Koska olet sinä, S | Luna/Ginny

[Sanderra]

Nimi: Koska olet sinä
Kirjoittaja: Sanderra
Ikäraja: S
Paritus: Ginny Weasley/Luna Lovekiva
Genre: varovainen femmesöpöily
Yhteenveto: "Mistä hyvästä tuo oli?"

A/N: Hyvää synttäriä, Pura! Tässä sinulle pikkuinen raapale c: (FF100: sana 088. Koulu)


Ginny ohjaili taikasauvallaan viereisestä puusta pudonneiden käpristyneiden lehtien jonoa, joka kieppui ilmassa hänen tahtonsa mukaan. Niityn heinikko huojui kevyessä tuulessa, joka heilutti hänen vieressään makaavan Lunan vaaleita kiharoita. Tämä oli viimeisen oppitunnin jälkeen tarttunut Ginnyn käteen ja johdattanut hänet linnan kapeiden käytävien läpi tälle syrjäiselle niittyaukealle. Siniharmaata iltataivasta katsellessaan hän saattoi melkein unohtaa olevansa yhä koulun tiluksilla. Melkein unohtaa, mitä päivän lehdessä oli jälleen kirjoitettu hänestä-joka-jääköön-nimeämättä. Hän yritti ravistaa asian mielestään ja keskittyä tyttöön vierellään.

Luna letitti hiuksiinsa pieniä päivänkakkaroita, joita äiti piti inhottavina rikkakasveina ja kitki sylikaupalla kodin puutarhasta keväisin. Ginny hymyili palmikoita vilkaistessaan ja päätti, että kukat olivat kauniita ja juuri tilanteeseen sopivia.

"Pelottaako sinua ikinä tämä kaikki?" Luna kysyi äkkiä heidän seuratessaan pilvien pyörteilyä taivaalla.

"Ei", Ginny vastasi liian nopeasti, sillä tiesi sanomattakin, mihin tämä viittasi.

Luna kääntyi katsomaan häntä myötätuntoisesti.

"Niin minuakin."

Ginny huokaisi huojentuneena ja puristi Lunan käden omaansa. Tyttö näki aina hänen kovan kuorensa lävitse, mutta hän ei jaksanut enää tuohtua asiasta kuten joskus alussa. Luna ei tuominnut tai vähätellyt häntä, vaikka hän oli välillä heikompi kuin halusi myöntää itselleenkään. Luna oli lämmin ja lempeä ja välittävä - Ginny nojautui suukottamaan tämän poskea.

"Mistä hyvästä tuo oli?" Luna nauroi.

"Koska olet siinä. Ja sinä."

[Pura]

Tää oli aivan ihana yllätys, kiitos! <3<3

Mahtavaa, että löysit miun toivelistalta jotakin, mistä halusit kirjoittaa, ja ihanaa että valitsit nää hahmot <3 Ginny/Luna on aina ihanaa luettavaa, ja tavoitit tähän juuri sellaisen pehmoisen ja hellän tunnelman, josta pidän tosi paljon. Tässä on rauhallinen hetki kaiken elämän epävarmuuden keskellä, ja voin hyvinkin kuvitella nämä kaksi livahtamassa linnasta ja varastamassa juuri tällaisia pieniä kahdenkeskisiä tuokioita <3

Luna letitti hiuksiinsa pieniä päivänkakkaroita, joita äiti piti inhottavina rikkakasveina ja kitki sylikaupalla kodin puutarhasta keväisin. Ginny hymyili palmikoita vilkaistessaan ja päätti, että kukat olivat kauniita ja juuri tilanteeseen sopivia.

Luna on täydellinen <3 ja tykkään siitä, kuinka hän auttaa Ginnyäkin näkemään maailman vähän eri valossa ja arvostamaan rikkaruohojakin.

"Pelottaako sinua ikinä tämä kaikki?" Luna kysyi äkkiä heidän seuratessaan pilvien pyörteilyä taivaalla.

"Ei", Ginny vastasi liian nopeasti, sillä tiesi sanomattakin, mihin tämä viittasi.

Luna kääntyi katsomaan häntä myötätuntoisesti.

"Niin minuakin."

Tää dialogi on mahtavaa, ilostutti jotenkin tuo miten ginnymäisen itsevarmaa Ginny yrittää esittää, ja kuinka Luna heti näkee sen läpi ja vastaa ihan kuin toinen olisi puhunut totta, kun kerran tietää mitä toinen oikeasti tarkoitti.

Luna oli lämmin ja lempeä ja välittävä - Ginny nojautui suukottamaan tämän poskea.

"Mistä hyvästä tuo oli?" Luna nauroi.

"Koska olet siinä. Ja sinä."

<3<3<3 Hymyilyttää ja rinnassa tuntuu lämpöiseltä ja pehmoiselta, tää loppuu niin ihanasti. Kiitos kovasti tästä pienestä ficistä, tykkään tästä todella paljon. 

[mursuhilleri]

Lukaisin tämän tässä yksi päivä, mutten ehtinyt jättää kommenttia. Päätin nyt palata jättämään merkin itsestäni. Tämä oli hirmuisen suloinen. En ole paljon tätä paritusta lukenut, mutta minusta se toimii, ainakin tässä tekstissä. Minusta on ihana, kuinka tässä mainitaan Ginnyn kova kuori, jonka läpi Luna näkee, eikä Ginnyn tarvitse esittää mitään tämän seurassa. Vallan ihastuttava pieni teksti, kiitos <3

[Sanderra]

Jeii, kiitos itsellesi, Pura! Kiva, että tykkäsit pehmoisuudesta <3

Kiitos sinullekin, mursuhilleri <3 Paritus ei ole itsellenikään kovin tuttu, joten kiva jos se toimi!

[Vuorna]

Iltaa! Luna/Ginny on nopeasti muodostunut mulle semmoiseksi hyvän mielen paritukseksi, sillä kyseisen parituksen tekstit ovat niin usein tosi söpöjä. Satun olemaan iso suloisten romanssificcien fani, joten Luna/Ginny yhdistettynä Hunajaherttuaan on harvoin yhdistelmä, joka pettää. Eikä muuten pettänyt nytkään.

Komppaan kyllä edellisiä kommentoijia siinä, että tämä oli suloinen ja tunnelmaltaan todella ihana teksti. Nuori ja viaton rakkaus käy tästä kyllä ilmi hyvin, ja mun sydäntä se lämmittää erityisen paljon. On ihan tosi helppo kuvitella tää skenaario, jossa Luna letittää niityllä päivänkakkaroita hiuksiinsa ja Ginny leijuttelee lehtiä vieressä. Tää teksti oli lyhyydessään loistava, tuo tyttöjen lyhyt keskustelu oli mainio ja tavoitit siinä heidän persoonallisuutensa erinomaisesti. Ginny vähän kovakuorisempi ja Luna sitten pehmeämpi, mutta ymmärtää kuitenkin Ginnynkin pelot. Ihanaa <3

Tää teksti todella sai mut hymyilemään sillä tavalla kun femmesöpöstely nyt yleensäkin saa, eli todella leveästi ja silleen vähän siirappisesti. Pidin kovasti tämän tekstin luomasta tunnelmasta, ja kokonaisuutena tää oli ihana, tosi kauniin ficin oot kyllä kirjoittanut. Iso kiitos tästä, tää toi hymyn huulille ja ihastutti oikein paljon.

[Sanderra]

Kiitos kommentistasi, Vuorna! Kiva kuulla, että söpöily maistui <3