Sanaton kaipaus, Sirius/Remus, S (haikea romance, hurt/comfort, Lie Low at Lupin’s)

[Thelina]

Ficin nimi: Sanaton kaipaus
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: Haikea romance, hurt/comfort, Lie Low at Lupin’s
Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: “En kestäisi menettää sinua enää toista kertaa.”
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Hyvää syntymäpäivää Sanderra! Toivoit muun muassa angstia, haikeutta ja söpöilyä, ja mihinpä muuhunkaan nuo sopisivat paremmin kuin Sirius/Remukseen. Ajattelin tämän olevan tällainen pieni Lie Low at Lupin’s -raapale (250 sanaa), eli Sirius on juuri saapunut Remuksen luo Liekehtivän pikarin tapahtumien jälkeen, kun Dumbledore on käskenyt heidän pysytellä vähin äänin Lupinin luona.


Sanaton kaipaus


Remuksen sydäntä särkee nähdä Sirius tällaisena.

Sirius on heikossa kunnossa, paljon heikommassa kuin Remus on olettanut. Luonnon armoilla eläminen ja kosteissa luolissa nukkuminen eivät ole tehneet hänelle hyvää. Vankeuden varjo häilyy edelleen Siriuksen riutuneilla kasvoilla ja elottomissa hiuksissa, vaikka osa taakasta onkin jo väistynyt, hukkunut kylmiin metsälampiin ja kirjeisiin. Sirius on Dumbledoren kielloista huolimatta lähettänyt niitä säännöllisesti sekä hänelle että Harrylle, eikä Remus ole voinut olla viesteistä vihainen. Hän ei luultavasti olisi selvinnyt kuluneesta vuodesta järjissään, ellei olisi välillä kuullut Siriuksesta ja tiennyt tämän olevan yhä elossa.

Remus kuorii likaisen kaavun Siriuksen päältä, jättää sen olohuoneen lattialle ja johdattaa Siriuksen kylpyhuoneeseen. Hän on laskenut kylpyveden valmiiksi ja lisännyt siihen reilusti havuntuoksuista saippuaa. Osa vaahdosta on jo haihtunut, mutta vesi on edelleen miltei polttavan kuumaa. 

“Sinun olisi pitänyt tulla tänne heti”, Remus sanoo hiljaa. Hän sulkee hetkeksi silmänsä, kun Sirius riisuu alushousut ja pujahtaa ammeeseen. “Tuskin ne olisivat täältä osanneet etsiä. Ilmeisintä piilopaikkaa pidetään harvoin todennäköisimpänä.”

“Se olisi ollut liian vaarallista”, Sirius vastaa. Hän vajoaa alemmaksi, nojaten ammeen takareunaan. “En olisi mitenkään voinut ottaa sellaista riskiä. Ne olisivat vieneet sinutkin Azkabaniin.”

Remus katselee Siriusta vaieten. Sirius ojentaa hänelle kättään ja Remus tarttuu siihen hellästi. Se on märkä ja saippuasta liukas.

“En kestäisi menettää sinua enää toista kertaa”, Sirius sanoo tukahtuneesti. “Kuutamo, kai sinä tiedät, että minä...”

Remus puristaa Siriuksen kättä lujemmin. Kurkkua kuristaa, mutta hän tietää katseensa kertovan enemmän kuin tuhat sanaa.

Kun Sirius peseydyttyään sulkee hänet syleilyynsä, Remus painaa kätensä vasten tämän kosteaa selkää ja antaa varovaisten suudelmien puhua puolestaan.

[Waulish]

Kurkistin listaustasi etsiäkseni itselleni jotain kivaa iltalukemista ja huomasin sinun julkaisseen uutta Sirius/Remusta. Niinpä luontaisena jatkumona päädyin tämän tekstin pariin, koska sinä, tämä paritus ja hurt/comfort on vastustamaton yhdistelmä.

Lie Low at Lupin's, ah. Tässä kaanonin ajanjaksossa on jotain vetoavaa ja inspiroivaa niin kuin minusta aina sellaisessa piilottelussa, matalan profiilin pitämisessä ja suojautumisessa. Tuntuu hyvältä ajatella, että kaikkien kurjien koettelemusten ja luonnon helmassa selviytymisen jälkeen Sirius pääsee vihdoin suojaan ja lämpimään. On vaikea edes kuvitella, miltä tuntuu kuuma kylpy kylmien metsälampien jälkeen. Minusta on ihanaa, miten Remus on osannut laittaa kylvyn valmiiksi. Se kertoo ehkä miesten välisestä luottamuksesta ja ymmärryksestä ja myös siitä, että Remus tajuaa, mitä kaikkea Sirius on joutunut käymään läpi, ja haluaa tarjota tälle edes hetkeksi kodin.

Miesten välinen kaipaus ja rakkaus välittyy elävästi heidän kanssakäymisestään ja kosketuksistaan, nimen mukaisesti sanattomasti. Jotenkin Sirius/Remukseen sopii hillittömän hyvin juuri tällainen asetelma, ettei syvimpiä tunteita välttämättä koskaan tunnusteta ääneen, mutta silti niiden olemassaolo on selvää niin molemmille hahmoille kuin lukijoillekin. Voi että, nautin!

Nautin myös levollisuuden ja huojennuksen tunteista, joilla tämä pieni tarina minut ympäröi. Tämän lukemisesta tuli sellainen luottavainen fiilis, että kaikki on hyvin tai vähintäänkin järjestymässä, ja jotenkin kaipasinkin sellaista tunnetta tähän hetkeen.

Kiitos kovasti! Ja pahoittelut mahdollisista häröistä, näperrän puhelimella. -Walle

[Crys]

Oi, sanatonta kaipausta tosiaan :3 Tai no, kyllähän siinä vähän sanojakin vaihdettiin, juuri tarpeeksi! Angstihaikailusöpöily on aina ihanaa, varsinkin kun kohteena on kaksi niin paljon ylä- ja alamäkiä kivunneita kuin Sirius ja Remus!

vaikka osa taakasta onkin jo väistynyt, hukkunut kylmiin metsälampiin ja kirjeisiin.

Tämä oli ehkä lempikohtani, tosi nätisti ilmaistu. Ja tuo hukkunut kylmiin metsälampiin varsinkin aiheutti tosi elävän mielikuvan viileästä metsälammesta, ihana!

Ah, Remus on ihanan huolehtivainen ja havuntuoksuinen kylpy varsinkin saa sydämeni Siriuksen sanoista välittyy niin vahva kaipuu, kun hän selvästi olisi halunnut tulla Remuksen luokse jo aikaisemmin, muttei halunnut saattaa tätä vaaraan. Onneksi miehet saivat kuitenkin viimein toisensa ja pystyivät sen näyttämään toisilleen kylpyhetken jälkeen

Kiitos tästä :3
-Crys

[Thelina]

Walle: Kommenttisi oli ihana yllätys! Minusta on niin ihanaa, että minun lisäkseni joku muukin vielä pitää tällaisesta Sirius/Remuksesta ♥ Tämän parituksen parhaimpia juttuja ovat juuri hurt/comfort, Lie Low at Lupin's sekä tuo mainitsemasi asetelma, jossa tunteita ei välttämättä sanota ääneen, mutta ne tulevat ilmi kaksikon toiminnasta. Tykkään näköjään myös laittaa heidät kylpemään, Hehku -ficissäni tosin kylpijä oli Remus mutta siinä on jotenkin erityisen syvää välittämistä, että laittaa toiselle kylvyn silloin, kun tämä sitä kipeimmin tarvitsee, ja istuu vierellä ♥ Kiitos kommentista, se ilahdutti kovasti!

Crys: Kivaa, että poimit tämän kommenttikampanjasta! Angstihaikailusöpöily on ehdottomasti parasta, varsinkin Sirius/Remuksella ♥ On aina ihanaa kuulla lempparikohtia tekstistä! Minullekin tuli hyvin elävä mielikuva lammesta, eikä Siriuksella juuri muita peseytymismahdollisuuksia varmaan ollut karkumatkansa aikana, ellei sitten taikonut itselleen suihkua Näen Remuksen usein tuollaisena lempeänä ja huolehtivana, niin tässäkin. Ja vaikka Siriuksen on ehkä vaikea sanoittaa syvimpiä tuntojaan, Remus ymmärtää kyllä. Kiitos sinullekin kommentista!

[Vendela]

Tämä on roikkunut välilehdessä varmaan kaksi viikkoa mutta vasta nyt sain aikaiseksi tarttua tähän! Vaikka tietenkin harmittaa, etten tehnyt sitä aikaisemmin sillä tämä oli todella kaunis ♥ Olisin lukenut mielelläni enemmänkin kun tämän lyhyen raapaleen, vaikka toisaalta taas tämän lyhyys tiivisti niin tunnelman kuin sanoman hienosti

Lie Low at Lupin's on itselleni hieman tuntematon trope, enkä ole montaa ficciä lukenut tästä. Mutta ymmärrän hyvin tämän viehätyksen ja kaikki mahdollisuudet mitä se tarjoaa! Pitäisi varmasti lukea enemmän näitä, sillä tuo tarjoaa hienoja mahdollisuuksia näille hahmoille!

Olit tavoittanut tässä kauniisti kummankin hahmon tunteet. Sanoja ei tosiaan enää tarvittu siinä vaiheessa, kun oltiin päästy jo näin pitkälle. Ihanaa, että loput tapahtumat jäävät lukijan mielikuvituksen varaan ja loppu jätti mukavan toiveikkaan olon.

Ihan tyhmää edes sanoa näin, mutta pakko, sillä hieman tuli tuosta kylpykohtauksesta Witcherin samainen kohtaus mieleen Vaikka näissä on ihan eri fiilis, niin silti niissä oli myös jotain samaa. Anteeksi!

Mutta lämmin kiitos joka tapauksessa tästä tunnelmapalasta,
Vendela

[Thelina]

Vendela, mukavaa että tulit lukemaan! En ole itsekään kovin montaa Lie Low at Lupin’s -tropen ficciä lukenut, mutta kaikista lukemistani olen kyllä tykännyt kovasti. Ja minusta on jotenkin niin hassua ja kuitenkin ihanaa, että tuon yhden Dumbledoren lausahduksen pohjalta on syntynyt tällainen oma trope Hymyilytti tuo Witcher-mielikuvasi, en kiellä ettenkö tykkäisi kylpevästä Geraltista, vaikka en kyllä voi sanoa hänen inspiroineen tätä ficciä Kiitos ihanasta kommentista, mukavaa kuulla että pidit tunnelmasta!

[niiina]

Kommenttiarpajaista hei o/ Onnea voitosta!

Tämä oli tosi haikean suloinen. Musta sulla oli listauksessa todella kauniin kuuloisia tekstejä ja upeita otsikoita, mutta jotenkin tämä veti puoleensa. Sanaton kaipaus on kaunis nimi tekstille ja tämä kyllä piti sisällään todellakin sitä. Olit lyhyeen pätkään saanut todella kauniin haikeasti kerrottua Remuksen ja Siriuksen historiaa sekä nykyhetkeä. Jotenkin pienet eleet ja sanat riitti kertomaan suuremmankin tarinan. Pidin tästä todella kovasti!

Sirius on heikossa kunnossa, paljon heikommassa kuin Remus on olettanut. Luonnon armoilla eläminen ja kosteissa luolissa nukkuminen eivät ole tehneet hänelle hyvää. Vankeuden varjo häilyy edelleen Siriuksen riutuneilla kasvoilla ja elottomissa hiuksissa, vaikka osa taakasta onkin jo väistynyt, hukkunut kylmiin metsälampiin ja kirjeisiin.

Musta varsinkin tämä kohta oli todella kauniisti kirjoitettu ja pakko kompata Crysia, että varsinkin toi kursivoimani kohta oli hieno.

Ihailen kuinka osaakin niin lyhyeen tekstiin saada näinkin loistavasti molempien tunteet ilmi ja esille, vaikka niistä ei juuri puhuta. Loppukin jäi ihanan toiveikkaaksi ja mielikuvitus sen suhteen on varmasti meillä kaikilla rajana!

Alan toistamaan itseäni, joten silloin on parempi lopettaa. Kirjoitat todella kauniisti ja pidän sinun tyylistäsi ihan todella paljon. Tämän lukeminen oli ilo, iso kiitos sinulle kun kirjoitit tämän!

[Thelina]

niiina: Ihanaa kuulla, että löysit listaltani monta kivaa otsikkoa, kun tuntuu niin usein, että otsikoita on kamalan vaikea keksiä! Kiva kuulla myös, että otsikko lunasti lupauksensa: vaikka tämä on lyhyt, niin kirjoittamisessa meni pitkään, jotta sai kaiken sanottua niillä vähillä sanoilla. Kiitos ihanasta kommentista ja kehuista, on aina ihanaa kun joku valitsee luettavaksi Sirius/Remusta, kun tämä paritus on oikea ikilempparini ♥

[Sanderra]

Mulla on näköjään tapana piipahtaa Finissä aina parin kuukauden ajan ennen kuin katoan loppuvuodeksi, ja tälle tahdille uskollisena palaan nyt tyylikkäästi ja törkeästi lähes vuoden päivät myöhässä kommentoimaan tätä ihanuutta. Ja ihan ensiksi superiso kiitos tästä <3 luin tämän ikionnellisena synttäripäivänäni ja vielä sen jälkeenkin, mutta suoritin katoamistemppuni ennen kuin pääsin kommentoimaan.

Haikea Sirius/Remus-söpöily on ehkä parasta mitä tiedän, ja tämä oli nimenomaan sitä; kaikki on niin herkkää ja kipeää ja varovaista että pakahdun :c Hahmot ovat aivan omia itsejään (tai ainakin sellaisia, mitä ne omissakin kuvitelmissani ovat  ), ja tietysti Sirius lähettää kirjeensä kielloista välittämättä, eikä tietenkään Remus osaa olla siitä vihainen. Tykkään myös aina siitä, miten paljon osaat kertoa lyhyessä tekstissä, ja miten niin tavalliset asiat ovat kuitenkin niin ainutlaatuisia ja paljonpuhuvia: elottomat hiukset ja saippuasta liukas käsi ja varovaiset suudelmat.

Erittäin myöhäiset kiitokset tästä ihanasta synttäripäivän piristyksestä <3

[Thelina]

Sanderra, ihanaa että palasit tänne<3 Haikea Sirius/Remus-söpöily on minunkin mielestäni parasta! Ilahduttavaa, että tykkäsit tästä pienestä lahjasta, kiitos kommentista!