Oih, olipas tämä kaunis ja suloinen teksti, liikuttavakin. Mä olin täällä jo ihan valmis itkemään silmät päästäni Unnan takia, koska voi pikkuista </3 Ei ole kotitontun elämä helppoa. Onneksi Harry ja Draco kohtelevat häntä hyvin, eikä Unnan tarina vaikuttanut olevan (kotitonttumittakaavassa) kauheimmasta päästä. Mä voin hyvinkin kuvitella, että Harry on alkujaan kotitontun hankkimista vastaan, mutta kaipa hänkin tajusi, että ei se automaattisesti paha asia ole.
Oli kyllä kiva lukea ficiä kotitonttuihin keskittyen, en muista sellaista ennen lukeneeni. Tässä myös kivasti oppi vähän jotain niistäkin. Eipä ole pahemmin tullut edes ajateltua, miten kotitontuilla tuo lisääntyminen hoituu, mutta tää kaikki kuulosti järkevältä. Tykkäsin myös tuosta, että eivät Harry ja Dracokaan asiasta oikeastaan tienneet (eivätkä esim. siitä, miten tontut itse suhtautuvat lastensaantiin), ihana kun Harry pohtii äitiysloman antamisesta ja Draco toteaa että hän ei ainakaan mitään kysele, Harry saa selvittää asian

Tuommoinen asennoituminen sopii molemmille hahmoille mainiosti.
Loppukin oli hellyttävä, kiva että Unna pääsi vähän lomalle lapsosensa kanssa, ja saivat Harry ja Dracokin siitä vähän laatuaikaa kahden kesken. Harryn pieni vauvakuume oli soma lisäys, samoin kuin nuo vihjailut siitä, että heilläkin voisi olla vauvan aika... 😏
Kaiken kaikkiaan oikein nätti, liikuttava ja monitasoinen ja -ulotteinen teksti! (muttei mitenkään raskas/monimutkainen.) Tätä oli oikein kiva lukea!