Title: Varjoissa ratsastava
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Star Stable Online
Characters: Galloper Thompson
Genre: Drama/general
Rating: S
Disclaimer: Star Stable Entertainment AB:n peli hahmoineen, minä en omista muuta kuin tämän tekstin. En ole saanut tämän kirjoittamisesta rahaa.
Summary: Se puoli Galloper Thompsonista, jota monikaan ei osaa (tai uskalla) nähdä.
A/N: Oon pelannut SSO:ta jo vuosikausia, ja sitäkin ennen pelasin skidinä (ja vähän isompanakin
) sekä alkuperäistä Starshine Legacya että tavallisia Star Stableja (kaikki osat molemmista peleistä tahkottu läpi). Muutaman kerran olen kuulostellut ajatusta, että kirjoittaisin tästä maailmasta jotain, ja jotain hyvin löyhää tarinankehystä mieleeni on muodostunutkin, mutta ei mitään konkreettista (tai mitään, mistä intoutuisin kirjoittamaan). Nyt sitten halloweenin myötä muistin Galloper Thompsonin olemassa olon, ja inspaannuin kirjoittamaan hänestä ja hänen tammastaan pienen pätkän. Tää sijoittuu jonnekin kauas historiaan, jolloin Galloperkin oli vielä tavallinen kuolevainen ja pää tallella
Mut silleen, että häntä on jo alettu pelätä ja vihata.
Olen aina pelannut SSO:ta englanniksi, koska alkujaan sitä ei ollut saatavilla suomeksi, ja sitten kun suomiversio tuli, sen käännös oli todella kankea ja virheellinenkin, niin pitäydyin enkussa (en tiedä onko nykytilanne parempi, mutta ainakin mobiilisovelluksen rotukäännökset ärsyttää – miksi mustangi on edelleen villihevonen??). Ilmeisesti Galloper Thompson on suomeksi käännetty Kiitolaukkaaja Thompsoniksi (tsekkasin uutissivun suomeksi), mutta mä päätin pitäytyä tuossa alkuperäisessä nimessä (se on ruotsiksikin Galloper Thompson), kun se on mulle se kaikista tutuin. Ja vaikka tää sijoittuukin aikaan ennen hänen teloitustaan, en kuitenkaan halunnut kerronnassa kutsua häntä hänen oikealla nimellään (Gunnar Thrymson), koska se nimi on pelissäkin niin vähän käytetty ja monille vieras. (Ja tässä on muutenkin vähän se ajatus, että tää tarina on kerrottu vasta hänen teloituksensa jälkeen.)
Osallistuu haasteisiin
Multifandom IV ja
Pelihaaste.
Varjoissa ratsastavaTamman askel metsäpolulla muuttui äkisti. Sen varmajalkainen ravi hidastui, ja askelista tuli huteria. Hevonen ontui.
Ne, jotka tunsivat Galloper Thompsonin vain hänen kauheiden tekojensa ja hirmuisen maineensa kautta, olisivat eittämättä ajatelleet, että tämä patistaisi ratsunsa jatkamaan matkaa ontumisesta huolimatta. Ne olisivat kuitenkin virheellisiä oletuksia, sillä vain harva ymmärsi, ettei Galloper Thompsonin julmuus koskaan ulottuisi hänen tammaansa asti.
Mies pysäytti hevosen välittömästi keskelle polkua ja laskeutui satulasta. Hän silitti sen mustaa kaulaa hellästi ja puheli sille rauhoittavasti samalla kun keskittyi selvittämään, mistä äkillinen ontuminen johtui. Syy löytyi pian vasemman etukavion pohjasta; terävä pieni kivi oli pureutunut kiinni säteeseen. Tamma korskahti, kun sen kipeään kavioon koskettiin, mutta se luotti ratsastajaansa eikä yrittänyt siksi riuhtoa jalkaansa pois miehen varmasta otteesta.
”Nooh, ei mitään hätää tyttö”, Galloper supisi hevoselle. Hän repi hanskan kädestään hampaillaan ja yritti sitten paljain sormin selvittää, saisiko kiven irti. Se ei ollut syvällä, mutta hänen sormensa olivat liian paksut ja kömpelöt sen irrottamiseen. Tarvittiin jotain pienempää ja terävämpää.
Galloper päästi irti kaviosta, mutta hevonen ei laskenut jalkaansa maahan. Se odotti kolmen jalan varassa, kun mies noukki muutaman askeleen päästä maasta lupaavan oloisen pienen oksan. Tammaansa silitellen ja sille puhellen hän tarttui taas sen jalkaan, käänsi kavion itseensä päin ja kokeili irrottaa kiven oksaa käyttäen. Se sujui paremmin kuin pelkillä sormilla yrittäminen, lopulta hän sai sen avulla kammettua kiven pois kaviosta. Tamma korskahti jälleen ja nykäisi refleksinomaisesti jalkaansa mutta antoi lopulta ratsastajansa vielä tarkistaa, ettei kavioon ollut jäänyt kiven jäljiltä ruhjetta.
”Kaikki hyvin.”
Se vaikuttikin olevan totuus. Kivi ei ollut ehtinyt aiheuttaa vahinkoa, siitä kun oli päästy eroon niin pikaisesti eikä se ollut painanut sädettäkään niin pahasti kuin olisi voinut luulla. Tamma kuitenkin varmasti arastelisi jalkaansa vielä hetken. Niinpä Galloper ei noussutkaan takaisin satulaan vaan tarttui ohjaksiin hevosen kaulaa samalla silitellen.
”Tulehan tyttöseni”, hän sanoi. ”Pidetään kohta pieni tauko, mutta keskelle polkua emme voi jäädä.”
Tamma lähti askeltamaan varovasti Galloperin vierellä. Se varasi painoa vasemmalle etujalalleen niukanlaisesti, aivan niin kuin Galloper oli otaksunutkin, mutta muuten sen liikkeet vaikuttivat aivan normaaleilta. Havainto tyynnytti hänen mieltään, sillä vaikka hän oli ollutkin varma, ettei kivi kaviossa ehtisi aiheuttaa isoa ongelmaa, hän huolestui aina, kun jokin vaivasi hänen hevostaan.
Tamma oli Galloperille kaikki kaikessa. Se oli hänen silmäteränsä, partnerinsa, ainoa asia, mistä hän aidosti välitti. Valta, rikkaudet ja sotavoitot eivät olleet mitään hänen kauniin, yönmustan, tuliharjaisen tammansa rinnalla. Hän oli valmis antamaan hevoselle kaikkensa ja enemmänkin, ja se vastasi tuohon kiintymykseen omalla rikkumattomalla luottamuksellaan ja uskollisuudellaan.
Galloper Thompson, yksi Jorvikin historian pelätyimmistä miehistä, joka ratsasti varjoissa kaukana Aideenista ja tämän valosta, jakoi tammansa kanssa aivan erityisen yhteyden ihan niin kuin nekin, joita Aideenin valo syleili. Heidän välistään sidettä ei voisi mikään katkaista. Ei jaarli miehineen, ei druidit, ei sota, ei suurimmatkaan maalliset rikkaudet. Ei mikään.
Ei varsinkaan kuolema.
