Ficin nimi: Vessanpönttöneuroosi
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: South Park
Ikäraja: S
Parituksia: Craig/Clyde, taustalla Stan/Wendy ja mainittu Craig/Tweek
Genre: Arkidraama, pieni hurt/comfort
Summary:
Craig laski kännykän kädestään ja sulki silmänsä. Hän oli tehnyt sen taas.A/N: Korkkasin uuden shipin ohimennen, jihuu. Tämä vähän jumitteli miten tykkäsi, mutta tulipa lopulta valmiiksi. En oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta takaumasta keskellä tarinaa, mutta loppujen lopuksi päätin jättää sen paikalleen.
En nyt oikein tiedä mitä kaikkea tästä keksisi sanoa, ei kai mitään kummempaa.
***
Craig makoili sängyllä ja kuunteli toisella korvallaan, kun Clyde hyräili mennessään iltapesulle. Kylpyhuoneen oven naksahdettua auki hyminä kuitenkin katkesi ja parin harppausaskeleen perään Craig kuuli kopsahduksen, jollainen syntyi kun WC-pöntön kansi pudotettiin alas.
Craig laski kännykän kädestään ja sulki silmänsä. Hän oli tehnyt sen taas.
"En käsitä miten muijilla aina keittää yli jonkin vessanpöntön kannen kanssa", Stan oli päättänyt avautua hänelle heidän satuttuaan markettiin samaan aikaan. Wendy oli kuulemma jälleen kerran motkottanut oikein olan takaa, ja loppupeleissä Stan oli myöntänyt erheensä kuin mies lähtemällä ovet paukkuen haukkaamaan vähän happea.
"Jotkin asiat vain häiritsevät joitakuita", Craig oli todennut takaisin vertaillessaan samalla tonnikalapurkkien keskinäisiä eroja. "Sinä kyllä tiesit, miten Wendy pöntönkanteen suhtautuu, joten reaktio tuskin tuli yllätyksenä."
"Joo, ei ollut yllätys. En vain viitsisi elää elämääni ja suunnitella liikkeitäni kenenkään oikkujen ja neuroosien mukaan!" Stan oli murahtanut kädet puuskassa. "Enää, piti sanomani. Lapsuudenperheeni teki jo tarpeeksi."
"Entä Kyle?" Craigin oli ollut pakko kysyä, ja Stan oli tarjonnut takaisin olankohautuksen.
"Kyle on säännön vahvistava poikkeus tai jotain."
"Arvatenkin."
"Ei se silti tarkoita, etteikö Kylekin käristäisi hermojani säännöllisin välein. En tajua mikä kaikissa niin mättää!" Stan oli jatkanut rutinaansa ja vaeltanut hänen perässään vihannesosastolle.
"Elämä on joskus vaikeaa", Craig oli tarjonnut mitäänsanomattoman vastauksen, jonka pohjimmainen tarkoitus oli ollut saada Stan sekä hoksaamaan jupinansa ärsyttävyys että vilkaisemaan peiliin, mutta arvatenkin tämä oli kyennyt näkemään itsensä vain uhrina. Niin järkevänä kuin Craig Stania toisinaan pitikin, päästäessään tunteensa syömään rationaalista ajatteluaan tästä tuli kohtuullisen sietämätön. Toisinaan Stan muistutti hämmästyttävän paljon isäänsä.
Vaan auta armias, jos hän olisi livauttanut sellaisen loukkauksen ilmoille, siihen olisivat katkenneet heidän välinsä.
"Kuule, ei pahalla, mutta miten jaksat olla noin pliisu möltti?"
Craig oli kääntynyt kulmat koholla kohti Stania, joka parin sekunnin päästä oli löytänyt asiaan ensimmäisen selityksen.
"Okei, no se että olet Craig Tucker selittää jo puolet."
Kommentti oli saanut kuivan hymyn Craigin suupieliin. Hänen kultainen maineensa se jatkoi eloaan.
"Ei se ole mikään yllätys, etten minä tapaa antaa kahta paskaa turhasta draamasta", Craig oli sanonut poimiessaan koriinsa pari tomaattia. "Lisäksi mitä enemmän olen viettänyt aikaa erilaisten tyyppien kanssa, sitä enemmän olen sattunut oppimaan yhdestä sun toisesta asiasta jotain."
"Tuskin ainakaan akkamaisesta neuroosikilaroinnista."
Craig oli luonut Staniin pitkän silmäyksen. "Jätkä, minä seurustelin Tweek Tweakin kanssa päälle seitsemän vuotta."
"Ai, no juu", Stan oli mutissut aivan kuin olisi unohtanut. "No mutta Tweekistäkin tuli paljon vähemmän hysteerinen sen jälkeen, kun teistä tuli juttu!"
"Ottamatta siihen enempää kantaa", Craig oli kääntänyt sanojensa kurssia kohti varsinaista pointtiaan, "voin kertoa, että Clydellä on meneillään samanlainen asenne auki jääneitä pöntönkansia kohtaan. Se on uuvuttavaa, mutta sen kanssa oppii elämään, eikä minun tarvitse avautua siitä ympäri ruokakauppaa."
Stan oli näyttänyt pahastuneelta, kuin pikkupojalta, jolta oli kielletty karkkipussin ostaminen. "No mutta... Koko kaupunki tietää, että Clydellä on syynsä olla sellainen."
"Ehkä onkin", Craig oli todennut takaisin. "Ehkä Wendylläkin on, esimerkiksi jos se on aina hän, joka joutuu katselemaan kusiläiskiä ja vauhtirantuja, jotka tervehtivät saman tien, kun vessaan menee?"
"No en tiedä!"
"Varmaan kannattaisi kysyä ja puhua avoimesti."
"Sanot kaikista urpoista juuri sinä", Stan oli nauraa hörähtänyt, mutta jumalten kiitos muuttunut heti vähemmän rasittavaksi. Craigista oli tuntunut höntiltä esittää niinkin ilmiselvä kommunikointikehotus niinkin merkittävän kuuloisena neuvona, mutta ainakin se oli tainnut tehota.Sekunnit muuttuivat vähitellen minuutiksi.
"Ööh, Clyde?"
Craig ei saanut vastausta ja päätti vain odotella, kunnes kylpyhuoneen ovi kävisi taas. Veden kohinan lakattua Clyde tassutteli takaisin makuuhuoneeseen, otti kaapista seuraavan päivän paidan valmiiksi tuolinsarjalle ja haukotellen istahti sängylle selkä Craigia kohti. Kaikki se oli niin tavallista, ettei Craig oikein tiennyt, mitä hänen olisi ollut hyvä sanoa. Kyse saattoi toki olla myös passiivisaggressiivisuudesta, mutta toisaalta Clydella oli tapana huomauttaa epäkohdista sen sijaan, että olisi padonnut tuntemuksiaan sisäänsä. Kornisti sanottuna Clyde oli niitä jätkiä, jotka puhuivat ja pussasivat. Toisin kuin Craig. Tai hänkin ehkä hyvästä syystä tai puoliväkisin.
Senhetkinen tilanne taisi vaatia ainakin puhumista.
"Taisin vaihteeksi unohtaa pöntönkannen ylös."
"No juu. Ei sen väliä", Clyde huokaisi ja kävi selälleen hänen viereensä.
Craig kohotti kulmiaan. "Ei vai?"
"Ei, ihan kuten sanoin. Toki se ahdistaa ja kismittää niin saamaristi, mutta olen päättänyt suhtautua asiaan rakentavasti."
"Kuulostatkin nyt erittäin rakentavalta."
Clyde mulkaisi häntä häijysti. "Jännää, eikö, miten yritän kerrankin olla kilahtamatta ja siitä hyvästä sinun pitää olla tuollainen persereikä?"
"Hyvä on, olen pahoillani", Craig murahti alkaen tosissaan turhautua.
"Pahoillasi mistä?"
"En minä vittu tiedä", Craig tuhahti painellen sormillaan otsaansa. Olisi pitänyt kai vain pitää päänsä kiinni. Päänsäryn sellaisesta vääntämisestä sai. "Jospa vähän avaisit, mikä on ongelmana?"
"Voi Jeesuksen pallit, kun mitään ongelmaa ei ollut, ennen kuin väkisin väänsit sellaisen!" Clyde kiehahti niin äkisti, että Craig oli säpsähtää. "Joo, kyllä, vessan kansi oli ylhäällä, enkä voi sietää sitä, mutta olen päättänyt alkaa suhtautua siihen ilman ylimääräistä draamaa! Ja kun kerrankin sellaiseen pyrin enkä erikseen huomauta mitään, sinä paskot päälleni saman tien!"
"Minä vain myönsin virheeni ennen kuin ehdit todeta mitään!" Craig ärähti ja kääntyi vihaisesti kyljelleen kohti Clydeä. Clyde teki samoin, ja Craig näki kyynelten kertyvän tämän silmänurkkiin. Ei vaatinut kummoisia juttuja, jotta Clyden sai itkemään, mutta etenkin siinä hetkessä se tuntui sapettavan lisäksi harmilliselta.
"Joten ollaanko me yhtä mieltä siitä, että kyseessä oli väärinkäsitys?" Clyde tiukkasi surkeana.
"Kyllä, se oli väärinkäsitys", Craig totesi takaisin. "Olen pahoillani, että sain sinut kilahtamaan."
"Ja minä olen pahoillani, että kilahdin", Clyde mutisi takaisin ja kömpi peiton alle. "Ei jaksa tapella."
"Mmm, liikaa vaivaa."
Clyde katsahti hänen suuntaansa kuin arvioiden voisiko hänen kainaloonsa pötkähtää, ja päädyttyään positiiviseen lopputulokseen mönki lähemmäs.
"Olet sinäkin yksi pässi..."
"Kyllä pässi pässin tunnistaa."
"Varmaankin."
