The Witcher: Kesäyössä | S | Geralt/Valvatti | romantiikka

[Avaruuspiraatti]

Nimi: Kesäyössä
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: The Witcher
Paritus: Geralt/Valvatti
Ikäraja: S
Tyylilaji: romantiikka
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Sapkowskille ja The Witcherin muiden medioiden luojille. En ansaitse tällä rahaa.

A/N: Lau pyytää Geraskieria, Lau saa Geraskieria. Tämä on varmaan oikeasti romanttisin fikki, minkä oon ikänä kirjoittanut, ihan niiko noin genren ja kirjoitustyylin mielessä pitäen. Haha, nyt pitää puhdistaa sormet ja kirjottaa kamalaa angstia seuraavat kymmenen fikkiä.


KESÄYÖSSÄ
250 sanaa

Metsä on yöllä hiljainen. Geralt ei ole koskaan pitänyt hiljaisuudesta: jos maailma pidättää henkeään, se ei tiedä ikinä mitään hyvää. Tänä iltana hänen on kuitenkin syötävä sanansa, nimittäin koskaan hiljaisuus ei ole tuonut hänelle mitään yhtä kaunista.

Valvatti riisuutuu kuun kalpeassa valossa. Se paistaa oksien läpi metsälammelle, jonka he löysivät aikaisemmin etsiessään oikoreittiä seuraavaan kaupunkiin. He ovat kinastelleet viimeiset kolme päivää: Valvatti on tullut ärtyneeksi ilman kunnollisia yöunia ja Geralt on kyllästynyt Valvatin marmatukseen.

Kuitenkin tänä iltana Valvatti on ollut tavattoman hiljaa. Hän on hädin tuskin vastannut edes silloin, kun Geralt on kangerrellen yrittänyt avata keskustelun.

Nyt Geralt ymmärtää, miksi.

Hän istuu vedessä ja seuraa, kun Valvatti astuu lampeen. Valvatti katsoo häntä hermostuneella mutta määrätietoisella katseella. Geralt on iloinen, ettei kuu ole täysi: tässä hämärässä tämä ei voi nähdä, millaisen reaktion hänessä aiheuttaa.

Valvatti tulee hänen luokseen veden läpi, kuin helvetin vedenneito konsanaan, ja Geraltin hengitys takertuu kurkkuun. Valvatti asettaa harkitusti kätensä hänen molemmille olkapäilleen, ja Geralt katsoo trubaduuria haastaen silmiin, sillä ei tiedä, miten muuten voisi reagoida tilanteeseen.

”Saanko?”

Valvatti saa. Geralt ei tiedä, miten voisi edes vastata ei.

Valvatin suuteleminen tuntuu erilaiselta. Ehkä siksi, että hän on mies. Ehkä siksi, että he ovat tunteneet toisensa jo kymmenen vuotta ja Geralt välittää liikaa. Hän kietoo kätensä Valvatin ympärille ja vetää lähelleen. Valvatin keho hohkaa kuumaa viileässä kesäyössä. Valvatti pitää kiinni Geraltin poskista ja tekee selväksi, että hän on se, joka määrää tahdin. Se sopii Geraltille mainiosti: ei hän osaisi ajatellakaan muuta kuin kaipausta, joka on äkkiä syttynyt hänen sisälleen.

[Fairy tale]

No onhan tämä romanttinen, sitä ei käy kieltäminen. 
Tykkään kun käytät Valvatista nimeä Valvatti. Sillä nimellä minä hänet parhaiten tunnen. Vaan on tässä hiljainen ja rauhallinen tunnelma, vaikka näillä onkin ollut suukopua jo muutaman päivän. Valvatti ei ilmeisesti enää viitsisi kinastella, vaikka Geraltista voisin kuvitella että hänelle on ihan sama vaikka kinastelu jatkuisikin. Mutta onhan se nyt mukavampaa jatkaa matkaa kun ollaan leppoisammissa tunnelmissa. Tämä hetki lammella varmasti muuttaa asetelmia.

Kiitos tästä.

[Avaruuspiraatti]

Fairy tale, Mäkin jotenkin tykkään Valvatista nimenä, vaikka ekana häneen Jaskierina nyt Netflixin kautta tutustuinkin. Suomennokset kolahtaa aina jotenkin lähemmäs, varmaan kun on äidinkieli ja sen ymmärtää aina paremmin, vaikka kuinka tietäisi, mitä "jaskier" meinaa. Kiitos kommentista <3

[Vendela]

Todella suloinen ja romanttinen hetki, tykkäsin valtavan paljon

Tässä oli aivan ihana, hieman pysähtynyt ja odottava tunnelma. Se, että on ensin kinattu ja muristu, mutta kuun valossa kaikki muuttuukin, oli kauniisti kuvattu. Tuo hetki kun Valvatti astui lampeen, huh sentään! Täytyy sanoa, että on taito osata kirjoittaa tämmöinen hetki tämmöisellä ikärajalla! Sillä vaikka mitään ei sanottu, silti tuli hyvin, hyvin selväksi mihin ja miten tilanne etenee tuosta

Olet ihana kun kirjoitat, kiitos!

Vendela

[Avaruuspiraatti]

Vendela, kiitos kommentista <3 Haha, itekin vähän mietin, että voiko tämä muka olla vain S-tasoinen Mutta kun ei tässä mitään tapahdu, niin kyllä kai sitten. Tässä ehkä kans (vaikka nyt romantiikaksi olenkin merkinnyt) on just sitä tietynlaista magiaa, joka ainaki minuu UST:ssa viehättää. Tapahtuu vähemmän fyysisellä tasolla mutta sitten hahmojen tunnepuolella on jos jonkinmoiset ilotulitukset, roihut ja hyökyaallot meneillään. Kivaa, että kävit lukemassa <3

[Felia]

Ah, The Witcher!

Ihastuin sarjaan heti, ja tottahan toki Geralt/Valvatti tunkeutui shippauslistalleni. Luin kaksikosta englanniksi ficcejä tuossa keväämmällä, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin heistä suomeksi. Toimii se vallan hyvin näinkin, vaikka "Valvatti" kuulostaakin hassulta omaan korvaani. Ehkä totuin liiaksi Jaskieriin, niin siksi.

Tämä oli aivan ihana pieni ficceröinen. Tunnelma oli samaan aikaan hieman jännittynyt, mutta rauhallinen. UST uppoo muhun kyllä täysin, rakastan sitä! Tässä se oli hienovaraista, mutta silti selkeää. Ja ilmeisesti pieni, kipakampi sananvaihto heidän välillään oli sitten johtanut tähän jännittävään pieneen hetkeen. Vaikka tekstissä ei tulekaan ilmi, mitä kaksikon välillä tulee tapahtumaan, niin silti se on selvää, mihin suudelma johtaa. Loistavaa, miten niin vähällä sanamäärällä voi kertoa niin paljon.

Tämä kaksikko on kyllä aikamoinen! Aivan ihana, sydäntä lämmittävä lukukokemus; kiitos! ♥

[Waulish]

Ooh, onpas tämä. Luin tämän fikin jo jonkin aikaa sitten, kun olin saanut katsottua tähän asti ilmestyneen sarjan ja tietysti ihastunut tähän paritukseen, ja nyt päätin palata kommentoimaan, koska kyllähän näin ihana teksti ja lukukokemus ansaitsee kommentinkin, aivan ehdottomasti!

Kesäyö ja metsälampi kuunvalossa, voi miten ihastuttava ympäristö, ja niin sarjan moniin luonnonläheisiin maisemiin sopiva! Rauhallinen, kiireetön, viipyilevä tunnelma on sekin omiaan virittämään lukijan hekumallisiin Geraskier-fiiliksiin. Rakastan tällaisia lyhyitä, mutta merkityksellisiä kohtaamisia: ymmärryksen hetkiä, tunteiden konkretisoitumista, ensimmäisiä kertoja. Jotenkin tämän tekstin kuvaus Geraltin ja Valvatin välisten tunteiden realisoitumisesta ja niiden ilmenemisestä on minusta todella luonteva ja kaunis. Voin niin kuvitella Valvatin riisuutumassa vähän jännittyneenä ja Geraltin odottamassa lammessa hieman häkeltyneenä, vaistomaisena reaktionaan haastava katse - koska sellainen Geralt on, se on kuin selviytymiskeino ja kaiken lisäksi oiva tapa piilottaa epävarmuus! Valvatti taas, Valvatti joka hermostuneisuudestaan huolimatta lähestyy määrätietoisesti ja tekee aloitteen ja ottaa ohjat... Aaa, sekin tuntuu jotenkin niin luontevalta ja sopivalta! Tahdin määräävä Valvatti ja siitä hyvillään oleva Geralt on jotenkin erityisen sykähdyttävä yhdistelmä. Jotenkin Geralt on tyypillisesti niin voimakastahtoinen ja hallitseva persoona ja Valvatti taas vähän sellainen haahuilija ja seuraaja, mutta teksti herättelee hauskasti tajuamaan, ettei se niin välttämättä olekaan. Valvatillakin on kuitenkin selvästi oma tahtonsa ja kyky ottaa tilanne haltuun. Plus mistään näiden miesten välillä ei varmaan ikinä tulisi mitään, ellei Valvatti ottaisi härkää sarvista!

Geralt on iloinen, ettei kuu ole täysi: tässä hämärässä tämä ei voi nähdä, millaisen reaktion hänessä aiheuttaa.

Voi Geralt, suotta iloitset - kyllä se Valvatti sen kohta vähintäänkin tuntee.

Valvatin suuteleminen tuntuu erilaiselta. Ehkä siksi, että hän on mies. Ehkä siksi, että he ovat tunteneet toisensa jo kymmenen vuotta ja Geralt välittää liikaa.

Niin kaunista! Onhan se varmaan erilaista, kun suutelee ensimmäistä kertaa sellaista ihmistä, jonka on tuntenut todella pitkään ja josta on vuosien varrella alkanut välittää aivan erityisellä tavalla. ♥

Kaunis, sykähdyttävä tarina, kiitos! -Walle

[Odo]

Huomenta päivää! Halusin vain lyhyesti tulla kertomaan, että tämä oli aivan hurmaava ja romanttinen, kuten itsekin sanoit. Tykkäsin tosi paljon. Oot kyllä todella hyvä kirjoittaja. ♥

[Violetu]

Olin ihan varma, että olen jo kommentoinut tämän, mutta näköjään en ollutkaan
Korjataan tämä huutava vääryys heti paikalla.
Tuo otsikko kuvastaa tämän ficin henkeä ihan täydellisesti, se hiljaisuus ja herkkyys, kesäyön tunnelma, sinertävä valo.
Tämä oli niin kaipauksentäyteinen, että ihan sisuksissa tuntui.

Valvatti pitää kiinni Geraltin poskista ja tekee selväksi, että hän on se, joka määrää tahdin. Se sopii Geraltille mainiosti: ei hän osaisi ajatellakaan muuta kuin kaipausta, joka on äkkiä syttynyt hänen sisälleen.

Ai että, ai että. Sattuu, ja silti tekee niin hyvää <3

~Violet kiittää

[flawless]

Olipas nätti ja tunnelmallinen pätkä! Pidin tämän rauhallisesta tunnelmasta, siitä kuinka tämä tuntui monellakin tapaa sellaiselta pienen hetken hidastetulta kuvaukselta. Ja kuinka nätti kuvaus tämä olikaan! Tässä oli sellaista unenomaista tunnelmaa, joka varmaan johti juurensa siitä, kuinka kauniisti tämä oli kirjoitettu ja kuinka taianomaisen kaunis miljöö tässä oli. Hiljainen ja kuunvalon valaisema kesäöinen lampi, jossa voi jakaa pienen mutta merkittävän hetken. Pidin erityisesti tuosta kuunvalon kuvailusta ja siitä, kuinka mainittiin että Geralt oli onnellinen että kuu ei ollut täysi vaan ainoastaan pieni valonkaistale hämärässä.

Metsä on yöllä hiljainen. Geralt ei ole koskaan pitänyt hiljaisuudesta: jos maailma pidättää henkeään, se ei tiedä ikinä mitään hyvää.

Tämä oli myös erityisen kaunis kohta, lempparini jopa. Tosi hieno ajatus ja tosi kivasti sanoiksi puettu.

Nätti ja todellakin romanttinen raapale, kiitos tästä!

[Avaruuspiraatti]

Kiitos Felia, Walle, Odo, Violetu ja flaw teidän kommenteista ^^ <3 Oli ihana yllätys, että tämä teksti löysi yleisönsä. Kiitos! C: