Nimi: Maanantaista sunnuntaihin
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti
Fandom: Ace Attorney
Paritus: Wright/Edgeworth
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: arkifluff, slice of life
Haasteet: FanFic100 (7. Päivät), Vuosi raapalehtien VII
Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Ace Attorneyn luojille. En ansaitse tällä rahaa.
A/N: 7 x 100 sanaa. Send help. Milloin tämä raapalehtisten tuska loppuu? (Vastaus: tänään 00:00.)
M A A N A N T A I S T A S U N N U N T A I H I N
MaanantaiViikon ensimmäinen työpäivä on aina vaikein. Phoenix nukkuu herätyksiensä yli ja nousee vasta, kun Miles käy repimässä hänet väkisin pois peittojen alta. Silloinkaan hänen voi hädin tuskin sanoa olevan valveilla: hän käy suihkussa, pukeutuu ja kaataa itselleen kahvia puhtaasti automaatiolla.
”Sinun täytyy ottaa tavaksi mennä aikaisemmin nukkumaan”, Miles sanoo. Hän itse istuu moitteettoman näköisenä sohvalla ja lukee uutisia sanomalehdestä. Hän on herännyt jo aamuviideltä valmistautumaan alkavaan työpäivään. Phoenix ei tule luultavasti koskaan ymmärtämään miehen omistautumista.
Hän istuu kahvimukinsa kanssa sohvalle. Miles taittaa sanomalehden toiseen käteensä, jotta voi laskea toisen Phoenixin polvelle.
”Ehkä ensi sunnuntaina?” Miles ehdottaa.
”Ehkä”, Phoenix vastaa puoliunessa.
TiistaiHe lounastavat yhdessä tiistaisin. Miles ajaa Phoenixin toimistolle ja tuo aina mukanaan kahvipaketin, sillä Phoenix itse ei koskaan muista ostaa lisää. Jos Maya on vierailulla, he menevät johonkin lähitienoon hampurilaispaikoista. Jos Phoenix on yksin, Miles vie tämän (useammin kuin Phoenix tykkäisi) tasokkaaseen lounaspaikkaan ja tarjoaa tälle buffet-aterian kaikkine lisukkeineen.
Se tiistai on kuitenkin kiireinen, eikä Phoenix ehdi lähteä syömään.
Miles koputtaa Wright & Co. -lakitoimiston oveen. Phoenix tervehtii häntä hymynpuolikkaalla tietokoneensa takaa. Hän lämmittää Phoenixille mikroaterian ja suutelee tämän suupieltä lähtiessään.
”Älä viivy myöhään”, Miles sanoo ovelta. Phoenix on niin keskittynyt, ettei kuule.
Vähän myöhemmin tämä kuitenkin kiittää häntä tekstiviestillä.
Keskiviikko”Hemmetti näitä sipuleita”, Phoenix manattelee.
”Voin–”
”Seis! Veitsi tänne ja sassiin! Minä pilkon ne.”
Miles pudistaa päätään, kun Phoenix ei sitä näe, ja tiputtaa viimeisetkin juurekset keitinveteen. Phoenix hakkaa sipulia ihailtavalla intohimolla. Miles nojaa tiskipöytään ja jää katselemaan.
”Mitä?” Phoenix kysyy, kun vihdoin huomaa hänen tuijottavan.
”Näytät hyvältä.”
Phoenixin suu nytkähtää kerran – ja sitten hän jo jatkaa pilkkomista. Miles on vähän harmissaan, etteivät satunnaiset kehut saa tätä enää punastumaan. Hän maleksii Phoenixin taakse, laskee kätensä tämän lanteille ja suutelee hitaasti tämän niskaa. Phoenix hymisee ja lopulta hänen ihonsakin reagoi Milesin haluamalla tavalla.
”Hah”, Miles hymähtää. ”Punastuit.”
”Annan sinulle kohta sipulista.”
TorstaiTorstait tuntuvat yksinäisimmiltä. Raskas työviikko painaa jo Phoenixin harteita ja hän tuntee olonsa entistä kurjemmaksi palatessaan kotiin vain huomatakseen, että Miles on jäänyt ylitöihin. Hän lämmittää ruuantähteet jääkaapista ja syö ne pahantuulisena television ääressä.
Kun Miles viimein tulee kotiin, Phoenix on kireänä ja hermostuu jostain niinkin turhanpäiväisestä kuin Milesin äänensävystä tämän tervehtiessä häntä eteisestä.
”Haluatko riidellä?” Miles kysyy häneltä vakavissaan. ”Minulta kyllä löytyy pari sanomisenaihetta korvani takaa.”
Phoenix hengähtää turhautuneena ja pudistaa päätään. Miles antaa hänelle nopean suukon poskipäälle aserauhan sinetöidäkseen. Phoenix seuraa miehen vanavedessä ja tilaisuuden tullen nojaa otsansa tämän selkään. Miles ottaa häntä kädestä ja puristaa sitä lohduttaen.
PerjantaiSeksi työviikon päätteeksi on kuumaa, pakottavaa ja nopeasti ohi. Joskus Phoenix itkee sen jälkeen, nykyään yhä useammin: työstressi tuntuu käyvän hänen ihonsa alle vuosi vuodelta raskaampana. Miles ei koskaan kiusoittele häntä itkemisestä, se tuntuu jo olevan osana heidän arkeaan.
He menevät yhdessä suihkuun. Phoenix hinkkaa aggressiivisesti hien ja kuivuneet kyyneleet kasvoiltaan samalla, kun Miles kääntyy tarkastelemaan shampoopulloja.
”Vanilja vai appelsiini?”
”Appelsiini”, Phoenix vastaa ja kumartuu, jotta Miles voi vaahdottaa hänen tukkansa.
Myöhemmin he makaavat saman peiton alla ja Miles pyytää, että Phoenix harkitsisi pidennettyä työvapaata. Phoenix on ajatusta vastaan, kuten aina.
”Työsi käy liian helpoksi ilman kunnollista vastustajaa”, hän naurahtaa.
LauantaiPhoenix nukkuu pitkään. Milesin sisäinen kello sen sijaan herättää hänet aikaisin ja jo ennen kahdeksaa hän on syönyt aamupalan, purkanut tiskit koneesta, laittanut pesukoneen pyörimään ja juonut kahdet aamuteet. Hän pukeutuu aina aamuisin, mutta palatessaan kymmenen aikaan heidän makuuhuoneeseensa, hän jälleen riisuutuu. Hän yrittää kulkea varovasti kömpiessään takaisin sänkyyn ja siirtäessä peittoa Phoenixin paljaan vartalon tieltä. Hän suutelee polun tämän alavatsalta huulille, sillä tietää, että Phoenix pitää sellaisista herätyksistä eniten.
Solisluiden kohdalla Phoenix on jo valveilla.
”Oletko ollut kauankin hereillä?” hän kuiskaa aamukäheällä äänellä, kun Miles suutelee hänen sänkistä leukaansa.
”Kuudesta.”
”Olet luonnoton.”
”Ja sinä pisteliäs”, Miles huokaa Phoenixin huulille.
SunnuntaiHe hurauttavat sunnuntaisin kaupungin laitamille, missä Miles opettaa Phoenixiä ajamaan. Phoenix on toivoton kuski ja huono oppilas, mutta Miles ei suostu luovuttamaan tämän suhteen – ei ainakaan niin pitkään kuin Phoenix ei romuta hänen autoaan.
”Minä! En! Opi! Ikinä!” Phoenix marisee ja hakkaa päätään rattiin.
”Jos kuuntelisit minua –.”
”Minähän kuuntelen!”
Miles kohottaa kulmaansa. ”Kuunteletko todella?”
Phoenix huokaa onnettomana ja valuu kehnoon asentoon. ”Taidan tyytyä luotettavaan polkupyörääni.”
”Sanot noin joka viikonloppu.”
”Taksikaan ei ole järin kallis…”
Miles pudistaa päätään. ”Onko tämä päivä todella koittanut? Kuuluisa Phoenix Wright aikoo
luovuttaa?”
Phoenix mulkaisee häntä ja painaa varoittamatta kaasua.
”
Wright!”
”Voimmeko nyt mennä takaisin kotiin?”
