Kirjoittajan sananen: tässä siis vielä kolmas osa, kolmannesta ja melko nuoresta näkökulmasta <'3 haha nämä osat myös pitenivät radikaalisti osa osalta. mutta sellaista se joskus on!
3/3
Teddy pureskeli alahuultaan ja hyppäytti reppua olallaan. Hän oli lähtenyt Tylypahkasta joululomalle etuajassa herra Higgensin kanssa, mutta kuka nyt hautajaisiin olisi tahtonut? Mummin muistotilaisuudesta oli vasta muutama päivä ja hän oli edelleen surullinen ja järkyttynyt, silti päällimmäisenä pojan mielessä oli kuitenkin nyt muutto uuteen kotiin, Harry Potterin luokse.
Kummisetä oli Teddyn mielestä tosi cool, mutta hän ei ollut vuosiin saanut viettää kunnolla Harryn kanssa aikaa, joten Teddy ei oikeastaan
tuntenut kummiansa kunnolla. Lisäksi sosiaalivelho Higgens oli kertonut vasta hetkeä aikaisemmin, että hän muuttaisi uusien
isiensä, Harryn ja Dracon, luokse, joten ilmeisesti kummisedällä oli puolisokin, josta Teddy ei edes tiennyt mitään.
Nyt hän seisoi Higgensin vieressä, tämän ilmiinnytettyä heidät Teddyn uuden kotitalon eteen. Ovi aukesi narahdellen ja esiin astuivat hänen hieman resuinen ja pitkähiuksinen kummisetänsä sekä etäisesti tutun näköinen, vaalea, tyylikkäästi pukeutunut mies. Herra Higgens tervehti Harrya ja Dracoa ja katosi sitten poksahtaen mustan salkkunsa kanssa.
Teddy käänsi lippiksensä lipan sojottamaan taakse ja seurasi miehiä sisälle taloon. Hän yllättyi iloisesti, sillä ne muutamat kerrat, kun Teddy oli ollut Harryn luona kylässä, oli poika kauhistellut kummitustalomaista paikkaa, mutta nyt kaikkialla oli siistiä ja valoisaa. Ja jouluista.
“Tulepas tähän Teddy, ihana nähdä sinua pitkästä aikaa. Tervetuloa”, Harry sanoi ja veti Teddyn lämpimään ja tiukkaan halaukseen. Se tuntui kivalta. “Mutta lippalakki talvella? Onkohan se paras idea?”
“Äsh!” Teddy tuhahti, nappasi lakin päästään vain laittaakseen sen paremmin.
“Minusta se on oikein,
makee”, Draco sanoi ja hymyili hieman. Teddy pyöräytti silmiään.
Valosarjat kiemurtelivat eteiskäytävän katonrajassa ja olohuoneen nurkassa seisoi komea joulukuusi. Harry sanoi hieman kysyvästi, että ehkä he voisivat sinä iltana koristella sen yhdessä.
”Tässä on huoneesi, Edward”, Draco kertoi ja päästi heidät tyhjään huoneeseen, jossa oli vain sänky, hylly ja työpöytä. (Mikä ihmeen
Edward?)
”Harryn hyvä idea oli jättää sen sisustaminen sinun tehtäväksesi. Jotta saat tehdä siitä juuri sinun näköisesi”, Draco jatkoi ja hymyili oksettavan lempeästi Harrylle.
Teddy ei
niin tulisi kestämään, jos hänen uudet vanhempansa olivat sellaisia ällöjä julkisia hellyydenosoittajia.
”Ihan kiva”, Teddy sanoi ja muutti hiuksensa samaan beigen ja harmaan sävyyn, kuin koko tylsä huone oli. ”Mutta sano minua Teddyksi.”
Harry virnisti iloisesti ja tönäisi hellästi Dracoa.
Yäk. Pussailuhommat saisivat ainakin jäädä sitten suljettujen ovien taakse.
Teddy tarkkaili Dracoa ja Harrya koko iltapäivän ja tutkaili uutta kotiaan. Aina välillä suru mummista nousi pintaan, mutta hän sai niiskautettua sen yleensä tiehensä.
”Mikä aika tämä on alkaa valmistaa illallista, Potter!” kuului Dracon ääni keittiöstä.
”Lapselle tärkeää ovat selkeät rutiinit ja niihin kuuluvat muun muassa selkeät ruokailuajat!” ”En minä ole mikään lapsi…” Teddy sanoi ja nojaili keittiön ovenkarmiin. ”Sitä paitsi mummi kokkaili aina ihan milloin sattui.”
”No se ei tule jatkumaan! Potter, nyt töpinäksi siitä!” Draco hössötti ja taputti sanojensa painoksi Harryn olkapäitä. Harry pisti naureskellen veitset kuorimaan ja pilkkomaan vihanneksia.
”Käskystä…” Harry hymähti ja vinkkasi Teddylle silmäänsä.
”Kuinka kauan te olette olleet naimisissa?” Teddy kysyi lysähtäessään keittiön pöydän ääreen. Hän alkoi keikkua tuolilla katsellessaan, kuinka kummankin miehen kasvoille ilmestyi todella erikoiset ilmeet.
”Tuotanoin..” Harry takelteli ja Draco pukkasi häntä kyynärpäällään.
”Harry! Nyt ei ole aika!” Draco sanoi kurtistaen kulmiaan.
”Siis minulle on aivan okei jos ette ole, eikös naimisiin meneminen ole kuitenkin aika vanhanaikaista? En tiedä haluaisinko itsekään mennä…”
Draco istui Teddyn eteen ja alkoi höpötellä, kuinka se ei onneksi ollut Teddyn kohdalla vielä ollenkaan ajankohtaista ja että he puhuisivat kyllä jossain vaiheessa Harryn ja Dracon väleistä, mutta ei juuri nyt ja... mutta Teddy ei jaksanut kuunnella, vaan tirskahti Harrylle, joka sanoi äänettömästi ”blaablaablaa” Dracon takana.
Vihannesmuhennos liiteli höyryävänä pöytään ja se tuoksui ihanalta, mutta Teddy irvisti silti, sillä se oli
vihannesmuhennosta. Hän kyllä söi kuitenkin suurella ruokahalulla, sillä viimeaikoina pojalla oli ollut usein kiljuva nälkä. Tylypahkassa oli onneksi aina riittävästi ruokaa.
”Lihaa, Potter. Kasvava nuori tarvitsee proteiinia. Teddy on selvästi nälissään”, Draco sanoi.
”Tässä on proteiinia, hän tulee varmasti kylläiseksi”, Harry vastasi. ”Mistä ruuista sinä pidät, Teddy? Voisimme jouluksi tehdä vaikka kaikkien suosikkeja. Mitäs sanotte?”
”Pizzaa!” Teddy vastasi nopeasti.
”Entä mikä on sinun lempiruokasi?” Harry kysyi Dracoltakin ja se oli Teddyn mielestä aika outoa.
Draco näytti punastuvan ja mutisi, että hän oli kyllä nauttinut kaikista Harryn tekemistä ruuista. Siis
yyääk. Teddy ei todella ollut romantikko.
Teddy heräsi keskellä yötä ja hiipi hakemaan vettä juodakseen. Hän kurkisti olohuoneeseen ja kauhistui. Harry ja Draco istuivat sohvalla hyvin lähekkäin ja keskustelivat matalalla äänellä. Teddy ei missään nimessä halunnut jäädä seuraamaan mitään noloa tai ällöä, joten hän kipaisi vain äkkiä keittiöön.
”Minäkin pidän sinusta”, Teddy joutui vasten tahtoaan kuulemaan Harryn sanovan, ohittaessaan jälleen olohuoneen oven. Hän pysähtyi, pidätti hengitystään ja katsoi toinen silmä ummessa oven raosta, kuinka Draco nojautui vasten Harrya.
Pussailu taisi Harryn mielestä melkoisen kivaa, sillä kummisetä näytti ihan hirvittävän iloiselta miesten vetäytyessä erilleen. Ehkä se ei ollut ihan
niin ällöä sittenkään. Ehkä se oli kuitenkin melkein kaunista. Tai jotain.
“Teddy!” Harry säikähti huomatessaan hänet ja poika pinkaisi karkuun.