Otsikko: Syvemmälle kutsut ja mä seuraan
Ikäraja: K-11
Fandom: Marvel Cinematic Universe (MCU)
Genre: Angst, fluff, Hurt/Comfort
Summary: Sam tajuaa vasta monta tuntia sohvatapauksen jälkeen, että he molemmat rikkoivat siinä yhteydessä pelin sääntöjä aika räikeästi. Mitä tapahtui
julkiselle homoilulle?
Osallistuu Ime kappale tyhjiin -haasteeseen.
A/N: Tämä on erittäin suoraa jatkoa ficille
Tuntea ja ottaa vastaan, K-18.
Tästä piti tulla taas yksi PWP, mutta Buckyyn iski angsti. Onneksi Sam pussaa sen paremmaksi. Bucky pölli näkokulman kesken tekstin (merkitty tähdillä).
Ficcailu (ja tämän shipin lukeminen) auttaa onneksi vähän The Falcon & Winter Soldierin odotusta, joka alkaa tuntua hyyyyvin pitkältä.
Enjoy!
***
Syvemmälle kutsut ja mä seuraanSam tajuaa vasta monta tuntia sohvatapauksen jälkeen, että he molemmat rikkoivat siinä yhteydessä pelin sääntöjä aika räikeästi.
Mitä tapahtui
julkiselle homoilulle?
Ilmeisesti kaikki nykyään yksityistetään.Bucky on mennyt omaan huoneeseensa, ja koska he söivät jo (omeletteja eilisen jämistä), Sam ei keksi mitään hyvää tekosyytä mennä häiritsemään toista. Hän voisi tietenkin mennä ilmoittamaan heidän molempien sääntörikkomuksista, mutta jotenkin se ei tunnu hyvältä idealta.
Ehkä he molemmat tarvitsevat aamuisen jälkeen vähän omaa tilaa.
Muuten he ovat taas toisissaan kiinni jollain verukkeella alta aikayksikön. Todennäköisesti.
Ei Sam oikeastaan halua, että tämä peli loppuu. Hän haluaa nähdä Buckyn naaman, kun he ovat oikeasti julkisella paikalla, ja Sam ottaa koko hellittelynimirepertuaarinsa käyttöön.
Pitää mennä käymään äidin luona Washingtonissa ja etsiä se vihko, johon kirjoitin kaikki tulevan tyttöystävän lempinimet, kun olin yhdeksän, Sam ajattelee virnistys korvissa asti.
Oikeastaan hän haluaisi kyllä mennä häiritsemään Buckya. Varmaan se laiskamato makaa kuitenkin sängyssä katsomassa netflixiä tai jotain muuta turhanpäiväistä.
Netflix and chill?Ennen kuin huomaakaan, Sam on noussut ja matkalla Buckyn huoneeseen.
Jaahas.”Hei pallinaama”, hän tervehtii ovelta.
Bucky tosiaan on sängyssä, tämän läppäri on auki peiton päällä, ja kaiuttimista kuuluu jotain, mikä kuulostaa räiskintäleffalta.
”Vau, oliko tuo hellittelynimi vai ehdotteletko?” Bucky vastaa poissaolevasti, katse yhä tietokoneen ruudulla.
On ihan hilkulla, ettei Sam vastaa ”molempia”, ihan vain Buckyn ilmeen nähdäkseen.
Sen sijaan hän kävelee lähemmäs, kunnes on ihan sängyn vieressä.
”Tee tilaa”, Sam nostaa peittoa ja hivuttautuu Buckyn viereen lupaa kysymättä.
Tavallisesti Bucky potkii hänet pois tai vähintäänkin protestoi, mutta nyt toinen antaa hänen jäädä. Jonkin täytyy olla pielessä. Sam vilkaisee toisen kasvoja, ja näkee niillä vain tiukkaa keskittyneisyyttä. Ei hyvä.
Hän painaa päänsä Buckyn hartialle ja huokaa.
Näytöllä roiskuu zombien aivoja, ja Sam kavahtaa.
”Etkö nähnyt tarpeeksi tällaista sodassa ja sen jälkeen?” Sam ojentaa kätensä ja pistää elokuvan pauselle.
Bucky kohauttaa olkiaan välttelevästi ja painaa playta Samista välittämättä.
Sam huomaa, miten toisen ilme synkkenee, ja miten Bucky tuijottaa vähän liiankin intensiivisesti ruudulla tapahtuvaa veristä hävitystä.
Silläkin uhalla, että saa toisen vihat niskaansa, Sam napsauttaa läppärin kiinni.
”No niin, en haluaisi tehdä tätä, mutta sinä vähän niin kun pakotat.”
Bucky vilkaisee häntä alta kulmain, ja katseessa on varoitus, jonka Sam sivuuttaa.
Helvetti, hän on nähnyt tämän saman monesti ennenkin, mutta nyt Bucky on laskenut hänet huoneeseensa, eikä ole vielä käskenyt häntä häipymään, joten Sam aikoo ottaa tilaisuudesta kaiken irti.
”Katsotaanko jotain muuta?” hän ehdottaa yrittäen kuulostaa siltä, että kysymyksen rivien välissä ei ole mitään. Sam tietää, että Bucky katsoo verimättöä jonkinlaisena itserankaisuna siitä, mitä Winter Soldierina teki. Seuraavat yöt ovat aina painajaisten täyttämiä.
”Minua vähän inhottaa tuollainen gore, suoraan sanottuna”, Sam yrittää kääntää koko jutun itseensä.
”Mene sitten katsomaan jotain muuta jonnekin muualle”, Bucky murahtaa ja yrittää avata läppärinsä kantta, joka on yhä vankina Samin käden alla.
”Minä tykkään tästä, mutta jos sinunlaisesi herkkäperse ei kestä – ” Bucky saa väännettyä läppärin auki, ja Sam lyö muka järkyttyneenä käden suulleen.
”Herkkäperse? Tuolla lailla nimittelemällä tuskin pääset koskaan tekemään lähempää tuttavuutta sen kanssa”, Sam heristää sormeaan puolelta toiselle.
”Ja se on hyvä perse, vaikka itse sanonkin.”
Bucky muljauttaa silmiään, mutta ainakin tämän keskittyminen on pikkuhiljaa siirtymässä läppäristä kokonaan Samiin.
”Kuka sanoo, että muka haluaisin?”
On Samin vuoro pyörittää silmiään.
”Oikeasti?” hän könyää pois peiton alta ja marssii sängyn edustalla pari kierrosta keikuttaen korostetusti kollareihin verhottua ahteriaan.
”Pitää olla silmissä aika pahasti vikaa, jos ei halua vähän edes kokeilla tätä herkkua.”
Sam näkee, miten Buckyn yritys olla kiinnittämättä häneen huomiota rakoilee, ja hän lisää pökköä pesään.
”Minä voin vaikka istua päällesi näytteeksi.”
”Uskallakin.”
Seuraa lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi painimatsi, joka päättyy siihen, että Sam on lattialla mahallaan, ja Bucky istuu hänen takamuksensa päällä.
”Ei tämä ihan huono ole, ysi miinus. Istuma-alustana joku pehmopylly olisi parempi.”
”Ysi miinus?! Minä sinulle ysi miikat näytän”, Sam yrittää pukittaa Buckya pois päältään, mutta hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia supersotilasta vastaan.
Bucky painaa Samin kädet tiiviimmin lattiaan ja kumartuu niin, että kuiskaa seuraavan sanan Samin niskaan:
”Kiitos.”
Sam tietää, että jos hän vastaa jotain, hetki särkyy ja Buckyn muurit nousevat taas heidän väliinsä.
Hän puree hammasta, ettei sanoisi mitään, mutta se ei poista lämpöä, jonka kiitos hänen rinnassaan synnyttää. Tähän mennessä hän on nähnyt Buckyn pehmeämpää puolta vain seksin yhteydessä tai jälkikäteen. Jos niitä kahta käsityötä nyt voi nimittää seksiksi.
”Kiitos itsellesi”, Sam kaivaa bravadonsa taas esiin, kääntyy hiukan ja vinkkaa Buckylle silmää.
”Ehkä saan mielesi vielä muutettua siitä ysi miinuksesta, jos päästät minut ylös tästä.”
***
Bucky tuhahtaa, mutta antaa Samin nousta.
Hetken he vain istuvat jalat ristissä toisiaan vastapäätä Buckyn sängyn vieressä.
Sam ojentaa kätensä selvästi vähän epäröiden ja tarttuu Buckyn metallikäteen. Hän levittää Buckyn sormet ja katsoo niitä tarkkaan, jokaista niveltä ja rakosta.
Bucky odottaa tuomiota hiukan hermostuneena. Hän toivoo, ettei Sam yritä mennä liian kipeisiin asioihin.
Montako ihmistä tällä on tapettu?”Miten sinä saat kaiken sperman pestyä pois näiden välistä?”
Samin ääni on täynnä epäuskoa, ja kulmakarvat ovat melkein painuneet toisiinsa kiinni.
Bucky ei voi muuta kuin naurahtaa.
”Et halua tietää”, hän vastaa ja kumartuu hetken mielijohteesta painamaan suukon Samin suupieleen.
Hän oli hetki sitten vielä niin lähellä totaalista synkistelymoodia, kunnes tämä idiootti tuli ja veti hänet puolivahingossa kuiville. Kyllä siitä hyvästä pusun ansaitsee, vaikka kaksi.
”Yritä uudestaan, meni ohi”, Sam kohottaa kulmiaan, ja Bucky tuntee kuumuuden hiipivän poskilleen.
Hitto. Tuntuu, ettei hän saa itseään uudelleen liikkeelle.
”Mitä, jänistätkö sinä pussaamista? Voitinko minä juuri?” Sam kuulostaa aivan liian riemastuneelta.
”Sanot, että olet valmis menemään loppuun asti, muttet sitten uskalla edes pussata, hellanlettas!”
”Suu kiinni, Wilson”, Buckyn naamaa korventaa.
”Luulenpa, että sinun pitää sulkea se itse, Barnes.”
Sam kohottelee kulmiaan sillä raivostuttavalla tavalla, joka käy yleensä suoraan Buckyn viimeiseen hermoon.
Bucky harkitsee hetken, että selittäisi, miten merkittävä juttu suuteleminen oli 40-luvulla (hän oli romantikko, on vähän vieläkin, mitä sitten?), mutta Sam vain innostuisi entisestään, eikä siitä vinoilusta tulisi loppua sitten millään.
”Oletko jumissa kivikaudella, käytätkö edes vessapaperia, hyi, Barnes.”Sen kertominen tarkoittaisi myös, että Samin suuteleminen merkitsee jotain, mitä Bucky ei ole todellakaan valmis myöntämään.
Se saattaisi johtaa siihen, ettei Sam suutelisi Buckya enää.
Sitä riskiä hän ei halua ottaa.
”Hei, onko ketään kotona?”
Bucky havahtuu ajatuksistaan Samin käteen, jota toinen heiluttaa hänen kasvojensa edessä.
”Täällä ollaan”, Bucky ravistaa päätään ja hymyilee vähän nolona. Sam näyttää vähän säikähtäneeltä.
”Hitto, luulin jo, että olet taas poissa tuntikausia niin kuin…” Sam vaikenee ja he tuijottavat hetken toisiaan silmiin, kunnes Bucky väistää.
Alussa, kun he muuttivat yhteen, Buckylla oli vielä eräänlaisia… katkoksia, joiden aikana hän saattoi istua tuntikausia ja vain tuijottaa tyhjyyteen. Sam on kertonut, ettei saanut silloin Buckyyn mitään kontaktia. Bucky itse muistaa vain, että kävi aamulla istumaan sohvalle ja havahtui siitä joskus iltapäivällä tai jopa illalla. Hän ihmetteli Samille ajan nopeaa kulumista, ja oli muutenkin aika pihalla.
Sellaista ei ole sattunut enää kuukausiin, mistä he molemmat ovat kiitollisia.
”Älä säikyttele tuolla tavalla.”
Sam nojautuu lähemmäs ja painaa pehmeästi huulensa Buckyn huulille. Jo aamuiselta tutuksi käynyt lämpö valtaa Buckyn. Tällä kertaa suudelma kestää niin kauan, että hän ennättää vastata siihen. Suudelma ei ole matkalla mihinkään enempään, tuntuu enemmän siltä, että Sam hakee varmistusta, että Bucky todellakin on sataprosenttisesti läsnä.
Kun suudelma päättyy, Sam kietoo Buckyn halaukseen, joka on vähintään yhtä lämmin, jos ei lämpöisempi. Bucky tuntee sydämensä hakkaavan, ja hänen on pakko lopulta irrottautua halauksesta ensimmäisenä.
Kuumuus on helppoa, sitä Bucky osaa käsitellä, mutta lämpö on paljon hankalampi tunne.
”Huomenna lähdetään käymään Avengers Compoundilla”, Sam julistaa, eikä Buckylla ole äskeisen jälkeen sydäntä kieltäytyä.
Voi olla ihan hyvä idea lähteä vähän ihmisten ilmoille, muistaa, että nykyisessä maailmankaikkeudessa on muitakin kuin he kaksi.
