Nimi: Kuumaa nahkaa
Kirjoittaja: jokamaunrae
Ikäraja: K-11
Fandom: Dreamworksin Megamind
Paritus: Megamind/Roxanne Ritchi
Genre: fluff, romance
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Dreamworksille.
Tiivistelmä: Megamind ja Roxanne nauttivat kuumasta kesäpäivästä piknikillä.
A/N: Kääk. Olen ihan liian itsekriittinen kirjoittaja, mutta nyt oli jo korkea aika julkaista täällä ensimmäinen ficcini. Tämä osallistuu Kesäkolmosten 2020
Kepeitä kesäromansseja -inspiraatiobiisihaasteeseen. Inspiraationa toimi ABBA:n
She's My Kind of Girl. Hei, nyt kynnys julkaista on ylitetty! Tästä on hyvä jatkaa.
Kuumaa nahkaa
Look at her face, it's a wonderful face
And it means something special to me
Look at the way that she smiles when she sees me
How lucky can one fellow be?Roxanne hymyili iloisesti avatessaan oven. Hänellä oli yllään vaaleansininen, hulmuava kesämekko, ja lyhyissä ruskeissa hiuksissaan hieman tummempaa sinisen sävyä oleva nauha, jonka päät roikkuivat hänen niskassaan ja heilahtivat hänen kumartuessaan suutelemaan minua pikaisesti.
”Oletko tosissasi, Megamind? Aiotko oikeasti lähteä kanssani piknikille
tuossa asussa?”
Vilkaisin nopeasti itseäni. Olin pukenut yhden tyylikkäimmistä ja parhaiten istuvista nahka-asuistani. Se oli niitä uusia, joissa ei ollut niin paljon niittejä kauluksessa kuin aiemmissa, superkonna-aikojeni asuissa. Roxanne oli pyytänyt, että vähentäisin niittien määrää, sillä siten hänen olisi helpompi halata minua, kun ne eivät pistelisi. Ja olinhan nyt hyvien puolella, Metro Cityn supersankari. Minun ei tarvinnut enää herättää kauhua kuten ennen.
”Mitä vikaa tässä on? Katso, katso, vähemmän niittejä”, selitin ja pyörähtelin, jotta Roxanne näkisi paremmin, miten säälittävän vähän niittejä kauluksessa ja hanskoissa nyt oli.
Roxanne pudisti päätään hymyillen. ”Ulkona on paahtava helle. Oletko varma, ettet paistu tuon puvun sisällä? Se on mustaa nahkaa ja kerää kaiken auringonvalon itseensä, eikä varmasti hengitäkään kovin hyvin.”
”Pärjään kyllä. Tyylikkyys ennen kaikkea”, vakuutin ja vaihdoin puheenaihetta: ”Sinä olet valinnut tänään sinistä päällesi.”
Roxanne nauroi ja katsoi minua kujeilevasti samalla, kun astuin hänen perässään hänen asuntonsa eteiseen. Roxanne katosi keittiöön ja huusi sieltä: ”Tiedäthän sinä, että sininen on nykyään lempivärini.”
En voinut estää virnettä kohoamasta suupieliini. Katsahdin itseäni Roxannen eteiseen ripustetusta kokovartalopeilistä. Voi niitä aikoja, kun kaappasin Roxannen säännöllisesti kiristääkseni Metromiestä. Silloin Roxanne vain jaaritteli sukkahoususankaristaan ja pilkkasi minua. Nykyään hän katsoo minua aina ihailevasti ja rakastavasti. Hän suorastaan jumaloi minua, ja minä häntä. Tunsin olevani onnekkain mies Metro Cityssä, olinhan saanut koko kaupungin kauneimman naisen itselleni. Eikä minun enää tarvinnut kidnapata häntä saadakseni viettää aikaa hänen kanssaan. Asiat olivat tosiaan kääntyneet päälaelleen.
Kun Roxanne hetken päästä astui esiin keittiöstä valtava piknik-kori kädessään, en voinut olla irrottamatta katsettani hänestä. Hulmuava kesämekko puki Roxannea täydellisesti ja hyväili hänen muodokasta vartaloaan. ”Nyt voimme lähteä”, Roxanne ilmoitti ja työnsi minut edellään ulos ovesta. Tarjouduin ottamaan piknikkorin kannettavakseni, ja hän ojensi sen ilomielin.
And when we go for a walk in the park
And she holds me and squeezes my hand
We'll go on walking for hours and talking
About all the things that we plan
Läheiseen keskustapuistoon ei ollut pitkä kävelymatka. Kyseessä oli sama puisto, jossa vietin paljon aikaa Roxannen kanssa ollessani naamioitunut Bernardiksi. Pyyhin muiston mielestäni ja päätin keskittyä vain tähän hetkeen. Enää minun ei tarvinnut esittää olevani joku toinen. Roxanne rakasti minua itseni vuoksi. Bernard oli mennyttä elämää, samoin ne ajat, kun vielä rötöstelin Metro Cityssa.
Tunsin Roxannen käden omassani ja hänen sormiensa kietoutuvan omien, pitkien sormieni lomaan. Katsoin häntä hymyillen, ja hän vastasi hymyyn. Jo ensi metreillä tunsin kuumuuden hohkaavan nahkaisesta asustani, mutta Roxannen läheisyys ja se, että kävelimme käsikkäin, vei ajatukseni muualle. Tiedossa olisi kaunis kesäpäivä puistossa hyvässä seurassa. Roxannella oli vapaapäivä töistä ja halusin nauttia siitä hänen kanssaan.
Puistossa oli melko paljon ihmisiä, kuten arvata saattaa, sillä päivä oli kuvankaunis ja lämmin. Jouduimme kävelemään aikamme ennen kuin löysimme hieman sivummalta paikan suurten puiden varjosta. Levitettyäni piknikviltin nurmikolle puiden alle lysähdin helpottuneena sen päälle istumaan. Olin jo hiestä läpimärkä pukuni alla, mutten halunnut Roxannen huomaavan mitään. Olin vain nauttivinani siitä, että pääsin istumaan kävelyn päätteeksi.
”Mitä hyvää olet varannut meille?” kysyin ja leyhyttelin salaa itseäni viittani helmalla Roxannen kumartuessa eväskorin puoleen. Nautiskelin hänen pyöreän ja muhkean takamuksensa katselemisesta.
”Täältä löytyy kaikkea hyvää”, kuulin Roxannen sanovan iloisesti. Kun hän kääntyi puoleeni ojentaakseen minulle pahvilautasen, heilautin viittani syrjään ja otin rennolta näyttävän asennon ottaessani lautasen vastaan. Roxanne nosti korista esiin pieniä suolakeksejä, viinirypäleitä, viipaloituja hedelmiä, täytettyjä sämpylöitä ja perunalastupussin. Juotavaksi hän oli varannut raikkaita virvoitusjuomia.
”Kiitos”, sanoin ottaessani vastaan tölkin Coca Colaa. Kun Roxanne kääntyi vielä ottamaan serviettejä ja pillejä, painelin helteessä hikoilevaa tölkkiä vasten kuumottavia poskiani. Onnekseni sininen ihonvärini ei paljastanut tukalaa olotilaani samalla tavalla kuin ihmisillä, joiden kasvot punehtuivat kuumassa. Omat kasvoni korkeintaan muuttuivat hieman violetinvivahteisiksi, mutta eivät kuitenkaan kovin näkyvästi. Kun Roxanne sitten asettui vierelleni ja aloimme täyttää lautasiamme herkullisilla piknikeväillä, yritin olla välittämättä hiestä, jota pisaroi ohimoiltani ja valui niskaani pitkin. Juttelimme niitä näitä. Roxanne kertoi viime päivien työkuvioita, minä puhelin projekteista, joita minulla ja Minionilla oli meneillään. Huomasin ilokseni, että Roxannekin hikoili kuumuudesta, mutta hänellä oli yllään vain ohut ja kevyt hellemekkonsa, mikä varmasti tuntui paljon mukavammalta kuin minun asuni.
Kun olimme syöneet ja juoneet, Roxanne ehdotti yllätyksekseni, että lähtisimme takaisin hänen luokseen.
”Mutta meidänhän piti viettää puistossa koko iltapäivä”, sanoin hieman hämmentyneenä, mutta sitäkin helpottuneempana siitä, että pääsisin pian viileisiin sisätiloihin. Vaikka päivä alkoi pikkuhiljaa kääntyä kohti iltaa, aurinko porotti silti kuumana ja paahteisena, ja koska tuulenvirettäkään ei tuntunut ilmassa, edes varjossa istuminen ei helpottanut.
”Megamind”, Roxanne sanoi ja tarttui käteeni, ”en ole hölmö. Sinähän läkähdyt kuoliaaksi siinä nahkaisessa kokovartalopuvussasi. En tahdo, että saat nestehukan.”
”Mitä tarkoitat?” kysyin muka närkästyneenä. ”Ei minulla ole kuuma.” Tiesin kuitenkin hikisten kasvojeni paljastavan kaiken.
”Mutta eikö olisi silti mukava palata minun asunnolleni ja ottaa kylmä suihku?” Roxanne kiusoitteli. Hänen hellemekkonsa olkain oli valunut seksikkäästi alas ja tuijottaessani hänen ihoaan näin jo mielessäni yhteisen, virkistävän suihkuhetken. Myönsin, että olisi, mutta väitin kivenkovaa loppuun saakka, ettei minulla ollut oikeasti niin kuuma kuin mitä Roxanne luuli. Pakatessamme ruoantähteitä ja roskia takaisin koriin mutisin jotakin siitä, miten ihmiset ja minun rotuni ovat erilaisia ja kestävät kuumuutta eri tavalla. Roxanne kuunteli nyökytellen, mutta näin hänen hieman virnistelevän.
Kun pääsimme takaisin Roxannen asunnolle, hän ehdotti, että menisimme suihkuun yhdessä. Ennen kuin Roxanne ehti estää, sanoin, että menisin edeltä, ja sulkeuduin kylpyhuoneeseen yksinäni jättäen hänet ulkopuolelle. Kun jäin yksin, vetäisin pukuni selkäpuolelle piilotetun vetoketjun auki ja yritin riisua pukua yltäni, mutta ihoni oli aivan liian nihkeä. Puvun nahka liimautui kiinni ihooni, ja tuskanhiki kohosi pintaan pahentaen tilannetta entisestään. Riuhdoin ja teutaroin aikani, kunnes lysähdin vessanpöntön kannelle ja luovutin. Tiesin tarvitsevani apua ja arvasin Roxannen kuunnelleen oven ulkopuolella.
”Saako tulla?” kuului Roxannen ääni oven takaa hetken päästä. Hän astui sisään kylpyhuoneeseen ja jäi seisomaan oviaukkoon hymyillen. ”Annas kun autan.”
Alistuin kohtalooni ja kuorimme Roxannen avustuksella nahka-asun yltäni. Tilanne olisi voinut olla kiihottava, jollen olisi ollut yltä päältä hiessä ja läkähdyksissä. Roxanne antoi minun riisua oman hellemekkonsa ja vetää hiusnauhan hiuksistaan ennen kuin hän astui kanssani suihkuun.
”Sinä olet hölmö nahka-asuinesi”, Roxanne hihitti, ”vaikkakin todella seksikäs.”
”Viehätysvoimani perustuu uskottavaan tyyliini. En näyttäisi hyvältä shortseissa ja sandaaleissa, eikä näytä muuten kukaan, jos minulta kysytään”, väitin nauttien viileästä vedestä ihollani. Vedin Roxannen lähemmäs ja suutelin hänen huuliaan vieden käteni hänen täyteläisille rinnoilleen.
”Meidän pitää silti hankkia sinulle kesäisempiä ja kevyempiä vaatteita”, Roxanne sanoi suudelman jälkeen kuljettaen sormiaan minun ihollani. "Kiitos tästä päivästä, Megamind."
”Eihän päivä vielä ole ohi”, kuiskasin ja painoin Roxannen hellästi vasten suihkun seinää. Se vähäinen hiki, mitä ihoillamme vielä oli jäljellä paahtavan päivän jäljiltä, liukeni viileään veteen, jota valui pitkin yhteen kietoutuneita kehojamme, ja huuhtoutui lopulta pois.
She's just my kind of girl, she makes me feel fine
Who could ever believe that she would be mine?
