Nälkäpeli: Tahdon asia, k-11, Haymitch/Effie, Joulukalenteri 2020 (24/24)

[Maissinaksu]

Kiitoksia jälleen kommenteistanne! <3 Haymitchin kohdalla tosiaan saa odotta, että mitään oleellista pukahdettaisiin. xD En kuitenkaan osaa laittaa tätä etenemään liian nopeasti, sillä koen että ollakseen uskottava tarinan on syytä edetä rauhallisesti. Haymitchillä ja Effielläkin on omat keskinäiset muurinsa, vaikka samalla puolella ollaankin. Saapi nähdä mitä käy...



XV

EFFIE


Aamun valjetessa Effiestä tuntui kuin hän ei olisi nukkunut koko yönä. Hän nousi vaivalloisesti istumaan ja pani merkille, että parisängyn toinen puoli oli tyhjä ja koskematon. Hän oli asiasta sanalla sanoen hyvillään. Eilisen romahduksen jälkeen hän ei olisikaan välittänyt viettää kenenkään kanssa aikaa enää samana iltana tai yönä.

Effie painoi sormillaan kivistävää ohimoaan ja tunsi omituista särkyä oikeassa ranteessaan. Syyllinen oli tiimalasin muotoinen merkki, joka näytti yhtä viattomalta kuin ennenkin, mutta piinasi häntä lievällä jomotuksella. Asia sai hänet varpailleen. Oli kai turha kuvitella, että tilanne kääntyisi paremmaksi ennen kuin hän ja Haymitch tekisivät sille jotain.

Haymitchin läsnäolo ylipäätään taisi olla sellainen asia, johon hänen oli syytä opetella. Hehän olivat sentään naimisissa, aviopari. Mies ja vaimo.

Kun Effie astui makuuhuoneesta keittiöön, hän löysi Haymitchin nukkumasta pöydän yli nojautuneena. Hiljaisesta rohinasta päätellen tämä oli yhä unessa. Melkoisen erikoinen paikka hääyölle. Effie kiersi miehen ohi niin hiljaa kuin kykeni ja sulkeutui kylpyhuoneeseen. Suihkun veden lämmettyä vihdoin sopivaksi raikkaus ja virkistys saivat Effien hymyilemään. Saattoihan sitä ainakin kuvitella pesevänsä epämiellyttävät tunteet ja ajatukset hien ja lian mukana viemäriin.

Tuota pikaa autuas olotila vaihtui silkaksi kauhuksi. Sulkiessaan suihkuhanan Effie tajusi unohtaneensa tuoda pyyhkeen mukanaan. Jos hän olisi lisäksi ajatellut hitusen enemmän, hän olisi ottanut kylpyhuoneeseen päivävaatteensakin. Nyt lattialla lojuivat vain hänen yövaatteensa ja alushousunsa, joista ei olisi iloa ilman pyykkäämistä. Sitä paitsi täytyihän hänen kuivata itsensä.

Aivot raksuttaen Effie puntaroi vaihtoehtojaan. Hän voisi ottaa riskin ja pyyhältää makuuhuoneeseen ilkosen alasti, mutta se tarkoitti, että Haymitchin oli syytä nukkua edelleen... Ehkä järkeviä suunnitelmia olikin vain yksi.

“Krhm, Haymitch?” Effie huikkasi kylpyhuoneen oven läpi ja toivoi, ettei äänieristys ollut liian hyvä. “Haymitch!”

“...no mitä?”

Effie ihan tunsi, miten arvokkuus valui hänestä veden mukana. “Olisitko ystävällinen ja toisit minulle pyyhkeen?”

[Larjus]

Ennen kuin edes ehdin tämän osan pariin, aloin pohtia, mitenköhän pitkälle tämän kanssa päästään, kun ei niitä osiakaan nyt niin montaa ole jäljellä. Tai no, periaatteessa 9 osassa ehtii vaikka mihin, mutta jos tahti pysyy sellaisena kuin on nyt ollut niin... Ihan kiva päästä näkemään, mikä on ratkaisu, miten paljon ehtii tapahtua, miten avoimeksi loppu jää.

Effie painoi sormillaan kivistävää ohimoaan

Lol onnistuin lukemaan kivistä ohimoaan, ja ehdin jo hetken ihmetellä että mitäs helvettiä XD Onneks sit lopulta osasin lukea oikeinkin.

Ja ohohoo, nythän ollankin herkullisten tropeiden äärelle Yleensähän tällaiset "pyyhe unohtui" -kohtaukset ja muut tuottavat ficimaailmassa aika mielenkiintoisia lopputuloksia, kiva nähdä mihin ratkaisuun olet päätynyt. Että edetäänkö seuraavaksi jo isokin harppaus, pikku askel, vai ei niin yhtään mitään

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Larjus! Kyllähän sitä yhdeksässä osassa ehtii melkoisesti! Kuten todettua, liian nopeasti tämän ei sovi edetä eikä tässä muutenkaan ota tapahtuakseen useimpia niitä asioita, joita aina tapaa käydä pakkoavioliittoteksteissä. Paritus ja yleinen tunnelma vaikuttavat paljon. Ja joo, unohtunut pyyhe on niin pöljä trope, mutta pidän siitä kovasti. xD



XVI

HAYMITCH


Effie nykäisi pyyhkeen kylpyhuoneen oven raosta, kietoi sen ylleen ja suuttuneena läväytti oven kokonaan auki.

“Julkeatko nauraa?” tämä kivahti sydänjuuriaan myöten tuohtuneena, eikä Haymitch voinut estää itseään hykertelemästä. Näky oli herttaisella tavalla koominen ja ennen kaikkea epätavallinen. Tarkemmin sanoen se oli pelastanut hänen koko aamunsa.

“Älä ota sitä noin vakavasti.”

“Minä otan tämänkaltaiset alennustilat aina vakavasti!” Effie jupisi lätsytellessään märin jaloin keittiön poikki kohti makuuhuonetta.

“No sovitaan, etten nähnyt mitään”, Haymitch totesi takaisin. “Ei sillä, etteikö tuo tämänhetkinen olemuksesi veisi voittoa kaikista niistä riemunkirjavista variksenpelättikuteistasi –”

“Variksenpelätti?” Effie ärähti provosoituessaan hänen huulenheitostaan. “Kehtaatkin, sinä senkin... jäteastia.”

Haymitch kohotti kulmiaan. “Tuota en olekaan aiemmin kuullut.”

“Ihme ja kumma! Lemuat nimittäin tismalleen samanlaiselta.”

“Hyvin mahdollista”, Haymitch tokaisi ja alkoi siinä paikassa riisua vaatteitaan ihan vain Effien hermoja härnätäkseen. “Paras painua suihkuun pää kolmantena jalkana.”

“Etsi itsellesi jokin toinen riisuutumispai – aih!”

Effie läimäisi käden ranteelleen, ja Haymitch irvisti tuntiessaan yhtä ikävän vihlaisun omassaan.

“Saamari”, hän ärähti hampaidensa välistä. “Oletko kunnossa?”

Effie irvisti merkin aiheuttamasta kivusta, mutta tuhahti kopeaan sävyyn. “Kuten olin sanomassa, kirmaa pesulle niin kuin olisit jo.”

“Olenkin tässä pyyhettä vailla. Ole kulta ja tuo sellainen.”

“Enhän minä tiedä, missä ne ovat...” Effie tuhahti ja kääntyi ylväästi kohti makuuhuonetta. Haymitch potkaisi housunsakin jaloistaan ja jäi nojailemaan laiskasti vasten ovenkarmia. Pienen etsinnän perästä Effie poimi kaapista pyyhkeen, katsahti hänen alastoman kehonsa päästä varpaisiin ja asteli hänen luokseen kasvoillaan korostetun välinpitämätön ilme.

“Olepa hyvä!” Effie tömäytti viikatun pyyhkeen vasten hänen rintaansa.

“Kiitosta.” Haymitch virnisti takaisin. Effie iskosti sinisilmänsä häneen, ja hän oli lukevinaan tämän ilmeestä saman, mitä ajatteli itsekin. Katse oli liian merkitsevä ollakseen vain tavanomaisen ylenkatsova, sen he molemmat tiesivät.

Ilman sen kummempia julistuksia Haymitch tarttui Effien käteen ja nyökkäsi vähäeleisesti kohti kylpyhuonetta.

[Larjus]

Hmmm... Olen aistivani pientä kipinöintiä Tai sitten siellä meuhkaa vain Effien kipakka luonne. Mitään suurempia "sessioita" en tämän kylpypyyhe-episodin kohdalle odottanutkaan, mutta...

“Hyvin mahdollista”, Haymitch tokaisi ja alkoi siinä paikassa riisua vaatteitaan ihan vain Effien hermoja härnätäkseen.

En mä kyllä odottanut tätäkään 🙊🙊

Pienen etsinnän perästä Effie poimi kaapista pyyhkeen, katsahti hänen alastoman kehonsa päästä varpaisiin ja asteli hänen luokseen kasvoillaan korostetun välinpitämätön ilme.

Oijoi, mä niin haluan tietää, mitä Effie oikein ajatteleekaan tämän kohtauksen myötä! Tällä kun on takuulla ainakin jokin vaikutus heidän väleihinsä, vähintäänkin se jää kummittelemaan ajatuksiin ja niin pois päin Mutta uskon kyllä, että vähän jotain enemmänkin.

[Grenade]

Krääääh, mikä lopetus! Saako Haymitch Effiestä selänpesijän, tippuuko Effien pyyhe matkan varrella?? Minulla on vain kysymyksiä. Olipa hyvää sanailua tässä osassa, Haymitch selvästi heistä huvittuneempi. Ja tatuoinnit alkaa vain kenkkuilla enemmän! Oi että, mulla on omat epäilyni tatuoinnin luonteesta, mutta toivottavasti siitäkin saadaan pian lisää tietoa. Kuulostaa nimittäin siltä, että niitä voi alkaa vihloa pian vain entistä enemmän, hmm...

Effie jupisi lätsytellessään märin jaloin keittiön poikki kohti makuuhuonetta.

Lätsytellessään! Aaa, mikä sana, ihana. Aion varastaa sen mitä pikimmiten.

Seuraavia luukkuja odotellessa kiitän taas tähänastisesta! ^^

[Maissinaksu]

Kiitoksia jälleen kommenteista, piristätte minua niin paljon! <3
Larjus: Haha, kiva jos Haymitchin kasuaali nakupelleily yllätti. xD Jännittäviä hetkiä sitä tuleekin yhtäkkiä vastaan...
Grenade: Käsitykseni mukaan lätsytellä on ihan yleispätevä sana, käyttöön vain! Tapaan laittaa hahmot aina tassuttelemaan, mutta nyt oli märät jalat menossa mukana. Ja kyllä, tiimalasimerkkien ikävänä ominaisuutena on se, että ne alkavat tuottaa kipua sitä enemmän mitä kauemmin jahkailee aviovelvollisuuksien täyttämisessä, hmm hmm.




XVII

EFFIE


Effie napitti paitansa vetrein sormin ja kietaisi pyyhkeen turbaaniksi päähänsä syyllinen hymynhäivä kasvoillaan. Sivusilmällään hän katsoi Haymitchiä, joka kiinnitti housujensa vyötä selkä häneen päin. Heidän välilleen oli pesiytynyt kummallinen henkinen kuilu vain minuutteja sen jälkeen, kun purkautunut kiihko oli saanut fyysisen muurin rajat murrettua.

“Krhm, se oli...” Effie aloitti korostetun asiallisesti. “Se oli... elvyttävää.”

Sanavalinta kuulosti hölmöltä, muttei hän silti voinut kiistää virkistynyttä olotilaansa. Kuumaa suihkua ei päihittänyt mikään, ja Haymitchin välitön läheisyys, tämän huohotus hänen niskallaan ja kaulallaan ja vahvat kädet hänen lantiollaan olivat kieltämättä tuoneet mukaan oman pikantin lisänsä. Perusteellisen peseytymishetken muisteleminen kipristytti varpaita ja sai aikaan kihelmöintiä hänen kehonsa eri puolilla.

Haymitch ei vastannut mitään hymähdystä kummempaa, puki vain lyhythihaisen paidan ja istua rojahti sängylle. Effie kurtisti kulmiaan.

“Olisin totisesti halukas kuulemaan, mitä mielesi päällä vilistää.”

“Mietin vain, että oliko tuolla äskeisellä joitain kauaskantoisempiakin seurauksia”, Haymitch murahti. “Muutakin kuin tämän paikan tahdon edessä nöyristelyn loppuminen.”

“Niin... Ainakin olemme nyt tehneet sen, mitä odotettiin.” Effie katsahti rannettaan, josta tiimalasimerkki oli kadonnut.

“Pakko se oli tehdä, ennen kuin homma olisi muuttunut kunnon kidutukseksi.”

“Eittämättä", Effie tuumasi. "Niistä muista seurauksista olisit voinut kysyä aiemminkin sen sijaan, että toimit ensin ja nyt torjut minut.”

Haymitch päästi raskaan hengähdyksen kuin olisi saanut kuulla päätyvänsä loppuiäkseen lohkareita louhimaan.

“Ei minun ole tarkoitus sinua torjua”, tämä sanoi vilkaisten häntä kulmiensa alta. “En vain voi sietää ajatusta lapsesta. En sinun tai kenenkään muunkaan kanssa.”

Effie ei voinut väittää kannan tulleen hänelle yllätyksenä, mutta aivan niin kärkästä kommenttia hän ei ollut odottanut. Tietysti kyseessä oli Haymitch Abernathy, jolla oli harvemmin ollut tapana kaunistella sanojaan, etenkään vakavissa aiheissa.

“Moni voisi pitää äskeisiä sanojasi loukkaavina", hän totesi. "Vaan kenties sinulla kävi tuuri, kun päätit viedä vihille juuri minut.”

[Grenade]

Ohohooooo, kylläpäs kylläpäs... hehän pääsi tositoimiin nopeammin kuin osasin aavistaakaan. Tatuoinneista päästiin eroon, joten ainakin päättävien tahojen sietäisi olla nyt onnellisia. Nyt ollaan naimisissa ja pakollisista toimenpiteistäkin ollaan selviydytty, joten jään kiinnostuneena odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vielä ei olla täysin puhuttu kaikkea puhtaaksi, joten ehkä avioliiton takana on järjen lisäksi myös vähän tunnetta, hii. Kiitosta taas tästä! ^^

[Larjus]

No sehän menikin...  nopeammin kuin osasin odottaakaan No, ainakin pääsivät tiimalaseista eroon. Mietin muuten tänään aiemmin päivällä, voisko niistä päästä eroon myös muumimukimenetelmää noudattamalla, vai oliko vaatimuksena nimenomaan itse akti Jos kuitenkin avioliittojen tarkoitus on jälkeläisten tuottaminen? (Ei sillä että Effie ja Haymitch olis siihen ryhtynyt XD)

Tällä tapauksella on kyllä varmasti jotain seuraamuksia, vaikkei välttämättä sellaisia, mistä he keskenään puhuivat 🤔 Kuten Grenukin tossa edellä sanoi, ehkä siellä takana on vähän jotain tunnettakin mukana.

[Maissinaksu]

Kiitoksia, kiitoksia! <3 Siinä ei tosiaan kauaa nokka tuhissut, kun motivaatio oli tarpeeksi korkealla. Sitten päästään puhumaan.



XVIII

HAYMITCH


Effien sanat saivat hänet uteliaaksi, mutta sitäkin enemmän hän koki helpotusta. Haymitch kuitenkin varoi ilmaisemasta itseään pientä pään nyökkäystä suuremmin, asia kun saattoi olla melkoisen arka.

“Kuuntelen, jos haluat kertoa”, hän sanoi sen sijaan. “Pidemmänkin kaavan mukaan.”

Heillä oli keskenään harvinaisen paljon puhuttavaa, ja sen tiedosti takuulla myös Effie. Kenties jotain olisi ollut hyvä sanoa jo kauan sitten.

Effie huokaisi miettivään sävyyn. “Sanotaan niin, että olen pikkutytöstä asti tiennyt mitä tahdon. Tai ainakin kuvittelin näin vielä jokin aika sitten, ennen kuin tuntemani elo kääntyi päälaelleen. Yhtä lailla minä nautin seurapiireistä, työstäni tribuuttien saattajana ja sen tuomasta vastuusta...”

Haymitch ei voinut estää itseään tuhahtamasta. Effie oli aina hoitanut Nälkäpeliin liittyvän teatterin moitteettomasti ja suorastaan jumaloinut toimenkuvaansa. Se oli asia, jota Haymitch ei ollut koskaan yrittänyt ymmärtää, eikä varmaan yrittäisi jatkossakaan.

“Joka tapauksessa”, Effie jatkoi jättäen huomiotta hänen vähäeleisen mielenosoituksensa, “minulla oli päämääräni, kunnianhimoa ja vankkumaton halu edistää uraani, ja joiltain osin se tarkoitti henkilökohtaisen elämän asioista tinkimistä. Minua se ei kuitenkaan kiusannut, sillä koin olevani hyödyksi, ja päätinkin omasta tahdostani omistaa tarmoni Capitolin hyväksi.”

“Se maksoikin vaivan.”

Effie vastasi hänen halveksuvaan katseeseensa samalla mitalla. ”En olettanutkaan, että ymmärtäisit, en millään muotoa. Sinusta kaikki Capitoliin liittyvä on joka tapauksessa alinta ryönää, jonka joutaisi viskata unholan alhoon.”

“Sen kai olin tehnyt jo ajat sitten selväksi.”

"Hyvin selväsanaisesti." Effie hymähti viileästi. “Kerrohan vielä, rakas aviomies, päteekö sama minuunkin, vai puhuitko itsesi juuri pussiin?”

Haymitchin vatsanpohjassa muljahti. Ehkä hän tosiaan joutuisi pohtimaan kantaansa vähän tarkemmin.

“Minulla on sinulle toinenkin kysymys, joka on vielä tärkeämpi kuin äskeinen”, Effie sanoi ja kääntyi kunnolla häntä kohti. “Minkä tähden sinä todellisuudessa tarjouduit kanssani naimisiin?”

[Larjus]

No niin, no niin, hyvä että päästiin puhumaan Vaikka ettäs taas kerran kehtasitkin lopettaa tuollaiseen kohtaan aijai. Mä todella toivon, että saadaan jonkinmoinen vastaus ensi osassa, alan narista jos jotenkin vielä aiot venyttää sitä

”En olettanutkaan, että ymmärtäisit, en millään muotoa. Sinusta kaikki Capitoliin liittyvä on joka tapauksessa alinta ryönää, jonka joutaisi viskata unholan alhoon.”

“Sen kai olin tehnyt jo ajat sitten selväksi.”

"Hyvin selväsanaisesti." Effie hymähti viileästi. “Kerrohan vielä, rakas aviomies, päteekö sama minuunkin, vai puhuitko itsesi juuri pussiin?”

🙊🙊🙊 Oijoi. On kyllä hyvä, että Effie on sanavalmis ja kovapäinenkin nainen, yhtään pehmosempi ei varmaan pärjäis Haymitchin kanssa.
Huomasin muuten että ainakin tämän pätkän kohdalla lainausmerkeillä oli jokin muodonmuutosvaihe meneillään :DD Vaikka mulle on yks ja sama, mitä lainausmerkkejä käyttää tai vaikka käyttäis joka lainauksessa erilaisia :DD Vaikka on niillekin muistaakseni kirjakielessä omat sääntönsä. Tää oli vaa tämmönen random välihavainto mun ailahtelevaisilta aivoiltani koska lol.

Jänskää nähdä miten aiot taputella tämän kokoon kuudella jäljellä olevalla osalla. Mä en oikeesti tiedä yhtään, mitä odottaa, mutta se on oikeestaan vain kiva. Olishan se mitä todennäköisimmin tylsää jos kaikki olisi niin ennalta arvattavaa. (Vaik kirjotat kyl niin kivaa tekstiä aina, ettei olis tylsää silloinkaan.)

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Larjus! <3 Tieten tahtoen en venyttele mitään, tämä höntti kalenteriolomuoto vain pakottaa etenemään verkkaisesti ja pimittämään informaatiota. Lisäksi pitkät keskustelut ja kirotun lyhyet luukut. xD Lainausmerkitkin elävät vähän omaa elämäänsä kun kirjoittelen ja muokkaan tätä eri alustoilla... Metka juttu. :0



XIX

EFFIE


Effie oli varautunut siihen, että Haymitch vain ottaisi ja poistuisi antaen palttua pitkän kaavan mukaan keskustelemiselle, mutta sen sijaan tämä rykäisi kurkkuaan ja kohtasi hänet silmästä silmään.

“Sinä varmaan tahdot eri selityksen kuin tiimijutut?”

“Mielelläni, jos sinulla sellainen on.”

Haymitch naurahti puisevasti. “Asia selvä, puhutaan ja tarinoidaan sitten. No, toisin kuin sinä, minä en ole koskaan tiennyt mitä haluan, enkä osannut tavoitella mitään ihmeellisempää. Oli järkevääkin olla haaveilematta liikoja – köyhyys, liian monta tesseraa ja jokavuotiset teurastajaiset pitivät huolen, että pysyttiin realismin syrjässä kiinni.”

Effie kuunteli mieli kuohuen. Vyöhykkeellä 12 oli väkisinkin suhtautunut eloon eri tavalla kuin Capitolin mailla.

“Kun sitten heräsin sairaalassa Nälkäpelin voittajana, minusta tuntui hetken kuin olisin saavuttanut jotain hienoa... Ikuista kunniaa ja muuta paskaa”, Haymitch hymähti. “Kai muistat, mitä pelissäni tapahtui?”

Effie nyökkäsi. “Sehän oli historiallista. Keksit verrattomasti käyttää areenan voimakenttää hyödyksesi.”

Haymitch tyrskähti. “Ikävä kyllä iso kiho ei siitä riemastunut, ja siitä hyvästä pari minulle läheistä ihmistä sai kärsiä. Kun eräänä aamuna heräsin, heitä ei enää... ollut. Se oli niin yksinkertaista.”

“Mitä?” Effie kuiskasi kauhistuneena. "Mutta entäs –"

“Tiedän kyllä millaista tarinaa Capitolin hienopieruille on syötetty”, Haymitch tuhahti lukien hänen ajatuksensa. “Virallisen version mukaan Abernathyn typerys meni sekoamaan kuuluisuudesta ja maallisesta mammonasta, eikä suinkaan tarttunut pulloon tukahduttaakseen ahdistustaan ja maailman kuvottavuutta ympärillään."

Effien silmät kyyneltyivät. "Minä en tiennyt."

"Harva tiesi. En minä ole sinulta anteeksipyyntöä vaatimassa. Mutta mitä tulee sinuun...”

Effie huomasi terästäytyvänsä.

“Ärsytit minua harva se hetki, mutta olit myös suurin syy siihen, miksi jaksoin Nälkäpeliä vuodesta toiseen”, Haymitch totesi koruttomasti.

"Kuulostaa ristiriitaiselta", Effie tuumasi liikutuksensa läpi.

“Niinpä. Kun sitten kuulin Coinin esittämästä uhkauksesta, minun ei tarvinnut miettiä kahta kertaa. En aikonut taas menettää jotakuta minulle tärkeää."

Haymitch hengähti syvään ja laski katseensa.

“Totuuden nimissä välitän sinusta niin paljon, ettei siinä ole mitään järkeä.”

[Grenade]

Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!

Satuin lukemaan tätä sängyllä loikoillen ja lopussa oli vähän pakko haudata pää tyynyyn, kun asndkwllkwn, Haymitch!! Voi häntä, niin paljon ehtinyt kohdata pahoja asioita elämänsä aikana, mutta ehkä Effie on tarjonnut siihen pienen palan aurinkoa, sinne synkkyyden sekaan. Tämän luukun keskustelu oli hyvin kirjoitettu! Kiitän taas tästä ja gah, kunpa nyt pääsisi näkemään Effien ilmeen tämän jälkeen!
 

[Larjus]

No wäääw, olipas sööttiä Kiva että Haymitch sai noinkin syvällisesti sanoitettua itseään. Siinä sai Effiekin selvästikin vähän (tai paljonkin) ajateltavaa, ja kivasti myös muistutettiin, miten erilaiset taustat Effiellä ja Haymitchillä onkaan. Ja nyt heillä sitten onkin edessään yhteinen elämä.

Hyvä kyllä, ettei Haymitch alkanut (ainakaan vielä) puhua mitään rakkaudesta, olis tullut muuten ehkä vähän liikaa kerralla Mutta on toi "välitän sinusta niin paljon, ettei siinä ole mitään järkeä" kyllä hieno ja aito tunteiden tunnustus sekin! On siinäkin Effielle tarpeeksi sulateltavaa. Hänen ilmeensä tuossa tilanteessa on kyllä varmasti näkemisen arvoinen...

[Maissinaksu]

Kiitoksia kommenteista! <33 Vähiin käy luukutkin... missä vaiheessa joulukuu on muka edennyt näin pitkälle? Mutta joo, nyt on päästy kommunikoinnissa jo vähän pidemmälle. Haymitchkin osaa mielestäni olla yllättävän syvällinen tunteiden pohdinnan kanssa, mutta miksikäs niitä turhaan ääneen pitäisi sanoa? Effie ehkä ilmaisee itseään avoimemmin jo luonteensakin puolesta.



XX

HAYMITCH


Effien ilmeestä päätellen hänen sanansa olivat joko järkytys tai kaunein asia, mitä tämä oli milloinkaan saanut kuulla.

"N-niinkö? Tai siis, olethan sinä sen osoittanut... Puhun typeryyksiä."

Haymitch kohotti kulmiaan vaimonsa epäselvälle ulosannille.

"Ah, ja nyt olen sekaisin kuin mummin seinäkello!" Effie nurisi. "Kuuntelepa siis. Annoit alusta alkaen selvästi ymmärtää, etten minä merkitse sinulle henkilökohtaisella tasolla mitään. Se nirhaisi, mutta minun oli luovuttava haihattelusta ja kohdattava tosiasiat. Ammattilaisen kuoren alle on helppo naamioida todelliset ajatuksensa, enkä milloinkaan suostunut pohtimaan sinua liian syvällisesti. Mainiten tietysti sen, että viinaksien väärinkäyttö teki sinusta sapettavan."

"En ole enää kärryillä siitä mitä ajat takaa", Haymitch totesi otsa rypyssä. "Miten niin luovuttava haihattelusta?"

Effie näytti siltä kuin olisi muistellut jotain todella noloa. "Noh, voitettuasi Nälkäpelin sinusta tuli melkoinen julkisen palvonnan kohde."

"...älä vaan sano, että kuuluit johonkin faniklubiin."

"En myönnä mitään." Effien olemus teki aivan päinvastaista.

"Voi halvatun perhana..." Haymitch hautasi kasvot käsiinsä.

"Älä yhtään huoli, ihailuni katosi sen sileän tien viimeistään silloin, kun kohtasin sinut henkilökohtaisesti", Effie ärähti kasvoiltaan tulipunaisena. "Sitä paitsi minä olin seitsemänvuotias voittosi aikaan!"

"Todistit juuri omalta osaltasi sen tosiasian, ettei lapsia ole järjellä pilattu."

Effie vaikeni hetkeksi hänen mainittuaan lapset.

"Tosiaan... Jälkikasvu ei ole oikein koskaan sopinut suunnitelmiini urani ja henkilökohtaisten toiveideni kannalta", tämä sanoi sitten. "Tarkemmin sanottuna olen Capitolin teknologian ansiosta hedelmätön, kunnes toisin päätän. Tämän vyöhykkeen edustajat eivät onneksi vaatineet raporttia terveydentilastani ennen avioliittoon määräämistä, joten en nähnyt tarpeelliseksi paljastaa asiaa heille."

"Ei se muille kuulukaan."

"Sinulle kuuluu", Effie sanoi hiljaa. "Vaikka meistä ei tulisikaan vanhempia, voimme silti olla puolisoita toisillemme. Vai kuinka?"

"Se on kai jo ääneenkin todettu." Haymitch hymähti. "Minua tosin ihmetyttää, mikä sai sinut suostumaan ehdotukseeni niin lyhyen harkinnan perästä. Ei sillä etteikö karkoitus olisi mehukas motiivi..."

"Pohjimmiltaan motiivini oli samanlainen kuin omasi", Effie tuhahti huvittuneena. "Rakkaus kulkee toisinaan metkoja polkuja."

"Mitä?"

"En sanonut mitään."

[Larjus]

No voi wäääw, näille kahdelle (ja tälle ficille) ominainen söpöys jatkuu. Hyvä että jouheva kommunikointi jatkuu. Ei tässä tosiaan ole enää montaa luukkua jäljellä... Mitäköhän olet niiden varalle keksinyt No, pianhan sekin selviää, koska tosiaan, hitto, joulukuukin on jo pitkällä!

"...älä vaan sano, että kuuluit johonkin faniklubiin."

"En myönnä mitään." Effien olemus teki aivan päinvastaista.

Ihana :DD

Ihan kiva veto toi, että Effie on (toistaiseksi) hedelmätön, kiitos Capitolin ihmeellisen teknologian Todella jännää sellainen, mutta toisaalta, Capitol on hyvin jännä paikka. Suunnilleen kaikenlainen ihmiskehon ja sen ominaisuuksien muokkaus on mahdollista. Ja sopii kyllä varmasti erinomaisesti Haymitchille tuo tieto (vaikka siellä se "pako-ovikin" on), ettei ilmaannu vahinkolapsia paikalle Tai mistäs sen tietää, jos mielensä joskus muuttaa. Mutta mielestäni hyvä ajatus se, ettei tämä paria lapsia saisi, eivät he tarvitse. Pakkoavioliitto-ficeissä on törmännyt aika paljon siihenkin, että enemmän tai vähemmän painostetaan jälkikasvun hankkimiseen (tai jopa pakotetaan), joten on varsin freesiä, että vaihteeksi onkin toisin. Tai mistäs minä tiedän, mitä sä vikoihin osiin vielä taiot

[Grenade]

Haymitch kohotti kulmiaan vaimonsa epäselvälle ulosannille.

VAIMONSA!!! ah, voi näitä kahta höpöläistä. Effie 7v ihan pähkinöinä Haymitchistä, awww. On mahtanut olla kova kolaus, kun tapaa tyypin ja äijä onkin haiseva alkoholisti. Onneksi niistä päivistä ollaan tultu rutkasti eteenpäin!

Komppailen myös Larjusta tuossa lapsiasiassa, ehkä yksi keskusteltava asia kerrallaan on hyvä heille ja ties mitä Haymitch olisi tehnyt, jos Effie olisi heti pamahtanut raskaaksi. Mitäpä sitä tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tässä koko tilanteessa lasten hankinta on varmasti viimeinen asia. Vaikka periaatteessahan heitä siihen kyllä vähän painostettiin tatuointien avulla, mutta Effie vain jätti muutaman yksityiskohdan kertomatta, lol.

Vähän saatiin jo rakkaudentunnustustakin sieltä, haha, tykkäsin lopetuksesta. Kuvittelin siihen vielä lisäksi sellaista muka-viatonta-ja-huoletonta viheltelyä. Kiitos taas tähänastisesta! ^^

[Maissinaksu]

Capitolin ylivertainen teknologia on hyvä oikotie selittää asioita lyhyesti. xD Ehkä oli Effieltäkin hyvä jättää portti auki, jos tulisikin myöhemmin toisiin aatoksiin, ainakin teoriassa. Olisi tehnyt mieli enemmänkin puida sitä asiaa, miksi kumpikaan ei lapsia halua, mutta ehkä se vaatii joskus oman pikku ficcinsä. Kiitoksia kommenteista! <3



XXI

HAYMITCH


Tietenkään hän ja Effie eivät olisi ikuisesti voineet vältellä avioliittonsa paljastumista, mutta Katniss olisi silti voinut valita paremman hetken hiillostaa heitä kuin yhteinen lounastuokio.

"Vai sellaista se Plutarch meni kertomaan."

"Pikemminkin hän lipsautti jotain ja minä päättelin loput." Katniss silmäili Galen kanssa heitä vuoron perään. "Se on kai sitten totta, kun kumpikaan teistä ei kiistä mitään."

"No, tietoiskuna sinullekin: ihmiset menevät joskus naimisiin", Haymitch tokaisi ja sai Katnissin pyöräyttämään silmiään. Likka oli välistä varsinainen maanvaiva.

"Tämä äkkitempauksenne on kyllä kiinnostavinta, mitä täällä on tapahtunut pariin viikkoon", Gale naurahti.

"Puhuisin enemmänkin harkitusta tempauksesta", Effie oikaisi samalla äänensävyllä, jota tämä käytti ohjeistaessaan tribuutteja käyttäytymään.

"Onneksi olkoon joka tapauksessa", Katniss naurahti. "En ole pitkään aikaan yllättynyt näin."

"Tiedä vaikka ihmettelisitkin aiheettomasti", Gale virkkoi. "Ainahan he ovat käyttäytyneet kuin vanha aviopari."

"Tuosta hyvästä sinä nukut ulkona ensi yön", Haymitch totesi otsa rypyssä. Pöytäseurueessa kajahti naurunpuuska.

"Kun pääsisikin joskus ulkoilmaan simulaatioiden sijaan", Gale hykersi. "En ole tarpeeksi taitava mielistelemään viranomaisia."

"Tarpeeksi taitava kuitenkin onkimaan juoruja", Katniss hymähti. Haymitch tyrskähti.

"Ikään kuin et muutenkin lavertelisi tuolle jullille kaikesta mahdollisesta."

"Olen aina pitänyt hyväntahtoisesta juoruilusta, mutta nyt..." Effie huokaisi. "Suljetut yhteisöt tuovat mukanaan oman ahtautensa."

"Etenkin jos nämä pönttöpäät levittelevät muiden asioita kuin leivänmuruja tielle", Haymitch täsmensi ja katsoi edessään istuvia nuoria silmä kovana.

"Ei tässä mitään olla levittelemässä", Gale kiirehti vakuuttelemaan. "Tahallaan ainakaan."

Haymitch äkkäsi Katnissin kätketyn virneen.

"Ja mikäs sinua vaivaa?"

"Äh, lakkaa olemasta tuollainen jörö, olen iloinen puolestanne. Kyllähän sen puolisokeakin näki, että teidän välillänne oli jotain."

"Näkikö tosiaan? En olisi uskonut..." Effie ällisteli. Haymitch silmäsi vaimoaan kulmat koholla.

"Oliko tuo sarkasmia?"

"Höpsistä, enhän minä harrasta sellaista. Kummastelen vain, onko minulta jäänyt havaitsematta jotain, mikä oli monelle itsestäänselvyys..."

Katniss ja Gale kohauttivat olkiaan.

"Melko lailla."

"Ehdottomasti."

"Suut poikki", Haymitch murahti ja kaatoi lisää vettä.

[Larjus]

Enpä olis uskonut Katnissin tai vielä vähemmän Galen pölähtävän tähän tarinaan mukaan Mutta mikäs siinä. Sopivat täyttämään sen roolin, jossa kerrotaan, että ulkopuolisillekin on ollut selvää, että jotain kyllä siellä välillä on jotain... 😏 Sekin on aika yleistä ficimaailmassa, mutta äää kun se sopii aina vain niin hyvin!

Kiva nähdä mitä olet keksinyt viimeisiin luukkuihin, nyt kun tunteistakin on puhuttu ja ulkopuolisetkin ovat ne huomanneet

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Larjus! Tuntuu, ettei tässä juuri muita hahmoja ole ollut näkyvillä, mutta ainakin yhteen luukkuun saatiin lisää jengiä. xD Pakkohan sitä muidenkin on jollain tavalla päästä kärryille...



XXII

HAYMITCH


Uuden aamun valjetessa Haymitch havahtui säpsähtäen epämääräisestä unestaan. Jälleen hänestä tuntui kuin hän ei olisi levännyt silmäystäkään.

Hänen huomionsa vaelsi Effieen, joka nukkui samassa vuoteessa. Heidän välissään oli kuitenkin yhden ihmisen verran tilaa, kuten aina siitä lähtien, kun he ensi kertaa olivat nukahtaneet vieretysten. Sama jatkuisi vielä pitkään.

Vyöhykkeellä 13 Haymitch oli vanhaan tapaansa nukkunut jotain kättä pidempää tyynynsä alla, mutta muutettuaan Effien kanssa saman katon alle hän oli saanut keskustella tämän kanssa nukkumiseen liittyvistä asioista perinpohjaisesti. Effie oli esittänyt kärkkään mielipiteensä aseen kanssa nukkumisesta, ja Haymitch oli kaivellut esiin kompromissia yhtä jämäkästi. Lopulta hän oli saanut Effien tajuamaan, että oman turvallisuutensa kannalta tämän oli syytä pitää häneen käsivarren mittainen välimatka. Riski siihen, että hän tahtomattaan satuttaisi Effietä menneisyytensä kauhujen uhrina oli olemassa, ja tämän hän oli saanut hyvä ettei ärjäistä päin vaimonsa naamaa.

Effie oli ennen pitkää ymmärtänyt yskän ja nukkunut ensimmäisestä yöstä alkaen visusti omalla puolellaan. Haymitch tiesi järjestelyn välttämättömäksi, mutta inhosi sitä ja ennen kaikkea tylyä asennettaan. Effie näytti olevan häntä vähemmän huolissaan.

Haymitch hivutti kättään lähemmäs ja antoi sormiensa viistää kevyesti Effien olkavarrella.

Ehkä hän ajan kanssa jälleen muistaisi, miten mukavaa toisen kanssa nukkuminen saattoi olla.

Hänen tarkoituksenaan ei ollut herättää, mutta Effie osoitti heräämisen merkkejä kosketuksen tuntiessaan ja raotti silmiään. Haymitch veti vaistomaisesti kättään etäämmälle.

"Huomenta..." Effie mutisi. "Onko aika nousta?"

"Ei vielä pariin tuntiin."

"Hyvä niin", Effie virkkoi uneliaasti ja ojensi kätensä suoraksi kohti häntä. "Kaipasinkin vielä hetken lepoa..."

Hetken mielijohteesta Haymitch otti Effien käden omaansa, eikä tämä pistänyt yhtään pahakseen. Haymitch sulki silmänsä käydäkseen uneen vielä joksikin aikaa ja huomasi alkaneensa silitellä peukalollaan Effien rystysiä.

Ajan kanssa, hän totesi mielessään ennen kuin väsymys sai vallan.

[Larjus]

Oi mitä hienovaraista hellyyttä ja romantiikkaa, mä oon ihan myyty 😭♥♥ Haymitchillä on takanaan varmasti jos jonkinlaista traumaa ja muuta "mukavaa" kokemusta, joten ei ole ihmekään, että muiden läheisyydessä nukkuminen on haastavaa. Ja ei siitä aseestakaan ole varmasti helppo luopua... Mutta tässä oli kivaa pientä toiveikkuutta Haymitchin itsensäkin ajatuksissa :> Ehkä se siitä ajan kanssa muuttuu, Effiellä kun on ollut jo selvä vaikutus häneen muutenkin.

Pari osaa enää, iiik. Tykkään kyllä siitä, miten tämä on edennyt :3 Toivottavasti vikoissakin osissa on jotain tällaista pientä söpöä.