Kuin kielletty rakkauspakkaus (S) 3. luku 4.6

[hymykuoppa]

// Alaotsikko: Romantic, Humour, Angst || Minä/Harry (Sinun oma Potter-haaste)

Title: Kuin kielletty rakkauspakkaus
Beta: Tunnelimyyrä
Genre: Romantic, little humour/angst
Raiting: S
Paring: Minä/Harry Jordan Lee/Kate Draco Malfoy/Slytherin (finiläinen)
Author: hymykuoppa
Disclameir: Rowling omistaa Harryn ja muut Tylypahkalaiset, minä omistan hymiksen ja Slytherin itsensä (:
Summary: Teiniys on vaikeaa aikaa, kun täytyy tehdä kaikkea, mutta silti pitää osata rakastaa ja huomioida oma kultansa. Harrylla se on välillä vaikeaa, kun huispaus vie hänen aikaansa. Poika tosin oppii ottamaan toisetkin huomioon kun hänen on pakko.
A/N: Osallistuu Sinun oma Potter-haasteeseen. Tuli aika erikoinen, todella omalaatuinen ficcipätkä : D Toivottavasti tykkäilette jos (ja kun!: D ) luette tämän (:

Slytherin, anteeksi, en ennättänyt odottaa sinun vastaustasi koska unohdin koko asian, typerä kun olen. Mutta toivottavasti et pistä pahaksesi. Tai jos pistät, niin sendaile oikeushaaste minun postilaatikkooni (:




KUIN KIELLETTY RAKKAUSPAKKAUS


Huokasin hiljaa katsellessani, kuinka Harry leikki kiinni saamallaan siepillä ilmassa. Aurinko paistoi kasvoilleni pojan takaa ja jouduin siristämään silmiäni veden kohotessa ylöspäin. Näin Harryn heilauttavan siepin sisältämää nyrkkiään minulle ja heilautin kättäni luoden hymyn kasvoilleni.

Siellä minun oma Harryni liiteli pitkin taivasta hymyillen, ilon loistaen hänestä. Jordan Lee jutteli jotain Ronin kanssa lähettyvilläni, heidän katsellessa minun tapaani rohkelikkojen harjoituksia.

"Meillä on tulossa suuri matsi", Harry oli aiemmin sanonut painaessaan suudelman poskelleni.
Totta kai, huispaus. Mitä muuta voisi teinipojan elämään mahtua.

".. siitä mitään sinulle?" kuulin Ronin äänen yllättäen viereltäni. Käännyin katsomaan poikaa kulmiani kohottaen.
"Älä nyt kun hän on täysin Harryn pauloissa", Lee nauroi ääneen istuessaan minun ja Ronin takana.

"Entäs sinä ja Kate?" hymyilin kääntyessäni katsomaan Leetä. Poika punastui mitä syvimmin, jolloin katsoin aiheelliseksi siirtyä takaisin Ronin puoleen, "Mitä minun olisi pitänyt kuulla?"
"Juhlista", pojan silmissä roihusi into, "Tylypahkan auringonlaskujuhlista. Niistä tulee mahtavat. Ajattelin vain kysyä, että onko Harry maininnut niistä mitään sinulle."

"Ei ole", vastasin hetken hiljaisuuden jälkeen, "En ole kuullut koko asiasta."
"Hän on vain unohtanut kertoa", Ron sanoi taputtaen minua olkapäälle hymyillen, "Hymis, kai tiedät, että Harrylla on suuri peli tulossa."

"Älä sano minua Hymikseksi", nyrpistin nenääni Leen nauraessa jälleen turhan nolostumisepidemiansa jälkeen, "En minä edes hymyile koskaan."
"Ai etkö?" Ron kysyi tuttuun tyyliinsä ja katsoi minua Ron-ilmeellään, "Sinä olet varmaan syntynytkin hymy huulillasi."

Hymyilin tahattomasti pojille ja nousin penkiltä ylös nähdessäni Harryn laskeutuvan maankamaralle: "Nähdään."
"Varmasti, ehkä kymmenen minuutin kuluttua, ellemme kuole sillä aikaa johonkin", Lee huusi perääni ja hyppäsi sitten Ronin kanssa laidan yli kentälle, epäilemättä Katen ja muiden luokse.

***

"Hei kulta", Harry painoi suudelman huulilleni, "Miltä näytti?"
"Ihan kivalta", tyydyin hymyilemään pojalle ja lähdin kulkemaan hänen kanssaan linnalle. Harry ei ollut jaksanut vetäistä peliasuaan ylle ennen harjoituksia, joten hänen ei tarvinnut vaihtaa vaatteita.

"Minä sitten rakastan huispausta", kuulin Harryn äänestä heti, että hän tarkoitti mitä sanoi, "En voi kuvitella elämääni ilman sitä. Olen vielä niin hyvä siinä."
Katselin hiljaa ruohoa jalkojemme alta, kun Harry alkoi puhumaan jotain tulevasta ottelusta. Hän puhui koko matkan kentältä Tylypahkan nurmipihalle, kunnes kysyi kummissaan, miksi olin niin hiljainen.

"Kuule", sopersin hiljaa ja tartuin poikaa kädestä, "Et ole maininnut minulle mitään mistään juhlista", yritin kuulostaa iloiselta, mutta turhaan.
"Juhlista?" Harry yritti selvästi kuulostaa yllättyneeltä seisahtuessaan ja kääntyessään katsomaan minua.
"Kyllä sinä tiedät", sanoin katsellen häntä silmiin pää kallellaan ja näpertäen pojan hihaa, "Ron kertoi minulle niistä."

"Ai niin", Harry koitti selvästi esittää muistaneensa juuri jonkin asian, "Minun pitikin puhua niistä sinulle tänään."
Katsoin poikaa ja vedin syvään henkeä.

Hän rakastaa huispausta, joten se on ihan sama, mitä minä haluan. Huispaus on hänelle enemmän kuin peli, se on hänen elämänsä.

 Lähdin astelemaan kohti linnan portaita kuullessani, kuinka muu joukkue lähti kapuamaan linnalle.

"Hymis", Harry lähti perääni ja koitti tarttua minua ranteesta, "Minä vain en haluaisi mennä sinne."
"Et sitten aikonut kysyä minun mielipidettäni?" hymähdin riuhtaistessani itseni irti pojan otteesta ja jatkaen matkaani, "Jos et halua näyttäytyä minun seurassani, sanoisit vain sen suoraan. En minä siitä välitä, mitä joku Malfoy ja Slytherin minusta ajattelevat. Ei sinun tarvitse hävetä minun puolestani, sen on jo yksin tarpeeksi inhottavaa."

"En minä sinua häpeä", Harry joutui jo korottamaan ääntään lähtiessään hölkkäämään perääni, "Miksi sinä niin ajattelet?"
Jätin pojan kommentin omaan arvoonsa ja jatkoin matkaani, mutta pian Harry tarttui minua uudestaan kädestä: "Kulta, anna anteeksi."

"Ihan sama", hymähdin joutuessani väkisin seisahtumaan paikoilleni. Harry astui eteeni ja laski toisen kätensä kämmeneni päälle: "Älä mieti sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Eihän se ole heidän asiansa."
"Etkö ole huomannut, kuinka he katsovat sinua aina? Kaikki tytöt", siristin silmiäni estääkseni kyyneliä, "He kaikki haluaisivat sinut."
"En minä siitä välitä", poika pudisti päätään lipaistessaan huuliaan, "Minä rakastan sinua, en heitä."

En ollut varma kuvittelinko, mutta kuulin pojan äänestä sen saman intohimon ja poltteen, kuin silloin kun hän puhuu huispauksesta. Näin Harryn silmistä säihkeen, pienen pilkkeen, kun hän katsoi minun kyynelillä täyttyneitä silmiä.
"Todella rakastan sinua."

***

"Mitä jätkät?" Lee laski käsivartensa minun ja Harryn harteille, "Onko häämatkan kohde jo selvinnyt?"
Hymyilin huomatessani punan nousevan Harryn kasvoille: "Lee, älä viitsi."
"Oletko sinä tossun alla?" Lee naurahti ja loi minun pääni ylitse sokaisevan hymyn Katelle, joka asteli joukkueen kanssa sisälle linnaan. Ron roikkui joukkueen mukana, syytä en siihen osannut sanoa. Jos hänellä oli jotain säpinää jonkun kanssa.

"En tietenkään", Harry katsoi Leetä toista kulmaansa kohottaen, "Olen mies meidän perheessämme."
"Eikö Hymis olekaan niin tosimies kuin väittää olevansa?" Lee naurahti katsoen nyt minua. Hymyilin pojalle tuttuun tapaani ja tyydyin katselemaan taivasta Leen jäädessä puhumaan vielä Harryn kanssa jostain.

"Hei, nähdään kaverit", Lee heilautti sormiaan ohimolta sivulle ja lähti hölkkäämään linnaan.
"Joo", Harry huikkasi kättään heilauttaen ja kääntyen sitten minun puoleeni, "Mennäänkö?"
Kohotin katseeni poikaan olkiani kohauttaen: "Samapa tuo."

"Mikä sinulla on?" Harry kallisti päätään katsoen minua vaativasti, "Et ole oma itsesi."
"Minua vain väsyttää", mumisin epäselvästi vastauksen ja lähdin jatkamaan matkaani Harryn astellessa askeleen perässäni.

**'

"Syömään?" Harry seisahtui vierelleni eteishalliin. Salista kuului korvia huumaava meteli kuten aina ruoka-aikaan. Katsahdin poikaa ja pudistin melkein olemattomasti päätäni: "Ei minulla ole nälkä."
"Selvä", poika mumisi hitaasti ja lähti astelemaan kanssani portaita ylös, "Mennäänkö oleskuluhuoneeseen?"
"Siellä on niin paljon ihmisiä", sopersin vastaukseksi ja katselin seinien tauluja. Yksi pieni ritari katseli minua hymyillen, kunnes kypärä upposi syvemmälle hänen päähänsä. En voinut olla hymyilemättä hänelle.

"Haluatko-"
"Jäädään vain käytävälle", tartuin Harrya kädestä ja seisahduin portaiden yläpäähän, "Haluaisin olla jossain rauhassa."
"Hyvä on", Harry nyökkäsi hyväksyvästi ja seurasi minua vähänmatkan päähän eräälle syrjäiselle käytävälle, "Ihan miten tahdot."

Käännyin Harryn puoleen ja hymyilin pojalle pienesti tämän kietoessa kätensä lantioni ympärille: "Minua vain väsyttää."
"Ei se mitään", Harry sanoi hiljaa katsoen minua silmiin hymyillen, "Kunhan vain olet onnellinen."

Ei Harry ollut sanonut mitään niin kaunista minulle pitkään aikaan, kuin mitä hän oli sen illan aikana sanellut. Hän ei ollut aiemmin sanonut rakastavansa minua, hän ei ollut aiemmin asettanut minua ensisijalle.

"Rakastan sinua", nousin seisomaan varpailleni ja painoin huuleni pojan huulille. Harry maistui raikkaalta, mintulta. Poika vastasi suudelmaan hellästi, mutta silti hyvin tulisesti.

"En ole taas pitkään aikaa nähnyt mitään yhtä kaunista", Severus sanoi kylmästi astellessaan meidän ohitsemme, "Voitatte jopa minun pienen lohikäärmeennahka kokoelmani."

Tyrkkäsin Harryn nopeasti irti itsestäni, ja tunsin punan nousevan kasvoilleni.
Harry hieroi niskaansa nolostuneena ja katseli seiniä ympärillään.
"Jatkakaa vain aivan rauhassa kun olen mennyt, minä en halua nähdä enempää", professori sanoi luoden Harryyn tuima katseen, "Minä en ole tunneihmisiä."
"Olen huomannut sen", Harry irvisti minulle, enkä voinut olla tirskahtamatta.
"Kymmenen pistettä rohkelikolta!" Severuksen ääni kuului, ennen kuin mies katosi nurkan taa.


"Tämä on melkein kuin kiellettyä rakkautta", Harry hymyili vetäessään minut itseensä kiinni, "Meitä ei voi silti erottaa, vaikka joku näkisi meidät, koska olemme luodut toisillemme."
Katsoin ylöspäin pojan silmiin ja tunsin jälleen kirvelyä silmissäni. Tiesin niiden olevan kyyneliä, mutta en yrittänytkään estää niitä. Hymyilin pojalle ja kurotuin jälleen suutelemaan häntä.


Rakkauden tiellä on aina esteitä, joiden yli täytyy taistella  yhdessä. Ja vaikka rakkaus ei aina olekaan kaunista, vaikka se välillä tuntuu katoavan, tiedän sen olevan silti olemassa syvällä sydämessäni. Ja niin tietää Harrykin.



//destine muokkasi ikärajan otsikkoon

[Tunnelimyyrä]

Aawww.. Joku sexypäkki osaa kirjottaa Aaaaaivan ihana ficcimöinen taas, joku osaa.
Jos tuolla tekstissä sitten on muutama vahinko virhe SYYTTÄKÄÄ MINUA. Mutta hei, lissää tömmöistä söpöä hömppäliiniä Hymikseltä!

[Vanil]

Aika mahtava kipale. Täytyy sanoa, että suloista oli. Hmm.. kuulosti jotenkin hirveän lattealta
Tarkoitan että tämä oli hyvä, olit saanut kurottua kaiken tunteen tähän mukaan. Tämä ficci ei jättänyt kylmäksi ja pidin siitä, miten olit kirjoittanut Lee Jordanin.

Nämä kohdat minua jäivät kuitenkin häiristemään:

Aurinko paistoi kasvoilleni pojan takaa ja jouduin siristämään silmiäni veden kohotessa ylöspäin.

Tuota noin.. Mitä? Veden kohotessa ylöspäin? Olen kai tyhmä, mutta w00t?

"Voitatte jopa minun pienen lohikäärmeennahka kokoelmani."

Eikös tuo tule yhteen?

No, siinä ne pilkunviilaamiset sitten olivatkin. Toivoisin tähän jatkoa, sillä Tylypahkan auringonlaskujuhlat kuulostavat mielenkiintoisilta ja kauniilta juhlilta 

Vanil

[Lady Dynamite]

Tämähän oli hyvä. ^^
Yksinkertaisen perushyvä ficci, jota kyllä jaksaa silloin tällöin lueskella.

Ei tosin vetänyt minua mukaansa kuten tähänasti muiden ficit. Ehkä tässä unohtui  se hitunen taustatieto ja kuvailu. Olisi näistä henkilöistä ollut kivempi tietää enemmän, esim. ulkonäköä.

Lisäksi Harry oli minusta hitusen OOC. Siis... en voisi kuvitella häntä noin "puheliaaksi" "mennäänkö tuonne, mennäänkö tänne, haluatko sinne..." Ja Harryn muutamaan otteeseen maininnut sana "kulta" jätti vähän hämmentyneeksi, sillä se ei kuulosta Harryn tapaiselta.

Mutta siis. Pitiköhän vielä muuta sanoa.... No ei ainakaan tähän hätään tule mtn mieleen. ^^ Kiva oli tätä lukea, hyvä kevytlukemiseksi.
Nyt pitäisi olla nukkumassa mutta päätin silti lukea tämän ja hyvin pysyin kärryillä vaikka olen tähän aikaa vielä hidasälyisempi kuin normaalisti.

[story^]

Hihii, kiva ficci, Harry oli jotenkin suloinen tässä, kun yritti miellyttää parhaansa mukaan ja kuinka minä-kertojaa (en laita sinua, kuulostaa jotenkin oudolta  ) välillä hiukan masensi se, kuinka poika oli niin huispauksen lumoissa. Silti pientä fluffynpoikasta tekstistä löytyi, söpöä! 
P.s. Kalkaros rulez! 

[Sierra]

Tämä oli oikein kiva ja suloinenkin. Kirjoitat hyvin ja en löytänyt virheitäkään, hyvä! Ainoa asia joka häiritsee on se, että pojan nimi on Lee Jordan eikä Jordan Lee Tiedän kyllä, että Jordan Lee olisi loogisempi, mutta J.K on päättänyt sen olevan Lee Jordan.

Kiitos tästä!

[Hedwigg]

Mahtavaa! Sun ficcis on aina hyviä ^^

"Jatkakaa vain aivan rauhassa kun olen mennyt, minä en halua nähdä enempää", professori sanoi luoden Harryyn tuima katseen, "Minä en ole tunneihmisiä."
"Olen huomannut sen", Harry irvisti minulle, enkä voinut olla tirskahtamatta.
"Kymmenen pistettä rohkelikolta!" Severuksen ääni kuului, ennen kuin mies katosi nurkan taa.

Aaaww, toi oli tosi hyvä

Jatkoa olis kiva saada

[hymykuoppa]

Kiitos kaikille kommentoijille Tunnelimyyrä, Vanil, Rebecca Lupin, Taika-ankka, story^, Sierra ja Hedwigg, minun täytyy katosa tuleeko tähän jatkoa. On minulla yksi luku tuolla varalla, jos sen tänne vaikak tyrkkäisi, mutta siinä on vielä pientä hienosäätöä.

Niin, tämä nyt jakaa taas mielipiteitä, koskettava vai ei. Tämähän kyllä on aika ilmava tarina, sellaista kevylukemista juurikin. Yritin saada siihen sitä tunnetta, mutta kaikilla on siitäkin täysin oma käsitys (: Mutta kiitos kuitenkin (:

Ja tottakai siellä pitää olla tuo klassinen Kymmenen pistettä rohkelikolta-kohtaus : DD

[Fiorella]

Tämä oli tosiaan söpöä ja kevyttä luettavaa. Harry tuntui hieman epäluonnolliselta sanoessaan "kulta", mutta mistäpä minä sen tiedän, mitä se poika puhuu rakkailleen. ^^ Toinen juttu, mikä pisti silmään, oli Severus - en uskoisi Tylypahkan oppilaan puhuttelevan opettajaa etunimeltä. Mutta Hymis oli suloinen henkilöhahmo ja hellyttävän epävarma vastarakkauden saamisesta, minusta tuntui kivalle, että Harry ei ollut peruspölvästi kuten kirjoissa vaan myös kertoi tunteistaan avoimesti silloin kun sitä tarvittiin.

Tämä täyttää hyvin haasteen idean ja jos jatkoa tulee niin todennäköisesti luen miten juhlissa meni.

Ai niin, ja se pieni ritari taulussa oli ihana yksityiskohta!

[Gaploon]

Vai että Hymykuoppa ja Harry
Ihan mukavan kuuloista menoa, vaikka Harrya voisi vähän muistuttaa mikä on tärkeintä. Eli pitää Hymykuopan hymykuopat poskissa kunnossa.
Vai että Kalkaroksen lohikäärmenahka kokoilma mihin tämä viittaa *aivot käsittelevät pimeällä puolella*  Mukavaa kuulla miten käy Hymiksen  ja Harryn...hyvin toivottavasti

[hymykuoppa]

Kiitos Fiorella ja Gaploon. Joo, Harry nyt ei ole tässä aivan samanlainen, kuin Rowlingin kynän jäljissä, mutta tuollaisena minä hänet haluaisin. On se kuitenkin samalta pohjalta, kui Rowlingin : D



 2. luku


Seisoin nyrpeänä makuusalin suuren kokovartalopeilin edessä ja katselin itseäni eri kulmista. Viikonloppuna oli ollut retki Tylyahoon, ja olimme Harryn kanssa käyneet ostamassa itsellemme puvut auringonlaskujuhlia varten, kuten monet muutkin oppilaat.

"En minä näytä tässäkään hyvältä", huokasin hiljaa ja käänsin oikean kylkeni peilille. Rintani näyttivät todella pieniltä tiukassa verenpunaisessa mekossa, joka ulottui yli polvien. Sen helma oli ohut ja leveä, se laskeutui kauniisti jalkojani pitkin. Kaula-aukkokin näytti nyt turhan avonaiselta, mutta Harry oli pitänyt siitä.

Huokasin jälleen raskaasti ja astelin pää painuksissa sängylleni. Istuuduin hitaasti ja jäin tuijottelemaan polviani. Oikeassa polvessani oli silmiinpistävä kuoppa, jolla Harry aina leikitteli.

"Ei sinun tarvitse peitellä sitä polveasi", Harry kuiskasi tarttuen samalla käteeni, "Se on osa sinua ja sinun persoonallisuuttasi."
Ei Harry ollut kamalan romanttinen, eikä puhelias, mutta silti en aina ymmärtänyt häntä.

"Älä", mumisin hiljaa Harryn liikuttaessa kättäni alas jalkaani pitkin. Katsoin poikaa silmiin, mutta siirsin sitten katseeni lattiaan.
Harry hymyili minulle ja laski sitten etusormensa polveni kuoppaan: "Sinä olet ihan hassu."
Katsahdin Harrya enkä voinut olla naurahtamatta. Se sana kuulosti niin typerältä hänen suustaan.

Pudistin päätäni hymyillen omille ajatuksilleni. Olimme seurustelleen Harryn kanssa noin puoli vuotta, enkä voinut väittää, etteikö se olisi ollut elämäni onnellisinta aikaa. Olinhan minä tietysti salaa rakastunut Dracoon kauan aikaa, mutta pojan kusipäisyys oli lopulta romuttanut unelmani meistä.

Katselin salaa, kuinka Draco Malfoy asteli ulos linnasta. Hän oli minun tapaani matkalla taikaeläinten hoidon tunnille. En itse tajunnut käveleväni aamukasteen kostealla nurmikolla, vaan tuijottelin Dracoa ahmien häntä katseellani. Kun poika käänsi katseensa minuun, säikähdyksissäni otin liian suuren askeleen ja kaaduin päistikkaa maahan, liukuen useamman jalan verran alamäkeä.

Kaikki herrasmiehethän aina auttavat hädässä olevaa neitoa, saduissa prinssit nostavat prinsessan pystyyn ja katsovat heitä silmiin kysyen oliko jokin hätänä. En tietenkään muistanut, että Draco ei ollut prinssi Uljas.

Tunsin punan kohoavan kasvoilleni ja laskin äkkiä ylöspäin noussutta viittani helmaa takaisin kohti nilkkoja. Huomasin sivusilmästä, kuinka Draco oli seisahtanut paikoilleen suu aukinaisena. Suoristin nopeasti ryhtiäni ja käänsin kasvoni poikaa kohden: "Hei, Draco."
Hymyilin pojalle mitä suloisimmin.

Ennen kuin tajusin kuinka imelältä olin kuulostanut, kuulin kuinka Draco nauroi oikein kovaa ja näyttävästi. Katsoin poikaa kulmiani kurtistaen, tämän nauraessa pää takakenossa mahaansa pidellen. Siinä kohtaa tajusin, että istuin maassa viitta märkänä ja kasvot punaisena.

"Ei hän ollutkaan minun unelmienprinssini", hymyilin itsekseni suoristellessani mekkoni helmaa, "Samanlainen kuin kaikki muutkin."
Kohotin katseeni ja näin omat kasvoni peilistä.
"Niin, samanlainen kuin muutkin", hymyilin kuvajaiselleni, "Eivät he ehkä turhaan kutsu minua Hymikseksi."

***

Jälleen, tuttuun tapaansa Harry tervehti minua lämpimällä suudelmalla: "Sinua ei ole taaskaan näkynyt hetkeen."
"Sovittelin juhlamekkoani", hymyilin ylöspäin pojalle ja astelin sohvalle hänen kanssaan, "En vain tiedä voiko laittaa sitä päälleni."
"Miksi et voisi?" Harry kysyi laskiessaan käsivartensa harteilleni ja vetäessään minut kainaloonsa, "Sinä näytit upealta siinä."

Tartuin hymyillen vasemman käteni sormilla Harrya etusormesta kiinni ja painoin pääni taaksepäin nähdäkseni pojan kasvot: "Niin sinä sanot aina."
Harry katsoi minua kulmat kohollaan ja naurahti sitten asettaessaan toisen kämmenensä polvelleni: "Ja joka kerta minä tarkoitan sitä."

Värähdin tuntiessani kutittavan tunteen polvissani ja vetäisin jalkani refleksimäisesti sohvalle. Harry vilkaisi minua taas ja laski sitten kämmenensä lantioni kohdalle: "Et ole vieläkään vastannut kysymykseeni."
"Mihin niistä?" hymyilin kohottaessani katseeni jälleen poikaan, "Sinä kyselet paljon."
"No en enää kysele", Harry vastasi ja suuteli minua poskelle, "Jos se sinua niin kovasti häiritsee."
"Ei se minua häiritse, se on vain niin huvittavaa", painoin pääni Harryn olkapäätä vasten ja katseli takkaa, jossa loimusi iloinen tuli.

***

Välillemme langennut hiljaisuus jatkui edelleen, mutta en pistänyt sitä ollenkaan pahakseni, se oli minusta todella mukavaa. Harry tuntui niin lämpimältä minua vasten, ja hänen rintakehänsä nousi ja laski kämmeneni alla. Silittelin hiljakseen Harryn rintakehää liekkejä edelleen katsellen. Tunsin kuinka Harry aina välillä näperteli punaisia kiharia hiuksiani sormissaan, ja silitteli sitten niitä.

"Mitä jätkät?" kysyjä oli jälleen kerran Lee Jordan. Siirsin katseeni häneen silmiäni räpäyttäen ja muotoilin kasvoilleni ilmeen ’enpä tiedä’. Harrykin oli saanut silmänsä irti liekeistä ja kohautti harteitaan: "Ei mitään ihmeellistä."
Lee istuutui nojatuolin käsinojalle vinosti meitä vastapäätä: "Ettehän ole unohtaneet perjantaita?"

"Huomenna on perjantai", vastasin asettuessani nyt makaamana selälleni ja laskiessani pääni Harryn syliin, "Emme ole unohtaneet."
"Niistä juhlista tulee unohtumattomat. Siellä on raketteja, kermakaljaa, musiikkia...", keskittymiskykyni herpaantui kesken Leen selityksen. Saatoin nähdä sielunisilmin itseni ja Harryn auringonlaskussa kahdestaan, saatoin jopa kuulla musiikin ympärillämme, ja ajatuksessani Harry hymyili minulle kauniisti ja suuteli lempeästi.

Havahduin Harryn näpertäessä jälleen hiuksiani: "Mitä mietit?"
Katsoin poikaa ja kohautin harteitani kääntäen pääni jälleen takan suuntaan huomatessani, että Lee oli jo lähtenyt tuolilta: "En mitään kummallista."
"Kuuntelitko Leetä?"
"En", hymyilin vastauksen takalle ja käänsin kasvoni Harryn puoleen, "Olisiko pitänyt?"
"Riippuu siitä haluatko tietää jotain juhlista", Harry hymyili takaisin ja leikki sormillaan minun paljaalla alavatsallani, "Siellä on kuulema romanttista musiikkia."

Nyrpistin nenääni ja laskin poolopaitani helmaa kaksin käsin alemmas: "En minä välitä romanttisesta musiikista."
"Etkö?" Harry kohotti toista kulmaansa. Katsoin poikaa silmiin, mutta jätin vastaamatta. Katselin Harryn aikuismaisia piirteitä, hänen vahvaa leukaansa, tummia kulmakarvojaan, niskasta kihartuvia hiuksia. Hän oli niin suloinen ja viattoman näköinen.

***

"Miten Harryn kanssa menee?" Hermione kysyi iloisesti istahtaessaan pyjama päällään sänkyni jalkopäähän, "Te näytätte niin suloisilta yhdessä."
"Ihan hyvin", hymyilin tytölle vetäessäni hiuksiani poninhännälle, "Minä niin pidän siitä pojasta."
"Olen iloinen puolestasi", Hermione sanoi samaa ties kuinka monetta kertaa, "Te olette kuin luodut toisillenne. Olette niin söpö pari."
Tyydyin vain muokkaamaan nätin hymyn tytölle kiristäessäni poninhäntää.

"Oletteko te menossa niihin juhliin?" Hermione kysyi selvästi kiinnostuneena asiasta. Näin kuinka tytön silmät kiiluivat kynttilän himmeässä valossa hämärässä huoneessa.
"Kyllä kai", vastasin asettaessani juuri tyhjentämäni vesilasin yöpöydälle, "Menetkö sinä?"
Hermione vaikeni hetkeksi ja näin pettymyksen hänen kasvoiltaan: "Kenen kanssa minä muka menisin?"

Tytön ääni oli katkera, mutta hän koitti peittää sen kauniilla hymyllä: "Taidan mennä kirjastoon lukemaan siksi aikaa, kun ei meillä ole enää mitään koulutöitäkään."
Hivutin suunpieleni väkisin korvia kohti ja pyyhkäisi etuhiukset vinosti vasemmalle: "Voisithan pyytää Ronia mukaasi."
"En voisi", tyttö vastasi nopeasti katsomatta minuun.

Kurtistin pienesti kulmiani: "Mikset voisi?"
Hermione katsoi minua myrkyissään ja huokasi sitten raskaasti: "Hän seurustelee."
"Seurustelee?" leukani putosi väkisinkin sijoiltaan, "Kenen kanssa?"
"Sen uuden tytön", Hermione sihisi, "Sen norjalaisen. Helgan."

Mieleeni piirtyi kuva kuparihiuksisesta, pisamanaamaisesta tytöstä. Hän oli meitä vuotta nuorempi, viidennellä luokalla. Ei minulla ollut tytöstä muuta muistikuvaa kuin se hymy, joka ulottui korvasta korvaan. Hänen kaikki hampaansa näkyivät koko komeudessaan, kun hän oli iloisella tuulella.

"Onhan hän ihan nätti", sanoin nyökytellen mielikuvani Helgalle, joka ei lopettanut hymyilemistään.
"Ihan kiva", Hermione suorastaan sylkäisi jälkimmäisen sanan suustaan, "Helga sitä ja Helga tätä. Mikä häntä vaivaa? Ei Ron edes ymmärrä mitä hän puhuu!"
Hermione hengitti kiivaasti, kuin juoksun jäljiltä: "Ronilla on surkea naismaku."
"Pidätkö sinä hänestä?" kysyin toista huolella muotoiltua kulmaani kohottaen, "Enemmän kuin ystävänä?"

Hermione katsoi minua pitkään ilmeettömänä. Hänen silmistään ei loistanut mikään tunne, hänen hengitystään oli melkein mahdoton nähdä tai kuulla.
"Emme me ole kavereita."
Niiden sanojen jälkeen Hermione nousi arvokkaasti ylös sängyltä ja asteli omalle sängylleen, joka oli vastapäätä minusta katsottuna. Hän katsahti vielä minua, ennen kuin vetäisi verhot taialla kiinni.

Eikö hän voisi esittää yhtään enempää, huokasin asettuessani selälleni sängylle ja sulkiessani silmäni. En jaksanut enää noista vetäisemään verhoja kiinni, joten vedin peiton ylleni ja rutistin yhden nurkan syleilyyni. Käännyin vasemmalle kyljelleni ja aukaisin silmäni.

Äh, ei minua väsytä.



A/N: juu, eli tähän tulee vielä yksi luku, tällainen trilogia (:

[story^]

Kivaa, kun tää ei ollutkaan one-shot!  Muah, Harry on niin suloinen tässä, pidän hänestä tuollaisena!! <333

Hivutin suunpieleni väkisin korvia kohti ja pyyhkäisi etuhiukset vinosti vasemmalle: "Voisithan pyytää Ronia mukaasi."

Pitäisikös tuossa pyyhkäisi-sanassa olla n-perässä? Siis että, minä pyyhkäisin.

En jaksanut enää noista vetäisemään verhoja kiinni, joten vedin peiton ylleni ja rutistin yhden nurkan syleilyyni.

Noista? Varmaankin nousta?? 

Muita kirjoitusvirheitä en bongannut, joten tyydynpä nyt pyytämään jatkoa sen yhden jakson verran vielä! 

[Hedwigg]

Ihanaa, kun tämä ei ollutkaan one-shot!

keskittymiskykyni herpaantui kesken Leen selityksen. Saatoin nähdä sielunisilmin itseni ja Harryn auringonlaskussa kahdestaan, saatoin jopa kuulla musiikin ympärillämme, ja ajatuksessani Harry hymyili minulle kauniisti ja suuteli lempeästi

.

<33Ihanaa

[hymykuoppa]

Kiitos story^ ja Hedwigg (: Tässä olisi tämä viimeinen tynkäosa, olkaapa hyvä (:

3. luku


"Sinähän aivan täriset", Harry sanoi karhealla äänellä, "Kylmääkö sinua?"
Pudistin päätäni hymyillen ja kiedoin käsivarteni ympärilleni: "Ei."
Harry kohotti toista kulmaansa: "Miksi sitten vaaput paikallasi?"
Katsahdin jalkojani ja seisahduin aloilleni hymyillen entistä leveämmin: "Prinssit eivät kyselisi kylmääkö, vaan he auttaisivat lämpenemään."

Näin Harryn hymyilevän lämpimästä, ja poika kietoi kätensä ymprärilleni: "Anteeksi, enhän minä tajunnut."
En voinut olla nyrpistämättä nenääni katsellessani muita oppilaita. Hän aikoo lämmittää minua halaamalla? Onkohan hän koskaan kuullut siitä, että herrasmiehet ojentavat aina takkinsa neidoille.

Jokin kaunis kappale alkoi soida, Lee Jordanin johdolla tietenkin. Poika seisoi puun alla heilutellen suurta vanhanaikaista levyä sormessaan. Hymyilin Leen tervehtiessä tuttuun tyyliinsä, kaksi sormea ohimolle ja nopeasti sivulle. Jopa Leessä on enemmän herrasmiesmäisyyttä, kuin Harryssa.

***

"Haluatko tanssia?" Harry kysyi silittäessään puoliksi paljasta selkääni, "Tämä on hieman..."
"Epämukavaa?" vetäydyin Harrysta kauemmas ja kohotin toista kulmaani, "Vai peräti kiusallista?"
Harry punastui ja potki kengällän nurmea: "En vain ole vieläkään tottunut siihen, että kaikki tuijottavat, kun halailemme."

Olin aikeissa pyöräyttää silmiäni, mutta kun Ron pyöräytti Helgan luoksemme, tyydyin vetäisemään kauniin tekohymyn huulilleni: "Hei, Ron."
"Ettekö aio tanssia?" poika kysyi kulmiaan kohottaen ja vetäisi Helgan kainaloonsa, "Me olemme tanssineet joka kappaleen aikana."
"Haemme tunnelmaa", Harry sanoi katsellen Helgaa jokseenkin nyrpeästi, "Jatkakaa te toki."

Ron lähti sanomatta mitään yhdessä Helgan kanssa pyörimään pitkin nurmea.
"Miksi tuo ilme?" kurtistin pienesti kulmiani vilkaistessani Ronin perään, joka pyöräytti Helgan kätensä alta todella kömpelön oloisesti, "Miksi olit niin töykeä?"
"Töykeä?" Harry loi minuun läpitunkevan katseensa, "Mitä tarkoitat?"
Katsahdin Leetä, joka heilui yksinään musiikin tahtiin, ja laskin kämmeneni Harryn harteille; "Sinun pitäisi olla onnellinen Ronin puolesta. Hän on ollut jo niin kauan aikaa eksyksissä, joten kai voit suoda hänelle tuollaisen pienen onnen?"

"Tietenkin", Harry sanoi tarttuessaan epäröiden minua vyötäröltä, "Minä olen onnellinen hänen puolestaan."
"Et vain halua näyttää sitä?" naurahdin lähtiessäni seuraamaan Harryn askeleita, "Vai pidätkö sinä itse Ronista?"
Näin Harryn kasvoilla kuvottuneen ilmeen, jonka jälkeen poika repesi nauramaan; "Ei, en pidä hänestä kuin ystävänä."

Hymyilin Harrylle pojan painaessa suukon hiuksiini; "En voisi edes mielikuvitusmaailmassani pettää sinua."
"Sinullako on sellainenkin?" painoin pääni Harryn olkapäätä vasten, "Oma pieni pinkki mielikuvitusmaailma."
"Ei, se on hyvin miehinen", Harry hymyili tanssittaessaan minua hitaasti kappaleen tahtiin, "Siellä on kyllä tilaa sinullekin."
"Hassuliini", hymyilin lähinnä itsekseni ja suljin silmäni antaen Harryn viedä meitä ympäri nurmikkoa hiljakseen.

***

Pyörittyämme aikamme tanssin tahtiin, Harry seisahtui aloilleen ja antoi minun edelleen nojata itseensä. Kuulin, kuinka kappaleet vaihtuivat virtanaan, ja kuinka oppilaat naureskelivat rentoutuneina. Avatessani silmäni näin, kuinka monet parit pyörähtelivät tanssien, jopa Lee Jordan tanssi jonkun tytön kanssa.

"Kylmääkö?" Harry kysyi hiljaa silitellen samalla hiuksiani, "Voimme mennä sisällekin."
"Tässä on hyvä olla", vastasin lähes yhtä hiljaa ja nostin pääni katsoen Harrya ylöspäin silmiin, "Todella hyvä."
Harry nyökkäsi hymyillen ja kumartui suutelemaan minua. Maistoin jälleen sen saman maun, kuin aina Harrya suudellessani. Harryn lämpö hehkui minuun ja pojan hengitys oli lämmin vasten kasvojani.

"Mitä kyyhkyläiset?" Lee Jordan saapui yllättäen vierellemme. Harry ilmeisesti säikähti, sillä hän vetäisi itsensä nopeasti irti suudelmasta ja pyyhkäisi hiuksiaan: "Lee."
"Paikalla", poika naurahti ja pörrötti minun hyvin aseteltuja kihariani kaverillisesti, "Et kai anna yleisön häiritä."
Hymyilin pojalle ja nostin reaktiomaisesti mekkoni rintamusta ylemmäs.

Lee kuiskasi jotain Harrylle, ennen kuin katosi jälleen paikalta. Harry heilautti kättään pojan perään ja kääntyi sitten minun puoleeni. Yllättäen poika käänsi minut ympäri ja vetäisi kiinni itseensä, tarttuen samalla kämmeniini, jotka hän asetti sitten vyötärölleni. Painoin pääni vasten poikaa ja tunsin, kuinka Harry alkoi liikutella hitaasti jalkojaan. En voinut olla hymyilemättä.

Eihän hän osaa edes tanssia, mutta hän yrittää silti parhaansa minun takiani.

***

"Hyvä juhlayleisö, aurinko on laskemassa, ja mikäs olisikaan romanttisempi ja arvokkaampi päätös juhlillemme, kuin pieni ilotulitus!" Leen ääni kaikui nurmiaukealla, ja juhlaväki puhkesi raikuviin suosionosoituksiin. Taputin muiden mukana ja käännyin sitten Harryn puoleen. Poika katsoi minua jotenkin uneliaasti, mutta silti niin viattoman suloisesti.

Kiedoin käteni tiukasti Harryn ympärille ja kuiskasin pojan korvaan: "Älä jätä minua ikinä yksin."
Tunsin Harryn tiukentavan omaa otettaan, ja pian pojan huulet melkein koskettivat korvaani: "Lupaan sen."
Katselin auringonlaskua kyyneleiden noustessa silmiini. Taivaanranta oli punaoranssi, ja juhlaväki valmistautui raketteihin.

"Toivottavasti et pelkää raketteja", Harry kuiskasi. Tunsin pojan hengähdyksen korvassani kutittavan.
"Sinun kanssasi en pelkää mitään", hymyilin itsekseni. Harry irrotti otteensa ja laski kämmenensä lantiolleni. Kurtistin kulmiani perääntyessäni pojasta. Harry vain hymyili ja painoi tulisen suudelman huulilleni ensimmäisen raketin pamahtaessa taivaalla hajoten takanamme moniin pieniin osiin.

***

Me näimme koulun käytävässä ja toisiimme rakastuttiin
laitakaupungin yössä toisiimme takerruttiin
tanssipaikan melua juoksimme pakoon
autiota hiekkarantaa aamuaurinkoon

Tämä yö on ikuinen eikä lopu milloinkaan
kädet kiertyy käsiin huulet hakee suudelmaa
syleilyt polttaa rakkaus lämmittää
kaikki on niin kaunista eikä mikään tee kipeää

Tää on vuosisadan rakkaustarina ainakin uskon niin,
tää säilyy ja kestää päiviin tuleviin,
Tää on vuosisadan rakkaustarina kaunis ja todellinen
tää säilyy ja kestää mä tunnen sen




A/N: hymykuoppa kiittää ja kuittaa tämän ficin osalta (:

[story^]

Voi awww...  Lopetus oli suloinen, mä vaan rakastan fluffya! 

"Oma pieni pinkki mielikuvitusmaailma."
"Ei, se on hyvin miehinen", Harry hymyili tanssittaessaan minua hitaasti kappaleen tahtiin

*reps* Vai että Harryn mielikuvitusmaailma miehinen! Jotenkin pystyin kuvittelemaan Harryn sanovan tuollaista, tuli tuosta hyvä mieli. 

[Salmiakkisydän]

Tää on kyllä ihana! Luin tään eilen, ja luin tänä aamuna uudestaan, enkä ole ainakan vielä kyllästynyt tähän. Haryr on niin sulonen tuollasena pienenä idioottina, joka ei aina ymmärrä romantiikkaa, eikä tyttöjä. Sinä olit tässä ficissä niin ihana hahmo, olit niin epävarma ja vähän jopa tympääntynyt aika-ajoin. Sinun hahmosi ajatukset oli väleissä oikein mukavia, sai lukija tietää enemmän, mitä tyttö oli mieltä Harrysta.

Harry vain hymyili ja painoi tulisen suudelman huulilleni ensimmäisen raketin pamahtaessa taivaalla hajoten takanamme moniin pieniin osiin.

Harmi kun ficit eivät ole totta...

[Vanil]

Voi että. Onneksi tähän nyt tuli jatkoa, sillä tämä oli niin mahtava!
En voi sanoa muuta kuin aaaaw. Siis todella iso aaaaw. Fluffya alusta loppuun.
En nut jaksa quotata tällä kertaa mitään. Tässä tarinassa oli monta kaunista kohtaa, ja kauniimmaksi sen teki taustalla soiva musiikki (Bleeding Love by Leona Levis). Oli kyllä oiva kappale tähän tarinaan.

Voin suoraan sanoa, että samaistuin sinuun. Hyvä, ettet syyllistynyt siihen, että kirjoitit itsesi Mary Suena. Kun sinua harmitti, minua harmitti. Kun vedit mekkosi rintamuksen ylös, hymyilin. Harvat kirjoittavat juuri tuollaisia pieniä kuvailuja. Tai siis, tuo toi juuri sellaista inhimillisyyttä tähän. Voi goosh, tämä on ihan kamala kommentti

Ei nyt mitään pahaa sanottavaa. Itse asiassa pidin tästä erittäin paljonkin, ja uskon, että tulen lukemaan tämän vielä uudelleen. Eipä muuta.

Vanil

[hymykuoppa]

Kiitos story^, Salmiakkisydän ja Vanil (: kyllä, fluffya alusta loppuun, se tässä oli vähän ideanakin (: Joo, yritin tässä saada itseni mukaan siihen tekstiin juurikin tuollaisilla pienillä, arkisilla ja tavattoman normaaleilla kuvailuilla, joida tykkään käyttää muutenkin teksteissäni, minusta ne luovat sitä tiettyä tuntua ja tekevät siitä aidompaa. On helpompi eläytyä, sanoisinko nyt vaikka näin.

Ja mitä sitten Harryyn tulee, en osaa kuvitella häntä sellaiseksi romanttiseksi herrasmieheksi. Uskon vahvasti, että hän olisi tuollainen vähän typerä, ujohko jopa, jota yritin tuoda esille esimerkiksi tuolla viimeisen luvun alussa halailu-kohtauksessa. Harrylle se tuntui sopivan tässä, ainakin yritin tuoda sitä esille vahvastikin pienillä viittauksilla aina. Ja kyllä Harry nyt luultavasti yrittäisi olla kuitenkin se mies : D

Joo, tämä olikin minun ensimmäinen Mary Sue tarinani, ennen kaikki henkilöt ovat olleet Potter-maailmasta, koska en ole tällaista uskaltanut koskaan kirjoittaa. Nyt on tämäkin kokeiltu, ja tämä oli todella hauskaa, joten kiitos mahtavasti haasteesta story^ (:

[Fiorella]

Tosiaankin Harry tuntui olevan suht oma itsensä vähän tökerönä tyttöjen seurassa ja ujostelevana. Olitte suloinen pari tässä.

"Oma pieni pinkki mielikuvitusmaailma."
"Ei, se on hyvin miehinen", Harry hymyili tanssittaessaan minua hitaasti kappaleen tahtiin

Uskoisikohan? Miehinen, Harryn mielikuvitusko?

Lee oli veikeä, ja sivuhahmotkin nousivat mukavasti esiin osaltaan.

Oli mukava lukea tämäkin tarina loppuun, ja kiva kun jatkoa tuli niin nopeasti.

[hymykuoppa]

Kiitos Fiorella (: Tiesin heti alussa, että minulla ja Harrylla tulis olemaan vuosisadan rakkaustarina : D Olisimme niin suloisia yhdessä -,-