Nimi: Usvaisen kesäyön lumo
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: S
Genre: fluff, romance, kesäöiden iki-ihana tunnelma
Paritus: Harry/Ron
Haasteet: FF1000 sanalla
puolikuuYhteenveto:
Kuitenkin tänään, Harryn täyttäessä 17 vuotta, hän ja Ron ovat yhteisestä sopimuksesta pysytelleet hereillä yön pikkutunneille asti saadakseen pienen vapauden hetken.A/N: No nyt on kyllä! Minä kirjoittamassa 1) fluffyä, 2) slashia ja vieläpä 3) Rarrya! Mitä ihmettä! Mutta ai että, kun tämä olikin ihanaa
Idea syntyi juuri tällaisen usvaisen kesäillan aikana, kun pyöräilin tien viertä ja mietin, jos usvan läpi voisikin lentää. Teksti sijoittuu seitsemännen kirjan alkuun, iltaan ennen Billin ja Fleurin häitä. Tämä teksti syntyi kuin itsestään ja tykkään tästä hurjasti, toivottavasti sinäkin
Usvaisen kesäyön lumo
Heinäkuun viimeinen päivä on helteinen, mutta yön lähestyessä lämpötila laskee ja Kotikoloa ympäröiville niityille kohoaa sakea, pimenevässä illassa uiva usva. Taivaalla loistaa täydellisen kirkas puolikuu, joka houkuttelee seikkailijoita luokseen.
Harry ja Ron kuuntelevat hiljalleen hiljentyvää taloa, kunnes Molly lakkaa viimeistelemästä Billin ja Fleurin häävalmisteluiden yksityiskohtia, ja he kuulevat väsymyksestä huokaisevan makuuhuoneen oven sulkeutuvan. Silloin pojat heittävät peitot sivuun, nappaavat mukaansa huoneen nurkassa liian pitkään tyhjän panttina seisseet luudat ja hiipivät portaat alas keittiöön ja sieltä takapihalle.
Yö on hiljainen, mutta kirkas ja raikas, ja Harry nousee innokkaana luutansa selkään. Jo se tuntuu vapaudelta: he ovat joutuneet Mollyn käskyttämänä auttamaan juhlavalmisteluissa koko viikon, joutuen aina tehtäviin eri puolille Kotikoloa ja saaden hengähdystauon vasta mennessään nukkumaan. Aikaa ystäville tai salaisuuksille ei ole ollut.
Kuitenkin tänään, Harryn täyttäessä 17 vuotta, hän ja Ron ovat yhteisestä sopimuksesta pysytelleet hereillä yön pikkutunneille asti saadakseen pienen vapauden hetken.
Harry ponnistaa jaloillaan maasta taivaalle ja keveys täyttää niin hänen kehonsa kuin mielensäkin maan vetovoiman antaessa periksi taikuudelle. He lähtevät lentämään, kiertelevät ja kaartelevat toistensa ympärillä hetkestä nauttien. Ilmavirta sekoittaa hiukset ja kehossa kiertelevä adrenaliini kohottaa hymyn Harryn huulille.
Parasta yöllisessä seikkailussa on se, että juuri Ron lentää hänen vierellään omalla Puhtolakaisullaan. Punatukkaisen leveä hymy ja kuunvalossakin erottuvat pisamat saavat Harryn koko kehon kihelmöimään. On onnea saada rakastaa parasta ystäväänsä.
”Haastan sinut!” Ron huutaa ilmavirran läpi ja osoittaa kauempana näkyvää latoa.
Harry nyökkää, kumartuu hieman lähemmäs luutansa vartta ja kiihdyttää Tulisalaman täyteen vauhtiin. He lentävät kellertävien niittyjen yli, usvan läpi, täynnä elämäniloa. Harrya alkaa lopulta naurattaa pelkästä onnesta. Viime hetkellä hän hidastaa vauhtiaan hieman, jotta saapuu ladolle vain vähän ennen Ronia.
”Olisi pitänyt tietää, että Tulisalamasi voittaa aina”, Ron puuskahtaa, kun he kääntyvät takaisin Kotikoloa kohti, lentäen nyt lempeän hitaasti, yön minuutteja venyttäen. Sitten punapää virnistää: ”Tai ehkä annoin sinun voittaa vain siksi, että sinulla on tänään syntymäpäivä.”
Harry kääntyy luudallaan ja katsoo Ronia, lentäen sitten aivan tämän lähelle. Pojan siniset silmät ovat aamuyössä kirkkaat ja täynnä tunnetta. Harry tuntee mielihyvän väreiden kulkevan aina pohkeista niskaan saakka.
”En minä voitosta välitä”, Harry sanoo hiljaisesti ja nojautuu sitten niin lähelle, että saa painettua pehmeän suudelman Ronin huulille. ”Vaan sinusta.”