Unikeonpäivänä | S | Ron/Hermione | Hääfluff

[Kelsier]

Ficin nimi: Unikeonpäivänä
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Hääfluff
Paritus: Ron/Hermione
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potterien hahmot ja maailman. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: FinFanFun1000 sana 53. unikeonpäivä, Sana/kuva/lause10 #2 Aurinko maalaa maansa

A/N: Unikeonpäivä taitaa olla lähinnä suomalainen perinne, mutta tässä sen tuntevat myös brittijästit. Olen jälleen etunimennyt Hermionen vanhemmat Lindaksi ja Evaniksi.

Tämä on kesätaikani Fiorellalle. Ihanaa kesää! Tässä on toivomiasi Weasleyn perhettä, Ron/Hermionea sekä rarehahmo kertojana. Toivottavasti tykkäät!

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



”Evan, tule nyt”, Linda Granger hoputti miestään.

Hän itse oli jo pihalla laukkuineen ja pälyili näkyikö heitä noutamaan lähetettyä velhoa. Evan tuli ulos reppunsa kanssa kannatellen pukupusseja. Lindan mahassa kupli miellyttävästi. Hänen tyttärensä menisi huomenna naimisiin. Pikku-Hermione. Paitsi ettei hän enää ollut mikään tyttö vaan urhea nainen. Hermione oli tehnyt suuren päätöksen, kun oli poistanut heidän muistonsa ja lähettänyt heidät turvaan Australiaan. Kuinka monta kertaa Lindalle niin rakas kiharapää olikaan pyytänyt anteeksi, kun oli tuonut vanhempansa takaisin Lontooseen, vaikka yhtäkään ei olisi tarvittu.

Pihaportista asteli roteva tulitukkainen mies. Linda hymyili. Yksi Ronin veljistä, se lohikäärmeidenhoitaja varmaan, hän päätteli lihaksikkaissa käsivarsissa risteilivistä pienistä valkoisista arvista. Evan kiirehti kättelemään häntä vapaalla kädellään ja mies esittäytyi Charlieksi. Charliella oli mukanaan tyhjä Coca-Cola tölkki, joka toimisi porttiavaimena Kotikoloon. Hän selitti, että heidän kaikkien pitäisi koskettaa tölkkiä yhdeltä, jotta taika toimisi. Kello oli viittä minuuttia vailla. Kun se löi tasan, Lindasta tuntui kuin hänet olisi imaistu suureen vesipyörteeseen. Tunne oli aika tavalla epämiellyttävä, mutta se ei kestänyt kauan. Pian he saapuvat päät hieman huippaavina mäelle, josta kulmikkaan talon saattoi jo nähdä.

Lähellä kuistia vaelteli lauma punatukkaisia miehiä ja yksi mustatukkainen. Linda tunnisti Harry Potterin ja tyttärensä kihlatun Ronin. Arthur Weasley kiirehti tervehtimään heitä, kun he saapuivat joukon keskelle.

”Hauska nähdä! Meidät on ulkoistettu hetkeksi, koska Hermione sovittaa hääpukuaan. Rouva Granger, teidän on varmaan parasta mennä katsomaan. Ja herra... Evan?... Aivan, toki... Evan voisi kertoa minulle...”

Linda tunsi ilon kareen huulillaan, kun Arthurin ääni haipui hänen johdattaessaan Evanin sivummalle. Hermione oli pääsemässä osaksi ihanaa perhettä. Ron ja Harry tulivat myös ujosti sanomaan hei, mikä huvitti Lindaa, sillä hän tiesi, ettei kumpikaan pojista ollut ujo. Hän tiedusteli jännittikö huominen jo kovasti sulhasta ja bestmania. Ron muuttui ruusunväriseksi ja mutisi jotain vähästä ja Harry nyökkäsi vakavana.

Linda astui sisälle, jossa kaikki näytti siistiltä, mutta silti siltä, että siellä asusti väliaikaisesti viitisentoista ihmistä. Vaaleat suortuvat lehahtivat olohuoneeseen.

”Rouva Granger”, Fleur sanoi ärrät sorahtaen. ”`Ermione on melkein valmis. Tulkaa mukaan.”

Linda nousi nuoren naisen perässä kolmanteen kerrokseen. Huoneen ovi avautui pumpuliseen unelmaan. Kaikkialla oli koristeita, jokaisella paikalla olevalla naisella oli hiuksissaan tuoreita kukkia ja keskellä seisoi Hermione katsellen mekkoaan lattialla seisovasta peilistä.

”Voi kulta, oletpa sinä kaunis”, Linda huokasi kyynel silmäkulmassaan.

Hermione tuli halaamaan häntä. ”Äiti, ihanaa, että olet täällä.”

Kun he irtautuivat toisistaan, Hemione esitteli muut naiset hänelle. Mollyn Linda oli tietysti tavannut aiemmin, mutta Ginnyn, Fleurin, Angelinan ja Lunan hän tunsi vain tyttärensä kirjeiden perusteella. Hiljainen ja ystävällinen Audrey oli hänelle täysin uusi tuttavuus ja paljastui kolmenneksi vanhimman veljen Percyn vaimoksi.

Molly tarjosi hänelle pikkuleipiä ja Luna kaatoi teetä. Linda otti kupin käteensä muiden alkaessa jälleen liehua Hermionen ympärillä. Molly tuli hänen viereensä.

”Ronald katselee häntä aivan eriyisellä tavalla. Tuo mieleeni Arthurin, kun me silloin joskus tapasimme.”

Sanat huokuivat lempeää rakkautta Hermionea kohtaan. Tytöt keskustelivat innokkaasti siitä, miten perheen miehet reagoisivat pukuun.

”Minä luulen, että Harry itkee”, Ginny arveli. ”Hän on pidätellyt koko viikon. On hirveän tunteellista, kun hänen parhaat ystävänsä menevät naimisiin.”

Hermione tökkäsi tätä leikkisästi olkaan ja Linda ihaili sivusilmällä, miten puku suli tyttären liikkeisiin. Silloin hän muisti, asetti tyhjän teekuppinsa lähimmälle pöydälle ja työnsi kätensä taskuunsa.

”Kulta, toin sinulle jotain sinistä”, hän sanoi safiiririipus kämmenellään.

”Isoäidin koru”, Hermione äännähti liikuttuneena ja antoi äitinsä kiinnittää riipuksen kaulaansa.

Kaikki tulivat ihailemaan sydämenmuotoista sinistä kiveä. Luna liukui liki Lindaa ja laittoi hänen ohimolleen pari hennonturkoosia orvokkia.

”Saat jotain sinistä myös takaisin”, tyttö sanoi unenomaisella äänellä.

Linda huomasi kyyneleen Hermionen silmäkulmassa, kun tämä alkoi nauraen selittää Lunalle jästien ´jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä´-tapaa.
 
Aurinko väritti Kotikolon kukkeaksi laitettua pihamaata pilvien välistä. Linda muisti kuinka Hermione oli rakastanut unikeonpäivää lapsena. Ei ihme, että hän oli valinnut sen hääpäiväkseen. Tytär oli halunnut noudattaa perinnettä, jossa pisimpään nukkunut kasteltiin herättyään läpimäräksi. Linda epäili, että Arthur oli tahallaan jäänyt viimeiseksi sänkyyn, hän kun oli niin innostunut ei-taikovien jutuista.  Hänen ympärillään kävi jännittynyt supina. Ron ja Harry odottivat jo kauniin ruusukaaren alla vihkijän kanssa ja muut olivat muodostaneet pienen käytävän morsiamen kulkea, kun tämä kohta saapuisi. Vieraita ei ollut paljon: Neville Longbottom ja hänen tyttöystävänsä Hannah, Lunan isä Ksenofilius ja Minerva McGarmiva. Hermione ja Ron olivat halunneet juhlia niin perhekeskeisesti kuin mahdollista.

Säteet loistivat nyt aukealta taivaalta. Yhtäkkiä pikkulinnut alkoivat laulaa sievää sävelmää ja kaikki hiljenivät. Ginny tuli ensin hempeän roosanvärisessä mekossa ja asettui kaason paikalle. Hermione käveli  hetken kuluttua hitaasti esiin isänsä käsipuolessa hymy huulillaan ja ylpeät Victoire ja Dominique perässään huntua kannatellan. Lindan sydämen läpi pyyhkäisi lämmin aalto. Liikutus nousi pintaan. Silmäkulmastaan hän huomasi, että Ronin henkäys jäi puoli tiehen ja että Harryn ensimmäinen kyynel kiilteli jo tämän poskella. Bestmanin piti tökätä häikäistynyttä sulhasta selkään, jotta tämä älysi lähteä tulevaa vaimoaan vastaan. Luovutettuaan tyttärensä Evan tuli Lindan viereen ja puristi hänen kättään.
 
Seremonia oli varsin lyhyt ja ytimekäs. Ron katsoi kuitenkin koko sen ajan Hermionea sellaisen ihmetyksen vallassa, että Lindaa riipaisi. Aivan kuin maailmassa olisivat olleet vain nuo kaksi. Pian pari suuteli ensi kertaa avioparina. Vierasjoukko parveili heidän ympärilleen onnittelemaan. Juhlia syötiin ja tanssittiin pitkälle yli pimeän tulon.

Linda heräsi, kun aurinko oli nousemassa. Hän pyöri hetken aikaa ja päätti sitten nousta ottamaan muutaman askeleen. Ikkunasta hän näki kaksi toisiinsa kietoutunutta hahmoa pihalla. Valo maalasi heidät uuden aamun kullanpunalla. Linda hipsi takaisin vuoteeseen ja jätti onnelisen parin nauttimaan yksityisestä hetkestä ilman kenenkään katsetta.

[Larjus]

Olipas tämä suloinen fici! En oo varmaan lukenut suunnilleen mitään hääaiheista tarinaa sitten itse Billin ja Fleurin häiden (ja siitäkin on jo tovi kun olen Pottereita lukenut), joten tää oli aihepiirinsäkin kannalta kivan freesi. Hääfluff genrenä kuulostaa todella suloiselta, ja sitä tää olikin ♥

Oli todella kiva lukea häistä ja niiden alku- ja jälkimainingeista morsiamen äidin näkökulmasta. Ei ehkä sitä, mitä ensimmäisenä odottaisi, mutta toimii. Tämä oli myös muistini mukaan ensimmäinen lukemani fici, jossa Hermionen vanhemmat ovat ylipäätään kunnolla mukana. Kiva saada vähän huomiota pienemmässä roolissa oleville hahmoille :3

”Minä luulen, että Harry itkee”, Ginny arveli. ”Hän on pidätellyt koko viikon. On hirveän tunteellista, kun hänen parhaat ystävänsä menevät naimisiin.”

Tää kohta pisti hymyilyttämään Ja sitten kun se Harryn ensimmäinen kyynel mainittiin oikein erikseen niin alkoi naurattaa. Voih, ihana Harry ♥

Linda epäili, että Arthur oli tahallaan jäänyt viimeiseksi sänkyyn, hän kun oli niin innostunut ei-taikovien jutuista.

Tässäkin kohdassa en voinut kuin virnuilla itsekseni, koska eikä, ihana Arthur! Hän varmaan toivoo, että muut nyt toteuttaisivat perinnettä käytännössä ja tulevat kastelemaan hänet

Tää oli kyl kaiken kaikkiaan niin ihana ja hyväntuulinen fici! Nautin tästä leppoisasta ja onnellisesta tunnelmasta, oikein kivaa luettavaa työpäivän jälkeen ♥

[Fiorella]

Kiitos omistuksesta juhannustaikaan! Olipa ihana ja tunnelmallinen ficci, ja hääfluffy kuvaa hienosti kokonaisuutta.

Oli kiva idea kirjoittaa Hermionen vanhempien näkökulmasta, ja äidillä olikin siinä ihanasti miettimistä, kun ainoa tytär on tärkeän päivänsä pääosassa. <3 Linda-äidin suhtautuminen on niin hellää ja ymmärtäväistä, vaikka velhojen tapoihin totutellessa on varmasti mennyt oma aikansa heilläkin. Vaikuttaa siltä, että perheet tulevat hyvin toimeen keskenään!

Tykkäsin omaperäisestä ja hauskasta ideastasi, että Hermione tykkäsi unikeonpäivästä ja halusi juhlistaa sitä hääpäivänään. Tämän tavan myötä nuoripari oppinee kilpailemaan, kumpi nousee vuoteesta ensin aina hääpäivänsä aamuna. Oli hupaisa oivallus, että Arthur on testimielessä viivytellyt tahallaan! Olisikin ollut lystiä tietää, mitä hän herätyksestään tykkäsi.

Romantiikkaa höystivät kauniisti hellät pikku hetket ja Lindan havainnot muista häävieraista. Varsinkin Harryn herkistyminen oli huvittavan hellyttävää, se tuntuu itse asiassa oikein luonnolliselta. Ovathan Hermione ja Ron kuitenkin hänen parhaat ystävänsä lapsuudesta saakka! Tästä välittyi lämmin ja kaunis tunnelma. Kiitos suloisesta ficistä! <3

[Kelsier]

Larjus: Kiitos ihanasta kommentista! Arthur on varmaan ikionnellinen saatuaan jästisyntyisen miniäkseen. Luulen, että Linda ja Evan (+ tietysti Hermione) saavat vastata moneen kummalliseen kysymykseen tulevina vuosina. Ja jo vain Harry kyynelehtii Ronin ja Hermyn häissä, hän on sydämeltään pehmo

Fiorella: Mahtavaa kuulla, että pidit tästä! Ajattelin ensin tehdä Ronista unikeon, mutta Arthur innostuksineen sopi siihen paremmin. Eikähön ainakin ensimmäisen hääpäivän aamuna jompi kumpi kastu. Kiitos kommentistasi!

[Vendela]

Kiitos kun kommentoit viime viikolla kommenttiarpajaisissa tekstiäni, tässä lupaamani kommentti takaisin

Olipa tämä ihana ja suloinen hääfluffy En tiedä miksi minun on jotenkin vaikea lukea Ron/Hermionea ficin pääparituksena, vaikka se on canonia eikä siinä sinällään ole edes mitään vikaa. Olen kuitenkin iloinen, että rohkaistuin tämän ficcisi suhteen ja päätin antaa tälle paritukselle mahdollisuuden ja hienostihan se toimi. Tykkäsin paljon siitä, että olit valinnut Hermionen äidin kertojaksi tähän tarinaan, se jotenkin ulkoisti tapahtumat erilaisiksi mitä ne olisivat ehkä olleet jos kertoja olisi ollut joko Ron tai Hermione itse.

Kivasti sopi myös tuo unikeonpäivä näiden kahden hääpäiksi ja tuolla oli tosi monta kivaa juttua, mitä olit ujuttanut tekstin sekaan. Charlie arpineen hakemassa Grangerin paristkuntaa, Arthur innokkaana kaikista jästi-jutuista, Luna haaveellisena ja Harry herkistelemässä, ihania juttuja kaikki! Tuo sininen isoäidin riipus oli myös suloinen yksityiskohta ja loppu kruunasi kaiken.

Kiitos tästä,
Vendela

[Kelsier]

Vendela: Ooh, onpa vastaamiseen vierähtänyt aikaa... Halusin käyttää Hermionen vanhempia tässä, kun canonissa heillä on niin minimaalinen rooli. Ihana, kun olit tykännyt ja kiitos, kun kommentoit!

[Karvis]

Yritin etsiä tähän yöhön ennen nukkumaanmenoa jotain tosi romanttista ja päädyin tähän, kun kuvauksessa oli hääfluff. Olipa ihanan romanttista ja samalla jotenkin arkista. Kaunista. En muuten varmaan ikinä kunnolla ole ajatellut, miltä Ronin ja Hermionen häät voisivat edes näyttää, mutta tässä oli jotain realistisuuden tuntua, mistä jää päällimmäiseksi se tunne, että näin se olisi voinut tapahtua. Liikutus syntyy yksinkertaisista kauniista asioista, mitä elämässä eteen tulee. Musta oli kiva lukea, miten lempeästi Molly suhtautui Hermioneen. En muista miten kirjoissa Molly suhtautuu Hermioneen, mutta luulisin että ihan hyvin, mutta oli kiva lukea lempeä suhtautuminen hääficistä ja Hermionen äidin havainnoimana. Mun suosikkikohtaus oli kuitenkin Hermionen ja Lindan kohtaaminen. Äidin ja tyttären väleissä on usein jotain erityistä. Hah ja punasteleva Ron oli söpö, vaikka myös vähän nauratti, mutta mua naurattaa monesti söpöt asiat. Itkevä Harry oli ihana. En tiedä, miksi itkevästä Harrysta lukeminen ilahdutti niin paljon, mutta onhan se merkityksellistä Harrylle kun hänen ystävänsä menevät naimisiin. Ah tämä oli juuri hyvää ja pehmeää luettavaa ennen nukkumaanmenoa. Pitäisi auttaa vaaleanpunaisten unten näkemiseen.

[Kelsier]

Karvis: Romanttisuuteen olin tässä pyrkinytkin, hienoa, että tykkäsit siitä. Mollylla oli ihan alkupään kirjoissa jotain Hermionea vastaan jonkun väärinkäsityksen takia. Sen jälkeen heidän välejään ei kummemmin kommentoitu, eiköhän hän liene ollut oikein tyytyväinen poikansa vaimovalintaan Kiitos kivasta kommentistasi!

[Meldis]

Tämäpäs sopi erinomaisesti tähän aurinkoiseen ja lämpimään kesäpäivään. ^^ Aivan ihanan kesäinen fiilis oli läpi ficin ja hirveän suloinen ajatus, että häät pidettiin Unikeonpäivänä, enkä lainkaan välittänyt, että se olisi vain suomalainen perinne. Tuntui kivalta, että se kuitenkin oli varmasti jästien perinne ja siksi oli nimenomaan Hermionelle miellyttävä perinnepäivä. Olen aina ihmetellyt, miksi Hermionen vanhempia ei ole nimetty kirjoissa, mutta antaapa mahdollisuuden keksiä joka kerta vaikka uudet. Tosi kivat suhteet olit luovinut Lindan ja Evanin ja vähän jokaisen Weasleyn klaanin jäsenten välille. Heti Charlien tapaaminen oli hauska, kun näin jästin silmin Linda näki hänet ja piti päätellä kuka Weasleysta se onkaan. Oih, Arthur, aina lempparini näissä jästien tapaamisissa. ^^ Appivanhempien ja Ronin suhteesta olisi jännä lukea enemmänkin, se kun aina on jotenkin jännittävää. Kivaa, että myös Fleur oli paikalla, vaikka perheeseen kuuluukin, mutta muistaen, miten Hermionekaan ei tainnut hänestä hirveästi välittää, ajattelin, että vieläkö se näkyy näin aikuisiällä.

”Minä luulen, että Harry itkee”, Ginny arveli. ”Hän on pidätellyt koko viikon. On hirveän tunteellista, kun hänen parhaat ystävänsä menevät naimisiin.”

Tämä oli erityisesti mieleeni. Harry itkee kyllä paljon kirjoissa, mutta ei muistaakseni koskaan ilon kyyneliä, joten on ihanaa, että hän vihdoin voi itkeä onnesta ja vielä parhaiden ystäviensä onnesta. Tosi kiva, että olit huomioinut tämän, häät ovat onnen päivä monille muillekin kuin vain Ronille ja Hermionelle.

”Saat jotain sinistä myös takaisin”, tyttö sanoi unenomaisella äänellä.

Ihana Luna ja itse hämmennyin, että mistä ihmeestä hän puhuu, kun oli niin jästilasit naamalla, että en tajunnut, ettei taikamaailmassa varmaan tunneta tuota hääperinnettä. Tosi kiva yksityiskohta ja niin lunamainen reaktio tuohon. ^^

Itseäkin lehahti lämpimästi rinnassa seremonian kohdalla. Niin kauniisti kuvattua, miten upeaa on, että he lopulta saivat toisensa ja miten rakastuneelta Ron näytti. Hyvin olit säilyttänyt onnellisen tunnelman, etkä liikaa jäänyt kuvaamaan itse pippaloita, kun pääpaino oli lämpimissä tuntemuksissa. Minusta tämä oli juuri täydellinen kertomus Ronin ja Hermionen häistä ja ihanasti lämmitti sydäntä. Kiitos tästä tosi paljon. ^^

[Waulish]

Vaihdokkaista hyvää yötä! Täytyy tunnustaa, että unikeonpäivä oli itselleni entuudestaan ihan vieras, mutta onpa hauska ajatus tuo, että kyseisenä päivänä pisimpään nukkuva tulee kastelluksi litimäräksi. Minulla olisi kyllä iso riski joutua kastelluksi, sen verran pitkään tykkään nukkua jos vain mahdollisuus on! Aivan supersympaattista, jos Arthur sen sijaan on aivan vapaaehtoisesti pysytellyt sängyssä, koska kyse on jännittävästä jästiperinteestä.

Voi että, mikä sopisikaan kesälukemiseksi paremmin kuin tarina kesähäistä. Tämä teksti on ihana lukumatka Hermionen ja Ronin hääpäivään, ja nautin kovasti siitä, miten päivää seurataan Hermionen äidin näkökulmasta (se tuo Hermionen vanhemmat ihanasti osaksi tyttärensä elämää kaiken sen jälkeen, mitä he kaikki ovat joutuneet kokemaan) ja vieläpä omalta kotiovelta hääpäivän jälkeiseen yöhön asti. On hauskaa lukea hääperinteistä, joihin oman mausteensa tuovat epäilemättä niin jästi- kuin velhokulttuurikin, ja inhimillisen kokoisista perhejuhlista. Sellaisten on helppo kuvitella olevan juuri Hermionen ja Ronin näköiset, sillä molemmat ovat varmaan pitkälti saaneet tarpeekseen kaikesta pyörityksestä ja isoista ympyröistä sodan jäljiltä. Rauhallinen, perhekeskeinen tilaisuus tuntuu sopivan heille hyvin.

Tässä tarinassa on kautta linjan aivan ihastuttavaa kuvailua, jotenkin virkistävän raikasta ja omanlaistaan. Esimerkiksi tulitukkainen Charlie, pumpulinen unelma, liikkeisiin sulava puku, kukkeaksi laitettu pihamaa, uuden aamun kullanpuna... Kaikki maalautuu mieleen vivahteikkaana ja värikylläisenä, ja se saa tuntemaan kuin olisi itsekin häävieraana ihastelemassa tuoretta avioparia ja juhlistamassa heidän onneaan.

”Minä luulen, että Harry itkee”, Ginny arveli. ”Hän on pidätellyt koko viikon. On hirveän tunteellista, kun hänen parhaat ystävänsä menevät naimisiin.”

Tämän kohdan on pari muuta kommentoijaa jo lainannut, mutta minäkin lainaan, koska tämä on jotenkin niin symppis. Ginnyn sanoissa on kenties pieni ripaus pilkettä silmäkulmassa, mutta kuitenkin varmasti myös totuuden siemen, ja on ihana ajatella, että tällä kertaa itketäänkin puhtaasta ilosta.

Kiitokset tästä hyvän mielen kesätarinasta, pidin! -Walle

[Kelsier]

Meldis: Ajattelin, että Evan ja Linda ovat ehtineet luoda jo vahvat mielikuvat Ronin veljistä ja tavanneetkin kaikki jonkun kerran (paitsi taisin tässä ajatella, että tämä hakureissu oli ensikohtaaminen Charlien kanssa). Joo, tarkoituksena oli, että jotain sinistä perinne ei ole velhoille tuttu Kiitos, kun kommentoit!

Waulish: Kiva, että tykkäsit kuvailustani. Yritin luoda sillä tähän romanttista tunnelmaa ja taisin onnistua Tosiaan Suomessa valitaan ihan virallinen unikekokin Naantalissa ja tänä vuonna hän oli Jenni Haukio. Ja kyllä yleensä virallinen unikeko joutuu myös uimaan, mutta tänä vuonna kylpy jäi sinilevätilanteen vuoksi välistä
Kiva, kun kommentoit!

[Grenade]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Olin sokerisella tuulella, kun silmäilin läpi listaustasi ja ilahduin, kun bongasin hääfluffya listasta. Minusta Ron ja Hermione tekevät hyvän canon-parin, vaikka itsekin välillä heitä shippailen muualle. Heissä on jotain kokemusten yhteen liittämää ja he tukevat toisiaan läpi kiven ja kannon.

Oli kivaa päästä tässä mukaan Hermionen äidin silminä, se oli mukavaa vaihtelua, hänestä tulee tosi harvoin mitään luettua ja oli ihanaa, että hän pääsi mukaan Kotikoloon. Varmasti on äidillekin tärkeä päivä, kun näkee, että tytär astelee avioon rakkaimpansa kanssa.

Koko tekstissä huokui jotenkin sellainen ihana fluff-fiilis, ihan kuin uuden avioparin onni säteilisi ihan lukijalle asti. Oli sydäntälämmittävää, että Kotikolossa oli koko konkkaronkka kasassa, molempien perheet ja tärkeimmät ystävät. Musta oli myös söpö yksityiskohta, että Harry alkaisi itkeä häissä, onhan se hänellekin iso päivä ja varmasti liikuttavaa nähdä kaksi parasta kaveria lupautumassa toisilleen, aww. Ja se, että Luna antaa sinisiä kukkasia Hermionen äidille oli myös söpöä. Kuvittelisin, että Luna niin tekisi niin. Ja Arthur kyllä niin ilahtuisi jästiperinteistä ja haluaisi kokeilla niitä kastumisenkin uhalla!

Kiitos paljon tästä ihanasta vaaleanpunaisesta tekstistä, piristi todella! ^^

[Kelsier]

Grenade: Kiva, että tykkäsit kesäisestä ja fluffyisestä hääfiiliksestä. Kiitos kommentistasi!