Kirjoittaja Aihe: Multifandom: Ryöväriruhtinatar | K-11 | raapalesarja (5/5)  (Luettu 2637 kertaa)

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 430
Title Ryöväriruhtinatar
Author Ingrid
Rating K-11
Fandom Multifandom
Characters (pairing) Ronja Ryövärintytär (Ronja/Peppi, Ronja/Birk)
Disclaimer Hahmot kuuluvat Astrid Lindgrenille

Summary Ronjalle, ryöväriruhtinattarelle.

A/N Tämä tarina sijoittuu aikaan jälkeen Ryövärinpojan (S), kun Ronjasta on tullut äiti. Ja tämä on omistettu Vendelalle, joka joskus taisi mainita, että olisi mielenkiintoista päästä lukemaan Ronjasta ihan oikeana ryövärinä. ♥ Also, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa Ronja/Peppi -kansiotani Pinterestistä, niin se löytyy täältä. Toivottavasti tämä löytää lukijansa!







1.

Matias, ryöväriruhtinas, oli kuollut. Hänet oli haudattu yksinkertaiseen kivihautaan Matiaksenlinnan tiluksille, kuusimetsän katveeseen, jonne ilta-aurinko paistoi. Loviisa oli ottanut tavakseen käydä miesvainaansa haudalla aamuin ja illoin, mutta kyyneleitä peripohjolalaisen ryövärinaisen tavallisestikin vakavanpuoleisilla kasvoilla ei ollut nähty sitten rosvokuninkaan poismenon.

Ronja oli palannut kotiin poikansa kanssa suru-uutisten jälkeen. Hän oli vuosien varrella etääntynyt isästään, mutta tämän yllättävä poismeno oli siitä huolimatta jättänyt naisen villiin sydämeen tyhjiön. Ei kovin valtavan kokoista, mutta kuitenkin sellaisen, joka oli saanut hänet palaamaan Matiaksenmetsään. Sitä olivat kaikki odottaneet.

Sivistymätön rosvojoukko tarvitsi itselleen johtajan, ja sellaista Ronja tiesi isänsä hänestä aina toivoneen - Matias oli tiennyt, että jonakin päivänä hänen tyttärensä palaisi kotiin. Maailmaa nähneenä, sydän kovettuneena ja posket pohjoistuulten piiskaamina.

Ronja, Matiaksentytär, kruunattiin isänsä paikalle tyypillisin menoin. Mallas virtasi tynnyreittäin ja rosvojoukko ilakoi kivilinnan tummia seiniä kultaavien soihtujen hämärässä, muistellen mennyttä johtajaansa ja kohottaen tuoppejaan uudelle.


Ronjalle, ryöväriruhtinattarelle.





« Viimeksi muokattu: 26.12.2023 21:36:46 kirjoittanut Ingrid »
Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Oi! Olen ihan super-otettu, että omistit tämän minulle ♥ sillä todellakin kiinnostaa, että mitä Ronjalle kuuluu ja minkälainen ryöväri hän oikein on. Kiitos ihan hurjan paljon!

Heti alkuun pääsit yllättämään tuolla Matiaksen kuolemalla, sillä jotenkin itse sain sen kuvan aiemmasta kommentistasi tuolla Ryövärinpojassa, että Ronja olisi jo ryöväri. Mutta tämä oli oikeastaan parempi näin, sillä nyt tarina alkaa ns. puhtaalta pöydältä ja fokus on siellä missä pitääkin.

Matiaksen kuolinsyy ei tässä selvinnyt, mutta olisiko ollut ihan vanhuus? Toki en usko sen olevan merkkittävä tarinan kannalta, sillä Ronha tässä on kuitenkin keskiössä :) Enemmän mielenkiintoni kohdistuukin Ronjan lisäksi tähän rosvojoukkoon, sillä onkohan siinä porukassa enää ketään itselleni tuttua tyyppiä jäljellä? Joskus osasin sen kahdentoista ryövärin rimpsun ulkoa kun olin kuunneellut äänikirjan niin moneen kertaan ;D Nyt en muista kuin Kalju-Pietun ja hänkin on kuollut :(

Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevaa, sillä kuten sanoin, Ronhan ryöväriruhtinattaruus kiinnostaa, mutta toki myös suluissa olevat Ronja/Peppi ja Ronja/Birk paritukset.

Kirjoitusintoa! Ja kiitos vielä ♥

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 430
Vendela, kiitos kun jätit puumerkkisi tänne. ♥ Vaikuttaa hyvin paljon siltä, että tästä tulee pikemminkin prologi ryöväriruhtinattaren tarinalle - tuntuu, että Ronja vielä näissä rapsuissa kipuilee/tulee kipuilemaan melko paljon. En kylläkään malta odottaa, että pääsen vähän ronskimmin rikkomaan satumaailman ryövärielämän vaaleanpunaisuutta, mutta sitä lienee enemmän luvassa hieman myöhemmin tulevaisuudessa. ;) Mietin pitkään nimien käyttämistä, mutta päätin lopulta pitäytyä poissa niistä, sillä en muista niitä enää suomeksi ja norjaksi ne ovat muistaakseni jokseenkin erilaisia kuin suomenkielisessä käännöksessä. Ehkäpä myöhemmin näissä tarinoissa tulee esiintymään npc-ryövärigoljatteja, ken tietää!

A/N Kuten tuossa Vendelalle osoittamassani kommentissani sanoinkin, niin Ronjan kipuilu ryövärielämän suhteen näkyy ja tulee näkymään näissä rapsuissa kenties jopa enemmän kuin suunnittelin. Hieman etäisyyttä tähän rapsusarjaan otettuani inspikseni kuitenkin heräsi kirjoittamaan näiden rapsujen jälkeisiä tarinoita ja aikoja, joten tämä toimikoon jonkinlaisena prologintapaisena niille. Toivottavasti nämä edelleen löytävät lukijansa. ♥




2.

Ronja katseli ikkunasta lumipeitteen ylleen saanutta Matiaksenmetsää ja sen takana kohoavia vuoria, joiden huiput katosivat riekaleisten pilviverhojen taakse. Hän ajatteli sitä, mitä vuorijonon toisella puolen oli. Hän ajatteli Peppiä. Peppiä, joka oli seitsemän vuorokauden vaellusmatkan päässä. Peppiä, jonka hän oli jättänyt kaipuun keskelle ja joka luultavasti sillä hetkellä purki ikäväänsä pilkkomalla ulkovajan täyteen polttopuita alkavan talven varalle.

Kädet kiertyivät Ronjan hoikan vartalon ympärille. Nainen veti syvään henkeä ja laski sormensa Birkin pakkasen kovettamille rystysille.

”Hän pärjää kyllä”, mies kuiskasi matalalla äänellään Ronjan korvaan. Vastaukseksi hän sai hiljaisen hymähdyksen.

Ronja tiesi, että Peppi pärjäisi. Olihan nainen maailman vahvin, monellakin tapaa.

Birk käänsi ryövärintyttären ympäri otteessaan ja kohtasi naisen mietteitä täynnä olevan katseen. Hän siirsi karheita hiussuortuvia pois naisen otsalta ja sipaisi sormellaan tuon leuankaarta.

”Taidat olla enemmän huolissasi siitä, pärjäätkö itse”, mies sanoi saaden Ronjan laskemaan katseensa puukehdossa nukkuvaan Reemiin.

Tovin hän katseli heidän poikansa pisamaista nenänpäätä ja punertavia poskia, kumartuen sitten tuon puoleen. Pienet sormet kiertyivät unisina naisen hiussuortuvien ympärille.

”Kyllä minä pärjään”, Ronja kuiskasi lopulta, ja hymy kohosi hänen toiselle suupielelleen.


3.

Ronjan kädet eivät koskaan aiemmin olleet sotkeentuneet ihmisvereen. Hän oli kokenut metsästäjä ja taitava jousiampuja, ja hän oli nuoresta pitäen myös nylkenyt saaliinsa omakätisesti, mutta ihmishengen vieminen sai hänen sydämensä rummuttamaan tyystin toisella tavalla.

Nainen veti nuolensa pois miehen rinnasta ja tunsi ryövärijoukkonsa katseet itsessään. Hän ei sietänyt kohottaa omaa katsettaan tai suunnata sitä elottomana maassa makaavan miehen kasvoihin. Sen sijaan hän tuijotti hengitys pakkasilmassa höyryten routaista maata, kunnes lopulta suoristautui.

”Haudatkaa heidät Noidankallion juurelle”, nainen tokaisi kuuluvalla äänellä ja pyyhkäisi hikipisaroita otsaltaan. Hänen kalpeaan hiusrajaansa jäi punainen verijälki.

Haudatkaa?” miehet puuskahtelivat kovaan ääneen ja pyörittelivät päitään. ”Matias ei ikinä-”

”Tehkää, kuten käsken, tai saatte jokainen virua taivasalla tämän yön.”

Vastalauseita itsekseen mutisten ryövärijoukko ryhtyi lopulta tuumasta toimeen.

Illan jo hämärryttyä he taivalsivat kotiin mukanaan muhkea saalis, josta riittäisi kokonaiseksi kuunkierroksi. Ronja kulki vaitonaisena ryövärijoukkonsa edellä Birk rinnallaan. Mies kosketti kevyesti hänen olkavarttaan.

”Tätä täytyy juhlia”, hän mutisi naisen korvaan tuttu poikamainen pilke silmissään. Ronjan kasvot pysyttelivät vakavina.

”Sitäkö, että päätimme kokonaista neljä ihmishenkeä tänään?”

Birk kuitenkin pudisteli päätään ja vei kätensä naisen hartialle.

”Ensimmäistä onnistunutta ryöväriretkeäsi.”

Ronja ei vastannut, eikä rummutus hänen rinnassaan ottanut laantuakseen.


« Viimeksi muokattu: 09.02.2024 19:14:41 kirjoittanut Ingrid »
Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 774
Oh, mitä ihmettä! Minulla on mennyt tämä Ronja/Peppi -tarina kokonaan ohi! Ihanaa, että innostuit kirjoittamaan tälle jatkoa niin löysin tämän ja sain jälleen uppoutua tähän tuttuun ja rakkaaseen maisemaan :)

Teema tässä onkin aivan omansa ja todella mielenkiintoista saada lukea Ronjasta vastuuta vaativassa roolissa! Minulle rivien välistä välittyy todella vahvasti se, että Ronja ei tuota roolia oikeastaan itselleen tahdo, tai ehkä tahtookin, mutta haluaisi määrittää sen uudelleen niin itselleen kuin Matiaksenlinnallekin. Kolmannessa osassa tuo uuden määritelmä tuleekin esiin ainakin hieman, kun Ronja käskee haudata tapetut miehet. Onneksi hän on jääräpäinen ja luottaa itseensä eikä yritä miellyttää rosvojoukkoaan liikaa :) Olen myös iloinen siitä, että hänellä on Birk tukenaan ja mahdollisesti myös Loviisa, jotka ymmärtävät toisenlaisen johtajuuden perään.

Pidän myös siitä, että tässä tarinassa keskiössä on parisuhteiden sijaan Ronja. Nautin jokaisesta viittauksesta Peppiin (varsinkin tuo Olihan nainen maailman vahvin, monellakin tapaa.) ja Birkiin, mutta samalla on erittäin mukavaa lukea Ronjan hahmon kehityksestä ja tämän tavasta suhtautua tähän uuteen elämänvaiheeseen. Siksi olenkin vähän surullinen, että näitä osia tulee vain viisi, joista kolme on jo julkaistu :( Mutta! Viisi on sekin hyvä määrä ja olen näistä erittäin iloinen! ♥ Suuri kiitos jo näistä!

between the sea
and the dream of the sea

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Jatkoa! Ihanaa :D

Prologina tulevalle tämä toimii varmasti hyvin, enkä malta odottaa että minkälaisen varsinaisen tarinan sitten kirjoittelet. Muistathan kertoa jos/kun se jonain päivänä aloitat :)

Birk ja Ronja, Ronja ja Birk. En tiedä mitä ajatella. Peppi on kaukana, ja vaikka Ronja kaipaa naista niin silti tuossa pinnan alla väreilee jotain, ja onhan Reemi toki näiden kahden poika. Mistä tuleekin mieleen ajatus, että seksihän ei tosiaan ole missään nimessä sama asia kuin parisuhde. Missäänhän ei ole sanottu, jos vaikka Pepillä ja Ronjalla onkin vapaa suhde. Mutta tämä jäänee nähtäväksi.

Hurjaa, että Ronja todella tappoi! On hänen ryöväreillään varmaan oma tottumisensa uuteen ryöväriruhtinattareen, mutta uskon ja luotan tässä Ronjaan! Hän menee vaikka läpi harmaan kiven.

Ihanaa kun jatkoit tätä ja toivottavasti kirjoitusinto säilyy ja loput osat saadaan tänne pian!

Vendela

Ps. Hyvää alkanutta vuotta ♥

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

kaaos

  • huitulapää
  • ***
  • Viestejä: 1 088
Wau, ihana!

En olekaan koskaan lukenut ryövärintyttärestä fikkiä! Jotenkin voimakas tuo titteli, ryöväriruhtinatar! Hieno ja helposti tavoitettava tunnelma. Tykkään siitä kuinka tutulta tekstien maisema tuntuu, selvästi ollaan Matiaksenmetsässä ja -linnassa, mutta aikuisuuden, synkkyyden sävyt ovat selkeitä ja esillä.

Aivan superhauska idea ottaa mukaan myös Peppi. Mielenkiinnolla seuraan, millaiset suhteet Ronjalla on häneen sekä Birkiin. Onko Peppi tyttöystävä, Birk puoliso (ja lapsen isä)? Tuskinpa villiä Ronjaa kiinnostaa perinteet, suhteiden määritteleminen tai yksiavioisuus kuitenkaan ;)

No suhde Peppiin jäi vielä toistaiseksi hieman etäälle, mutta Birk oli tässä ihana! Huomaavainen ja kuitenkin kujeileva. Juuri birkmäinen.

Kiitos kovasti näistä!! Jään innolla odottamaan jatkoa <3
words make worlds

tuorein jatkis: Hämäränsäteet, K15, H/D

ava: sokerisiipi, bannu: Ingrid

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 430
hiddenben, kiitos ihanasta kommentistasi ja siitä, että osaltasi innostat minua kirjoittamaan tätä(kin) lisää. ♥ Tämä oli tosiaan pintaraapaisu Ronjan kipuiluun ryövärinä, ja tarkoitukseni on kirjoittaa vielä enemmän juuri Ronjaan ja ryöväriarkeen keskittyvä tarina, jolle tämä rapsusarja oli ikään kuin alkusysäys. Minustakin oli kivaa vaihtelua keskittyä pitkälti Ronjaan! Eiköhän hänestä kasva vielä vahva ja pelätty ryöväriruhtinatar, jahka aikaa kuluu. ;)

Vendela, kiitos jälleen sinulle. ♥ Hahmojen väliset ihmissuhteet ovat näissä rapsuissa varsin häilyviä ja jättävän paljon ajateltavaa ja punnittavaa lukijalle - mitään yksiselitteistä vastausta teksti ei anna, eikä minulla sitä kirjoittajanakaan ole totta puhuakseni ollut. Nämä ovat pitkälti olleet fiilistelyficcejä, sellaisia uutta elämää ja tilannetta makustelevia pätkiä, jotka avaavat lukijalle hieman ovea Ronjan uuteen maailmaan. Mukavaa kuitenkin kuulla, että olet viihtynyt näiden parissa - toivottavasti Ronjan, Pepin ja Birkin kanssa törmään sinuun jatkossakin. :)

kaaos, ihanaa kuulla, että pidit tekstistä ja että onnistuin ujuttamaan tähän tuota nimenomaista aikuisuuden tuomaa synkkyyttä ja vakavuutta kuitenkaan tuttua ja turvallista maailmaa ja maisemaa turmelematta. Kiitos jättämästäsi kommentista. ♥

A/N Näin tuli tämä pieni tarina päätökseensä. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tätä lukemassa. ♥




4.

Paatunut rosvojoukko juhli onnistunutta ryöstöretkeä pitkälle lokakuiseen yöhön. Mallas virtasi, nuotin viertä hipovat humalaiset balladit raikasivat ja jokainen sai kyllikseen Loviisan valmistamasta illallisesta. Ronja pyöritteli mallaspikaria sormissaan ryöväreidensä puuhia seuraten, kunnes päätyi vähin äänin siirtymään makuukammariinsa kivilinnan hiljaisimpaan kolkkaan.

Birk seurasi hänen askeliaan, ja Ronja huomasi olevansa siitä hyvillään – monin tavoin raskaasta päivästä huolimatta hän ei tahtonut olla yksin. Hän kaipasi kosketusta ihollaan. Kosketusta, joka veisi Pepin jälkeensä jättämän kylmyyden mennessään.

”Jää auringonnousuun asti”, Ronja kuiskasi hiljaa, kun Birk kuroi heitä erottavat askelet umpeen ja ryövärille ominaisin rohkein ja ronskein ottein painoi huulensa hänen huulilleen ja repi jouhipaidan pois hänen yltään. Birk murahti hyväksyvästi suudelman lomassa, äänen resonoidessa syvältä miehen rintakehän uumenista.

Ronja tiesi, ettei Birk ikimaailmassa pyytäisi häntä unohtamaan Peppiä – ei kaiken sen jälkeen, mitä he olivat yhdessä kokeneet. Tietämättään mies kuitenkin onnistui siinä suudellessaan ryöväriruhtinattarensa kaulan kaarta ja solisluun kuoppaa samalla tuota kohti vaatimatonta vuodetta kantaen. Hän istuutui sen reunalle Ronja sylissään.

”Taidan olla hieman hulluna sinuun”, Birk mutisi mallaksenmakuisen suudelman lomassa. Ronja huomasi hymähtävänsä hieman huvittuneena.

”Hiemanko vain?” nainen kiusoitteli hiljaa, ja muistamatta Pepin keväistä tuoksua tai naisen huulilla maistuvaa piparminttuteetä hän työnsi Birkin alleen vällyjen sekaan.


5.

Rakas Peppi,

Olen pahoillani.



Ronja pudisteli päätään, rypisti pergamentinpalan nyrkkiinsä ja huokaisi. Hän mietti hetken, kastoi sulkakynänsä musteeseen ja yritti sitten uudelleen.


Peppi,

En ole pahoillani siitä, että lähdin. Tiesimmehän molemmat, että se päivä koittaisi ennemmin tai myöhemmin.

Olisi väärin sanoa, että minusta tehtiin ryöväriruhtinatar isäni tilalle – totuus on, että synnyin sen velvollisuuden kantajaksi. Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin viime päivien olleen helppoja. Minulla on vielä paljon opittavaa, mutta Birk on tukenani.

Minä tiedän, että sinä pärjäät. Älä sinäkään huolehdi minusta. Tulemme Reemin kanssa vierailemaan luonasi, kun talvi kääntyy kevääseen.

Voi hyvin.”



Ronja sitoi pergamentinpalan kirjekyyhkyn jalkaan ja päästi linnun taivaalle avoimesta ikkunasta. Hetken ryövärintytär katsoi kohti nousevaa aurinkoa lentävän kyyhkyn perään, ennen kuin kääntyi ja suuntasi askelensa takaisin vuoteelle. Hän kietoi paljaan vartalonsa pellavavällyihin ja ryömi Birkin viereen. Mies veti hänet unisena omaa lämmintä kehoaan vasten, ja Ronjan sydän, joka oli rummuttanut villinä edellispäivästä lähtien, tuntui rauhoittuvan Birkin hengityksen käydessä tyynenä virtana hänen niskansa iholle.

Nainen tunsi huulet vasten selkärankansa nikamia, sitten aamun utuista hiljaisuutta rikkoivat Birkin karhean pehmeinä kuiskatut sanat.

”Kauan eläköön Ronja, ryöväriruhtinatar.”


Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Siis what, oon ihan varmasti lukenu noi aiemmat rapsut, mutta miten en oo kommentoinut niitä! Muistan elävästi tuon, miten Ronja käskee muita ryöväreitä hautaamaan heidän onnistuneen ryöväriretkensä uhrit ja miten hänen sydämensä rummutus ei meinaa rauhoittua. Sori, oon surkee lukija siis : ((

Valehtelisin jos sanoisin, että nautin siitä miten Ronja tavallaan ajautuu taas yhteen Birkin kanssa, vaikka se tuntuukin tässä kovin luontevalta :D Mun käy kuitenkin niin sääliksi Peppi-raasu, joka jäi yksin pilkkomaan polttopuita Ronjan ja Reemin lähtiessä!

Tää oli kuitenkin tosi tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus ja musta saat tosi hienosti näihin teksteihisi sellaista... ronjamaista fiilistä :D Selkeesti sulla tosiaan on näistä omat headcanonisi ja niiden lukeminen on tosi mielenkiintosta ♥

Lainaus
Matias oli tiennyt, että jonakin päivänä hänen tyttärensä palaisi kotiin. Maailmaa nähneenä, sydän kovettuneena ja posket pohjoistuulten piiskaamina.

Tykkään kovasti sun kerrontatyylistä ja kuvailusta, jotka varsinkin tekee tästä tosi canonmaista ja uskottavaa! Tää kohta varsinkin jäi mulle tuolta heti alusta mieleen.

Hienoa duunia, jälleen <3


© Inkku ♥

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 472
Kivaa, että sait tämän valmiiksi! Onnea siitä :D Lisäksi oli mielenkiintoista lukea tästä Ronjan eräänlaisesta ratkaisusta ja täytyy sanoa, että se oli kyllä sydäntä raastava. Siis se, että Ronja selvästikin tarvitsee näitä kumpaakin ihmistä elämäänsä mutta ei pysty valitsemaan heidän väliltään. Enkä tiedä tarvitseeko hänen edes valita, jos he voivat jotenkin sopia sellaisesta järjestelystä joka olisi kaikille hyvä.

Mutta selvästi tässä olisi aineksia isompaankin tarinaan :) Toivottavasti vielä joskus kirjoitat sen! Näiden hahmojen väliset suhteet ovat nimittäin tosi mielenkiintoiset ja tässä saatiin kurkistus Ronjan mietteisiin, mutta olisi kiva kuulla miten Peppi kokee tämän tilanteen. Myös Birkin ajatukset kiinnostavat.

Kiitos tästä! Oli tosi kivaa lukea tämä ja toivottavasti kirjoitusintoa riittää tulevaisuudessa, sillä kuten olen sanonut, lukisin mielelläni näistä kolmesta hahmosta lisää!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 450
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
Tulen tänne ulvomaan pidemmän tarinan perään. Kyllä, minä tykkäsin tästä, melko paljonkin vielä. Toiseksi, tämä oli oikeasti aika kaunis jos voi näin sanoa.
"Papereissa 25, henkisesti aika penikka"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kunha nostat mut eka ylös täältä"

Ingrid

  • Ryöväriruhtinatar
  • ***
  • Viestejä: 3 430
Angie! 😭♥️ Et tiedäkään, kuinka iloiseksi tulin kommentistasi, ja olen oikeastaan myös tosi otettu, koska suhun oikeasti harvemmin törmää femmen parissa! Siksi mulle merkitsee hirveän paljon se, että pidit tästä - ehkä jonain kauniina päivänä, jona sä onnistut kääntämään mut WinterIroniin, mäkin onnistun käännyttämään sut vielä femmen pariin, muahah. Sä oot kyllä jotenkin ihan alusta asti ollut Team!Peppi, ja ymmärrän sen täysin ja varsinkin tässä tekstissä! Siitäkin huolimatta on kuitenkin tosiaan vaikeaa olla vihainen Ronja-Birk -kuviolle, koska niissäkin on sitä jotain. Anyways, ihanaa että kävit lukaisemassa ja kommentoimassa. <3

Vendela, Ronjan kipuilu oli kyllä ihan käsinkosketeltavaa tätä kirjoittaessakin, joten on mukava kuulla, että se valintojen vaikeus välittyi myös lukijoille! Tämän kolmikon dynamiikan voisi kuvitella tekevän yhteiselosta ja valinnoista helppoa, mutta kuten monissa ficceissä on jo tullut ilmi niin he kaikki ovat sitten kuitenkin keskenään niin kovin erilaisia, että väkisinkin mielet ajautuvat välillä konflikteihin. Kiitos ihanasta kommentistasi - uskon vahvasti, että tavataan vielä jatkossakin näiden ficcien äärellä. ;)

carrowfan, kiitos kivoista sanoistasi! Kannattaa pitää silmät ja korvat auki, sillä tarinoita kyllä on tuloillaan. :)
Moon dust in your lungs, stars in your eyes,
you are a child of the cosmos, a ruler of the skies.

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 774
Minulta meni ihan ohi, että olit julkaissut viimeisetkin osat tähän tekstiin! Mutta mikäpä siinä, tulin kovin mielelläni lukemaan nämä kaksi viimeistä osaa tähän, jotka tuovat Ronjan tämän tarinan upealla tavalla päätökseensä. Pidän kovasti siitä, miten vaikean päätöksen Ronja tekee ja kuinka se ei lainkaan ole helppoa, mutta samalla jollain tavalla on sillä ryövärimetsään ja linnaan Ronja periaatteessa kuuluu. Tässä on jälleen sitä kypsyyttä ja aikuismaisuutta, niin iloa kuin synkkyyttä, josta olen sinua useasti kiitellyt ja josta niin kovasti nautin :)

Vaikka Ronja sopiikin Pepin kanssa yhteen niin täydellisesti, en koe Ronjan ja Birkin olevan huono pariskunta. Pikemminkin he sopivat tuossa ympäristössä toisilleen täydellisesti. Monestihan on niin, että parisuhteet onnistuvat silloin kun ajoitus ja paikka ovat oikeat. Ronja ja Birk eivät välttämättä selviäisi ruotsalaisessa, idyllisessä kylässä, jossa Huvikumpu sijaitsee, mutta Matiaksenmetsässä ja sen mailla kyllä. Eihän Peppikään sovi Ronjan ryövärimaailmaan kuin vain jotenkuten. Ronja taas tuntuu olevan vähän hybridi, sopien molempiin maisemiin, mutta sellainenhan hän on jo lapsena :)

Pidän kovasti näistä synkistä vivahteista ja mielestäni on hurjan mielenkiintoista lukea, miten Ronja yrittää löytää paikkaansa ryöväreiden ruhtinattarena, vaikka se ei häneltä ihan helposti luonnistu. Birk on myös lempeän huolehtivainen, vaikka samalla rujo ja ryövärimäinen, mutta ehkä juuri hänen kaltaisensa tukea Ronja tuossa tilanteessa kaipaa, kun Peppi on kaukana ja Ronja uusien haasteiden edessä. Tämä on hieno tarina, kiitos kovasti tästä kokonaisuudesta ♥

between the sea
and the dream of the sea