Auringonkukkapellolla | S | kaverifiilistely

[Kelsier]

Ficin nimi: Auringonkukkapellolla
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Kaverifiilistely, triplaraapale
Haasteet: Hahmot vaihtoon: Hannahin on luonut Lyra!, Originaalikiipeily (sana 58. kesä)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

(300)

”Eikö jo riitä Hannah? Mä kuolen kohta ja se on kokonaan sun syytä”, Samuel marisi kukkiaan täynnä olevan pellon laidalla.
 
Hannah ei oikein saanut selvää sanoista, hän oli varsin kaukana Samista, mutta äänensävy ei jättänyt paljoa arvailun varaa. He olivat tulleet auringonkukkien luo ehkä tunti sitten. Siitä asti Hannah oli kuvannut ja Sam tuhistanut nokkaansa. Ei hänen ystävänsä missään oikeassa vaarassa ollut eikä edes allerginen siitepölyille vaan kissankarvalle. Sam vain ei ollut ulkoilmaihmisiä kauneimman kesäsään aikanakaan.
 
”Kyllä sä jaksat vielä hetken odottaa. Saat aimo annoksen D-vitamiinia ainaisen sisällä olosi vastapainoksi”, Hannah huikkasi.
 
Sam osoitti tyytymättömyytensä äänekkäällä huulien päristyksellä. Hannah näki sivusilmällä kuinka tämä lähti harppomaan pellon piennarta edes takaisin. Hänen pitäisi hyvitellä Samia illalla, Hannah päätti. Auringonkukkien paras aika oli juuri meneillään. Keltaiset terälehdet hehkuivat valoa ja ruskeat keskustat näyttivät pehmeiltä kuin tyynyt. Hannah rakasti zoomata suloisten kasvien pienimpiin yksityiskohtiin, sillä niissä oli geometristä kauneutta, jota moni ei huomannut. Hän nappasi vielä muutaman otoksen ja lähti sitten kevyesti askeltamaan kohti Samia.
 
”Eikö olisikin ihanaa vain kellahtaa tuollaisen niityn syleilyyn?” hän haaveksi Samille tavoitettuaan tämän.
”Selkä olisi varmaan ihan täynnä kaikenlaisia ötököitä, että yäk!”
 
”Etkö edes Rossin vuoksi?” Hannah tiedusteli kiusoitellen.
 
Ross oli Samin poikaystävä, johon tämä oli aivan lääpällään. ”Ei Ross vaatis mua koskaan tekemään niin. Se rakastaa mua toisin kuin eräät.”

Hymyillen Hannah halasi Samia ja pörrötti tämän tukkaa. "Pakontinko minä muka sinut tänne?”

”Huijasit. Väitit, että mentäisiin kahville Forksiin”, Sam mutisi hänen olkapäähänsä.
 
”Enkä. Nythän me mennään Forksiin ja lupaan ostaa sulle valtavan ison jääkahvin, jossa on paljon suklaakastiketta. Teen sen vaikka itse jos niikseen tulee.”
 
Hannah oli lukukauden aikana iltaisin töissä Forksissa. Sam tönäisi hänet hellästi pois kuin sanoakseen, että oli hempeilty jo liikaa. He lähtivät kylki kyljessä kohti Pelhamin kaupungin kotoista keskustaa. Kesäinen tuuli hulmutteli hiuksien latvoja ja auringonkukkien leppeä tuoksu ja varjot seurasivat heidän selkiään.

[Kelsier]

mimamu: Oli kyllä mielenkiintoista miettiä minkälaiseen tarinaan sijoittaa jonkun muun luoman hahmon. Lyra oli kirjoittanut, että Hannah pitää valokuvauksesta ja auringonkukista, joten siitä ajatus sitten lähti. Kiitos kommentistasi!

[Thelina]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tämän kesäinen otsikko oli sattunut silmääni jo aiemmin ja olipa tämä ihanan lämmin lukukokemus pakkaspäivään Tuli ihan mieleen auringonkukkapelto tässä aika lähellä, lenkkireitin varrella. Harva varmasti huomaa niistä noita ihania yksityiskohtia, joita Hannah näkee kuvatessaan kukkia. Siinä mielessä samaistun kuitenkin Samin tunnelmiin, että jos on oikein hikinen ja helteinen päivä, en viihdy ulkona kovinkaan kauaa Samin nurina toi tähän hauskuutta, kuten epäilys että niitty olisi kumminkin täynnä ötököitä Näiden ystävyys vaikuttaa mutkattomalta ja ihanalta tuollaisine harmittomine kiusoitteluineen. Hannahin lupaus jääkahvista oli ihanan kesäinen ja kiva, että kahvilallekin oli annettu nimi ja saatiin tietää, että Hannah on töissä siellä. Viimeinen lause on ihana, erityisesti pidin aivan lopusta, kun auringonkukkien leppeä tuoksu ja varjot seurasivat heidän selkiään. Kiitos tästä, hymyilyttävä pieni tarina <3

[Kelsier]

Thelina: Hannah huomaa kauniita pieniä asioita ja Sam nurisee, mutta ystävyys pysyy. Kiitos kommentistasi!

[Waulish]

Hahmot vaihtoon -haasteen vetäjänä silmäilin tätä tekstiä jo silloin, kun tämä ilmestyi, mutta vasta nyt muistin lukea tämän kunnolla, kun tämä osui uudestaan simiini Sanan säilän etusivulta. Onneksi osui, koska tämä osoittautui ihanan hyväntuuliseksi, lempeäksi ja kesäiseksi tarinaksi!

Olen huomannut, että minun tulee usein valittua lähinnä parituksellisia tekstejä luettavaksi, vaikka parituksettomatkin ovat monesti todella antoisia ja oivaltavia. Joka kerta, kun luen ystävyydestä ja sen merkityksestä ja voimasta, minut valtaa sellainen ihmetys, että miksen lue useammin! Tämäkin tarina on kaunis kertomus ystävyydestä ja muun muassa siitä, miten tasapainoiseen ystävyyssuhteeseen kuuluu kompromissien ja myönnytysten tekeminen puolin ja toisin: Sam suostuu Hannahin seuraksi auringonkukkapellolle, vaikkei hän ulkoilmaihminen olekaan, ja Hannah puolestaan vie Samin siitä hyvästä jääkahville. Hahmojen välinen dynamiikka on minusta tosi hauska ja toimiva! Hannah on ihanan välitön intoillessaan ja haaveillessaan, ja Sam on sympaattinen nuristessaan kaikesta. Eroavaisuuksistaan huolimatta molemmat tietävät, että ovat toisilleen tärkeitä ja haluavat toisilleen hyvää, vaikka se joskus tietäisikin tekemistä ja ajanviettoa, joka ei aina ole sataprosenttisesti molempien mieleen. Ihanat ystävykset, voi että! Kivasti näinkin lyhyessä tekstissä avautuu myös taustoja ja miljöötä, kun esimerkiksi kaupungilla ja kahvilalla on omat nimensä ja suhteensa hahmoihin.

Auringonkukkien paras aika oli juuri meneillään. Keltaiset terälehdet hehkuivat valoa ja ruskeat keskustat näyttivät pehmeiltä kuin tyynyt. Hannah rakasti zoomata suloisten kasvien pienimpiin yksityiskohtiin, sillä niissä oli geometristä kauneutta, jota moni ei huomannut.

Tämä kohta on kaunis ja kertoo paljon Hannahista hahmona! Se kertoo paitsi hänen harrastuksestaan ja intohimostaan, myös hänen hienosta kyvystään huomata ainutlaatuisia yksityiskohtia. Ehkä yksityiskohtien ikuistaminen onkin yksi niistä syistä, miksi hän kokee vetoa valokuvaamiseen!

Kiitos paljon aivan ihanasta iltalukupalasta, nautin! -Walle

[Kelsier]

Waulish: Hienoa, että Hannahin ja Samin kaveruus välittyi. Ihan totta, että aina ei tarvita paritusta. Kiitos kauniista kommentistasi!