Title: Hersyvät heinät
Author: Larjus
Chapters: Lyhykäinen oneshot
Fandom: Kaze ga Tsuyoku Fuiteiru
Characters: Musa Camara, Iwakura Yukihiko
Genre: Slice of life
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisteos hahmoineen on Miura Shionin kynästä. Minulla ei ole oikeuksia kuin vain itse tähän tekstiin, joka sekin on kirjoitettu omaksi ilokseni ilman rahallista korvausta.
Summary: Twiitin perässä on kanji, jonka olemassaololle Musa ei löydä logiikkaa.
A/N: Osallistuu haasteisiin
Multifandom IV sekä
Kielimuuri ja sen murtajat, kielinä japani ja swahili.
Siitä tosin ei ainakaan minulla ole canontietoa, että onko swahili Musan äidinkieli, mutta ainakin se on Tansanian puhutuin kieli, ja olenkin varma siitä, että se on vähintään Musan toinen kieli.
Tää nyt ei ihan sijoitu samoihin vuosiin kuin alkuperäinen kirja (jota en ole kyllä lukenut nyyh
koska sitä ei tietääkseni ole käännetty, enkä osaa japania juurikaan), koska tarvitsin vähän kehittyneemmän somen tätä ficiä varten
Anime on mulle versioista tutuin ja rakkain (vaikka Nakamura Yuuichi olikin live action -leffassa), joten siihen mä aika lailla pohjaan.
Oon kans vaivannut mieltäni miettiessäni, miten Musan sukunimi oikein pitäis kirjoittaa länsimaalaisilla aakkosilla (koska hyvä pelkistä katakanoista カマラsanoo, mikä on oikee tapa + oon nähny siitä niin monta eri romanisoitua versiota), mut Camara on lukenut virallisessa merchissä, joten sillä mennään. (Ei sil kyl oikeesti oo tän ficin kannalta
mitään merkitystä, ku laitoin sen vain alkutietoihin, mut pakkohan tommosilla yksityiskohdilla on vaivattava päätään
)
Hersyvät heinätEnnen Japaniin muuttamista Musa ei ollut ajatellutkaan Twitteriin rekisteröitymistä; Facebook oli riittänyt hänen sometarpeisiinsa varsin hyvin. Mutta sen jälkeen, kun hän oli Twitteriin tilin luonut, hän ei voinut olla ihmettelemättä, miksei ollut tehnyt niin jo aiemmin. Twitterissä olivat kaikki, ja sieltä löysi mielenkiintoisten artikkeleiden ja ajankohtaisten uutisten lisäksi julkkiksia jakamassa mietteitään sekä söpöjä videoita kissanpennuista. Lisäksi se oli Musalle taas yksi paikka oppia lisää japania.
Vaikka muut Chikusei-soun asukkaat eivät koskaan olleet vihjaisseetkaan siihen suuntaan, että Musa ei osannut japania ”tarpeeksi” tai ”kunnolla” – pikemminkin päinvastoin – Musa kyllä itse tiesi, ettei ollut natiivipuhujan tasolla. Ja vaikkei hän koskaan todennäköisesti sille tasolle pääsisikään, hän halusi ainakin yrittää. Helppoa se ei ollut, erosihan japani kielenä suuresti swahilista ja englannista, joita Musa oli kotopuolessa käyttänyt.
Ja ne kanjit… vaikka hän osasikin lukea niitä jo satoja – ainakin periaatteessa, sillä huomasi unohtelevansa niitä yhtä tiuhaan tahtiin kuin oppikin – ne pohjimmiltaan pysyivät hänelle pelkkänä mysteerinä. Kuin pieniä hieroglyfejä tai kuva-arvoituksia keskellä kirjoitettua tekstiä. Miten niitä saattoikaan edes ymmärtää.
Twitterkin oli täynnä kanjeja. Niiltä ei tietenkään voinut välttyä japaninkielisessä tekstissä (paitsi ehkä lasten kuvakirjoissa, ja Musa oli jo aikapäiviä sitten ohittanut
sen tason), mutta oli niiden jäsentely helpompaa Twitterin lyhyissä postauksissa kuin pitkissä lehtiartikkeleissa tai kokonaisissa kirjoissa. Tai niin Musa ainakin oli luullut. Nyt hän nimittäin taas kerran pääsi toteamaan, että kanjeissa ja niiden käytössä ei ollut mitään mieltä edes Twitterissä.
Videolla oli kirjavaturkkinen kissa, joka yritti pyydystää karppia altaasta mutta lopulta tipahtikin itse veteen kalojen sekaan. Videoklipin saatetekstissä puhuttiin vuoden kalastajan palkinnosta, sen verran Musa ymmärsi, mutta… Tekstin lopussa oli vielä yksittäinen kanji, joka näytti kyllä todella tutulta, mutta Musa ei millään saanut palautettua mieleensä, mitä se tarkoitti, ja miten se edes liittyisi kissaan, jolla on huono kalaonni. Lopulta hänen oli pakko tarkistaa mysteerimerkin merkitys sanakirjasta.
Ruoho. Merkki tarkoitti ruohoa. Mutta mitä se tarkoitti kissavideossa? Sitä Musa ei edelleenkään tiennyt. Oliko se vahingossa mukaan tullut ylimääräinen merkki? Väärin valittu kanji? Jokin sanaleikki, johon hänen japanin kielen taitonsa ei ylettynyt? Sitä Musa ei saisi kysymättä selville. Mutta Musahan aikoi kysyä, tietenkin.
Puhelin kädessään Musa avasi huoneensa oven ja kurkisti käytävään. Sillä ei kai periaatteessa ollut väliä, keneltä hän kanjin merkityksestä kysyisi, sillä hän luotti siihen, että saisi vastauksensa keneltä tahansa. Hän ei kuitenkaan halunnut erikseen häiritä ketään pohdintojensa takia. Niinpä hän päätti katsastaa Chikusei-soun yhteiset tilat, josko joku olisi sen verran ihmisten ilmoilla, että puhuminen olisi mahdollista ilman huoneiden oville kolkuttelua ja sisään soluttautumista.
Musa löysikin olohuoneesta Yukihikon, joka oli ankkuroinut itsensä pöydän ääreen tietokoneensa kanssa. Kuulokkeet roikkuivat kaulalla eivätkä peittäneet korvia, eikä Yukihiko muutenkaan vaikuttanut täysin uponneen ajatuksiinsa, joten Musa tuli siihen tulokseen, että tätä raaskisi vaivata hieman. Huomatessaan Musan oven suussa Yukihiko nostikin kätensä tervehdykseen.
”Hei, Yuki-san”, Musa vastasi nyökkäämällä. ”Enhän vain häiritse sinua?”
”Et”, Yukihiko vastasi. ”Tulin vain kokeilemaan, toimisiko nettiyhteys täällä paremmin kuin huoneessani… Se on jostain syystä alkanut pätkiä.”
Musa nyökkäsi ymmärtäväisesti.
”Tuota… voisitko auttaa minua hieman?”
”Missä tarvitset apua?” Yukihiko kysyi välttäen tarkoituksella vastaamasta suoraan.
”Kertoisitko minulle, mitä tämä oikein tarkoittaa.”
Musa käveli Yukihikon luo ja ojensi tälle puhelimensa. Näytölle hän oli avannut sen videon, jossa kissa yritti erittäin epäonnisesti kalastaa karppia, ja sen yläpuolella oli luettavissa vielä toistaiseksi mysteeriksi jäänyt kuvaus.
”Tuo viimeinen kanji”, Musa sanoi istuutuen Yukihikon viereen ja osoitti merkkiä ruudulla. ”Sehän merkitsee ruohoa, eikö? Mutta miten se oikein liittyy tuohon videoon?”
Yukihiko keskittyi hetkeksi katsomaan twiittiä ja siihen liitettyä videota. Sitten hän ojensi puhelimen takaisin Musalle.
”Se merkitsee samaa kuin monta w:tä peräkkäin”, hän sanoi. ”Tiedäthän sinä sen?”
Musa nyökkäsi.
”Sehän on niin kuin naurua, eikö?” hän varmisti.
”Joo”, Yukihiko vahvisti. ”Ja koska se näyttää vähän ruoholta, jotkut käyttävät sen sijaan ruohon kanjia viesteissään. Käykö yhtään järkeen?”
”Eli ruohon kanji voi tarkoittaa nauramista…” Musa pohti. ”Nyt kun selitit sen, niin kyllä, käy se… järkeen. Minä ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä, miksi w on alun perinkään alkanut tarkoittaa naurua.”
”En olekaan koskaan miettinyt asiaa”, Yukihiko totesi ja tuijotteli kattoon mietiskellen. ”Ehkä siksi, että
warai alkaa w:llä, jos sen kirjoittaa latinalaisin aakkosin”, hän sanoi sitten hetken kuluttua, katse yhä katossa.
”Sekin käy järkeen”, Musa sanoi. ”Jotenkin ajattelin aina, että internetkieli ei ole loogista, että ihmiset vain puhuvat mitä sattuvat ja sitten kopioivat toisiaan, mutta taitaa se sittenkin olla. Loogista siis.”
”Joo, kyllä asioilla tuppaa usein jokin syy tai logiikka olemaan”, Yukihiko tuumasi. Sitten hän tuhahti. ”Vielä kun keksisi Haijin logiikan yhtään mihinkään…”
”Hän haluaa juosta”, Musa vastasi yksinkertaisesti, ja Yukihiko tuhahti uudelleen. Sitten Musa nousi tämän vierestä seisomaan. ”Minä menen nyt. Ja kiitos vielä, Yuki-san.”
”Olepa hyvä”, tämä vastasi ja huiskautti Musalle kättään hyvästiksi. ”Kiva kun pystyin olemaan avuksi.”
**
Kävi kuitenkin niin, että jo viikon kuluttua Yukihiko katui syvästi sitä, että oli ollut avuksi lainkaan ja kertonut Musalle ruoho-kanjin merkityksen tekstiviesti- ja nettikielessä. Sen opittuaan tämä nimittäin oli alkanut käyttää sanaa suurin piirtein
aina. Joka välissä. Puhuessaankin.
”Ei sitä kuulu ääneen sanoa!” Yukihiko oli ärähtänyt jo ties miten monta kertaa, aina kun oli kuullut Musan lisäävän puheidensa perään sanan
ruoho. ”Se on vain kirjoitettuja viestejä varten!! Lopeta tuo! Saatat itsesi vain naurunalaiseksi kun puhut noin! Niin noloa! Lopeta!!”
Musa vain nauroi.
