Ficin nimi: Unelman kuolema
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: unelmointia ja angstia
Ikäraja: K-11
Paritus: Draco/Harry (yksipuolinen)
Yhteenveto: Draco unelmoi muutoksesta, mutta pimeyttä ei ole helppo paeta.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Tämä oli aluksi pelkkää höttöistä unelmointia, mutta tarina ottikin yllättäen uuden suunnan. Sijoittuu kesään ennen kuudennen vuoden alkua. Kommenteista saan jälleen kiittää
Vehkaa, Rosmariinia, hiddenbeniä, Lyraa ja
jossujb:tä ♥ Lahjoitan tämän ficin juhannustaiaksi
Lauchuolle, joka toivoi synkkyyttä ja romantiikkaa ♥ Osallistuu myös haasteeseen
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2.
Unelman kuolemaHeinäkuinen helleaalto ulottaa kostean kuumuutensa kaikkialle. Aurinko on jo painanut polttavat säteensä horisontin alapuolelle, mutta tummaseinäisen Malfoyn kartanon makuuhuoneissa on yhä lämmin. Tukahduttavan painostava ilma saa Dracon pyörimään sängyssään. On vain odotettava yöilman viilenemistä, sillä taloa on mahdotonta pitää pysyvästi ilmastoituna tällä säällä. Vahvimmatkaan jäähdytysloitsut eivät jaksa kauaa vastustaa aurinkoa, vaan sulavat päivän mittaan pois kuin jääpalat.
Draco on siirrättänyt sänkynsä avoimen ikkunan alle. Vain olemattoman pieni tuulenvire hipaisee ikkunan takana seisovan lehmuksen lehtiä ja tuntuu kevyen lämpimänä henkäyksenä iholla. Draco potkii ohutta kesäpeittoaan pois: senkin paino on liikaa.
Draco antaa ajatustensa harhailla. Suljettujen silmien taakse piirtyy kuva: kuriton musta tukka, ilmeikäs suu ja vihreiden silmien läpitunkeva katse. Draco laskee jo päiviä syyskuun ensimmäiseen, Harryn kohtaamiseen. Vielä neljäkymmentäyksi yötä ja hän on vapaa kartanon ahdistavasta ilmapiiristä, jota helteen lisäksi painostaa isän yhteys pimeyden lordiin.
Isä tappaisi minut, jos tietäisi, Draco ajattelee. Silti hänen sydäntään puristaa ikävästä. Se ottaa hänen ajatuksissaan uusia muotoja, rohkaisee pitämään kiinni suunnitelmasta, jota hän on hautonut mielessään edellisestä keväästä lähtien. Syksyn tullen hän olisi turvallisen matkan päässä isästä ja luisuisi jälleen enemmän kohti valoa, ei pimeää. Silloin hän voisi lähestyä Harrya toisin kuin ennen: ystävyydellä, ei ilkeydellä. Rakkaudella, ei vihalla. Draco uskoo sen olevan mahdollista, sillä hänen salainen kiintymyksensä tuota hintelärakenteista rohkelikkopoikaa kohtaan on vihdoinkin kasvanut vanhojen kaunojen yli.
Dracon unelmissa he päätyvät juttelemaan sopivaan rauhalliseen paikkaan, ehkä pihamaalle tai neljännen kerroksen käytävällä olevaan pieneen ikkunasyvennykseen. He istuisivat ihan vierekkäin ja Harry haroisi nauraen tukkaansa, joka silti sojottaisi vallattoman kurittomana joka suuntaan. Draco hymyilisi, nojautuen pikkuhiljaa lähemmäksi. Hän suutelisi Harrya, puristaisi tätä lähelleen käsien hyväillessä vaativana selkää, ja lopulta…
Draco vie kätensä alushousujen sisään, varovasti ja hiljaa. Hän näkee mielessään Harryn huulet, jotka raottuvat äänettömään huokaukseen yhtä aikaa hänen kanssaan. Käsi tahrii lakanan, mutta Draco ei välitä, vaan hiipii narisevan lattian poikki vaatekaapilleen hakemaan puhtaat housut.
Tuuli on alkanut voimistua. Draco antaa ilmavirran viilentää itseään, vaikka sydän valvottaakin häntä vielä pitkälle yöhön.
***
Dracon unelma valoisasta syksystä särkyy Suureen suunnitelmaan.
”Draco.”
Isän äänensävy tihkuu metallia, joka saa Dracon kämmenet hikoamaan ja vatsan kiertymään solmuun. Isä katsoo häntä kiinteästi, kuin yrittäisi löytää hänen sisältään vastauksia kysymyksiin, joita kukaan ei ole vielä kysynyt.
Katse siirtyy ruokasalin ovelle, joka avautuu kirskahtaen.
Draco tuntee värin pakenevan kasvoiltaan. Hän nousee kiireesti seisomaan, painaen leukansa tiukasti vasten rintaan.
”Pimeyden lordilla on suunnitelma”, isä sanoo. ”Suunnitelma, johon hän tarvitsee sinun apuasi.”
Draco kuulee verkkaisesti lähestyvät askeleet, jotka pysähtyvät lopulta aivan hänen eteensä.
”Tahdotko sinä palvella pimeyden lordia, Draco?” ääni kysyy. Draco tuntee kylmien sormien tarttuvan leukaansa, pakottavan katseensa ylös.
Niille silmille on mahdotonta sanoa ei.
Draco värisee kylmästä, vaikka sää on yhä helteinen ja hiki noruu pitkin hänen selkäänsä ohuen kaavun alla. Kieltäytyminen merkitsee kuolemaa, hyväksyminen pimeyttä ja liian suurta uhrausta. Draco sulkee silmänsä. Hän näkee Harryn kasvot loistavina edessään tietäen, että ainoa mahdollisuus suojella tätä on suostua ja selviytyä tehtävästä siten, että Harry pysyy turvassa. Se tarkoittaa, ettei Draco ei voi koskaan päästää Harrya lähelleen.
Draco ojentaa vasemman kätensä pimeyden lordille, hyvästellen kuolevan unelmansa rippeet.
”Tahdon”, hän kuiskaa.
Musta välkähdys halkaisee ilman ja repäisee reiän kaapuun pureutuessaan ihoon. Dracon polvet notkahtavat. Lattialle putoaa punaisia pisaroita.
Surun kyyneleet on helppo naamioida käsivarren kivusta kumpuaviksi.