sen tavarat ovat löytäneet paikkansa Lunan talosta. Hän kitkee rikkaruohoja Lunan kurpitsapellolta, juo joka aamu erilaista teetä ja saa joka ilta vajota uneen jonkun vieressä. Se riittää hänelle.

Lokakuussa auringonlaskut ovat kauniita, mutta tähdet ovat aina kauniimpia. Lontoossa ei tähtiä näy, mutta keskellä maaseutua taivas täyttyy niistä välittömästi auringon painuttua horisontin taa. Ne valaisevat tien kotiin, ja niiden avulla voi jopa nähdä vilauksen pihatietä reunustavista, ruskan sävyissä hehkuvista tammipuista. Se näky rauhoittaa Ginnyä enemmän kuin yksikään Viistokujan sivukatujen katulampuista on koskaan rauhoittanut.

Viimeiset askeleet ennen vaaleanpunaista ovea ovat aina ne parhaat. Hän on väsynyt, mutta tyytyväisyys hehkuu hänen sisällään. Pian hän saa pestä pölyn yltään, juoda kirsikkateetä sohvalla kissa sylissään ja kuunnella Lunan kertomuksia päivästään. Ne ovat aina yhtä hellyttäviä, usein jopa kiinnostavia. Ei hän aikaisemmin olisi uskonut, että taikaolennot voisivat olla niin mielenkiintoisia. Tai sitten hän vain nauttii saadessaan kuunnella Lunaa.

Ja myöhemmin, kun he ovat jo vierekkäin sängyllä, tähtien valo siivilöityy ikkunan läpi ja tanssii Lunan hiuksilla. Ginny katsoo sitä hiljaa, ja miettii, kuinka vuosi sitten kaikki oli toisin. Nyt hän saa nukkua rakastamansa naisen vieressä onnellisena. Sen ajatuksen myötä on helppo sulkea silmät ja nukkua. Huominen tuo tullessaan taas uuden rivillisen kurpitsoja, jotka hänen täytyy pelastaa rikkaruohoilta.

[Thelina]

Voi apua, miten lempeä ja suloinen tämä oli! Ginny/Luna on aivan ihana femme-paritus ja toimii todella hyvin juuri näin, että Ginny hiukan etsii itseään, Luna taas on mutkaton ja ystävällinen oma itsensä ja niin he päätyvät lopulta yhteen oikealla tavalla. Tässä oli paljon ihania yksityiskohtia, kuten kylmä tuuli ja vastakohtana teen ja kylvyn lämpö, kitkeminen ja se miksi se pitää tehdä käsin (voi Luna ♥), vaaleanpunainen ovi, Lunan joululaulut ja kärähtänyt kalkkuna. Tykkään kovasti sekä kirjoittaa että lukea tällaisesta arkisöpöilystä, joten pidin tästä todella paljon! Tuo runo on myös ihana, kivaa että se inspiroi kirjoittamaan ♥ Kiitos tästä

[Vuorna]

Thelina, ääää kiitos kommentista! Mä oon ehdottomasti kaiken onnellisen suuri ystävä, joten arkisöpöily on yksi mun lempiasioista lukea ja nyt ilmeisesti myös kirjoittaa. Tätä paritusta en oo itse asiassa ennen kirjoittanut, joten tää oli mullekin vähän kokeilemista siitä, mikä näille kahdelle toimisi. Oon myös pitänyt Lunaa hiukan haastavana hahmona kirjoittaa, mutta olin kyllä väärässä, hänhän on vaan mutkaton ja tietysti vähän omalaatuinen Kiva että yksityiskohdat miellyttivät, niitä oli hauska keksiä! Kiitos vielä paljon kommentista, se ilahdutti suuresti <3

[niiina]

Kiitos valtaisesti kommentistasi kommenttiarpajaisissa ja kuten sanoin topassa, haluan ehdottomasti myös kiittää kaikkia henkilökohtaisesti lukemalla jokaiselta jotakin sekä kommentoida!

Oli tosi kiva kun olet vasta julkaissut jotain ja tämä oli todella suloinen! Ihana kun tässä tosiaan oli tuollainen onnellinen ja seesteinen tunnelma ja olit osannut kuvata tuota kokonaisuutta niin ihanasti, että teki itsekin mieli olla osa tuota elämää. Mahtavaa, että tekstissä Ginny oli löytänyt onnen Lunan luolta. Vaikka teksti oli lyhyt, niin kaikki kerronta ja muu tuntui sellaiselta, että tilanteessa ei tosiaan ollut mitenkään kiirehditty vaan tilanteeseen on päädytty ajan kanssa. Nämä kaksi sopivat hyvin yhteen kyllä, vaikka femme ei ole sellainen, mitä lukisin usein niin tästä pidin kovasti!

Kasvimaan tomu on tarttunut tiukasti häneen kiinni. Onneksi kylpyveden lämmittäminen on helppoa, sillä sen voi sentään hoitaa näppärästi loitsulla, toisin kuin kurpitsapellon kitkennän. Kerran hän oli kysynyt Lunalta, miksei rikkaruohoja voinut vain kadottaa yhdellä helpolla kadotusloitsulla, mutta se kuulemma tekisi kurpitsoista melankolisia. Ginnyn oli melkein tehnyt mieli nauraa, mutta Luna oli näyttänyt niin vakavalta, ettei hän ollut kehdannut.

Musta tämä oli ihanan hellyyttävä kohta! Jotenkin tosi Lunamaista sanoa jotain tuollaista ja ihana kun Ginny ei asiaa sen suuremmin alkanut tivaamaan. Tosi suloinen kohta! Melankoliset kurpitsat, voi että!

Kaunis teksti. <3

Kirjoitat tosi hyvin ja toivon ehdottomasti, että innostut kirjoittamaan/julkaisemaan vielä lisää! Innostuin myös toki kun sanoit, että Dramione on ollut sulle aikoinaan sellainen paritus, mistä olet pitänyt ja olet kirjoittanutkin heistä joskus, joten jos ikinä palaat heidän pariin, löydät minut 100% varmuudella täältä innosta hihkumasta! o/ Kiitos sulle ihan tosi paljon tästä upeasta lukukokemuksesta!

[Felia]

Aww, tämä oli todella suloinen!

Tämän nimi kiinnitti huomioni ja pakkohan tämä oli tulla lukaisemaan. Onneksi tulin, sillä näin aamun ratoksi sain ihanan pläjäyksen femme-söpöilyä. Tässä oli rauhallinen tunnelma ja kaikki pienet yksityiskohdat sai mut hymyilemään leveästi. Juurikin tällainen arkinen höttö on aivan ihanaa luettavaa ja oli hauskaa, miten Ginny oli vain lopulta jäänyt Lunan luo. Joskus asiat vain tapahtuu luonnostaan eikä siinä paljoa tarvitse miettiä, mitä tekisi. Ja tietenkin tärkeintä on, että on onnellinen, ja Ginnystä huokui sellainen levollisuus tässä, että eiköhän hän ole Lunan luo jäämässä toooodella pitkäksi aikaa.

Tässä tuli myös hyvin esille kiireettömyys - asiat on tosiaan tapahtuneet omassa tahdissaan eikä mitään ole kiirehditty. Aivan ihana teksti, ei voi muuta sanoa. Lämmitti kivasti sydäntä. Femmeä tulee nykyään aika harvoin luettua, joten on aina kiva palata sen pariin pienen tauon jälkeen.

Suuret kiitokset tästä arkisöpöstelystä! ♥

[Angelina]

Ja täällä hän on onnellisempi kuin vuosiin, rauhallisuuden keskellä eläen. Kaikki on niin yksinkertaista, ja se on kovin lohdullista.

Ai vitsit miten tykkäsin tän tekstin rauhallisesta ja melkein pysähtyneestä tunnelmasta! Tuli ihanan seesteinen olo tätä lukiessa, vaikka samalla iski kyllä pieni kateus siitä, että Ginny on löytänyt paikan jossa kaikki on niin yksinkertaista ja helppoa - mistä itse löytäisi sellaisen paikan :''D

Mä ehdin jo miettiä, että miksi Ginny hytisee pihalla sormet jäässä kitkemässä rikkaruohoja eikä hoida niitä loitsuin, mutta olisihan se pitänyt arvata että Luna on sanonut juuri jotain tuollaista Melankolisia kurpitsoita, oi voi.

Toit tässä hienosti esiin sen, miten pienet asiat voi tehdä onnelliseksi ja tyytyväiseksi! Toki Ginny oli tehnyt ison päätöksen lähtiessään Lontoosta Itä-Romaniaan, mutta tajusi sinne jäädessään että siellä on kaikki mitä hän tarvitsee - vaaleanpunainen ovi, kurpitsarivistöt, teetä ja Luna <3 Pidin myös siitä, etteivät he varsinaisesti keskustelleet suhteestaan tai sen tilasta, vaan tavallaan vain... ajautuivat nykytilanteeseen, johon molemmat kuitenkin ovat selkeästi tyytyväisiä :3

Kiitos tästä ♥

[Eino]

Olipa ihana hyvän mielen ficlet Ginnyn ja Lunan elämä Romaniassa kuulostaa aivan ihanalta - mikäs sen parempaa kuin tehdä puutarhahommia ja juoda iltaisin teetä kultansa kanssa!

Ginnyn näkökulmasta heidän rakastumisensa tuntui tapahtuvan ihan huomaamatta; olisipa hauska lukea Lunan näkökulma asiaan. Haluaisin kuvitella asian niin, että Luna on ollut Ginnyyn rakastunut aina ja vain odotellut, milloin saa oman tilaisuutensa. Ehkä Ginnykään ei tajunnut rakastumistaan aiemmin siksi, että oli oikeastaan kaiken aikaa jossain syvällä sisimmässään tiennyt, että hänen kotinsa on Lunan luona. Haha, onpa hauskaa aina täydentää muiden tarinoita omassa päässään ja kuvitella hahmoille kaikenlaisia motiiveja

Ilman muuta näen tässä itä-Romanian rakkaustalossa potentiaalia jatko-osille! Kiitos tästä söpöilystä

[flawless]

No voihan awws :3 Tämä oli hurjan söpö ja kiva tunnelmointipalanen luettavaksi tähän iltapäivään! Tykkäsin erityisesti siitä, kuinka rauhallinen ja seesteinen fiilis tässä oli. Tyytyväinen. Semmoinen että asiat on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin. Onnen ja onnellisuuden ei tarvitse olla mitenkään maatajärisyttävän erikoista, vaan kun onnen löytää arjestaan ja yksinkertaisista asioista niin se on sitä parasta onnea. Tässä oli ihanan pysähtynyt tunnelma, sellainen että juuri näin on hyvä ja jos kaikki vaan jatkuisi samanlaisena, niin siihen voisi olla enemmän kuin tyytyväinen. Tässä oli musta kaikista mieltä lämmittävintä juuri se hiljainen yhteenkuuluvuus ja arkinen onnellisuus, se kuinka nämä sopivat niin saumattomasti yhteen ja kuinka heillä oli oma ihana pikku elämänsä kurpitsapellon kupeessa :3

Tunnelman lisäksi itse teksti oli myös tosi kaunista. Kuvailu oli nättiä ja jotenkin tosi raikkaan tuntuista. Kirjoitat tosi kaunista ja vivahteikasta tekstiä, jota on hirmu miellyttävää lukea. Myös miljöö oli ihana ja tosi hyvin keksitty! Lämmin kylpyvesi ja teekupposet, kasvimaan tomu ja maan tuoksu, vaaleanpunainen ovi ja se kuinka sai jäädä niin pitkäksi aikaa kuin haluaa... Kaikki vaan niin kovin ihanan ja kotoisan kuuloista. Voin kuvitella, että tuollaisesta paikasta Ginny löytäisi yhtäläisyyksiä Kotikoloon ja siksi kotoisuutta, ja Lunan vuoksi tietysti. Ginny/Luna on tosi ihana paritus ja tämä oli hyvä esimerkki siitä, mikä kaikki heissä mun mielestä toimii. Musta ajatuksena se, että Luna sanoi että Ginny saa olla hänen luonaan niin kauan kuin haluaa ja Ginny päätti jäädä ikuisesti oli tosi ihana :3 Pidin myös siitä, että Lunan mielestä rikkaruohot pitää kitkeä käsin tai kurpitsoista tulee melankolisia, ihanan lunamaista hörhöilyä :3 Se kertoo hänen sisäisestä hyväntahtoisuudestaan ja empatiastaan tosi paljon, että hän sillä lailla ajattelee kasvienkin tunteita ja niiden parasta.

Kokonaisuudessaan ihan tosi ihana ja söpö ja tunnelmallinen ja kaunis teksti :3 Kiitos paljon tästä!

[Violetu]

Voi ei, miten söpö ja lämmin ja äää <3 ;__;
Luna ja Ginny on aina yhdesssä jotenkin niin pehmeitä ja sööttejä, sulin tälle.
Joukossa oli myös sitä mennyttä angstia, ja se teki tälle koko kuviolle tosi hienon ja tukevan pohjan (eli todellakin kirjoitat lisää näistä kahdesta tässä versumissa, jos et ole kirjoittanut jo ).
Tykkäsin tosi paljon tämän ficin kuvailusta, esim tämä:

Kasvimaan tomu on tarttunut tiukasti häneen kiinni.

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten Ginnyn vaikeammista, kaukaisemmistakin ajatuksista palattiin aina Lunaan ja kurpitsamaahan, vaaleanpunaiseen oveen ja tähän uuteen kotiin, jossa Ginny on onnellinen <3
Tästä tuli hyvä mieli, kiitän ^^

~Violet

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Minun teki mieli lukea Ginny/Lunaa, joten nappasin tämän tekstin sieltä.

Olen alkanut fiilata tätä paritusta oikeastaan vasta aika viime aikoina, ja tätä upeaa tarinaa lukiessani aloin fiilata kahta kauheammin - ihanaa! ♥ Tässä on niin ihmeellisen paljon sellaista, mistä pidän, ja näihin hahmoihin yhdistettynä se kaikki tuntuu jotenkin kovin luontevalta. En pääse yli siitä, miten hyvin Lunan hahmoon sopii syrjäseudulle asettuminen, sinne missä elämä on maanläheistä ja yksinkertaista ja Luna saa toteuttaa itseään rakastamansa asian eli taikaeläinten parissa. Kun luin Ginnyn muutosta ja hänen kokemistaan tunteista, hihkuin sisäisesti, koska minulle tuli ihan sellainen tunne, että juuri jotain tällaista Ginnykin voisi elämäänsä tarvita! On helppo uskoa, että Lontoo on ikäviä muistoja pullollaan ja pelkkä Harryn nimen kuuleminenkin saa aikaan ärtymystä ja kipua, ja siihen kaikkeen peilaten maisemanvaihdos itäisen Romanian maaseudulle tuntuu hätkähdyttävänkin luonnolliselta, tarpeelliselta ja hyvältä. En osaa edes sanoittaa sitä, miten hyvä mieli minulle tuli lukiessani Ginnyn puolesta! Vaikkei hän lähtiessään kenties olisikaan aivan varma siitä, mihin oikein on menossa tai ryhtymässä, hän päätyykin oikeastaan löytämään uuden kodin, ja sen hän todella on ansainnut kaikkien koettelemusten jälkeen. Lunan vieraanvaraisuus on ihastuttavan hyväsydämistä ja Lunan persoonaan sopivaa, ja jotenkin minusta tuntuu, että Ginnyn myötä talo alkaa tuntua Lunallekin entistä enemmän kodilta.

Olen niin fiiliksissä siitä, miten harmoniselta ja tasapainoiselta naisten yhteiselo vaikuttaa. Siitä tulee sellainen tuntuma, että heillä on oma paikkansa maailmassa, oma tärkeä työnsä, oma merkityksellisyytensä universumissa. Esimerkiksi rikkaruohojen kitkemiseen voi kiteytyä kokonainen olemassaolo ja tarkoitus, ja se on kaunista ja lohdullista. Tämä tarina saa minut ajattelemaan sitä, että ehkä onkin ihan ok tehdä elämällään jotain yksinkertaista ja suoraviivaista, jotain mikä tekee onnelliseksi ja tyytyväiseksi - ei onneen välttämättä tarvita suuria saavutuksia, uralla etenemistä tai isoja ympyröitä. Onni ja tasapaino itsessään on suurensuuri saavutus. Tässä tapauksessa tuntuu, että Ginny ja Luna ovat löytäneet sen yhteiselostaan, ja se lämmittää sydäntäni niin paljon ja saa minut iloitsemaan naisten puolesta. Vielä ihanampaa on, että he ovat löytäneet toisistaan myös rakkauden! He vaikuttavat sopivan toisilleen ja toisiinsa juuri sopivan saumattomasti, ja heillä vaikuttaa olevan hyvä olla toistensa kanssa. On niin kutkuttavaa, miten tällainen yhteys ja sopivuus löytyy ikään kuin sattumalta ja etenee kuitenkin niin kovin luonnollisesti, tuliviskisuudelmista samaan sänkyyn ja aamuun jossa ei herääkään häpeä vaan kaikki kaunis ja ihana. Olen aivan sulaa vahaa!

Lisäksi rakastuin palavasti tämän tekstin kuvailuun paitsi hahmojen, myös ympäristön osalta. Ensimmäinen kappale lokakuisesta kostean koleasta iltapäivästä on niin hurmaavan kaunis, että voisin lukea sen aina vain uudestaan ja uudestaan. Miten osaatkin välittää luonnon ja tunnelman niin taitavasti! Auringonlaskun sinertävän harmaata ja violettia, jotka saattelevat kohmettuneen Ginnyn matkaa takaisin talolle ja antavat lopulta tilaa tähdille, jotka maaseudulla näkyvät kirkkaina - aaa, ihan kuin itsekin olisin paikan päällä katselemassa ja ihmettelemässä ja tunnelmoimassa. Upeaa kuvailua, ei voi muuta sanoa. Ja se kantaa läpi tekstin! Jokainen sana on paikallaan, ja kokonaisuus sykähdyttää ja koskettaa.

Kerran hän oli kysynyt Lunalta, miksei rikkaruohoja voinut vain kadottaa yhdellä helpolla kadotusloitsulla, mutta se kuulemma tekisi kurpitsoista melankolisia.

Tämä on lempikohtani, koska tämä ilmentää niin osuvasti toisaalta taikamaailmaa ja sen erikoisuuksia ja toisaalta taas Lunan ihanaa persoonaa, joka tietää ja uskoo mielenkiinnonkohteistaan monenlaista.

Pikkuruinen painovirhepaholainen, jos haluat sen napata pois:

Spoiler: näytä

jossa mikään ei ollut enää yllättävää eikä mikään ei tuntunut hyvältä

Lämpimät kiitokset tästä kertakaikkisen ihanasta ja kauniista tarinasta, johon imeydyin täysin! Mieletön lukukokemus, ja olen tosi hyvilläni siitä, että flaw linkkasi tämän tekstin Kommikseen ja tulin tähän sitä kautta törmänneeksi. -Walle