The Witcher: Valvatteja ja lemmikkejä, S

[Violetu]

Otsikko: Valvatteja ja lemmikkejä
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: The Witcher (Noituri)
Ikäraja: S
Genret: Preslash, kesähöpöily. Pitäähän Geraltin toki myös vähän esittää, että kaikki on möh. Tuplapuoltoistaraapale (250).
Summary: Valvatti keräsi kukkia.

🌸 Kesäiset terveiset Thelinalle, jonka juhannustaikatoiveista löytyi Witcheriä ja luontoa. Hyvää kesää ^^

A/N: Tämä on kirjoitettu vähän enemmän kirjojen hengessä, siksi päädyin käyttämään tällä kertaa Valvattia Jaskierin sijaan.


***


Valvatteja ja lemmikkejä


Valvatti kelli niityllä omiensa joukossa, ja pomppasi välillä hihkaisten pystyyn, kun näki sellaisen kukan, jota etsi punomaansa seppeleeseen.
Geralt toivoi tapojensa vastaisesti, että bardi ottaisi pian luutun syliinsä ja vetäytyisi varjoon koivujen alle soittelemaan sitä rauhassa.
Geraltin oli jostain syystä vaikeaa rauhoittua, kun toinen oli noin hyperaktiivinen.
Jos jotain hyvää piti tilanteesta sanoa, niin Valvatin suu ei sentään käynyt koko aikaa, sillä tämän keräämä kukkakimppu alkoi käydä niin massiiviseksi, että tärkeimmät, harvinaisemmat kukat päätyivät säilöön runoilijan hampaisiin.

”Älä pistä kieloja suuhun”, Geralt huusi muodostaen käsillään torven, ja sai vastaukseksi keskisormen.

Kun Valvatti lopulta oli valmis seppeleensä kanssa (voikukkia, leinikkejä, valvatteja), tämä laittoikin sen omaan päähänsä, mikä yllätti Geraltin täydellisesti.
Hän oli jo odottanut tahtojen taistoa, ja että Valvatti painaisi kukat väkipakolla hänen päähänsä kuin erityisen naurettavan hatun.

Hetkinen.

Valvatin keräämä kimppu ei ollut paljoa köyhtynyt, kaikki sinivioletit, valkoiset ja punasävyiset kukat olivat yhä punomatta. Geralt aavisti pahaa.
”Ajattelin, että keltainen on enemmän minun värini kuin sinun”, Valvatti ilmoitti istuessaan Geraltin viereen koivujen varjoon.

”Vaikka se korostaisi kyllä silmiäsi...”

Bardilla oli sylissään hiirenvirnoja, kissankelloja, kieloja, valkoapiloita ja lemmikkejä, muitakin, joiden nimiä Geralt ei sillä hetkellä saanut mieleensä.
Hän kohotti kulmaansa ystävälleen tavoitteenaan uhkaava ilme, mutta jossain kohtaa Valvatti oli kai tullut sille immuuniksi.

”Tehdään sinustakin söpö. Geraalt… Anna minun punoa kukkia sinun hiuksiisi, jooko?”

Mitä tuollaiseen rasittavaan uikutukseen muka saattoi sanoa? Geralt tiesi, että Valvatti jatkaisi tuntikausia, jos ei saisi heti tahtoaan läpi.
Eikä suostuminen lopulta niin suuri uhraus olisi, jos se tarkoitti sitä, että toinen hiplaisi hänen hiuksiaan koko iltapäivän.



*

[Thelina]

Yllätyin todella iloisesti tällaisesta ihanasta kesälahjasta <3 Tässä oli jotenkin hersyvä ja kesäinen tunnelma: intoileva Valvatti, joka poimii kukkia, mutta kuitenkin näyttää keskisormea Totta kai Geraltia hermostuttaa Valvatin touhuilu ja pidin kovasti tuosta pienestä yllätyksestä, joka syntyi, kun Geralt odotti Valvatin laittavan seppeleen omaan päähänsä, mutta Valvatilla olikin toinen suunnitelma. Ja että Geralt näennäisestä vastustelustaan huolimatta suostuu suunnitelmaan, koska Valvatti silloin hiplaa hänen hiuksiaan<3 täydellistä!

Valvatti kelli niityllä omiensa joukossa

Hän oli jo odottanut tahtojen taistoa, ja että Valvatti painaisi kukat väkipakolla hänen päähänsä kuin erityisen naurettavan hatun.

Valvatti oli kai tullut sille immuuniksi.

Nämä olivat ihan suosikkikohtiani! Ihana tarina, tällaisia lukisin mielelläni lisääkin!

[Vendela]

Olit tarjonnut tätäkin tuolla kommiksessa, joten tulin pikaisesti vilkaisemaan tämänkin Aivan ihana hetki, jotenkin niin Valvatille sopivaa kerätä kukkia ja tehdä niistä seppele. Ja Geralt puolestaan vastustaa asiaa lähinnä vain näön vuoksi, mutta on kuitenkin mielissään toisen kosketuksesta ❤️

Hymyilin tuolle ”älä pistä kieloja suuhun”, sillä siinä tuli suloisella tavalla esiin se, että Geralt välittää Valvatista. Keskisormen näyttäminen tuntui sellaiselta kevennykseltä, vähän niin kuin todellisten tunteiden piilottamiselta.

Kiitos tästäkin,
Vendela

[Kelsier]

Kommenttiarpajaisista hei!

Olipa tämä söpö. Tykkäsin jo heti alussa tuosta Valvatti kelli omiensa joukossa. Geralt murisemassa jossakin koivun alla, kuinka olisi sittenkin parempi, jos Valvatti soittaisi Tunnen Valvatin edelleenkin vain ensimmäisen Noituri-kirjan perusteella ja on vaikea nähdä häntä seppeileitä tekevänä luonnonlapsena, mutta kaunis ajatus se on ja hyvin sopi tähän raapaleeseen. Geralt sen sijaan on oma itsensä, mutta tottakai hän salaa tykkää, kun tukkaa hiplataan.

Kiitos, kun kirjoitit!

[Crys]

Hihih, tämäpä hauska Olen Witcher-sarjan netflixistä kyllä katsonut, mutta en jostain syystä vielä ole innostunut lukemaan fanfikkejä sarjasta ainakaan muistaakseni, joten oli jo aikakin korkata tämä fandom! Nimi on hauskan luontoisa ja kuvaa tekstiä, koska eikö valvatti ole myös jonkinlainen kasvi? Muutenkin Valvatti on tuollainen smol bean who needs to be protected, että häntä voisi melkein kuvailla myös lemmiksisi, hih Ehkä Geraltkin ajattelee nii, kuten tuo huomautus ettei kieloja saa syödä XD hauskaa ettei Geralt kuitenkaan kauheasti vastustellut kukkaseppelettä, vaan nyt nämä kaksi voivat mätsätä kukkakruunuineen

Olipa söppänä!
-Crys

[Pura]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! <3

Tämäpä oli suloinen pätkä! Tässä on ihana kesän tunnelma ja kukkaseppeleitä punova Valvatti on ihana mielikuva.

Valvatti kelli niityllä omiensa joukossa

Tulin hurjan hyvälle mielelle jo heti tästä ekasta lauseesta, tässä on kiva ja tosi suloinen muotoilu. ♡♡

Jos jotain hyvää piti tilanteesta sanoa, niin Valvatin suu ei sentään käynyt koko aikaa

Geralt taas on yrmyydessään ihanan Geralt, ja rakastan tätä hänen vastahakoista suhtautumistaan kun kuitenkin tierää, että oikeasto hän välittää tosi paljon.

”Tehdään sinustakin söpö. Geraalt… Anna minun punoa kukkia sinun hiuksiisi, jooko?”

Mitä tuollaiseen rasittavaan uikutukseen muka saattoi sanoa? Geralt tiesi, että Valvatti jatkaisi tuntikausia, jos ei saisi heti tahtoaan läpi.
Eikä suostuminen lopulta niin suuri uhraus olisi, jos se tarkoitti sitä, että toinen hiplaisi hänen hiuksiaan koko iltapäivän.

Pitkä lainaus, mutta tää loppu on niin täydellinen! Valvatin puhetapa on niin Valvattia, ja minua hymyilytti tuo, miten Geralt myöntyy niin helposti ja ehkä ihan jopa tykkää siitä kun hiuksia hiplataan, etenkin jos hiplaaja on Valvatti.

Kiitos tästä kesäisestä ficistä, se jätti jälkeensä hymyn ja hyvän mielen. ♡

[Fairy tale]

Voi kuinka söpöä. Olit kyllä saanut hahmot kivasti tähän. Valvatti omiensa keskellä köllimässä ja punomassa seppeleitä.
Geralt jättää kivasti tuhahtamatta, vaikka hänen tekisi mieli. Onneksi hän nopeasti punnitsee tilanteen niin että Valvatin
kanssa pääsee helpomalla kun ei tuhahda. Ja tietysti on mukavaa saada huomiotakin.

Kiitos tästä kesäisestä tarinasta. 

[Lyra]

Heissan ja hyvää iltaa! Kommenttiarpajaisten myötä löysin tämän tekstin listauksestasi. Mun witcher vaihe on jo mennyt vähän ohi mutta pari päivää sitten luin omia vanhoja ficcejäni ja oli jotenkin ilahduttavaa lukea witcheriä pitkästä aikaa ja siksi tähänkin tartuin. Valvatti on aivan mun lemppari hahmoja Cirin ja Renfrin ohella tästä sarjasta ja hänestä on aina ihana lukea (varsinkin Geraltin kanssa hän on super ihana).

Valvatti on tässä oikein Valvattimainen ja Geralt Geralt, vaikka jälkimmäisessä onkin vähän pehmyyttä kuitenkin kuten huomataan. Pidin erityisesti siitä, kun Geralt joutui komentamaan Valvattia olemasta syömättä kieloja :DD. Tuli vähän lapsenvahtifiilis, vaikka sellainen dynamiikka näillä tuntuukin usein olevan. Pidin myös siitä, että Geraltissa oli tuo mainittu hempeämpi puoli ja, että Geralt oikeastaan tykkäsi siitä että Valvatti hiplaisi hänen hiuksiaan.

Kokonaisuutena tämä oli musta tosi suloisen kesäinen pätkä ja oikein mukavaa luettavaa. Varsinkin kukkaniityn värikkyys näin tammikuun lumisissa maisemissa oli piristävän lämmintä. Kiitos tästä ihanasta lukukokemuksesta <3

[flawless]

Tulipas jotenkin poikkeuksellisen hyvä mieli tästä. Tämä oli ihanan kesäinen ja tunnelmallinen kukkaisineen, ja jotenkin tässä oli semmoista hupsua ja kepeää energiaa joka tarttui minuunkin ja alkoi hymyilyttämään. Tässä oli muutamia erityisen ihania kohtia, tästä tulee tosi lainauspainotteinen kommentti mutta haluan nostaa lempparini esiin!

Valvatti kelli niityllä omiensa joukossa, ja pomppasi välillä hihkaisten pystyyn, kun näki sellaisen kukan, jota etsi punomaansa seppeleeseen.

Jo ihan ensimmäiset sanat saivat mut henkisesti hihkaisemaan, koska vitsi miten nokkelasti sanottu! Tykkäsin tuosta omiensa joukossa kellimisestä, niin hyvin hoksattu muotoilla tuo noin. Ja hihkuminen on söpöä.

Jos jotain hyvää piti tilanteesta sanoa, niin Valvatin suu ei sentään käynyt koko aikaa, sillä tämän keräämä kukkakimppu alkoi käydä niin massiiviseksi, että tärkeimmät, harvinaisemmat kukat päätyivät säilöön runoilijan hampaisiin.

”Älä pistä kieloja suuhun”, Geralt huusi muodostaen käsillään torven, ja sai vastaukseksi keskisormen.

Mua huvitti sekä ajatus Valvatista suu täynnä kukkia että tuo, kuinka Geralt oli siitä tyytyväinen koska se tarkoitti, ettei suu käynyt koko ajan. Myös se aiempi kohta missä sanottiin että Geralt toivoi tapojensa vastaisesti että Valvatti alkaisi soittamaan luuttua oli hyvä. Nämä kohdat olivat molemmat sellaisia ihanan geraltmaisia, just semmoisia kuivia ja niin IC Älä pistä kieloja suuhun oli myös hauska yksityiskohta, naurahdin sille ääneen. En mä ees tiedä miksi en vaan suoraan lainaa koko tekstiä, kun näköjään tyyliin joka lauseesta on jotain esiin nostettavaa

Hän kohotti kulmaansa ystävälleen tavoitteenaan uhkaava ilme, mutta jossain kohtaa Valvatti oli kai tullut sille immuuniksi.

Tämä oli myös ihana yksityiskohta, korosti oikein sitä näiden ihanaa ystävyyttä ja sitä kuinka toinen osaa lukea toista niin hyvin, että ihan turhaa tuommoiset mukauhkaavuudet. Sama efekti tuli tuosta kuinka Geralt arveli Valvatin jatkavan uikutustaan tuntikausia jos ei saisi tahtoaan läpi, sekin alleviivasi sitä toisen tuntemista ja yhteyttä kivasti. Ja oli sitä paitsi hauska mielikuva.

Tehdään sinustakin söpö. Geraalt…

Aww <3

[Violetu]

Thelina: Kiitos kommentista, mukavaa, että ilahdutti ^^ <3

Vendela: Kiitos kommentista, hyvänmielen kukkaficeistä on selvästi muodostumassa juttu, joita kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti ^^

Kelsier: Kiitos kommentista^^ Valvattini oli tämän kirjoittamisen hetkellä rakentunut enimmäkseen tv-sarjan pohjalta, ja näen hänet kyllä edelleen 7 kirjan lukemisen jälkeen vähän sellaisena luonnonlapsi-humanistina 😂🥰

Crys: Kiitos kommentista! Kiksailen Valvatin nimestä ihan laittoman lujaa, kun sillä on eri kukan nimi ainakin puolaksi, suomeksi ja englanniksi, ja kaikkia näitä sen nimikkokukkia löytyy nimenomaan tuosta Valvatin omasta seppeleestä 😁

Pura: Kiitos kommentista, ihanaa että jätti hyvän mielen ^^ Ehkä pitäisi useamminkin kirjottaa muuta kun angstia 🙊

Fairy tale: Kiitos kommentista^^ <3

Lyra: Kiitos kommentista, Witcher on kyllä sellainen fandom, johon on aina mukava palata <3 Valvatti on kyllä oma ehdoton lemppari, ja Geraltin pehmeä puoli myös. Ihanaa että pidit <3

flawless: Kiitos kommentista <3 on hatarat muistikuvat, että koko ficci on lähtenyt siitä, että halusin nuo ekat sanat johonkin laittaa Näistä kahdesta saa kyllä niin söpöjä yhdessä, että tekee mieli sulaa lätäköksi, koska siis tuollainen Valvatin kaltainen höpsö ja Geralt -yrmy jotenkin toimii vaan niin hyvin yhdessä <3

**

Kirjoitin tässä taas kukkaficciä (marvelia tällä kertaa), ja siis osa tämän ficin olennaisimpien kukkien merkityksistä (kesällä en tietenkään muistanut kirjoittaa niitä ylös, enkä enää löydä kaikkia😅) :

Valvatin seppele: Leinikki (säteilevä viehätysvoima)
Geraltin hiuksiin menevät kukat: Kielo (toivo, uusi elämä) lemmikki (älä unohda minua, uskollinen rakkaus).

[Angelina]

Multa on jotenkin menny ihan ohi sun kukka!Witcher, vaikka Marvelin oon tietenkin lukenut Tuli samalla mieleen, että mihinköhän vaiheeseen mun oma kukkaficci jäi, vai alotinko sitä ees koskaan... hups.

Naaaww kun tää oli söpö ♥ Geraltin tosiaan näemmä pitää vähän esittää että kaikki on möh, vaikkei Valvatin kukkaseppeleelle antautuminen oikeasti taida olla yhtään hullumpi juttu Nautin muutenkin hirveesti näiden kahden kemiasta!

Nostan hattua tuolle, että oot jaksanut ottaa kukkien merkityksistä selvää. Mulle ne on ihan hepreaa, joten kiva että olit myös avannut niitä kommenteissa. Molempien seppeleissä oli varsin osuvia lajikkeita Tätä olisi kyllä lukenut enemmänkin!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Toivoit jotain Witcheriä valittavan, ja sehän passasi minulle, kun olen viime aikoina sopivasti ollut sarjan maailmassa kakkoskauden aloitettuani. Tämän tekstin kesäisyys ja ihastuttava, Valvattiin mainiosti sopiva nimi vetivät minua puoleensa - Valvatti ja kukkien kerääminen on kerta kaikkiaan vastustamaton yhdistelmä. ♡ Ja niin luonteva ja helposti kuviteltavissa oleva sellainen! Valvatti jos kuka osaa nauttia luonnon antimista ja keksiä niille järkevää käyttöä, kuten kukkaseppeleet.

Tällainen hyperaktiivisuuskin sopii Valvattille mainiosti. Minun on helppo nähdä, miten Valvatti vuoroin kellii niityllä ja vuoroin pomppaa pystyyn etsimänsä kukan bongatessaan - sellaista sympaattista levotonta poukkoilua, jota Gerald seuraa sivusta varmaan silmiään pyöritellen! Erityisen sympaattinen yksityiskohta on minusta se, miten Valvatti pitää osaa kukista hampaissaan, kun kimppu alkaa kasvaa epäkäytännöllisiin mittasuhteisiin. Eihän niitä kukkia nyt minnekään voi laskea, kun on hyvä flow päällä!

Minusta on hauska ja toimiva ratkaisu, että teksti on Geraltin näkökulmasta. Geraltin suhtautuminen Valvatin edesottamuksiin avautuu luontevasti, ja siinä on ihanasti havaittavissa sarjasta tuttuja piirteitä, kuten se, miten Geralt vähän katsoo Valvatin perään ja kieltää tätä pistämästä kieloja suuhun. Kyllähän se jotain kertoo molemminpuolisesta kiintymyksestä, että jaksetaan toista päivästä toiseen, vaikka välillä heitetään uhkaavaa katsetta tai näytetään keskisormea vastaukseksi. Näiden miesten välinen dynamiikka on kyllä jotain niin herkullista, ja tämä teksti tavoittaa sen mielestäni todella onnistuneesti.

Eikä suostuminen lopulta niin suuri uhraus olisi, jos se tarkoitti sitä, että toinen hiplaisi hänen hiuksiaan koko iltapäivän.

Aww mikä lopetus. Valvatti sovittelemassa kukkia Geraltin hiusten somisteeksi ja Geralt salaa nauttimassa käsittelystä... Ihana mielikuva!

Kiitoksia tästä hyvän mielen kesätarinasta, pidin paljon! -Walle

[Maissinaksu]

Ai että miten rakastan kaikenlaisia kukkaseppeleficcejä ja sitä, kun yrmeä hahmo saa edes hetken nauttia jostain hempeämmästä (vaikkei muka nauttisikaan). :----)

A/N: Tämä on kirjoitettu vähän enemmän kirjojen hengessä, siksi päädyin käyttämään tällä kertaa Valvattia Jaskierin sijaan.

Sopivasti juuri "kriiseilin" tästä nimiasiasta iltani ratoksi. xD Mietin, että kummalla nimellä olisi näppärämpi kirjoittaa ja että pitäisikö seurata suomikäännöstä, mutta toisaalta myös tätä lainausta myötäillen päädyin siihen, että kun kerran omat tekstini perustuvat Netflixiin ja siinä hahmot puhuvat enkkusubeja myöten Jaskierista, talsinen sen mukaan. Tässä Valvatin käyttö oli perusteltu johdonmukaisesti, eikä se tunnu hupsulta, vaikka joissain teksteissä olisikin Jaskier ja toisissa Valvatti. Ehkä sitten, jos itsekin lukaisen kirjoja ja ammennan inspiraatiota niistä, voisin toimia samoin. Lisäksi tästäkään asiasta tuskin on yhtä mielipidettä olemassa ja yliajattelen kauniisti.

Valvatti kelli niityllä omiensa joukossa

Ihana. <33

Mutta joo, kuten sanottu, herttainen tunnelma viihdytti alusta loppuun! Kukista ja niiden yksinkertaisesta kauneudesta ilahtuminen sopii Valvatille, kuten myös keskisormen heilauttaminen Geraltin vakaaseen kehotukseen olla tekemättä mitään hasardia. xD En ole oikeastaan koskaan ollut sen kummemmin perillä kukkien kielestä, mutta ai että miten somaa oli niistäkin lukea. Pukevat lisäksi Geraltia, vaikkei heti uskoisikaan. <3

Kiitos tästä!

- Mai

[Meldis]

Ai että kun tämä oli söpö. ^^ Ihanan hempeä tähän kesäiltaan. Itse olen ehdottomasti tykästynyt enemmän Valvatti-nimeen ja olitkin tosi hauskasti käyttänyt sitä tässä hyödykseen. Heti alussa oli hauska tuo, että Valvatti kelli omiensa joukossa. Joku jännä kirjahenkisyys tuli itselleni kukkien luettelusta. Mitään en kukista tiedä, joten pitkä litanja Valvatin valitsemia kukkia oli jostain syystä mieleeni. Tuli leppoisa fiilis tuosta kukkaseppeleiden tekemisestä, Valvatin intoilusta sekä samalla Geraltin loppumattomasta ärtymyksestä, jossa olikin sitten vähän huolta.

”Älä pistä kieloja suuhun”, Geralt huusi muodostaen käsillään torven, ja sai vastaukseksi keskisormen.

Kauhean kivasti tässä sanoitettu Geraltin ja Valvatin välejä, tuommoista vittuilua, mutta kuitenkin huolehtivaista. Semmoista kunnon ystävyyttä ja minusta olikin jotenkin tosi ihanaa, että tämä oli preslash, koska tykkään tosi paljon heidän ystävyydestään myös. Siitä saa paljon irti kirjoissa, mutta hauskaa, että ficcejäkin siitä löytyy. Vaikka siis tietty otan tähän söpön ystävyyden perään sen romantiikan oikein mielelläni. Ahh, mikä mielikuva Geraltista tukka täynnä kukkia, kunnon Tähkäpää vibat tuli tästä. ^^ Ja ihana, miten Valvatti pyysi lupaa ja Geralt antoi luvan, olkoonkin, että Valvatti ei olisi suostunut kieltävään vastaukseen, minkä Geralt tiesi, mutta ehkä juuri siksi tuo oli herttaista. Lopetus oli kanssa suloinen! <3
Kiitos tästä ilostutuksesta paljon! ^^

[Arion]

Ahawww - miks noi kaks osaa olla vaan niin ihanan söpöjä? ❤

Bardilla oli sylissään hiirenvirnoja, kissankelloja, kieloja, valkoapiloita ja lemmikkejä, muitakin, joiden nimiä Geralt ei sillä hetkellä saanut mieleensä.
Hän kohotti kulmaansa ystävälleen tavoitteenaan uhkaava ilme, mutta jossain kohtaa Valvatti oli kai tullut sille immuuniksi.

Musta tuntuu, että se oli immuuni sille jo silloin homo-ammekohtauksessa tv-sarjassa, kun Geralt vaan tuijotti sitä murhaavasti ja Jaskier on vieressä "Yes, exactly! Nobody in their right mind would come even close to us when you have that face." tms 😂 Niin Jaskier, what about you? Ehkä se oli vaan niin homona jo Geraltiin, ettei se vaikuttanut siihen: "And yet, here we are."

Kiitos ja kumarrus näistä söpöistä homoista :3