Miten minä en ole tätäkään löytänyt aikaisemmin? Olipa hyvä, kun tämä nostettiin nyt esiin, niin tuli tämä puute korjattua.
Tämä oli uskomattoman kaunis ficci. Todella ihana. Minäkin mietin hetken, että mistä on kulunut 30 vuotta, mutta aika nopeasti päädyin Harryn vanhempiin, koska oli syksy. Ja jotenkin se sopi siihen tunteeseen, minkä sain tässä Harrysta ja Dracosta, että tässä ollaan noin 30-vuotiaita.
Tässä tuo Harryn hiljainen kaipaus vanhempiaan kohtaan liikutti todella. Aika kuluu, mutta joitakin asioita ei voi unohtaa.
Tätä lukiessa tuli sellainen tunne, että tietysti Harry oli lukemattomia kertoja miettinyt, millaista olisi ollut, jos asiat olisivat menneet toisin. Ja varsinkin juuri se yksi päivä oli erityisen raskas, ja jo etukäteen, kuten tässä tuli esiin.
Ajattelin tätä lukiessani, miten onnellista kuitenkin oli, että Harrylla oli Draco, joka ymmärsi niin kovin hyvin. Ja osasi lohduttaa niin hyvin sanojen lisäksi ihan pelkällä läheisyydellään. Ja kosketuksellaan. Tuli sellainen tunne, että kaikella oli tarkoitus. Ja olisihan he ollut kamalaa, jos Dracolla olisi ollut Harrysta pelkät ihailijakortit.
Onneksi kuitenkin ei, vaan heillä oli toisensa. Harryn ja Dracon välinen tunne, yhteisymmärrys ja rakkaus olivat tässä jotain ihan uskomattoman hienoa.
Pitää vielä sanoa, että vaikka itselläni on ollut varsinkin aikoinaan hyvinkin ristiriitainen suhtautuminen tähän pariin ja jossain määrin on vieläkin, niin varsinkin nyt viime syksystä lähtien olen tykännyt tosi paljon lukea Harrysta ja Dracosta sinun kirjoittamanasi. Näissä ficeissäsi näkyy niin hyvin se, että he ovat sinulle rakkaita, ja se jättää jälkensä ja tekee lukijaan vaikutuksen. Vaikka en tiedä, rakastanko H/D:tä vieläkään, mutta tykkään sinun tarinoissasi tosi paljon. Ja ennen kaikkea ymmärrän. Niin että kiitos vaan.
Tämä ficci oli niin kaunis ja hieno, vaikka tunnelma oli myös surullinen. Nyyh.
Kiitos paljon tästä.