Title: Tennismailatyrmäys
Author: Larjus
Chapters: Triplaraapale
Fandom: Hoshiai no Sora
Characters: Futsu Rintarou
Pairing: Pientä vihjailua (yksipuolisen) Ameno Itsuki/Futsu Rintaroun suuntaan
Genre: Drama (hahmon ajatustenjuoksua)
Rating: K-11
Warnings: Hienovarainen viittaus alle 16-vuotiaan masturbointiin
Disclaimer: Hoshiaista kaikki kiitos ja kunnia Akane Kazukille ja 8bitin staffille. Minä vaan lainailen hahmoja omia kirjoituksiani varten. En ole saanut tästä hyvästä mitään korvausta.
Summary: Kaikesta ei kerrota kavereillekaan.
A/N: Osallistuu haasteisiin
Multifandom IV ja
Älyttömät otsikot vol. 5. Mulle tuli tästä otsikosta mieleen Hoshiai no Soran jakso 3, jossa no, käytännössä käy ihan kirjaimellinen tennismailatyrmäys, joten päätin siitä inspiroituneena kirjoittaa pienen pätkän.
En tiiä miks päädyin taas kirjoittamaan triplaraapaleen, koska tämmöinen rajoitettu sanamitta on aika tuskaa
Mut kai tässä jotain hauskaakin on.
TennismailatyrmäysRintarou ei ikinä unohtaisi sitä hetkeä. He kaikki, lähes koko joukkue, istumassa maassa seinään nojaten, puhumassa pehmotenniskerhonsa kohtalosta, kun Nakao ilmestyy kaverinsa kanssa heidän eteensä kuin tyhjästä. Ne olisivat voineet pysyä hiljaa, mutta ei, niiden oli pakko alkaa soittaa suutaan ja haukkua niin heitä kuin heidän tennistaitojaankin. Ja pahempaakin, sillä kun Itsuki käski niitä olemaan hiljaa, ne kohdistivatkin kaikki ilkeät sanansa
Itsukiin ja tämän perheeseen.
Tietenkin Itsuki vastasi samalla mitalla.
Rintarou ei koskaan syyttäisi tai arvostelisi Itsukia siitä, että tämä oli tarttunut tennismailaansa ja iskenyt sillä Nakaota niin lujaa, että tämän pää alkoi vuotaa verta ja maila meni rikki. Hän ei moittisi Itsukia, vaikka tämä ei selvästikään
oikeasti katunut tekoaan; ajattelihan hän itsekin Nakaon ansainneen mailasta päähän. Sen Rintarou oli kehdannut ääneen myöntääkin, tosin vain ja ainoastaan Itsukille. Vaikka kai muutkin ajattelivat, että hyvä kun joku oli hakannut Nakaon hiljaiseksi. Niin pitäisi tehdä useamminkin.
Mutta vaikka Rintarou olikin pystynyt Itsukille paljastamaan, että hänestä oli jopa hyvä, että tämä oli lyönyt Nakaota (ja oikeasti Nakao olisi ansainnut enemmänkin, oikein kunnolla turpiinsa), ei hän kaikista sen herättämistä ajatuksista ääneen puhuisi. Ei kenellekään, ei edes Itsukille. Tai oikeastaan, ei
varsinkaan Itsukille.
Tennismailalla hakkaaminen sattui varmasti tuhottoman paljon, ainakin jos löi päähän ja niin kovaa kuin Itsuki, niin että ihan maila hajoaa. Kuitenkin Rintarou huomasi iltaisin miettivänsä sitä, että mitä jos Itsuki löisikin
häntä mailallaan. Ei tosin järin kovaa eikä päähän, tietenkään, mutta vähän kevyempi pakaroiden läpsyttely voisi oikeastaan tuntua...
mukavalta. Hän näki mielessään Itsukin vahingoniloisen, hieman häijynkin hymyn, joka oli värittänyt tämän kasvoja Nakaon pieksemisen jälkeen. Jos Itsuki katsoisikin häntä niin samalla, kun löisi häntä tennismailalla paljaille pakaroille... Pelkkä tilanteen ajattelukin tuntui Rintarousta niin
mukavalta, että se poltti ja punasi hänen poskensa. Käsikin katosi sen myötä sukkelasti pyjamahousujen sisään.
Itsuki oli ehkä tyrmännytkin Nakaon tennismailallaan, mutta oli tietämättään samalla tyrmännyt (= hurmannut) Rintarounkin.