Multifandom: Tanssia taivaalla • K11 • jouluisia ficcejä finiläisille

[Odo]

Felia, ihanaa kuulla, että tykkäsit. ♥ Runoa tuskin olisi syntynyt ilman inspiroivia sanojasi! Taisin käyttää melkein kaikki, jotka toiveessasi olivat, joten ei runoa ilman sanoja. Kiva kuulla, että lukaisit muutkin! Mietin säikäyttääkö ketju lukijoita, jos tulee paine "lukea kaikki", vaikka ei sitä tietenkään vaadita. Ron ja Draco on kyllä aikamoinen, mutta ihana pari. Muistan elävästi, kun seurasin Ruskapojan "Suvultaan väärä luihuiseen" ficciä, jossa seurattiin jo lapsina Ronin ja Dracon yhteistä taivalta (AU-luihuis!Ron). ♥ Hyvää joulua vielä kerran Felia!

[Kelsier]

Kiitos Odo tosi paljon!
Tykkäsin, kun tämä oli kirjoitettu Ronin näkökulmasta. Jotenkin ronmaista verrata heitä Godriciin ja Salazariin. Tai siis jos Harry tai Hermione olisi paritettuna Dracolle, niin heille tuskin tuommoinen vertaus tulisi mieleenkään Ihanan lämpöinen tunnelma ja pojat olivat saanet koko Kotikolon itselleen käyttöön.

Ihana, kun kirjoitit!

-Kel

[niiina]

Salaiselle toivojalle. niiinalle, joka ei voi vastustaa Dramionea aivan pyytämätön kauan odotettu ficci! ♥ niiina ei osallistunut Joululahjaficcitopiciin, mutta halusin ilahduttaa häntä viimein Dramionella, koska niiina on kiva. Dramione ei ole lemppareitani, mutta tämä oli kiva kirjoittaa. Mikä pahinta, mietin tälle jatko-osaa...

Kiitos, Odo! ♥ Oli tosi suloinen kaikkine epävarmuuksineen. Ja ei mitenkään ole pahinta, että on jatko-osa mietinnässä, koska sitähän tuo oikein huutaa! Mutta joo, ihan kiva kun olit tehnyt ehkä hyvinkin erilaisen tekstin, että Dracokin oli tuossa kuitenkin yhtä epävarma kuin Hermione ja selkeästi uskalsi myös ilmaista niitä omia herkkiäkin tunteita, vaikka Hermione epäilikin osaako Draco olla herkkä. Kuitenkin tuollainen itkeminen ja avautuminen kertoo kaikkea muuta. Olin ihan aww. Tämä sattui tosi sopivaan saumaan, kun on aivan kamala työputki ja heräsin aamulla kolmelta valmistautumaan töihin ja näin sinun viestin, että sulla on mulle pieni joululahja ja koska teksti oli tuollainen lyhkäinen niin luin sen aamutoimien ohella ja kyllähän se toi hymyn huulille kaiken ressin keskellä. ♥ Iso kiitos!

“Tarvitsetko sinä minua?” Hermione kysyi arasti, mutta päättäväisesti. Draco katsoi häntä yhä silmiin, eikä väistänyt katsetta. Lasisen katseen takana vilahti hymyn häivähdys. Hermione hymyili ennen kuin Draco vastasi: “Tarvitsen.”

Soma loppukin! Nawww.

Ps. säkin oot kiva. ♥

[Odo]

Kelsier, kiitos kommentista! Ihana kuulla, että maistui. ♥

niiina, ihanaa jos helpotti kiireen keskellä! Tuli oikein tosi hyvä mieli, vaikka kommentistasikin tietenkin tuli, mutta aina on ihana ilahduttaa jonkun arkea. ♥ Kiva, että tykkäsit. Joulu loistaa poissaolollaan, mutta tästäpä saattaa tulla jouluinen jatko siis sen pidemmän jatkon lisäksi. "Annan pikkusormen, se vie koko käden"-Dramione, voi ei, voi ei. Kiitos ihanasta kommentista. ♥

[Odo]

Tämäkin on niiinalle. ♥ Koska inspiroiduin Rakastuneesta luihuisesta (edellisellä sivulla) halusin kirjoittaa myös tällä kertaa Rakastuneesta rohkelikosta. Tästä tuli todella erilainen, mitä alunperin suunnittelin, mutta Dramionea siitä huolimatta ja sain ripauksen jouluakin sinne!

Hyvää joulua niiina ja kaikki muutkin Dramione-fanit! Myös pieni Cho/Harry -viittaus heidän 5. vuodelta itkevästä Cho Changista.

RAKASTUNUT ROHKELIKKO
Harry Potter • S • Hermione/Draco

“Minä odotan sinua pian takaisin”, Myrtti liversi, kun Draco viimeisteli asukokonaisuuttaan tyttöjen toisen kerroksen vessassa. Jopa tähän kartettuun kylpyhuoneeseen olivat kotitontut asettaneet joulukoristeita. Ne helisivät ja kilisivät ikkunan karmeista karkaavan tuulen mukana. Dracoa jännitti. Tämä oli hänen hetkensä. Siitä oli kuukausi, kun hän oli tavallaan tunnustanut tunteensa.

“Kiitos, Myrtti. Enpä taida tänään tulla”, Draco naurahti ja heilautti kättään Myrtille, vaikka Draco tunsikin epävarmuutta siitä, menisikö ilta pieleen. Minä pystyn tähän, Draco muistutti itseään ja tunsi, miten hänen hartiansa saivat takaisin pitkään poissa ollutta ryhtiä. Saattoiko Hermione todella pitää hänestä? Rohkelikot eivät juonineet, mutta silti. Dracon oli kysyttävä suoraan.

Kaikki se urheus. Oliko Hermione tyhmänrohkea vai uhkarohkea karatessaan joulun juhlapöydästä hänen kanssaan viettämään aikaansa? Hermione kyllä varmasti keksisi keinot päästä eroon Potterista ja Weasleystä, mutta Dracoa piinasi ajatus, ettei Hermione tulisikaan tai tuntisi samoin kuin hän. Hän tiesi rakastuneensa Hermione Grangeriin, mutta miltä näytti rakastunut leijona? Hermione oli täysin omaa laatuaan.

*

Kun Draco saavutti sovitun tapaamispaikan Hermione itki. Dracon ajatukset urheudesta väistyivät ja hän mietti, miksi Hermione itki sillä tavalla. Hän oli liian epävarma sanoakseen mitään, mutta Hermione kuuli hänen askeleensa ja huomasi hänet. Hermione kiirehti Dracon syliin kuin se olisi ollut turvallisin paikka maailmassa. Dracoa piinasi valehdella Hermionelle tehtävästään ja kertoa totuus, että hän kääntäisi selkänsä Pimeyden lordille. Se tarkoittaisi Dracon tuhoa, mutta sen sijaan Draco keskittyi hetkeen, jossa Hermione itki hänen rintaansa vasten. Dracon tunsi, miten varjot väistyivät hänen mielestään ja elämässä oli yhä toivoa. Aivan, kuten Hermione oli sanonut hänelle.

Yläpuolelle ilmestyvä misteli ilmestyi varoittamatta. Nikotteleva Hermione huomasi sen ennen Dracoa ja suuteli tätä huulille.  Sitten Hermione nauroi kyyneleet silmäripsissään, eikä Draco tiennyt, mikä hänelle tuli.
“Minä olen aivan hölmö”, Hermione nikotteli. “Maistuiko se märältä?” Draco äimistyi kysymyksestä ja mietti, oliko Hermione sittenkin menettänyt järkensä.
“Äh, ei tarvitse vastata. Vanha juttu”, Hermione naurahti. “Kiitos, että olet siinä, Draco.”

*

Draco puristi glögimukia käsissään ja mietti, mitä äsken oli tapahtunut. Hermione oli kertonut Ronin sanoneen ilkeästi ja Draco tunsi synkkyyden siitä, kuinka monesti oli itse sanonut ilkeästi Hermionelle. Huonetta valaisevat liekit olivat Hermionen loitsimia sinisiä liekkejä purkeissa. Leijuntaloitsu piti ne ilmassa kuin kynttilät Suuressa salissa. Draco ei osannut aloittaa sanakaan siitä, mitä oli aikonut sanoa. Kysyä Hermionelta tämän tunteista ja siitä, mitä tämä kaikki merkitsi.

Hermione painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten ja hörppäsi omasta glögistään ennen kuin laski mukin lattialle. “Tiedätkö, minä pidän sinusta.”
“Pidätkö?” Draco kysyi, vaikka tiesi sen. Oli ollut lapsellista toivoa, että Hermione rakastaisi häntä.
“Jonain päivänä ehkä rakastankin”, Hermione sanoi ja katsoi Dracoa silmiin. Se oli lämmin katse, jossa ei ollut ollenkaan pelkoa ja Dracosta tuntui, että Hermione oli lukenut hänen ajatuksensa.
“O-oikeasti?” Draco menetti ylvään hohtonsa takellessaan sanoja. Mikään ei ollut mennyt suunnitelman mukaan, mutta Hermione todella piti hänestä. Paljon, eikä Draco ollut mikään  seikkailu.
Siniset liekit lepattivat ja saivat Hermionen silmät tuikkimaan, kun tämä suuteli Dracoa ja hymyili tietäväisesti.
“Sinä helpotit oloani”, Hermione viittasi aiempaan.
“Joo”, Draco vastasi hieman nolosti, koska ei ollut tehnyt mitään Hermionen eteen. “Sinä arvostat parhaita puoliani”, Hermione sanoi ja Draco tajusi etteivät he olleet vain rohkelikko ja luihuinen.

[Odo]

Larjus lähti kanssani tekemään alle vuorokauden varoitusajalla Finin aattoluukkuun ficciä (itselläni sattui olemaan ainoastaan grafiikkaa)! Itseasiassa sain lopulta itsekin ficin aikaiseksi, mutta Larjuksen upeus päätyi luukkuun ja tämän höpönlöpön minä ajattelin julkaista yksinomaan Larjukselle kiitokseksi! Erinomaista joulua Larjus! ♥

PIPARIPEPPU
Yuri!!! on Ice • S • Viktor/Yuuri

Viktorin oli myönnettävä, että Yuurin treenien tulokset alkoivat näkyä tämän vartalossa. Yuuri pyöritteli kaulinta tottunein liikkein ja Viktorilla oli takaapäin oikeastaan aika hyvät näköalat seuratessaan toisen keinahtelua joululaulujen tahtiin. Jostain syystä Yuuri oli panostanut erityisesti heidän jouluillalliseensa ja nyt oli jälkiruokien valmistuksen aika.
(Japanissa joulu on suosittu treffipäivä.)

Yuuri leipoi rauhallisin ottein pipareita ja mietti, maistuisivatko ne Viktorille. Hän oli ihaillut Viktoria koko ikänsä ja nyt heillä oli yhteinen joulu! Viktorin kanssa!
(Ja tietenkin Viktorin koiran.)

Viktor katsoi, kun Yuuri maistoi taikinaa ja maiskutteli, oliko taikina sopivan mausteista. Viktoria alkoi hymyilyttää.
(Tietenkin oli.)

“Olet sinä aikamoinen piparipeppu, senkin herkkupeppu”,Viktor nauroi ja läimäisi Yuuria takamukselle. Kyllä treenien tulokset myös tuntuivat!
(Viktor oli aina halunnut tehdä noin!)

Yuuri oli punaisempi kuin punainen poron kuvalla varustettu villapaitansa.
“Enkä!” Yuuri parahti niin, että jauhot pöllysivät. Viktor nauroi silmät vuotaen ja veti toisen halaukseen.
“Sinä senkin viaton piparipeppu! s Rozhdestvom, Yuuri!”
(Hyvää joulua, Yuuri!)

[Larjus]

Iiih, kiitos tästä kivasta pikku joululahjayllätyksestä, Odo ^^ Se minunko ficini ei sitten ole höpönlöpöä vai? :''D Aika älytönhän sekin Niin lyhyellä aikataululla en mihinkään syvempään olisikaan edes taipunut. Oli kyllä hauska yllätys, että ehdotit minulle yhteispostausta, vaikka aluksi olinkin vähän että apua, mitähän tästäkin tulee Mutta kyllä tällaisten kiitosten vuoksi kannattaa ehdottomasti moista tehdä.

Vaikka tätä höpönlöpöksi sanotkin, niin ainakin tämä on ihanaa höpönlöpöä ^^ Tommoinen pieni flirttaileva hassuttelu on aina kivaa, ja on siinä Viktorilla kyllä hyvät näköalat Ei Yuuri varmaan sitä tarkoituksella tee, mutta varmasti tämän lanteiden keinahtelu on Viktorille aikamoinen kutsu ( ͡° ͜ʖ ͡°) Ei ihmekään, että Vitya päättää läimäyttää Yuuria takamukselle. Ihan ansaittu teko

Kiitos tästä lahjasta vielä, ja hyvää joulua ♥

[Fairy tale]

Ihanaa Viktuuri höpöä. Just kun olen miettynyt että Yuuri on oikea namiperse (kahdessa merkityksessä joo). Hän ymmärtää hyvän ja makean päälle ehkä hiukan liikaakin ja Viktor tietysti ymmärtää sen näköalan päälle, jota Yuuria ja tämän takamusta katsellessa aukeaa. Mukavaa ja makeaa joulua. 

[Odo]

Larjus, kiitoksesi olet ansainnutkin! ♥ Voidaan sitten sopia kompromissi, että molemmilla oli tuota mainitsemaasi ihanaa höpönlöpöä. Kiitos kommentista, piristi hirmuisesti päivääni, että pieni vauhdikkaasti kirjoitettu kiitokseni maistui. ♥

Fairy tale, kiitos kommentista. Aikamoinen herkkupeppu se taitaa olla monessakin mielessä! Mukavaa ja makeaa joulua sinullekin ja kiitos kommentista! ♥

[sugared]

Voi että, Odo, kiitos hurjasti lahjasta! <3 Oli ihana yllätys löytää se kuusen alta, heh heh! Olet oikeassa, NANAa ei todellakaan ole koskaan liikaa, ja mehän täytetään sillä Fini yksi ficci kerrallaan! :--D Iloitsin, että kirjoitit Nanasta ja Hachista. Musta on ihanaa, että vaikka sarjassa on romanssia kerrakseen, on kahden Nanan ystävyys kuitenkin sen kantava voima ja kaikista pysyvin. Tykkäsin kovasti tekstin tunnelmasta: tässä oli haikeutta, kaipuuta, ikävää, suloisia kuvitelmia ja murskaava todellisuus, jotka ovat ihan ominta NANAa. Koirankorvapanta ja hiuksiin letitetty lahjanaru olivat ihania yksityiskohtia. Kaikkein eniten pidin Nanan viime hetken ajatuksesta lähettää Hachille joulukortti, vaikka se olisikin sitten auttamattomasti myöhässä! Jotenkin niin Nanaa kieltää loppuun asti se, miten paljon kaipaa ja välittää, ja miten vaikeaa hänelle onkaan sen osoittaminen. Kiitos vielä haikean hurmaavasta lahjasta!

[Odo]

Myöhäiset kiitokset sugared kommentista. <3 Täytetään todellakin Fini Nanalla. Hitaasti, mutta varmasti!! Ihanaa, että meitä on ainakin muutama fandomissa (tiedän erään kolmannenkin, ainakin)! Ihanaa, että tykkäsit tästä ja minä tykkäsin sekä kirjoittaa sitä että sinun kommentista luettuani ensikertaa ja nyt toisenkin. <3