Kaksosauringot: Sävelet tyhjiössä | S | space!au | 14/14

[Lyra]

Ficin nimi: Sävelet tyhjiössä
Kirjoittaja: Lyra
Fandom: Kaksosauringot
Vastuunvapaus: En omista kyseistä sarjaa, enkä saa tästä tuotoksesta rahaa

Ikäraja: S
Varoitukset: -
A/N: Luin aikoja sitten Hän sanoi nimekseen Aleia -kirjan ja kirjoitin silloin tämän raapalesarjan. Tämä jäi sellaiseen kohtaan, että tälle on varmaan tulevaisuudessa tulossa jatkoa toisen sarjan voimin.

Sävelet tyhjiössä

1.
He ohittavat juuri silloin värikästä kaasuplaneettaa. Matkustajat ovat kokoontuneet kannelle ja mustiin pukeutuneet tarjoilijat puikkelehtivat väkijoukossa tarjottimet korkealla. Aleian sormet lipuvat koskettimilla. Musiikki on hiljaista ja se jää paikoin naurunryöpsähdysten alle. Kappale on vanha. Ajalta, jolloin ihmiset vielä asuivat Maassa. Aleia on opetellut sen nuoteista, jotka hapertuivat käsiin. Nykyään hän osaa sen ulkoa ja nuotit on suljettu ilmatiiviiseen kammioon Pyrenian musiikkiakatemiassa.

Tähdet tuikkivat ulkona, mutta Aleia valuttaa itsensä koskettimille ja säveliin, joita hän soittaa. Hän ei ole koskaan onnellisempi kuin soittaessaan. Sävelet ovat yhtä kauniita kuin tähdet ja planeetta aluksen ulkopuolella. Ne muistuttavat häntä sinisenä hehkuvasta taivaasta ja vihreästä maasta.


2.
Aluksen nimi on Merenneito. Merenneidot ovat vanhoja Maan taruolentoja, jotka uivat vedessä. Tämä alus ui avaruudessa tähtien keskellä samaan tapaan kuin Aleia ui musiikissa. Hän irrottaa sormensa koskettimilta hetkeksi kuin kappale loppuu. Kukaan ei tunnu huomaavan musiikin katoamista ja Aleia vetää syvään henkeä. Hän laskee sormensa jälleen kevyesti koskettimille ja soittaa.

“Aleia”, joku kutsuu.
“Herra Ma’Bathae”, Aleia tervehtii lopettamatta soittamista, mutta kääntyy hymyilemään tulijalle.
“Kuinka monta kertaa minun täytyy pyytää sinua kutsumaan Corildoniksi?” Corildonin huulilla on veikeä hymy ja käsipuolessa nuori nainen, jonka silmät ovat kuin tähdet.
“Sinä olet minun esimieheni”, Aleia sanoo ja vaihtaa lennosta kappaleen leikkisämmäksi ja keveämmäksi.

[Lyra]

3.
Sinä iltana Aleia on pukenut ylleen yksinkertaisen mekon ja se kalpenee niiden kaikkien rikkaiden asuille, joilla on ollut varaa lähteä risteilylle. Corildonin ja naisen vaatteet ovat yhtä viimeistellyt kuin muidenkin. Corildon tuntuu huomaavan hänen katseensa.
“Ah”, Corildon sanoo. “Tässä on Lena. Minun vaimoni.”
“Hauska tutustua”, Aleia sanoo ja nyökkää naiselle. Nainen hymyilee niin ihanasti, että se saa Aleian sormet lentämään koskettimilla.
“Kuin myös”, Lena nauraa heleästi.

“Soittaisitko sinä tanssimusiikkia seuraavaksi”, Corildon pyytää. Aleia lupaa soittaa ja kaksikko laskeutuu alas tasanteelta muiden matkustajien joukkoon. Aleia seuraa heitä katseellaan. He ovat kumartuneet toistensa puoleen ja hymyilevät kuin heillä olisi ikuisuus vain toisilleen.

4.
Avaruudessa ei ole samanlaista yön ja päivän vaihtelua kuin planeetoilla. Aleia soittaa, kunnes hänen sormiaan särkee ja vasta silloin joku ilmoittaa, että matkustajien on aika palata omiin hytteihin. Aleia pysähtyy kesken nuotin. Puheensorina voimistuu, vaikka salissa on vähemmän ihmisiä kuin aikaisemmin.

Suurista ikkunoista näkyy edelleen kaasuplaneetta, mutta Merenneito on jo kääntymässä kohti pimeää ja kylmää avaruutta. Seuraavan kohteen he tavoittavat myöhään seuraavana iltana. Soleidan avaruusasemalla kaikilla matkustajilla on mahdollisuus nousta hetkeksi risteilijältä ja tehdä ostoksia aseman ainutlaatuisissa kaupoissa.

Aleia sulkee pianon kannen ja hörppää lämmenneen veden lasin pohjalta. Tarjoilijat siivoavat jo salia nopeaan tahtiin. Aleia seisoo hetken paikoillaan katsellen tähtiä.

[Thelina]

En kestä, miten kivaa on päästä lukemaan sinulta Kaksosauringot-ficciä Tällä on ihana nimi ja tykkään kovasti siitä, miten kuvailet musiikkia Aleian soittaessa.

Aleia on opetellut sen nuoteista, jotka hapertuivat käsiin. Nykyään hän osaa sen ulkoa ja nuotit on suljettu ilmatiiviiseen kammioon Pyrenian musiikkiakatemiassa.

Tämä oli myös ihana yksityiskohta!

Tällaisissa AU-jutuissa on niin hauska bongailla canonista tuttuja nimiä, nytkin Merenneito oli alus ja Soleida avaruusasema. Ja Lena on elossa, ihanaa! Näissä oli jotenkin unenomainen tunnelma, josta pidin tosi paljon. Jään seurailemaan, keitä tuttuja henkilöitä aluksella on mukana Aleian, Corildonin ja Lenan lisäksi

[Kaarne]

Hei! En vieläkään tiedä tästä fandomista yhtään mitään, mutta tulin kuitenkin nyt sanomaan, että musta tässä oli tosi hauska idea ja jo pelkästään avaruus-AU on tarpeeksi siisti juttu herättämään mielenkiintoni. Tykkäsin myös siitä, että tässä ei olekaan mikään paritus keskiössä - se on mukavaa vaihtelua. Jään odottelemaan jatkoa ja toivon, että aivot taipuvat sitten myös laajempaan kommenttiin, mutta kiitos tekstistä tähän mennessä. ❤️

[Lyra]

Kiitos kovasti kommenteistanne! <3

5.
Alakannella on hiljaista. Moottorin jyskytys tuntuu tasaisena jaloissa, mutta suuri osa miehistöstä on jo nukkumassa. Aleia haahuilee tyhjillä käytävillä ja kuuntelee ilmastoinnin hurinaa. Alhaalla ei ole ikkunoita ja aluksen seinät tuntuvat puristavan häntä kasaan. Aleia ei ole nukkunut kunnolla moneen viikkoon. Ei sen jälkeen, kun Merenneito lähti Kefestä.

Ehkä se on kohtaloa, mutta Aleia sattuu olemaan juuri silloin käytävällä, kun huoltoluukku räsähtää auki ja kaksi rääsyihin pukeutunutta poikaa ryömii ilmastointikanavasta. Aleia jäätyy paikoilleen, kun pojat pyyhkivät vaatteitaan ja nostavat sitten katseensa. He huomaavat Aleian samalla hetkellä, kun Aleia päättää, että paras mahdollisuus on juosta karkuun.

Aleia ei kuitenkaan ehdi pitkälle.

6.
Kun Aleia seuraavan kerran herää, hänen ranteensa on sidottu kiinni jäähdytysventtiiliin. On hämärää ja Aleian jäseniä särkee. Menee hetki, että hän ymmärtää mitä on tapahtunut. Lattia tärisee hänen allaan.
“Se on hereillä”, Aleia kuulee äänen kuiskaavan.
“Mene kertomaan kapulle”, toinen sanoo. Aleia näkee varjojen liikkuvan ja pian ovi narisee.

“Mitä te teitte minulle?” Aleia kysyy. Hänen äänensä tuntuu heikolta.
“Ei silminnäkijöitä”, hänelle vastataan.
“Silminnäkijöitä mille?” Aleia kysyy hämmästyneenä. Kuuluu kahinaa ja pian Aleia erottaa pojan ääriviivat.
“Et kai sinä nyt niin tyhmä ole?” poika kysyy ja samassa Aleia tajuaa:
“Te olette merirosvoja!” Poika huokaisee.
“Me kutsumme itseämme mieluummin vain piraateiksi.”

[Lyra]

7.
“Mitä te teitte Merenneidolla?” Aleia kysyy ja yrittää siirtyä parempaan asentoon, mutta köysi hänen ranteidensa ympärillä on tiukasti kiinni venttiilissä. Vasta silloin hän tajuaa olevansa edelleen yöpuvussaan, jonka kangas on niin ohutta, että siitä näkee läpi.
“Hankittiin vähän sapuskaa”, poika sanoo ja vilkuilee sitten taakseen.
“Tarkoitat siis, että ryöstitte”, Aleia korjaa ja yrittää miettiä miten saisi itseään peitettyä ilman käsiä.

“Miten vain”, poika mutisee. Samassa ovi kolahtaa auki ja sisään astelee Alean suureksi hämmästykseksi nainen.
“Vai tällaisen te tomppelit toitte mukananne”, nainen sanoo ja tutkailee Aleiaa hetken kauempaa, ennen kuin astelee lähemmäs.
“Minä olen Fay ja kukas sinä olet, typy?”

8.
Aleia mutisee nimensä ja Fay nyökkää tomerana.
“Kelpaa”, nainen sanoo. “Nyt tomppelit, irrottakaas tämä Aleia tuosta venttiilistä, että typy saa oikoa käsiään.” Toinen pojista kiirehtii hiljaisena avaamaan tiukkoja solmuja ja Aleia kiskoo kädet syliinsä heti, kun saa ne irti.

“Sinusta ei taida olla mitään hyötyä”, Fay sanoo Aleialle, kun köydet on irrotettu. “Et näytä rikkaalta, enkä usko, että kukaan maksaa sinusta suuria summia.” Aleia ei sano mitään, sillä Fay on oikeassa. Hänen ei välttämättä edes huomata kadonneen muutamaan päivään. Ainoa, joka ehkä ihmettelisi, on Corildon.

“No kerroppa sitten mitä sinä osaat”, Fay sanoo. “Niin etsitään sinulle jotain hommaa meidän Närhellä.”

[Thelina]

Hehee, nauratti kun tarinaan putkahti avaruuspiraatteja

“Hankittiin vähän sapuskaa”, poika sanoo ja vilkuilee sitten taakseen.
“Tarkoitat siis, että ryöstitte”, Aleia korjaa --

Tämä on hauska, tietenkin he tarkoittavat sitä, Aleia! Tykkään myös siitä, miten Fay kutsuu poikia tomppeleiksi ja Aleiaa typyksi. Ja koskapa Aleiasta ei saa lunnaita, on hänelle keksittävä jotakin muuta käyttöä. Mutta mitä? Onko pianonsoittotaidosta hyötyä Närhellä?

Nyt toivon äkkiä lisää, haluan tietää tuleeko Corildon pelastamaan Aleian, vai viihtyykö Aleia kenties Närhellä poikien ja Fayn kanssa

[Lyra]

Kiitos kommentistasi Thelina <3 Kyllä Aleialle paikka löytyy! Julkaisen nyt viimein nämä loput osat kerralla, kun muuten ne unohtuvat koneen syövereihin.

9.
Aleia osaa kuoria perunoita, joten hän joutuu kyökkiin vanhan kokin apuriksi. Ne kaksi poikaa, jotka hänet kaappasivat, kulkevat hiljaisina hänen edellään näyttäessään paikkoja.
“Tässä on sinun tuleva hytti”, pellavapää - se poika, joka oli jäänyt juttelemaan Aleian kanssa - sanoo. “Se on aika pieni, mutta etköhän sinä pärjää.” Aleia vilkaisee raollaan olevasta ovesta. Hytti on tuskin metriä leveämpi ja siellä roikkuu resuinen riippumatto. Ainoa lohtu on ikkuna, josta näkee tähdet. Lattialla on puulaatikko ja katossa lamppu välkähtelee.
“Laatikossa on jotain vanhoja vaatteita, jos tahdot vaihtaa”, toinen pojista - se tummempi - sanoo. Aleia nyökkää ja vetää oven perässään kiinni. Vasta silloin hän uskaltaa hengittää.

10.
Pojat odottavat häntä oven toisella puolella.
“Seuraavaksi kyökki”, pellavapää sanoo. Aleia seuraa jälleen hiljaa perässä. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti - vielä edellisenä iltana hän soitti pianoa Merenneidon matkustajille ja nyt hän on täällä, pellavaisissa vaatteissa, ja seuraa kahta rääsyistä merirosvoa.

“Kukas tämä rääpäle on?” vanha mies kysyy ja osoittelee Aleiaa soppakauhalla. Mies on kalpea eikä hänellä ole juuri lihaa luiden päällä, mutta näyttää siitä huolimatta reippaalta.
“Minä olen Aleia”, Aleia sanoo, kun kumpikaan pojista ei näytä saavan suutaan auki.
“Vai Aleia”, mies maistelee nimeä suussaan.
“Hän tulee kuorimaan perunoita”, tumma poika selittää. Vanha mies huitoo kauhallaan poikien suuntaan:
“Kyllä me kahdestaan pärjätään. Menkääs siitä tekemään jotain järkevää.” Pojat katoavat nopeasti auki jääneestä ovesta ja Aleia jää kaksin laivakokin kanssa.

“Ota tuosta veitsi ja ala kuoria”, mies ohjeistaa ja viittoo nurkkaan, jossa on perunasaavi. Aleia istuu jakkaralle sen viereen ja alkaa kuoria. Mies hyräilee työskennellessään ja Aleian sydän hakkaa samaan tahtiin.

[Lyra]

11.
Aleian sormet naputtavat pöydän reunaa kuin siinä olisi koskettimet. Ääntä ei kuulu, mutta Aleian mielessä sävelet kaikuvat pienessä kyökissä ja täyttävät sen äärimmilleen. Hän ei huomaa, että häntä tarkkaillaan, ennen kuin kokki avaa suunsa.
“Soitatko sinä?” Mies näyttää uteliaalta ja Aleia uskaltautuu nyökkäämään.
“Pianoa.” Mies sulkee silmänsä ja huokaisee.
“Minä en enää muista, miltä se kuulostaa”, mies sanoo kaihoisasti.
Taivaalliselta, Aleia ajattelee.
“Kuin juoksisi tähtien seassa”, hän sanoo ääneen. Kokin kasvoille syttyy hymy ja silmät tuikkivat kuin nuorella miehellä.

“Musiikki ei kuulu avaruudessa”, joku sanoo ovelta ja Aleia säpsähtää niin, että pudottaa perunan käsistään. Fay nojaa ovenkarmiin.
“Ääni on paineaaltoja ja tarvitsee mekaanisen väliaineen edetäkseen”, nainen jatkaa.
“Minä tiedän sen”, Aleia tuhahtaa ja kumartuu nostamaan perunan.
“Minä en maksa juttelusta”, Fay sanoo kuin ei olisi kuullut. “Palatkaa töihin.”
“Sinä et maksa meille mistään”, kokki sanoo, mutta kääntyy kattilansa pariin. Aleia laskee katseensa ja pian ovi sulkeutuu kolahtaen.

“Entä laulatko sinä?”

12.
Aleia ei ole koskaan laulanut yleisölle, mutta vanhalle kokille hän lupaa laulaa. Hän takeltelee ensin hieman, mutta kun kokki hymyilee hänelle rohkaisevasti, hänen äänensä saa uutta voimaa. Sävelet kaikuvat seinistä ja Aleian levoton sydän rauhoittuu. Ennen kuin hän huomaakaan, perunasaavi on tyhjä ja kokki antaa hänelle lautasellisen muhennosta.

Kun Aleia syö kokki kertoo hänelle tarinoita vanhasta maailmasta, sinisestä taivaasta ja musiikista. Aleia kuuntelee ja imee tarinat itseensä kuin sävelet. Hänestä ei edes tunnu niin pahalta sulkeutua pieneen hyttiinsä, kun on aika käydä nukkumaan. Jäseniä särkee, mutta Aleian olo on levollinen. Hytissä on hiljaista, vaikka käytävältä kuuluukin silloin tällöin askelia.

Aleia istuu ikkunan edessä katsellen tähtiä, kun hänen sormensa tavoittelevat olemattomia koskettimia. Hän jättää tulevaisuuden murheeksi, miten hänen on tarkoitus päästä pois Närheltä. Sillä hetkellä hän vain hengittää ja antaa sormiensa juosta pitkin koskettimia. Hän melkein kuulee heleän äänen ja kuinka kappale herää eloon hänen sisällään samaan tahtiin kuin tähdet tuikkivat.

[Lyra]

13.
“Herätys.” Joku tönii Aleiaa ja hän avaa silmänsä hämmästyneenä. Pellavapää on kumartunut hänen ylleen ja ravistelee häntä edelleen hartioista.
“Minä olen hereillä”, Aleia sanoo ja kohottautuu istumaan. Hän on nukahtanut lattialle vilttiin kietoutuneena.

“Hyvä”, pellavapää sanoo. “Drom kaipaa sinua keittiössä.”
“Drom?” Aleia toistaa oudon nimen, ennen kuin tajuaa pellavapään tarkoittavan kokkia.
“Niin”, pellavapää sanoo ja katsoo hieman vaivaantuneena poispäin. Aleia tajuaa vasta silloin, että hänen paitansa on päässyt valahtamaan toisen olkapään yli.

“Minä en muuten tiedä sinun nimeäsi”, hän sanoo nopeasti ja oikoo paitaansa. Hän on kutsunut poikaa vain pellavapääksi.
“Mateo”, poika vastaa ja virnistää.
“Hauska tutustua”, Aleia sanoo, valehtelee.

14.
Päivät toistuvat samanlaisina. Aleia laulaa työskennellessään ja oppii tekemään muitakin askareita keittiössä. Drom opettaa hänet maustamaan ruokaa ja välillä Aleia unohtaa, ettei hänen ole tarkoitus olla Närhellä.

Mateo herättää hänet joka aamu ja välillä poika tulee maleksimaan keittiön liepeille, kunnes Drom häätää hänet pois. Joskus Aleia näkee myös toisen pojan, Rondin, Mateon vierellä.

Vaikka aikaa kuluu, Aleia huomaa silti tavoittelevansa olemattomia koskettimia. Hänen sormensa naputtavat tuttuja rytmejä, vaikka hän yrittää keskittyä askareihinsa. Aleia kaipaa musiikkia, hän kaipaa pianoa, soittamista ja kylmien koskettimien tuntua sormenpäiden alla. Hän kaipaa niitä kuin happea.

Niin kuin sävelet tyhjiössä, Aleiakin kuolee, jos ei saa happea.

[Thelina]

Olisin lukenut tätä mielellään enemmänkin! Etsiköhän Corildon Aleiaa, oliko huolissaan tämän katoamisesta? Aleia vaikutti tottuvan oloonsa Närhellä, vaikka kaipasikin musiikkia. Tykkäsin todella paljon siitä, miten tähän sekoittui vähän fysiikkaa mukaan, ääniaallot ja tyhjiön hiljaisuus, jotka kietoituivat upeasti tarinan nimeen! Tuo viimeinen lause on niin kaunis ja vähän sydäntä rusentava ♥ Kiitos näistä, toivottavasti innostut kirjoittamaan lisääkin Kaksosauringoista!