Nimi: Uniikisti uhanalainen
Fandom: Yuri!!! On Ice
Genre: draama, slice of life
Hahmo(t): Yuri Plisetsky
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Sayo Yamamoto ja Mitsurou Kubo ovat luoneet animesarjan, kunnia heille ja minulle hupi.
A/N: Yuri!!! on Ice -sarjani viimeinen osa ensimmäisestä kolmesta jaksosta! Siis ihan oikeasti, miten voi fandomi inspata heti niin mahdottomasti, että kolme jaksoa poikii jo viiden ficin sarjan sekä yhden irrallisen?
Näköjään Yuri!!! on Iceltä se onnistuu ja innoissani pääsen nyt jatkamaan sarjaa, kun tämä tuli purkkiin.
Tarkoituksella olin katsomatta liiaksi eteenpäin, että pysyn näissä alkujaksojen tunnelmassa. Mutta nyt jatkuu!!
Isot kiitokset
Larjukselle, joka on seurannut tätä itsenäisten osien sarjaa ja kommentoinut, mutta ihanaa, jos joku muukin on löytänyt näiden pariin! ♥ Larjuskelle myös isoja kiitoksia mm. nimi ja ruoka-asioissa sekä sen sellaisessa nippelitiedossa, joka ei itselle auennut enkkusubeista.
Sarjan muut osat:
-
Absurdia todellisuuspakoilua, S, Yuuri
-
Agendani katsudon, S, Yuuri
-
Relevanttia päättämättömyyttä, Yuri
-
Ikoninen alastikin, S, Yuuri ja Viktor
Uniikisti uhanalainen
Yuri oli haltioissaan japanilaisesta muodista ja hän herätti huomiota niin kaupoilla ollessaan kuin kaikkialla muuallakin. Etenkin, kun kilpailu oli julkistettu, hänet tunnistettiin kaikkialla. Häntä katseltiin kuin hän olisi itsekin ollut uhanalainen tiikeri, joka hänen paidassaan oli komeillut.
Täällä hänen tyylinsä ei ollut yhtä huomiota herättävä kuin Venäjällä, eikä hän suinkaan ollut yhtä suosittu kuin paikallinen Yuuri sattui olemaan. Kukaan ei kuitenkaan jättänyt häntäkään rauhaan vaan innostuneet fanitytöt kiersivät kehää hänen ympärillään.
Japanissa Yuri ei tuntenut oloaan ulkopuoliseksi, mutta tunne eläintarhasta vaivasi häntä. Hän oli omalla yksilöllisellä tavallaan uhanalainen tässä oudossa maassa, jossa oli tavallaan loukussa. Vaikka Viktorkin oli venäläinen, Yuri tunsi olevansa lajinsa viimeinen Japanissa, vaikka se oli hölmö ajatus.
Fanitytöt seurasivat häntä hullunkiilto silmissään ja pakenivat, kun Yuri avasi heille sanaisen arkkunsa. Hän oli tiikeri, eikä mikään kissanpentu, vaikka Viktor kutsuikin häntä sillä nimellä…
Yuri yhdistettiin usein Viktoriin ja Yuuriin, mutta hän tiesi olevansa yksin. Ei hän varsinaisesti tuntenut oloaan yksinäiseksi, mutta siitä huolimatta tuntui erilaiselta kuin Venäjällä tai kisoissa, joissa hän oli kiertänyt vieraissa maissa.
Muka kissanpentu! Yuri nurisi, kun kävi läpi vaatteitaan. Ensimmäisenä päivänä ostettu tiikeripaita veti hänen huomionsa ja vaikka hän olisi miten uhanalainen tahansa, hän olisi sitä omalla tavallaan. Kuin tiikeri, joka taistelisi tiensä voittoon!