Kevään malja | S | femmetunnelmointi | Aini/Helena

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: keväinen femmetunnelmointi
Paritus: (tulkinnanvarainen) Aini/Helena
Haaste: FinFanFun1000 (288. valkoviini), Inspisbiisiketju (Pihka ja Myrsky – Unissakävelijä), Sana/kuva/lause10 (hienostunut) ja Heinäseinä (kirjoita teksti Inspissitaatti- tai inspisbiisiketjuun)

Kevään malja

mua huimaa
kun unissani kävelen laiturin reunaa
sen alla on avaruus
en näe pohjaa

Viinihiprakka sotkee ajatukset. Maku kielellä on makeahko ja tuo mieleen kesäillat, vaikka toukokuu on tuskin edes alkanut. Aini ei tajua, minne kaksi pulloa katoaa. Seikkaperäisesti ne vaihtuvat nauruun ja loputtomiin keskusteluihin.

Maailma tuntuu kutistuvan tähän hetkeen, heihin kahteen. Kaikki muu on etäistä ja samantekevää. Ainin olo on hyvä ja kepeä. Tunnit sulautuvat yhteen, kuten aina Helenan kanssa. Aini ei välitä ajasta eikä aika heistä. Ehkä aurinkokin hidastelee vain heidän takiaan.

”Taidan ottaa mun takin”, Helena sanoo. Valo hiipii karkuun, ja ilma käy viileämmäksi. Helena ojentaa pahvimukit Ainille. Ylös pääseminen on vaivalloista. Heitä naurattaa. Ei kovin hienostunutta, mutta ei Helenan kanssa tarvitse ollakaan.

Toukokuutuuli hyytää Ainin paljasta kaulaa. Hän kääriytyy paremmin neuleeseensa. Helena heittää takin harteilleen, mutta ei pujota käsiään hihoista. Aini ojentaa pehmenneet pahvimukit. On silkka ihme, etteivät ne läiky. Aini istuu aivan viereen, koska hänen takkinsa on pieni kahdelle. Hän yrittää olla ajattelematta siitä mitään eikä tarvitse, koska kesän makuinen valkoviini, koska tässä on lämpöisempää. Mitään ei voi tapahtua, koska Helenalla on tyttöystävä. Aini ei halua eikä aio sotkea mitään. Hermostuskin vatsanpohjassa on varmasti vain humalaa.

Sanat soljuvat vapaammin ja huolettomammin. Aini ei ajattele, mitä tulee sanoneeksi.

”Sä oot humalassa”, Helena nauraa. Aini tuhahtaa ja tyrkkää.

”Iteki oot.”

”Niin oonki”, Helena huokaa ja juo lisää.

Aini haistelee ruohon tuoksua. Häntä paleltaa. Helena kietoo kätensä hänen ympärilleen. Ainin poski painuu hänen olkapäätään vasten. Se tuntuu luontevalta. On niin hyvä siinä, lähellä. Viini loppuu, ja ilta kylmenee. Lopulta Aini sanoo ne sanat, joissa piilottelee vaivihkainen ehdotus:

”Mennäänkö mun luo?”

He menevät.

hengitän sun tuoksua
kosketat mun hiuksia
ei ole aikaa
on vain virtaava avaruus

(Pihka ja Myrsky – Unissakävelijä)

[hiddenben]

Halusin jättää kommentin, koska luin tämän, mutta nyt en tiedä, mitä sanoisin Pidin tämän keväisen humalaisesta tunnelmasta ja Ainin ajatuksista ja kuinka tilanne eteni tuohon Mennäänkö mun luo?, jättäen tarinan lopun lukijalle avoimeksi ja itse päätettäväksi. Samalla tässä oli paljon vaarallisuutta, koska Aini tietää, että Helenalla on tyttöystävä ja tuo toisen luokseen kutsuminen johtaa usein tunnesoppaan, josta tämän hetken tunnelma on kaukana... Huh, haluaisin vain huutaa, ettei se välttämättä kannata tai että on toisiakin tapoja tehdä asioita! En tiedä, ehkä tykkäänkin siitä, kuinka ristiriitaiset fiilikset tämä teksti jättää jälkeensä

Tavoitat hienosti tuon keväisen viileyden, valoisat illat ja kuinka kaikki tuntuu silloin olevan pitkälti mahdollista. Pidän siitä, kuinka nämä kaksi tyttöä ikään kuin kiertelevät toisiaan, istuvat aivan lähellä, mutta silti niin kaukana, juovat kaksi pulloa viiniä yhdessä, mutta omista mukeista, sanailevat ja kaksikon välinen sähköinen tunnekemia välittyy lukijalle riveiltä ja niiden väleistä. Ja silti, samalla, tuo vaarallinen tunnelma luo varjon kaikkialle! Ehkä tykkään siitä, ehkä en, en tiedä Kaunis teksti tämä silti on! Kiitos tästä!

[Vuorna]

Aamua! Femmetunnelmointi on tyylilajina aina toimiva, varsinkin keväinen sellainen näin keskitalven aikaan. Tuli ihan itsellekin kaipuu päästä palelluttamaan itseään toukokuisena kesäiltana, vaikka ehkä se valkkari onnistuisi pitämään lämpimänä

Tämä oli kaikkiaan tosi aidonoloinen teksti! Ainin ihastus saavuttamattomaan Helenaan toi tähän erinomaisen lisän, ja olit myös kuvaillut hienosti sitä, miten naiset viihtyvät keskenään. Viinihiprakka on vaarallinen olotila ja se oli yhtä lailla mainiosti kuvattu tässä. Mulle ainakin tän tunnelma muuttui kevyesti silloin, kun Helenan olemassaoleva tyttöystävä paljastui, mutta itse mä pidin siitä kovasti! Se lisäsi tähän semmoisen inhimillisen vaaran elementin ja sai tuntemaan kevyttä sääliä Ainia kohtaan. Onhan se harmi, että on tavannut naisen jonka seurassa viihtyy, mutta jolla on kuitenkin jo joku toinen.

Aini ei halua eikä aio sotkea mitään. Hermostuskin vatsanpohjassa on varmasti vain humalaa.

Voi Aini! Niin päättäväinen tästä mutta sitten päätyy kuitenkin ehdottamaan sisätiloihin siirtymistä. Toki optimisti uskoo, ettei Ainin luona päädytä mihinkään peruuttamattomaan, mutta jotenkin mun sisäinen pessimisti sanoo, että peruuttamattoman puolelle taidetaan mennä. Joka tapauksessa tykkäsin paljon siitä, miten loppu jäi avoimeksi ja siinä voi sitten itse pohtia, mitä tapahtuu.

Mä pidin tästä paljon! Oot taitava kirjoittaja ja vangitsit tähän tekstiin erinomaisesti tuon viinihiprakkatunnelman ja sen aiheuttaman tunnemyrskyn. Parin viinipullon jälkeen ajatukset eivät ole terävimmillään, ja se huokuu hyvin Ainista. Tämä oli oikein kiva ja pohdituttava teksti, kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!