Sunnuntaimyrsky | S | fluffy | Vili/Toffe

[Sokerisiipi]

Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Vili/Toffe
Haasteet: Originaalikiipeily (139. meteli), FinFanFun1000 (330. jännitys) ja Vuosi raapalehtien VII

A/N: Noku halusin jotain söpöä :3

Sunnuntaimyrsky

Ulkona räjähti ukkonen. He säpsähtivät hereille. Vilin sydän löi vauhkona. Hän tähyili ympärilleen luullen, että asuntoon oli tunkeuduttu aseiden kanssa. Vili vapisi. Hän ei muistanut, milloin olisi pelännyt näin kamalasti.

”Ukkonen”, Toffe sanoi hänen vierestään ja nousi sulkemaan auki olleen ikkunan. Vili istui sängyssä silmät selällään. Hänellä oli yhä säikky olo, kunnes Toffe palasi sänkyyn ja veti Vilin lähelleen. ”Ootko okei, kulta?”

”Joo”, Vili sanoi heikosti ja halasi Toffea tiukemmin. Toffe oli lämmin ja turvallinen. ”Mä vain säikähdin...”

”Mäkin”, Toffe sanoi ja suuteli hänen olkapäätään, ”ei mikään mukavin tapa herätä sunnuntaina.”

Vili naurahti ja oli samaa mieltä. Vili tutisi vieläkin, mutta Toffe silitti häntä hitain, painokkain vedoin. Ukkonen riehui ja möykkäsi aivan heidän yläpuolellaan. Sen pitelemätön raivo sai Toffen jännittymään hänen allaan.

”Jo on myrsky”, Toffe sanoi hiljaa. ”Onneksi oot siinä.”

Vilistä tuntui hassulta ajatella, että Toffe saisi turvaa hänestä, vaikka hänhän se tässä makasi sylissä siliteltävänä. Toisaalta, olihan se varmaan kiva, kun oli joku, jota halata silloin, kun taivas yritti kaikin voimin rysähtää heidän niskaansa. Vili etsi Toffen käden ja puristi sitä tiukasti. Toffe suukotti hänen päälakeaan. Viliä ei enää pelottanut.

”Luojan kiitos”, Toffe puuskahti helpottuneena, kun ukkonen suvaitsi viimein loitota. Vili salasi hymynsä ja kömpi pussaamaan rohkeaa miestään.

[Seila]

Kommentoimaton Tohveli! Not on my watch!

Tämä oli oikein söpö pieni pala Toffen ja Vilin elämää. Ukkosmyrskyt ovat kamalia, en itsekään tykkää niistä yhtään. Okei, ovathan salamat sinällään kauniita, mutta ukkosten jyrinä on jotain niin hirveää, että sydän hyppää kurkkuun. Onneksi Vilin vieressä on Toffe, joka tyynesti nousee sulkemaan ikkunan ja kaappaa sitten miehensä lähelleen. Aww. Ja ihanaa kuinka Toffeki myöntää säikähtäneensä ja kuinka antaa ymmärtää, että häntäkin ehkä hieman pelottaa. Aww. Vaikka Toffe fyysisesti onkin sellainen kaappi niin tietenkin häntäkin hermostuttaa herätä keskellä yöllä kauheaan jyrinään, joka paiskoo pitkään suoraan heidän yläpuolellaan.

Ihanaa että Vili saa lohtua Toffesta (ja Toffe varmasti myös Vilistä). Rohkea mies se Toffe indeed on! Kiitos paljon tästä pienestä suloisesta pätkästä :3

[Meldis]

Vili ja Toffe ovat vieneet sydämeni ja etsin jotain pientä söpöä sunnuntailukemiseksi ja tämän otsikko tuntui sopivan fiilikseen. ^^ Ja oli kyllä aivan ihana, söpö makupala. <3 Minä tykkään ukkosesta, mutta ei siihen ole kiva herätä täysin yllättämättä.

Vilistä tuntui hassulta ajatella, että Toffe saisi turvaa hänestä, vaikka hänhän se tässä makasi sylissä siliteltävänä.

Oikeastaan tosi suloista, että molemmat omalla tavallaan hakivat turvaa toisesta ja Vilille se oli olla se, jota hellittiin ja Toffelle olla se, joka helli. ^^ Näissä kahdessa on ihana tasapaino ja tuntuvat hyvin tietävän, mitä toinen kaipaa, myös silloin, kun myrsky pärähtää suoraan päälle. Ihana ilmaisu oli lopussa tuo "kömpi pussaamaan rohkeaa miestään", ihh, etenkin omistusmuoto vikassa sanassa oli sairaan suloisesti sanottu. <3 Kiitos tästä sunnuntaisöpöilystä! ^^

[Sokerisiipi]

Seila: Kiva kuulla, että pidit tästä. Munkin mielestä he ovat tosi suloisia, kun turvautuvat ja saavat lohtua toisistaan. Kiitos kommentista!

Meldis: Aww, ihana kuulla, että olet tykästynyt Viliin ja Toffeen! Mäkin tykkään ukkosesta, mutta joo, tuollainen herätys säikäyttäisi mutkin. Joo, turvaa voi saada niin monella tavalla, sekä silittämällä että silitettävänä olevana Kiva, että pidit tästä pikkutekstistä! Kiitos kommentista!