Nälkäpeli: Tahdon asia, k-11, Haymitch/Effie, Joulukalenteri 2020 (24/24)

[Larjus]

Siis voi että täähän alkaa mennä ainakin minun pääni sisällä söpöksi Tuo Haymitchin "kosinta" oli varsin herttainen, ja kivaa tuollaista pientä selittelyn makua. Vaikka en sitä kiistä, etteivätkö ne olisi hänen vilpittömät ajatuksensa. Hauska myös tuo että ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, kun siitä tulee niin elävästi mieleen miten Katniss tarjoutuu vapaaehtoiseksi siskonsa puolesta! Kiva pieni nyökkäys kirjojen suuntaan!

Tuli muute jostai puskista mieleen, että näin vasta ihan hiljattain ekaa kertaa ikinä, miltä Haymitch leffoissa näyttää, ja hitto ku hämmennyin Oon nimittäin vain lukenut ne kirjat, en koskaan nähnyt leffoja (pari kuvaa Katnissista, Peetasta ja Effiestä joskus, enkä kunnolla muista sitäkään, miltä nekään näytti), ja jo tän perusteella mulle tuli hyvin selväksi, että joo, mun mielikuvat on iiiihan eri maailmaa kuin leffat 🙈 Leffa-Haymitch näyttää kyllä huomattavasti komeammalta kuin minun mielikuva-Haymitch, mutta pitäydyn silti siinä, millaiseksi olen hänet jo hyvän tovin kuvitellut Jotenkin lisää hänen sympaattisuuttaan ajatuksissani, kun hän on sellainen millaisena hänet nyt näenkään Aika rumana ja paljon kärsineen näköisenä.

[Grenade]

Wooooooop, se tapahtui! Jännittävää tietää, mitä Effie nyt vastaa tähän. Ja aww tuo, että vähän mennään "menkööt miten menee" -asenteella tilanteeseen, mutta sitten alkaa kuitenkin vähän hermostuttaa siinä kohtaa, kun toisen vihdoin tapaa. Mites se nyt Haymitch silleen... hih. Kiitos taas tähänastisesta! ^^

[Maissinaksu]

Kiitoksia, kiitoksia! <3 Lämmittää niin vietävästi saada kommenttia tarinasta ja ennen kaikkea on mahtavaa huomata, että siitä on ollut iloa. Tokaisen ohimennen tuohon kirjat VS leffa -juttuun, että minun päänsisäinen Haymitchini on ulkonäöltään jotain niiden versioiden väliltä... Melko lailla leffojen Haymitch mutta kirjassa kuvailluilla tummilla hiuksilla ja harmailla silmillä. Rujoa karismaa täynnä kyllä koko ukko. xD



VIII

EFFIE


Kului jokunen sekunti ennen kuin hänen onnistui reagoida Haymitchin sanoihin.

“Hetkinen, miten niin vapaaehtoiseksi?” hän sopersi. “Oliko tuo... kosinta?”

Haymitch tuhahti sen näköisenä kuin hänen kysymyksensä olisi tehnyt fyysisesti epämukavan olon. “Voit ottaa sen minä haluat, mutta ainakin tarkoitusperäni lienee selvillä. Vai jäikö sen osalta kysymyksiä?”

“Että jäikö?” Effie puuskahti. “Hyvänen aika sentään, kokonainen liuta! Jos tarkoituksenasi on pilkata minua tai leikitellä kanssani –”

“Kaikella kunnioituksella, minulla olisi parempaakin tekemistä kuin keksiä lapsellisia juonia saadakseni sinulle pahan mielen. Ei kuulu sellainen minun harrastuksiini.” Haymitch painoi kyynärpäänsä pöytään ja nojautui lähemmäs kuin olisi valmistautunut neuvottelemaan jostain harvinaisen tärkeästä. Avioitumisaikeet oletettavasti laskettiin sellaiseksi.

“Voin siis... olettaa sinun olevan tosissasi?” Effie uskalsi kokeilla kepillä jäätä. Haymitch tapitti häntä silmissään kylmäkiskoisuuden ja myötätunnon omituista välimuotoa.

“En väitä että se oli hyvä ehdotus, en todellakaan. Se oli ehkä surkein koskaan keksimäni idea”, Haymitch aloitti ja jatkoi välittämättä Effien mutristuvista suupielistä, “mutta minulla on kanttia seistä sanojeni takana, enkä ole pitkään aikaan ollut mistään näin tosissani.”

“Ja mikä tarkalleen ottaen sai sinut uhrautumaan vuokseni?”

Effie irvisti sisäisesti. Hän olisi voinut muotoilla kysymyksensä vähemmänkin naurettavasti. Haymitch hymähti ja ensi kertaa koko keskustelun aikana tämän olemuksessa pilkahti jotain lämmintä.

“Kuten sanoin, tätä voi nimittää tiimipelaamiseksi.”

Effie ei voinut väittää täysin ymmärtäneensä kommentin merkitystä, mutta se kelpasi hänelle joka tapauksessa. Samaan tiimiin kuulumisen ajatusta hän olikin jaksanut vaalia, nykyään vielä paremmalla syyllä.

"Hyvä on sitten", hän hengähti. "Hyväksyn täten kosintasi."

“Sepä kuulosti juhlalliselta.”

[Grenade]

Tii-tittidi-dii jne *aseta loput häämarssimusiikista tähän*
Asiathan etenee, ja vauhdilla eteneekin! Nyt onkin kutkuttavaa seurata, miten tämän kaksikon matka jatkuu, kun pitäisi alkaa olla enemmän avioparia ja vähemmän "siedän sinua olosuhteiden takia". Tbh, tää ficci saa mut muistamaan, että siitä on tooosi kauan, kun oon lukenut nää kirjat tai kattonu leffat, pitäisi ehkä virkistää muistia jossain vaiheessa. 🤔 Kiitos taas tästä!

[Larjus]

Mun päänsisäinen Haymitch on ulkonäöltään samaa luokkaa Mundungus Fletcherin ja Serranon perheen Santiagon kanssa X''''DD Ei samanlainen, mutta jotenkin samantyylinen Enkä kyl enää ees muista, miten hänen ulkonäköään kirjoissa kuvailtiin.

No niin, nyt pääsee hommat viimein etenemään! *hieroo käsiä yhteen* Effie on luonnollisestikin hämillään Haymitchin tarjouksesta (ja varmasti myös miettii sen motivaatiota), mutta tuossa tilanteessa olisi vain hölmöä olla suostumatta siihen.

Pidän siitä, miten epäromanttista kaikki vielä on, ja vaikka tässä periaatteessa onkin se pakkoavioliittoajatus taustalla, tässä lopputulemassa on pieni pala heidän omaa valinnan vapauttaankin :3 Koska Haymitch teki oma päätöksensä, ja olisihan Effie ainakin periaatteessa voinut kieltäytyäkin (sitten tosin olisi pitänyt etsiä uusi sulhasehdokas tai tulla karkotetuksi). Kiva nähdä, mihin homma tästä etenee, kun asia on niin ikään päätetty. Liekki on sytytetty, ja nyt sitten odotetaan sitä hidasta palamista

[Maissinaksu]

Nyt onkin kutkuttavaa seurata, miten tämän kaksikon matka jatkuu, kun pitäisi alkaa olla enemmän avioparia ja vähemmän "siedän sinua olosuhteiden takia".

Hmm hmm, tästäpä tämä etenee...

Mun päänsisäinen Haymitch on ulkonäöltään samaa luokkaa Mundungus Fletcherin ja Serranon perheen Santiagon kanssa X''''DD

Hahahhhha, hell no! xD

Kiitoksia jälleen! <3



IX

HAYMITCH


“Keittäisinkö teetä?” Effien ääni kuului keittiön puolelta.

“Ei tarvitse”, Haymitch mutisi käydessään läpi Effien saamia papereita, joista yhteen oli koottu vihkimisprosessi jatkotoimenpiteineen. Lyhykäisyydessään se tarkoitti parin paperin allekirjoittamista, tuomarin lukeman kaavan kuuntelemista, perinteistä vihkisuudelmaa ja muuttoa yhteiseen huoneistoon vielä saman päivän aikana. Kaikki kuulosti kellontarkalta.

“Normaaliolosuhteissa maljan kohottaminen olisi ehdottomasti paikallaan... No, mikseipä hanavesi ajaisi samaa asiaa?”

Haymitch katsahti Effietä kulmiensa alta. Normaaliolosuhteissa he tuskin olisivat päättäneet edes naida toisiaan.

“Sormuksetkaan eivät olisi pahitteeksi..."

"No niin, joko riittää tuo jurnutus? Täällä ei sitä paitsi tunneta käsitettä nimeltä vihkisormus."

“Tiedän sen", Effie huokaisi lyötynä. "Täällä riittää tietojen kirjaaminen papereihin ja huiskis, sitä ollaan yhteiseen liittoon lupautuneita loppuiäksi.”

Haymitch naurahti. “Ikävämpi juttu. Odairin jannu nuorikkoineen sai kekkerinsä, mutta voisin veikata, ettei arvon rouva presidentti soisi meille samanlaisia, vaikka miten mielistelisi.”

“Haluaisitko sitten suuret juhlat?”

“Vain kuolleen ruumiini yli.”

Effie tuhahti. “Ikään kuin ulkoisilla puitteilla ei olisi mitään merkitystä. Mikä olisi parempi tapa viestittää tunteistaan kuin herkän tilaisuuden järjestäminen aistillisine estetiikkoineen?”

Haymitch nyökkäsi paperiin kädessään. “Täällä päin avioliiton tarkoituksena on lähinnä tuottaa laillisia jälkeläisiä ja suoraselkäistä työvoimaa.”

“Alentaa nyt väkensä siitos- ja työeläinten tasolle.”

“No, minä en sinulta sellaista odota.” Haymitch katsahti Effietä silmiin. “Nimet paperiin ja sillä hyvä?”

Effie nyökkäsi. “Tästä olemme yhtä mieltä.”

“Tiedä siitä olisiko minun uimareistani edes mitään tuotteliasta iloa...”

“Haymitch Abernathy.”

Effie mulkaisi Haymitchiä kuin hän olisi esittänyt toteamuksensa kymmenpäisen yleisön edessä sen sijaan, että he olisivat istuneet huoneessa kahden. Jokin ilmeen tuttuudessa sai Haymitchin hymähtämään aidosti. Se oli juuri sellaisia tilanteita, joissa vaihtoehtoina oli joko heittää homma huonoksi vitsiksi tai vaipua apatiaan maailman epäoikeudenmukaisuutta märehtien.

[Grenade]

“Haymitch Abernathy.”

Heti, kun luin tän replan, niin kuulin tän mielessäni sillä "That is mahogany!" -äänellä. Kylläpä oot saanu hahmot pidettyä hyvin omina itseinään, vaikka tilanne onkin heille täysin uusi! Ja kylläpäs avioliittomeiningit on tehokkaita tuolla päin, mutta toivottavasti se sinetöintisuudelma silti saadaan. Kuulostaa siltä, että se voisi avata ihan uuden sivun näille kahdelle, hih. Kiitosta tämänpäiväisestä! ^^

[Larjus]

Hahahhhha, hell no! xD

Hell yeah! xD Itse asiassa siihen vois ottaa vielä mukaan vähän piirteitä Tyttökultien Stanista... :'''DDD Niiden näkemieni kuvien perusteella leffa-Haymitch on todellakin liian komea

Ja tässä jotenkin jatkuu (ainakin mun pään sisällä) sellainen jotenkin sympaattinen tunnelma. Tunnetasolla melkein unohtaa, että kyseessä on käytännössä pakkoavioliitto, vaikka kyllähän se on koko ajan selvästi esillä. Mutta tunnelma ei ole ihan niin painostava kuin monissa muissa lukemissani pakkoavioliittoficeissä. Kuten aiemmin sanoin, hahmoilla on kuitenkin edes vähän päätäntävaltaa asioidensa suhteen.

“Tiedä siitä olisiko minun uimareistani edes mitään tuotteliasta iloa...”

Hahah, repesin

Jokin ilmeen tuttuudessa sai Haymitchin hymähtämään aidosti.

No wäääws ♥

Voisin yhtyä Grenun sanoihin tuossa, että toivottavasti se sinetöintisuudelma saadaan anyway! Ehkä edes jossain vaiheessa...? :3

[Maissinaksu]

Kiitoksia jälleen, Grenade ja Larjus! <3 Itsekin kuvittelin Effielle asiaankuuluvan mahogany-nuotin, joka varmasti huvitti Haymitchiäkin. Ja joo tosiaan mitä tulee tähän pakkoavioliiton pakko-osuuteen, etenkin Effielle tilanne on melko lailla välttämätön. En löytänyt hyvää syytä sille, miksi Coin olisi käskenyt nämä kaksi toistensa kanssa naimisiin, mutta ainakin Effietä voidaan piinata ja osoittaa tälle tämän paikka. Kolmekymppisenä tämähän on vielä pätevässä lisääntymisiässäkin.



X

EFFIE


Kolmen päivän kuluttua kosinnasta Effie tömäytti valmiiksi pakatun pahvilaatikon ja juuttisäkin sängylleen. Oli vaikea uskoa, että hänen koko omaisuutensa mahtui sitä nykyä niin pieneen tilaan. Ainakin se teki muuton uuteen huoneistoon helpoksi.

Effie puki tummien housujen kanssa vaaleanharmaan napitettavan puseron, joka olisi voinut pituutensa puolesta käydä mekostakin. Hän kampasi letin jäljiltä muotoutuneet kiharat loivemmiksi ja kiinnitti kampauksensa muutaman pinnin avulla muodikkaan toispuoleiseksi. Loppusilauksena Effie sipaisi säilömäänsä hiiltä silmänurkkiinsa. Ehostus se oli pienikin ehostus.

Katsoessaan itseään peilistä Effie ei voinut kuin voihkaista ääneen. Jos joku onneton olisi joskus ennustanut hänen näyttävän sellaiselta hääpäivänään, hän olisi pudistellut päätään ja nuhdellut tätä kikatuksensa lomassa.

Vihkitilaisuutta itseään olisi voinut luonnehtia yhtä valjuksi kuin hänen olemuksensa. Tila toi mieleen jonkin sortin toimiston, mutta tavanomaisen kalustuksen sijaan siellä oli korkea pöytä ilman tuoleja. Pöydälle oli asetettu viivasuoraan kaksi paperia kynän kera. Paikalla oli entuudestaan tuntematon vanha mies, jonka Coin esitteli tuomariksi. Kahden todistajan paikan oli täyttänyt presidentti itse seurassaan Plutarch Heavensbee. Effiestä olisi ollut mukavaa, jos esimerkiksi Katniss sisarineen olisi ollut paikalla, mutta yhteisestä sopimuksesta he eivät olleet Haymitchin kanssa kertoneet naimisiinmenostaan kenellekään. Tarkoituksena oli hoitaa kaikki mahdollisimman matalalla profiililla.

Haymitch saapui paikalle paria minuuttia ennen sovittua ajankohtaa, ja Effie huomasi huokaisevansa helpotuksesta. Ehkä hän oli jo ehtinyt varautua siihen, että tämä lopulta jättäisi tulematta. Haymitch oli pukeutunut tummanharmaisiin vaatteisiin, jotka eivät eronneet tämän arkipukeutumisesta, mutta ainakin vaatteet olivat siistit poikkeuksena tavanomaiseen. Kyseisen miellyttävän yksityiskohdan vastapainoksi Effie pani merkille vähän huolimattomasti kammatut hiukset ja selän kohdalta housuista repsottavan paidanhelman, mutta hillitsi hinkunsa korjata asia.

"Kas niin, kaikki ovat paikalla", Coin sanoi silmäten jokaista huoneessa. "Voimme aloittaa."

[Larjus]

Eipä ole Effiellä unelmahäät edessä sitten niin minkään suhteen, mutta välttääpähän karkotuksen teollaan. Säälittää hänen tilanteensa edelleen. Kirjoista mulle ei oikeastaan jäänyt hänestä kovin ihmeellistä kuvaa (toisaalta mä oon vähän aina ollut sellainen että vain Peetalla on väliä 😂), mutta tän ficis myötä hänkin on hahmona alkanut kiinnostaa enemmän (ja se sääli ja sympatia kasvaa). Ehkä lopputulema on kuitenkin ihan hyvä? Kiva että Haymitchkin oli selvästi nähnyt edes pikkuisen vaivaa ulkonäkönsä eteen.

Oot muuten kivasti keksinyt tavan soveltaa pakkoavioliittoasetelmaa tässä fandomissa ja näiden hahmojen suhteen. Suoraan hyvää syytä sille, miksi juuri nämä kaksi, ei ehkä pakottamismuodossa löydykään (en minäkään keksisi), mutta tällainen "yksipuolinen" pakkoavioituminen on hauska ja toimiva idea!

[Maissinaksu]

Kiitoksia, Larjus! ^^ Tällainen soveltavampi versio pakkoliitosta tuntui tosiaan näppärämmältä. Effielläkin oli periaatteessa vaihtoehtonsa, mutta eiköhän sitä mieluummin alistu pienempään pahaan...



XI

HAYMITCH


Jos vyöhykkeen 13 häät olivat aina sellaisia, mitenköhän ankeaa hautajaisissa mahtoi olla.

“...ja nimet myös tähän”, tuomariukko mutisi honottavalla äänellään ja osoitteli papereita kuin hän ja Effie olisivat olleet puolisokeita.

“Oliko vielä muuta?” Haymitch kysäisi saatuaan papereiden kanssa pelleilyn päätökseen. Tuomarin olemuksesta oli vaikea sanoa, oliko mies aina sellainen, vai ärsyyntyikö tämä hänen läsnäolostaan yhtä paljon kuin hän tämän. Toimitus oli kestänyt kokonaista viisi minuuttia, ja Haymitch tunsi olevansa täysin valmis marssimaan ulos, joko Effien kanssa tai ilman.

Coin astui lähemmäs ja asetti pöydälle pienen teknisen kojeen, jossa oli näytön lisäksi kaksi neliönmuotoista syvennystä. “Tarvitsemme allekirjoitettujen papereiden lisäksi vihittävältä parilta heidän sormenjälkensä.”

Haymitch katsahti vaistomaisesti Plutarchia, joka nyökkäsi lyhyesti. Kaikenlaisia typeryyksiä heidän eteensä vielä ilmaantuikin.

Kun he olivat painaneet peukalonsa laitteelle ja jäljet oli saatu skannattua, Coin antoi tuomarille vuoron astua estradille.

“Herra Haymitch, tartu neiti Euphemian käteen.”

Kuka saamarin Euphemia, Haymitch oli vähällä murahtaa, mutta tajusi samassa sen olevan morsiamensa virallinen nimi. Harvinaisen kiitollisena nopeille hoksottimilleen Haymitch otti Effien käden omaansa. Vihkikaava oli lyhytsanainen, tuomari lähinnä lausui heidän nimensä ja muutaman muun sanakiemurtelun jälkeen julisti heidät avioituneiksi. Haymitch puhalsi hiljaa ulos pidättelemänsä hengityksen.

“Sinetöikää liittonne suudelmalla.”

Haymitch kääntyi kohti Effietä, joka katsoi häntä jännittyneenä, mutta soi hänelle hymyntapaisen. Sen kummempia empimättä he nojautuivat toisiaan kohti ja vaihtoivat säädyllisen suudelman vyöhykkeen 13 edustajien katseen alla. Se ei teknisesti ottaen ollut heidän ensimmäinen suudelmansa, mutta ainakin se oli molempien osalta harkittu. Ehkä ihan mukavakin.

Samassa Haymitch tunsi outoa kihelmöintiä oikeassa kädessään. Sekä hänen että Effien ranteen sisäsyrjään ilmestyi pieni kuvio, joka muistutti tiimalasin ääriviivoja.

[Larjus]

Vaikka tuollaiset häät aikas ankeat ovatkin, niin minähän löysin tästä ripauksen jotain söpöyttäkin Ehkä se tulee jostain siitä, että hahmoilla periaatteessa on vaihtoehtonsa (joskin huonot sellaiset), joten naimisiinmeno on ainakin jollakin asteella oma päätös :3 Ja siihen lisänä vielä nuo kommentit siitä suudelmasta. Ei se ehkä mikään järin romanttinen ollut, mutta kuten tekstissäkin todetaan, molempien osalta harkittu ja ehkä ihan mukavakin. Sen "säädyllisyys" muuten sai mut naurahtamaan Mut tuskinpa kukaan mitään intohimoista imuttelua olisikaan odottanut XD Haymitch ja Effie itse ehkä kaikkein vähiten.

Kiva päästä näkemään, miten heidän avioelämänsä lähtee käyntiin. Mielenkiintoiset myös nuo tiimalasiääriviivat 👀👀

[Maissinaksu]

Larjus: Ei ollut joo mikään hilpeä tilaisuus tai intohimoinen suudelma. xD Tuntuu että tässä on kyseessä jonkinlaiset antihäät, kun mitään hienoutta tai kauneutta ei näytä vahingossakaan eksyneen mukaan. Kiitokset! <3



XII

EFFIE


“...ja täten julistan teidät aviopuolisoiksi, Haymitch Abernathy ja Euphemia Trinket.”

Tuomarin lausuessa sanansa Effie puristi Haymitchin kättä hieman tiukemmin. Jos olisikin mielinyt perääntyä, se oli nyt myöhäistä.

Hän oli jännittänyt asiaankuuluvaa suudelmaa, mutta kun sen aika lopulta koitti, hänen mielensä oli yllättävän tyyni. Haymitchin parransänki pisteli, mutta Effie joutui silti myöntämään, että tämän suuteleminen saattoi olla eräällä tavalla miellyttävää. Heidän huulensa olivat kohdanneet pari kertaa aiemminkin, mutta niissä tapauksissa kyse oli ollut elonkorjuusta, jälleennäkemisestä, Haymitchin raivostuttavasta humalatilasta ja hänen heikoista pakenemisreflekseistään. Effie ei muistellut niitä mielellään lukuun ottamatta sitä, miten hyvin hänen tarjoamansa litsarit olivat löytäneet perille.

Kaukana olivat nekin ajat, kerta kaikkiaan.

Effie henkäisi tuntiessaan kevyttä pistelyä ranteensa kohdalla, ja katsoi säikähtäneenä, miten pieni tiimalasin muotoinen kuvio piirtyi heille molemille. Haymitch sai suunsa auki häntä nopeammin.

“Mikä... mikä perhana tämä on?”

“Se on eheyden edellytyksen merkki”, tuomariukko sanoi kuin he eivät olisi koskaan kuulleetkaan koko asiasta. Eivätkä he toden totta olleet.

“Saanko udella, mitä sillä käytännössä tarkoitetaan?” Effie esitti kysymyksen vaivautumatta kuulostamaan liian kohteliaalta.

“Se ilmaantuu jokaiselle tuoreen avioparille”, tuomari murahti. “Kun liitto pannaan täytäntöön, se katoaa, vaan jos tästä velvollisuudesta aiottaisiin luistaa, seuraukset saisi tuota pikaa tuta. Vakituinen käytäntö.”

“Vai että vakituinen käytäntö.”

Haymitchin ääni oli täynnä pidäteltyä raivoa. Effie vilkaisi tätä, tuomaria, presidentti Coinia ja nipisti vastavihityn miehensä kämmenselkää rukoillen tätä olemaan tekemättä tai sanomatta mitään harkitsematonta. Heidän oli pakko hoitaa tilanne kunnialla loppuun. Jos niin ei tehtäisi, liitto voitaisiin ehkä vielä mitätöidä, ja se taas tarkoittaisi, että hänet...

“Ymmärrettävää. Kiitokset selvennyksestä”, Effie puristi huultensa välistä. Haymitchin kasvot olivat yhtä ilmeettömät kuin hänen.

[Grenade]

Vai että pannaan täytäntöön... hmmmmm mahtaakohan tämä tarkoittaa sitä, mitä luulen. *vilkaisee ikärajaa*

Kylläpäs oli häät! Ei ne sen ankeammiksi olisi voinut muuttua, mutta ainakin suukko oli jollain tavalla molemmille mieleen. Ehkä se "ihan kivakin" vielä muuttuu parempiin arvosanoihin, jahka he pääsevät tutustumaan toisiinsa vielä paremmin. Ai että, yhteiselosta ei varmasti tule tulta ja tappuraa varsinkaan aluksi puuttumaan, joten mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä oot keksinyt näiden kahden päänmenoksi! Kiitos taas näistä! ^^

[Larjus]

Hehee, Effiekin sitä mieltä, että suukko saattoi ollakin ihan miellyttävää Hyvin on alkanut kyteä tämä. Eiköhän jossain vaiheessa olla kipunoimaan ja sitten roihahda liekkeihinkin asti :3

Kun liitto pannaan täytäntöön, se katoaa, vaan jos tästä velvollisuudesta aiottaisiin luistaa, seuraukset saisi tuota pikaa tuta.

Miten niin "pannaan täytäntöön"...  Meinaakohan tämä sitä, mitä luulisin Grenunkin luulevan Kun ottaa huomioon, mitä aiemmiin on puhuttu avioliiton tarkoituksista tuolla päin... Oh noes, joutuukohan ne Haymitchin uimarit sittenkin vielä polskimaan :DDD

Jänskä jäädä seuraamaan, miten loppupuolisko tästä etenee, kun sitten päästään aloittelemaan se avioelämä Tsemppiä loppuosien kirjoittamiseen!

[Maissinaksu]

Kiitoksia jälleen! <3<3 Ilahduttavaa, miten kiinnititte erillistä huomiota tuomarin sanavalintaan... Ikäraja tosiaan on kohtuullisen matala, mutta pitäähän tämä jossain kohtaa tuoda S:n puolelta hieman ylemmäs!



XIII

EFFIE


Heille osoitettu asuinhuoneisto muistutti paljon sitä, jonka Effie oli jakanut kahden muun naisen kanssa siihen asti. Hän kulki tilassa laahustavin askelin, pani merkille makuuhuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen yksityiskohtia ja lopulta pysähtyi ruokapöydän viereen.

“Olisin totisesti toivonut kylpyammetta”, hän mutisi tavoitellen kepeää ulosantia. Haymitch oli jäänyt nojaamaan selkäänsä ovea vasten ja katsoi häntä kuin tärähtänyttä.

“Sekö sinua nyt eniten ahdistaa?”

“Ei suinkaan!” Effie pärskähti ja tajusi kyyneleiden alkavan valua poskilleen äkisti kuin sormien napsautuksesta. “Haluatko tietää, mikä minua eniten ahdistaa? Tämä... tämä... tämä!” Hän elehti päämäärättömästi ympärilleen. “Miten tahtoisinkin suhtautua tähän tilanteeseen rauhassa ja kypsästi, miten tahtoisin ajatella ja luovia tämän läpi parhaalla taidollani, mutten vain kykene siihen! Tuntuu että repeäisin riekaleiksi, loukkuun jääneenä, karrelle palaneena ja vaikka kuinka pakenisin, minut saataisiin aina kiinni! En pysty tähän...!”

Effie kiskoi henkeä nyyhkytyksensä läpi hyökyaallon lailla iskevän paniikin saadessa hänet otteeseensa. Hänen korvissaan kohisi ja jaloissa tuntui heikolta. Miten hän voisi edes paeta, jos hänen jalkansa eivät kantaisi...?

“Effie, kuuntele.”

Haymitchin ääni kuului läheltä, ja vasta silloin Effie tiedosti tämän seisovan hänen edessään. Haymitch siirsi jalallaan ruokapöydän tuolia ja istutti hänet muitta mutkitta alas.

“Keskity hengittämiseen, sisään ja ulos. Ei mitään kiirettä.”

Effie painoi kyynärpäät polviinsa ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän kuuli Haymitchin äänen ja tunsi tämän voimakkaat kädet olkavarsillaan. Hiljalleen hengittämisestä tuli helpompaa Effien toistellessa saamaansa ohjetta parhaansa mukaan. Sisään, ulos.

“Shhh...” Haymitch rauhoitteli jatkaessaan hänelle puhumista. Effie ei ollut lainkaan tietoinen, mitä tämä oli sanonut niiden minuuttien aikana, mutta yksinomaan tutun, matalan äänen kuuleminen auttoi häntä tyyntymään.

Haymitch oli hänen tukenaan.

[Larjus]

No eipä ala kovin hohdokkaasti avioelämä... Effie-parka kyllä, ei voi olla helppoa elää tuossa tilanteessa :< Mieltä lämmittää kyllä ajatus, että Haymitch on hänen tukenaan ja ihan selvästi aidosti välittää. Onneksi heillä on edes toisensa, vaikka muuten ei mitään hurraamista olekaan. Ehkä he tästä kaikesta selviävät :3

[Maissinaksu]

Larjus: Niinpä niin, on sentään jotain valonpilkettä pimeässä. :3 Kiitän!



XIV

HAYMITCH


Se ei ollut lähellekään ensimmäinen kerta, kun hän sai tyynnytellä jotakuta paniikkikohtauksen aikana, mutta ensi kertaa hän todisti Effie Trinketin romahtavan sillä tavalla. Hän oli tuntenut naisen lähes kymmenen vuotta, mutta tämä ei ollut koskaan tuonut tunteitaan esiin yhtä avoimesti, varsinkaan hänelle. Effien nyt osoittama haavoittuvaisuus sai Haymitchin olon hankalaksi tavalla, jota hän ei osannut selittää.

“Hyvä, ihan rauhassa”, hän mutisi ja kävi polvilleen voidakseen katsoa Effietä yläviistoon. Kohtauksen jälkivapinat saivat Effien nikottelemaan, ja usean syvän hengenvedon jälkeen tämä kohotti lopulta katseensa.

“Olen n-niin pahoillani, että s-sotkin sinut tähän -”

“Hei, hei, et sinä minua mihinkään ole sotkenut”, Haymitch murahti ja soi Effien olkavarrelle rohkaisevan puristuksen. “Sinä et ole vastuussa tämän paikan läpimädästä toimintaperustasta. Tajuatko?”

Effie näytti siltä kuin olisi voinut purskahtaa uuteen itkuun. “Yritän ainakin...”

“Sillä lailla.”

Effien onnistui hymyillä pienesti pyyhkäistessään kasvojaan uudemman kerran. “Kuulehan, Haymitch.”

“Hm?”

“Olen pahoillani siitäkin, etten ole aiemmin kiittänyt sinua.”

“Kiittänyt mistä?” Haymitch ojensi Effielle kätensä ja auttoi tämän ylös. “Jos puhut tästä naimisiinmenoasiasta, ei ole tarpeen. Sinähän se minun ehdotukseeni suostuit.”

“Hmm... Se ehdotuksesi todella yllätti minut.”

“Eipä se liian kaukaa haettua ollut. Minulla oli syyni.”

"Muukin kuin tiimin hyväksi uhrautuminen?" Effie keksi kysyä, ja äänensävystä päätellen se selitys oli alun perinkin kuulostanut vain puoliksi pätevältä. Haymitch hengähti syvään ja päästi irti Effien kädestä tämän seistessä taas omilla jaloillaan.

"Puheet voivat odottaa", hän sanoi työntäen kysymyksen sivuun. "Nyt varsinkin sinä tarvitset ruokaa ja lepoa."

[Larjus]

"Puheet voivat odottaa", hän sanoi työntäen kysymyksen sivuun.

Mitä sitä nyt turhia odottamaan Haymitch senkin ketku! Tiedän että tää on slow burnia, mutta aaaaa! XD Huomaan kyllä nopeamman toiminnan olevan enempi mieleeni

Noh, jos sitä nyt jossain välissä pääsee kuulemaan muitakin syitä kun "tiimin hyväksi uhrautumisen", niin hyvä on. Vaikka Haymitchiltä en mitään kovin suurta odotakaan 😅 Selitysten suhteen ainakaan. Kuten jo aiemmin sanoin, mieltä lämmittävää, miten hän selvästi välittää Effiestä ja tämän hyvinvoinnista. Effiellä on varmaan aika yksinäinen olo, mutta ei hän onneksi yksin ole :3

[Grenade]

Aaaaa, mun sydän suli, kun Haymitch oli Effien tukena tuossa eilisen lopussa. Ja nyt herra onnistui jälleen väistämään keskustelun. Mitä ne syyt mahtoi olla...? Oliko avioitumisen taustalla pelkkä auttamisen ilo vai sittenkin jotain hieman syvempää..., hmmh. Juonikuvio tiivistyy!

Ai että, kutkuttavaa seurailla, mihin suuntaan tämä menee! Miten mahtaa yhteiselo sujua ja varsinkin sen jälkeen, kun (oletettavasti) tajutaan, että tässähän pitäisi ihan samassa sängyssäkin sitten nukkua...? Innolla jään seurailemaan! ^^