Elä, syö, nuku ja nai hyvin H/D - K-11 3/3 (karanteenifikki)

[Fairy tale]

Nimi: Elä, syö, nuku ja nai hyvin
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: K-11
Kirjoittaja: Fairy tale
Tyylilaji: Draama, fluffy
Yhteenveto: Aurorilla ja parantajalla eivät työt lopu yhteiskunnassa, vaikka elettäisi karanteenissa tai poikkeusoloissa
Varoitus: Ripaus puhdasverisyyspropagandaa, sivuhenkilön kuolema
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille. Minä en tee rahaa leikitellessäni hänen keksimiensä iki-ihanien hahmojen kustannuksella.
Kirjoittajalta: Tätä fikkiä voi ajatella jonkinlaiseksi erilliseksi jatkoksi fikille Verkossa K-15, jonka fikkiuniversumissa olivat welhonetti ja welhoverkko sekä kännykät ja muut nykyaikaiset välineet velhoyhteiskunnan käytössä. Tämä fikki osallistuu haasteeseen Harry/Draco – kaikkien aikojen paritus#2 ja Karanteenihaaste ja FFF1000 sanalla imperatiivi.

Elä, syö, nuku ja nai hyvin

Tiistai 31.3.2020 Malfoyn kartano, Wiltshire

Harry palasi kotiin kartanolle rättiväsyneenä, sillä työvuoro oli venähtänyt yli 16 tuntiseksi ja hyvä jos jossain välissä oli ehtinyt edes vähän syömään jotain. Auroreilla oli ollut täysi työ eristää ministeriö, Pyhä Mungo, Irveta ja monet muut enemmän tai vähemmän tärkeät paikat niin, ettei niissä tai niiden tuntumaan voinut enää kokoontua tai ilmiintyä kuten ennen. Oli langetettu eristysloitsuja, välimatkaloitsuja, suojaloitsuja ja kilpiloitsuja, joista joitakin oli tarvittu viimeksi taikamaailman sodan aikana.

Ympäri maailman riehuva koronavirus kosketti jokaista, eikä taikova väki ollut poikkeus. Kukaan ei olisi turvassa. Iso Britannia tosin näytti luulevan olevansa keskellä merta saarella niinkin turvassa, että asioista päättävät tahot heräsivät ottamaan asian vakavasti vasta viikkoja muun Euroopan jälkeen. Ja nyt oli pirun kiire hoitaa asioita ennen aprillipäivää. Eihän kukaan ottaisi ohjeita ja kiristyneitä lakeja vakavasti, jos ne astuisivat voimaan huhtikuun ensimmäisenä. Oli toimittava nyt.

”Draco!”, Harry huusi saamatta vastausta. Harry ei yllättynyt että Dracon työhuoneessa oli yltympäriinsä kirjoja, pergamentteja ja radio oli jäänyt auki. Oli kuitenkin silmiinpistävää, että työhuoneessa vallitsi sellainen sekamelska. Draco työskenteli tavallisesti hyvin hallitussa kaaoksessa, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Tavarat oli kuin kiireen kaupalla jätetty niille sijoilleen. Sitten Harry muisti että hänen tulisi pestä kätensä saippualla työvuoronsa jälkeen. Desinfiointiloitsu jätti käsiin ikävän nihkeän tuntuisen kalvon. Kaapunsa hän jätti sille varatulle paikalle ulko-oven viereiseen naulakkoon ja ehti samalla miettiä mihin kummaan Draco oli voinut kadota. Kartanolla tosin oli useampikin paikka ja kammio, johon toinen oli saattanut hautautua.

Harrylla oli kiljuva nälkä, mutta hän ei voinut ajatellakaan mitään kunnon ruokaa vaan tyytyi lämmittämään pienen pizzaviipaleen. Sen lisäksi hän joi litran kannullisen vettä melkein yhtä kyytiä. Se näytti todeksi sen seikan, ettei hän ollut työpäivän aikana juurikaan ehtinyt juoda. Kohta hänen syömistään tosin häiritsi jostain kellarikerroksesta tupruava mätien kananmunien haju. Sen oli pakko olla Dracon aikaansaannosta.
”Mitä ihmettä sinä teet? Tämä haju on sanoinkuvaamattoman...” Harry sanoi löytäessään Dracon kellarikerroksen taikajuomalaboratoriosta.
”Ai hei Harry”, Draco sanoi. ”Löysin pergamentin, jonka Severus Kalkaros jätti minulle vuosia sitten ja siinä oli mukana kaava, jonka avulla voin hyvinkin löytää lääkkeen virukseen.”
”Sehän on hienoa”, Harry sanoi.

Draco tuskin kuuli ja näki Harrya, sillä niin keskittynyt hän oli keitoksiinsa ja kokeisiinsa.
”Yksi, kaksi ja kolme...” Draco mutisi keitellessään kuvottavaa keitostaan, joka kupli mudanvärisenä ja haisi kuolemalle. Sitten jossain pärähti munakello soimaan. Se oli merkki. Draco kaatoi keitokseen koeputkellisen verran taivaansinistä lientä, joka muutti ihme kyllä, koko padallisen samanväriseksi. Pienellä viiveellä myös haju laantui ja tilalle tuli raikas mentholin tuoksu.

Harry seurasi katseellaan Dracon pikkutarkkaa työskentelyä ihaillen. Vaikka Draco olikin erikoistunut mielenparantamiseen, oli Harrylle tullut yllätyksenä kuinka hyvä hänen puolisonsa oli myös parantavien liemien kehittämisessä. Draco oli yhtä hoikka kuin viisitoista vuotta sitten. Mies pukeutui kotonakin aina työasuunsa eli suoriin housuihin ja vaaleaan paitapuseroon, jonka hihat olivat nyt kääritty ylös ja vaatteita peitti sottainen esiliina. Dracon silmälasit pukivat häntä paremmin kuin hänen omat lasinsa häntä itseään.

Kun koronavirus oli luikerrellut tiensä myös Iso-Britannian taikovan väen keskuuteen, oli Draco muistanut Severus Kalkaroksen hänelle jättämän keskeneräisen tutkimustyönsä ja sen tulokset. Mies oli etsinyt niitä neljä kokonaista päivää ja näemmä viimein löytänyt etsimänsä. Draco laski vielä kerran ääneen ja lopetti sekoittamisen. Hän lysähti työjakkaralle istumaan ja huokaisi.
”Saitko työsi valmiiksi?” Harry uskalsi nyt häiritä kumppaniaan puheellaan.
”Kyllä ja en. Tämä on vasta ensimmäinen kokeilu ja raakaversio, jonka sain onnistumaan. Jatko vaatii useita kuukausia työtä ja testauksia. Mutta tänään en voi tehdä enempää.”
”Tule tänne”, Harry pyysi.

Draco näytti uupuneelta ja otsa kiilsi hiestä niin että muutama vaalea hiussuortuva oli liimautunut miehen otsaan. Draco riisui sottaisen essun yltään ja katsoi hymyilevää Harrya.
”Sinun täytyy levätä nyt”, Harry sanoi vetäessään Dracon halaukseen.
”Joka paikassa vain käsketään nykyään. Koko elämä on yhtä imperatiivia”, Draco sanoi. ”Avasin aamulla television, mutta kukaan täysijärkinen ei halua kuulla äidillisiä elämänohjeita Rita Luodikon äänellä höystettynä.”
Harry tyrskähti vähän. ”Ai ei vai.”
”Pysykää kotona! Pysykää turvassa! Muistakaa syödä ja juoda hyvin! Käyttäkää kuljetuspalvelua tehdessänne ostoksia! Älkää unohtako olla yhteydessä läheisiinne! Välttäkää turhaa pöllöpostin käyttöä, käyttäkää welhoverkkoa ja welhonettiä!” Draco luetteli sen saman litanian, jota Velhotelevision uutisissa toistettiin päivästä toiseen.

”Peskää kädet ja välttäkää kontakteja”, Harry lisäsi siihen vielä.
Draco irrottautui halauksesta ja katsoi vielä kirkkaansinistä keitosta. ”Odota, laitan vielä kannen tuon liemen päälle.”
He nousivat portaita ylös takaisin keittiölle jossa kotitonttu kyseli heidän vointiaan ja varmisti halusiko herrasväki syödä jotakin. He päättivät syödä vähän eiliseltä jäänyttä kylmää paistia ja salaattia. 
”Miten sinun päiväsi meni?” Draco kysyi Harrylta syömisen lomassa.
Harry kertoi kuinka he olivat koko päivän eristäneet velhoyhteiskunnan tärkeitä alueita ja sulkeneet monia paikkoja vahvoin sulkuloitsuin ja eristysloitsuin.
”Mietin vain olemmeko heränneet tähän kaikkeen eristämisen välttämättömyyteen ja karanteeniin liian myöhään?” Harry vakavoitui. ”Kolme pohjoisen auroripiirin auroria joutui tänään Pyhään Mungoon ja sen myötä lähes koko pohjoisen porukka joutui kahden viikon pakkokaranteeniin altistuttuaan virukselle.”

”Haluatko katsoa uutisia?” Draco kysyi jääden tuijottamaan Harryn kasvoja. Harry ei vastannut, sillä hän ei ollut varma halusiko vai ei. Hän tiesi, että hänen varmasti pitäisi. Vaikka päivä oli ollut pitkä ja uuvuttava ja huomenna työ jatkuisi, hänen tulisi olla selvillä myös yleisesti, missä oltiin menossa. Mitä ohjeita taikaministeriö oli antanut väelleen noin yleisesti. Hän oli saanut työnsä kautta jo ammattiin liittyvät ohjeistukset poikkeusajalle.
Harry nyökkäsi ja he menivät olohuoneeseen ja avasivat television.
Rita Luodikon naamataulun sijaan äänessä oli Parvati Patil ja hänen rinnallaan seisoi vasta äsken suurelle yleisölle tunnetuksi tullut viittomakielen tulkki Luna Scamander.

Parvatin vakava ääni kertoi sen hetkiset tiedot maan tilanteesta ja sairastuneiden määrästä. Ei ollut mitenkään yllättävää, että Lontoossa tilanne oli maan pahin. He kuulivat myös kuinka taikaministeriö oli viimein sulkenut paikkoja usean sadan aurorin voimin ja kuinka kansalaisia velvoitettiin nyt pysymään kotonaan. Television kautta välittyi kuvaa Pyhän Mungon edustalta, jonka sisäänkäynnin luona päivysti muutava vartioiva aurori.

”Welhonettiverkkoa on vahvistettu, jotta yhä useammat voivat työskennellä kotoa käsin...” Parvatin ääni kertoi ja sitten pöllö pudotti hänelle tuoreimmat uutiset kouraan. ”Juuri saapuneen tiedon mukaan Lontoossa on todettu uusia tartuntoja taikovan väestön keskuudessa 71 mikä on uusi ennätys. Kaksi on kuollut...” sen jälkeen Draco ei enää kuullut mitään. Yksikin kuollut oli liikaa. Sen tähden hän oli liittynyt niiden kymmenien parantajien joukkoon, jotka olivat liittyneet laajaan kansainväliseen työryhmään jonka päätarkoitus oli kehittää lääke tai rokote.

”Harry, tule mennään nukkumaan”, Draco pyysi kun huomasi että Harry lähestulkoon pilkki sen sijaan että olisi keskittynyt uutisiin.
”Tarvitsen viileän suihkun”, Harry mumisi.
Harryn nukahdettua kesti pitkään ennenkuin Draco sai unta. Hän oli aamulla käynyt läpi Kalkaroksen hänelle jättämän aineiston, tehnyt muutamia kokeita ja aloittanut sen jälkeen liemen keiton. Ensimmäisen pohjaliemen hän oli onnistunut pilaamaan heti ja sättinyt itseään niin alkeellisesta virheestä ja lupasi sen jälkeen pyhästi, ettei tärvelisi liemiä enää niin huolimattomasti. Hän oli onnistunut nyt ensimmäisessä vaiheessa. Kyseessä oli kuitenkin vasta pohjaliemi, joka valmistettiin kaikkien virusten aiheuttamien tautien vasta-aineen pohjaksi. Mutta sitä oli nyt tarpeeksi useille kokeiluille ja muunnoksille. Kestäisi viikkoja, että sitä päästäisi ensimmäistä kertaa kokeilemaan ihmisiin, jolla oli pahoja oireita. Ja pitäisi löytää joku, joka suostuisi koekaniiniksi.

Perjantaina 17.4.2020 Malfoyn kartano, Wiltshire

Sinä päivänä Harry sai puhelun Ronilta. Ron oli asetettu reilu viikko sitten karanteeniin koska tämän vaimo oli joutunut sairaalaan.
”Harry”, Ronin ääni kuului puhelimessa kuin haudan takaa.
”Ron, mikä hätänä?” Harry kysyi.
”Harry, minä pelkään ettei Hermione selviä. Hänet siirrettiin juuri tehohoitoon.
”Ron, olen pahoillani. Mutta olen varma että hän selviää, hän on hyvässä hoidossa,” Harry lohdutti.
Hetken puhelimessa kuului vain nyyhkytystä.
”Hän, hän kertoi minulle jotakin”, Ron sai sanotuksi.
”Mitä hän kertoi sinulle?” Harry uteli. Hänen teki sillä hetkellä mieli olla Ronin kanssa ja luvata tälle, että Hermione varmasti parantuisi.

”Ympäri maailman ovat muutamat tehneet havainnon, jota kukaan ei ole uskaltanut tuoda julkisuuteen”.
”Mitä sinä tarkoitat?” Harry kysyi ja odotti suurta pommia.
”Parantajien joukko on selvittänyt, että viruksesta selviävät parhaiten puhdasveriset!” Ron melkein huusi puhelimeen. ”Ja eniten siihen kuolevat jästisyntyiset. Ymmärrät kai ettei tätä halua kukaan täysijärkinen sanoa julkisesti ääneen!” Ron älähti.
”Ron. Rauhoitu. Oletko aivan varma, että Hermione sanoi sinulle juuri niin?” Harry varmisti. ”Pääsetkö vielä puhumaan Hermionen kanssa tästä?”
”Harry! Hermionella on täysin samat tilastotiedot, mitä meillä kaikilla on. Hän ja muutamat muut vain ehtivät tehdä tämän havainnon kaikkien tilastojen pohjalta. Ja pöyristyttävää on, että sairaalat edelleen tilastoivat veristatuksen! Kukaan ei saa haastateltavaksi johtavia parantajia missään päin maailmaa. Kukaan ei halua kivitettäväksi jos joku haluaisikin sanoa tämän ääneen.”
”Ron, onko sinulla joku jonka kanssa voisit puhua tästä?” Harry kysyi.
”Minähän puhun koko ajan sinulle. Kenelle muulle minä voisi tällaisesta puhua. Hermionen luokse ei pääse kuin joka toinen päivä täydet suojavarusteet ja suojaloitsut päällä ja pelkään että kohta on liian myöhäistä.”

Harryn vatsassa muljahti. Tietysti Ron puhuisi tästä hänelle. Hermione oli sairaalassa ja Ron oli yksin kotona lasten ollessa vielä Tylypahkassa. Milloinkohan eristykset ja yleinen karanteeni tulevat voimaan Skotlannissa? Yleensä pienellä viiveellä. Ron oli siis täysin yksin kotona yrittäen saada arkensa sujumaan kaiken tämän jännityksen keskellä. Ja nyt vielä tämä uutispommi. Tiesiköhän Draco tästä?
”Ron, sovitaanko niin että soitan sinulla tunnin päästä niin puhutaan sitten lisää?” Harry pyysi yrittäen saada äänensä mahdollisimman rauhoittavaksi ja kannustavaksi. ”Ajattelin kysyä tietääkö Draco jotain. Hän kuitenkin kuuluu työryhmään, joka kehittää lääkelientä.
”Sopii”, kuului Ronin äänin puhelimen toisessa päässä ennenkuin puhelu katkesi.

Harryn sydän laukkasi tuhatta ja sataa. Hermione oli harvoin väärässä, joten Harry epäili suuresti että Hermione oli nytkin sellaisen tiedon lähteellä, jossa oli oltava perää. Harry vilkaisi kellooaan. Hänellä oli reilu neljä tuntia aikaa yövuoron alkuun. Dracolla oli kaiketi neuvotteluja welhonetissä, mutta Harry toivoi että saisi tietää Dracolta jotain enemmän. Draco oli työhuoneessaan kuulokkeet korvillaan. Huone oli aivan yhtä suuressa epäjärjestyksessä kuin aikaisemminkin. Draco näytti silti löytävänä kaiken tarvitsemansa. Draco nosti neljä sormeaan Harrylle, mikä tarkoitti sitä, että palaveri päättyisi neljän minuutin kuluttua. Sen Harry saattoi juuri ja juuri jaksaa odottaa.

Neljän minuutin kuluttua

”Harry, sinulla oli jotain asiaa”, Draco totesi laskiessaan kuulokkeet työpöydälleen. Harry raivasi itselleen tilaa tuolilta. Hän nosti siinä olevat mapit lattialle ja istuutui. Siitä Draco päätteli, että Harryn asia ei ollut mikä tahansa. Se oli jotain, johon Harry halusi Dracolta vastauksen heti. Silloin Harry aina istuutui ja yritti näyttää levolliselta ja itsevarmalta, mutta epäonnistui siinä yleensä.

”Sain äsken puhelun. Se oli Ron, joka kertoi Hermionen joutuneen sairaalaan tehohoitoon”, Harry sanoi ja vasta nyt kun hän sanoi sen ääneen, hän tajusi vähän siitä miltä Ronista saattoi tuntua. Koko virus tuntui olleen kovin kaukainen asia, vaikka se läjäytettiin hänen silmilleen joka ainoassa työvuorossa ja joka ainoana hetkenä ja tuntina. Mutta nyt se tuntui tunkeutuneen liian lähelle ja kovin rajusti.
”Olen pahoillani”, Draco sanoi.
”Hermione on myös keksinyt jotain. Jotain sellaista, johon sinulla saattaa olla vastaus”, Harry jatkoi.
Draco siveli leukaansa ja kuunteli.
”Kaikki tilastot kuulemma kertovat sellaista, että puhdasveriset selviävät viruksesta parhaiten ja jästisyntyisiä kuolee eniten. Pitääkö se paikkansa?” Harry kysyi vakavana.

Draco laski katseensa lattiamattoon ja nyökkäsi. Hänen oli aivan turha kieltää asiaa, jonka Granger ja muut senkaltaiset ihmiset olivat jo keksineet.
”Sitä se näyttää”, Draco sanoi.
”Mutta kukaan ei koko maailmassa aio kertoa sitä? Kukaan ei halua sanoa sitä ääneen, niinkö?” Harry kysyi kasvot kuumottaen.
”Harry. Kukaan täällä Iso-Britanniassa eikä Euroopassa halua nostaa asiaa esille. Me keskitymme kehittämään lääkkeen, joka auttaa kaikkia.”
”Ihmisten annetaan tuolla kylillä käydä villiä keskustelua welhonetissä jossa kuraverisiltä katkaistaan pahimmillaan jo kauloja”, Harry tyrskähti. ”Anteeksi kielenkäyttöni, mutta puhdasverisyyspropaganda ja kuolonsyöjien ihannointi on nostamassa päätään.”
”Tiedän sen”, Draco sanoi. ”Aion taistella omalla paikallani tätä virusta vastaan välittämättä siitä vaikka potilaana olisivat koko Lontoon surkit. Kukaan ei saisi kuolla tähän. En minä voi enkä aio käydä sotaa welhonetissä. Eikö auroreilla ole siihen oma tiiminsä?” Draco sanoi ja nousi seisomaan.

Harry nousi myös seisomaan ja puristi käsiään nyrkissä. Häntä suututti. Hän tiesi että netissä käytiin aivan omaa sotaansa, mutta auroreilla oli siihen vain vähäiset resurssit. Seamuksen ja Angelinan tiimit oli nekin irrotettu muihin akuutteihin tehtäviin ja welhonettiauroreina toimivat nyt ne, jotka oli määrätty kotikaranteeniin. Kuten Ron. Ja nyt Ronilla oli kaikki maailman aika lukea kaikkea sitä sontaa, mitä puhdasverisyyden ihannoijat suolsivat julki.
”Harry. Olen pahoillani etten kertonut sinulle vaikka tiesin. Minä käyn tätä sotaa nyt omalla tavallani. Toivottavasti se riittää sinulle”, Draco sanoi mieli synkkänä ja ääni kahdoten käheyden alle.

”Anteeksi, en tarkoittanut että sinun tulisi olla se joka saa koko maailman vihat päälleen. Olethan ottanut jo koko maailman murheet yllesi.”
”Useat ovat varmasti tietoisia näistä tilastoista, joista Hermione Granger joukkoineen on tuon tosiasian keskinyt.”
”Mitä ihmettä minä sanon Ronille? Lupasin soittaa uudelleen.”
”Ehkä on paras että kuuntelet mitä hänellä on sanottavaa ja olet sillä tavalla tukena. Ei sinun tarvitse yrittää mitään enempää”, Draco ehdotti ja tarttui Harrya kädestä.
”Aivan, olet oikeassa”, Harry myöntyi. Kuinka yksinkertainen ohje – kuuntele ja ole korvana, mutta niin kovin vaikea toteuttaa. Aina sitä yrittää puristaa itsestään jotain sanottavaa, mutta ehkäpä hänen tulisi nyt keskittyä täysin kuuntelemiseen.

[Thelina]

Kivaa, että olet aloittanut uutta Drarrya tässä onkin varsin mielenkiintoinen näkökulma korona-asiaan! Karanteenifikkejä onkin tullut muutamia, mutta tällaisia, missä ollaankin kentällä taistelemassa tautia vastaan, en ole vielä huomannut finissä. Saa nähdä säästyvätkö Harry ja Draco virukselta... Todella mielenkiintoinen ajatus tuokin, että virus kaataisi helpommin juuri jästisyntyiset - kuulostaa siltä, että tieto voisi pahimmillaan johtaa vastaaviin konflikteihin, mitä nähtiin viimeksi sota-aikana...

Tykkään hurjasti parantaja-Dracosta silmälaseineen ja liemitaitoineen<3 Welhonetti sopii myös tähän tarinaan paremmin kuin hyvin! Rita Luodikon äänellä tulevat ohjeet naurattivat ja ilahduin tuttujen henkilöiden mainitsemisesta, kuten viittomakielen tulkki -Lunasta

Jään odottelemaan jatkoa ja varsinkin tietoa, miten Hermionen käy.

[Sielulintu]

Tääpä oli kiva löytö näin korona-ajasta kertovana Potter-ficcinä. Paitsi että tää oli todella ajankohtainen, tätä oli myös ihan älyttömän kiehtova lukea ihan jo yksityiskohtienkin puolesta. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten maailma oli tässä rakennettu tosi kokonaiseksi ja monia pikkuseikkoja huomioiden. Ensinäkin velhojen oma verkko ja nettitoiminta kuulostaa todella uskottavalta sikäli, että varmasti velhotkin ovat huomanneet, kuinka kätevää tekniikka voi välillä olla. Onhan velhoilla esimerkiksi autojakin käytössä jo kirjojenkin tapahtumien aikaan, joten miksipä ei sitten myöhemmin vähän edistyneempääkin tekniikkaa

Oli myös mielenkiintoinen tuo asetelma jästisyntyisten ja puhdasveristen välillä taudin vaikutusten suhteen. Hirveä tilanne kyllä, että kukaan ei voi/uskalla kertoa viruksen yhteydestä jästisyntyisyyteen tai puhdasverisyyteen, mutta ihan ymmärrettävää toisaalta. Voldemortin ja sodan jälkeen varmasti etenkin Britaniassa kyseisestä asiasta ollaan varmaan edelleen aika varpaillaan eikä uskalleta asian tiimoilta varmaankaan pahemmin mitään sanoa. Kiehtovaa myös ajatus verkkoa valvovista auroreista. Taas yksi maailmaa realistiseksi tekevä yksityiskohta.

Sitten vielä vähän Harrysta ja Dracosta. Tykkäsin tosi paljon heidän suhdekuvauksestaan, josta näkyy hyvin, että he ovat jo olleet pidemmän aikaa yhdessä ja tuntevat toisensa jo todella hyvin. Parantajan ammatti sopi Dracolle yllättävän hyvin, ja onneksi Kalkaroskin oli jättänyt hänelle jotain hyödyllistä virusta vastaan. Pidin myös dialogista. Erityisesti tämä lause oli musta todella hieno kiteytys, ja voin vain kuvitella Rita Luodikon ohjeita jakelemassa.

”Joka paikassa vain käsketään nykyään. Koko elämä on yhtä imperatiivia”, Draco sanoi. ”Avasin aamulla television, mutta kukaan täysijärkinen ei halua kuulla äidillisiä elämänohjeita Rita Luodikon äänellä höystettynä.”

Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta.

[Fairy tale]

Kiitos kommentista Thelina. Muutamia karanteenifikkejä olen itsekin lukenut. Tämä idea tosiaan tuli mieleeni jo viikkoja sitten. Ja koska minulle oli valmiiksi aurori-Harry ja parantaja-Draco ja siihen liittyvä todellisuus olemassa, niin he tarjosivat minulle tämän näkökulman tähän koronaan. Ja tässä seuraavassa osassa lisää näkökulmaa siihen, mitä kaikkea voikaan tapahtua.

Kiva kun jätit kommentin Sielulintu. Minun ei enää tarvinnut luoda tätä tietoteknistä yhteiskuntaa uudelleen vaan pohja on tosiaan tätä aikaisemmassa fikissä. Tykkään itse ajatuksesta, että taikovalla väestöllä on käytössään kännykät, netti ja televisio. Ja kuitenkin kaikki taikaan liittyvä tarjoaa niin paljon laajempaa näkökulmaa. Ja kyllä Iso-Britannian taikova väestö on erittäin varuillaan, mitä voidaan ääneen sanoa. Eihän tuosta sodasta niin kovin pitkä aika vielä ole.

Tiistaina 21.4.2020, Pyhän Mungon sairaala, Lontoo

Draco seisoi kotona takkansa äärellä ryhdikkäänä ja tyylikkäässä työasussaan ja katsoi tiiviisti kelloaan. Hänelle oli annettu tarkka kellonlyömä, jolloin Pyhän Mungon takkahormi avettaisi hänelle ja silloinkin vain minuutin ajaksi. Kello 10.04 oli hänen vuoronsa. Draco piti tiukasti kiinni salkustaan ja aivan ajallaan heitti hormiin pulveria ja hävisi takkaan. Häntä oli vastassa koollekutsuja, Pyhän Mungon sairaalan johtaja. Lyhyt tervehdys, ei kättelyjä vaan ohjeet mennä kokoushuoneeseen odottamaan. Heitä kokoontuisi Lontooseen tänään seitsemän henkilöä ja he liittyisivät myöhemmin vielä kansainväliseen videokonferenssiin, jolloin kaikki tutkimusryhmään kuuluvat parantajat kertoisivat saavutuksistaan.

Kello 10.07 saapui hormin kautta seuraava parantaja ja vielä kello 10.11. viimeinen. Sen jälkeen he olivat kaikki kolla ja valmiit kokoamaan omat tietonsa yhteen. Keskipäivällä taikaministeri osallistui heidän pitämään tiedotustilaisuuteen, jossa oli mukana muutamia Pyhän Mungon johtavia parantajia.
”Kuten tiedämme, tulee meidän löytää lääke siihen, miten voimme estää viruksen lamaannuttamasta keuhkojen normaalia toimintaa. Virus aiheuttaa keuhkokuumetta ja nesteen kerääntymistä keuhkoihin ja tämä vaikeuttaa vähin erin hengittämistä”, yksi Dracon tutkijakollegoista aloitti. ”Olemme kukin jakaneet tietojamme pohjalääkkeestä, jota on käytetty aikaisemminkin vastaaviin virustauteihin ja jatkaneet tämän jälkeen liemen kehittämistä edelleen.”

”Meidän olisi tärkeää päästä kokeilemaan lääkkeen tehoa käytännössä. Vakuutamme, että lääkkeet ovat keskeneräisinäkin täysin turvallisia eikä niillä ole sivuvaikutuksia”, Draco jatkoi. ”Ensimmäinen erä kokeiltavia lääkkeitä valmistuu parhaillaan Mungon omassa laboratoriossa ja meillä on nyt neljä eri versiota kokeiltavana. Kaikkien lääkkeiden pohjaseerumi on sama yleisestikin tunnettu menthosfluu-lääke, jolle olemme kehittäneet jatko-ominaisuuksia jotka vaikuttavat pääasiassa keuhkojen toimintaan edullisella tavalla.”

Päivä oli täynnä neuvotteluja ja palavereja. Iltapäivällä Lontoon parantajat osallistuivat vielä maailmankonferenssiin, joka jatkuisi vielä seuraavinakin päivinä. Eri maiden tilastoja käytiin läpi ja materiaalia oli kerätty myös jästien vastaavasta tilanteesta. Siellä oli jo tehty havainto, että veriryhmä A olisi kaikkein alttiimpi saamaan virus ja veriryhmään O kuuluvat sen sijaan vähiten alttiita. Tässä kohtaa Draco huomasi, kuinka yksi ja toinen pyyhki hikeä otsaltaan, korjasi silmälasinsa paremmin nenälleen tai teki jonkun muun hermostuttavan eleen. Mutta kukaan ei tähän perään maininnut, että taikovan väen keskuudessa oli havaittavissa tietynlaista vastaavuutta, joka ei suinkaan liittynyt veriryhmiin, vaan paljon arkaluonteisempaan asiaan - veristatukseen.

Kiinan ja Italian taikaministeriöt kertoivat päässeensä kokeilemaan ensimmäisiä lääke-eriä potilaisiin vasta viikko sitten. Sitä ennen oli kokeiltu kaikkea malarialääkkeistä syöpälääkkeisiin. Nyt vain odotettiin millaisia vaikutuksia niillä olisi. Lontoossa saatiin lista tehohoidossa olevista potilaista, jotka olivat valmiita lääkekokeiluun ja ensimmäiset valmiit lääke-erät pääsisivät testeihin heti huomenna. Draco kertasi vielä mielessään kaiken uutisoinnin uusista sairastuneista. Joka päivä sairastui uusia ihmisiä ympäri maata ja muutama uusi potilas oli jouduttu siirtämään tehohoitoon – valitettavasti ilman helpottavia tai parantavia lääkkeitä. Hän tiesi joitakin tehohoitoon joutuneita nimeltä. Melkein kaikki heistä olivat jästisyntyisiä, mukana oli toki muutama puoliverinen tai puhdasverinen joilla oli muitakin sairauksia taakkanaan.

Kesken iltapäivän maailmankonferenssin, tuli yksi parantaja keskeyttämään heidät tuomalla heille uutisia. Tylypahkassa oli todettu koronavirusta ainakin 4 nuorella ja koululla pohdittiin nyt kuumeisesti miten asiassa olisi paras edetä. Tulisiko koko koulu sulkea ja opetus keskeyttää vai tulisiko oppilaat pitää koulussa omassa karanteenissa. Ei ollut vaikea arvata iltauutisten polttavaa aihetta. Sinä iltana Harry viipyi puhelimessa Ronin kanssa tavallista pitempään.

Torstaina 23.4.2020, Aurorien päämaja, Taikaministeriö, Lontoo

Harry sai huomata kahden vapaapäivänsä jälkeen, että useat hänen työtovereistaan oli määrätty kahden viikon kotikaranteeniin. Vieläkin koko Harryn tiimi työskenteli kokonaisuudessaan. Yhä useammin he olivat kenttätyössä, jollain puuduttavalla järjestyksenvalvontakeikalla tai vartiointitehtävissä. Kansainväliset porttiavainkeskukset toimivat enää vain murto-osan siitä, mitä vielä pari viikkoa sitten. Kansainvälistä matkustamista oli rajoitettu ja lähes kaikki porttiavaimet peruttu. Silti tarvittiin aina vähintään yksi työpari auroreja vartioimaan ja pitämään järjestystä yllä.
Irveta oli sulkenut syvimmät holvinsa määrättömäksi ajaksi. Niihin pääsyä piti anoa erityisluvalla.

Kadut olivat pääasiassa tyhjiä. Viistokujalla ainoastaan ruokapuodit, apoteekki ja postitoimisto olivat avoinna. Kaduilla näkyi silloin tällöin ruokalähettejä ja postipöllöjä pakettilähetyksineen, mutta muuten väki näytti pysyvän hyvin sisällä. Ihmiset olivat jääneet koteihinsa ja olivat nyt welhonetissä. Harry partioi milloin missäkin ja välillä tuli hälytyksiä mennä hoitamaan jokin kotona loitsuriidaksi saakka yltynyt vihanpito, jonka seurauksena Pyhän Mungon sairaala sai ajoittain lisää potilaita.

”Tämä on ihan älytöntä”, Seamus sanoi kun he palasivat tyhjiltä kaduilta toimistolle ja oli aika raportoida päivä.”
”Jaa mikä niin?” Harry kysyi istahtaessaan oman koneensa äärelle.
”Welhonetti on täynnä kuraa. Siellä on väärän tiedon tulva ja suuri määrä järjetöntä ja harhaanjohtavaa keskustelua ettei mitään määrää. Vaikka kaikki aurorit olisivat nyt ainoastaan welhonetissä, ei tätä kaikkea pystyisi millään käsittelemään”, Seamus huokaisi.
”Joo. Ron on valaissut vähän mitä siellä on.”

He katsoivat iltapäivän televisiouutiset, jossa äänessä oli Rita Luodiko ja viittomakielentulkkina tuttuun tapaan Luna Scamander. Uutisissa käsiteltiin aihetta Tylypahkasta kotiutuvat nuoret. Osa oli palaamassa kotiin, mutta ne, joiden vanhemmat työskentelivät kriittisillä aloilla, jäivät vielä Tylypahkaan. Muita aiheita olivat muun muassa sairaaloiden varustelu ja lääkekehittely. Uutisissa näytettiin kuvaa parantajien maailmankonferenssista ja suurelle yleisölle kerrottiin kuinka muutamia lääkkeitä oli päästy testaamaan aivan viime päivinä ja useampia päästäisiin aivan lähipäivinä testaamaan.

”Eivätkö ne kerro mitään uutta? Olen kuullut nuo asiat jo ainakin neljään kertaan”, Harry totesi, kunnes näytettiin uutisia Yhdysvalloista ja siellä kaupunkien kaduista, jotka eivät suinkaan olleet autiot kuten ympäri Euroopan, vaan väkeä ryntäili suurin joukoin kaduilla ja marketeissa kuin pahimmassa jouluruuhkassa. Seamus kohotti kulmiaan uutiset nähdessään ja pudisti päätään. ”Hännysteleekö New Yorkin taikaministeri jästien presidenttiä, kun touhu näyttää aivan yhtä typerältä?” hän kummasteli ääneen.

Puhelinsoitto keskeytti Harryn. Soittaja oli Ron.

Ron sai vain itkettyä puhelimeen, kunnes Harry käsitti mitä Ron oli juuri sanonut.

Hermione on kuollut!

Harry lysähti istumaan ja puristi kännykkää kouristuksenomaisesti kädessään. Kyyneleet sumensivat hänen silmänsä ja hänen aivonsa löivät aivan tyhjää. Hän ei kuullut enää uutisia eikä Seamusin kysymystä siitä mitä oli tapahtunut.

Aika tuntui pysähtyneen.

Oli vain tämä hetki. Ron. Suru. Hermione oli poissa!

”Minä tulen sinne, odota”, Harry kuuli itsensä sanovan ja sulki puhelimen. Sitten hän käsitti ettei tiennyt missä Ron oli. Oliko hän kotona vai Pyhässä Mungossa ja niin hänen piti soittaa Ronille ja kysyä sitä.

Ja sitten he kävivät saman itkunsekaisen keskustelun puhelimen välityksellä uudelleen.

”Olen pahoillani Harry”, Seamus sanoi kun Harry oli ollut Ronin kanssa puhelimessa jo kaksi tuntia ja Harryn työvuoro oli päättynyt jo tunti sitten ja Seamus oli jäänyt hänen seurakseen.
”Ei hänen pitänyt kuolla. Hän on paras! Hänellä on perhe ja hän sai lääkkeen...” Harry puhui ja puhui käsittämättä itsekään mitä sanoi.

Maanantai 27.4.2020, Malfoyn kartano, Wiltshire.

Harry heräsi siihen, kuinka hän tunsi kevyen hyväilyn hiuksissaan. Se tuntui yllättävän hyvältä kaiken sen jälkeen, kun hän oli vellonut mustuudessa ja synkkyydessä viimeiset päivät menettämänsä ystävänsä tähden. Hermione. Nyt hän antoi aistiensa liihottaa vain tuohon tunteeseen, että häntä kosketettiin ja pidettiin hyvänä. Hän oli kääriytynyt tiukasti peittoonsa, mutta höllensi nyt vähän peittonsa tiukkaa otetta kehostaan. Hänellä oli Draco, joka piti hänestä huolta. Mies ei sanonut turhia sanoja, oli ollut vain hiljaa ja antanut hänen itkeä ja surra.

”Mitä kello on?” Harry mumisi kohta unisena kysymyksen, johon hän ei oikeastaan tarvinnut vastausta. Hänet oli määrätty viikon sairauslomalle.
”Se on kohta kaksitoista”, Draco vastasi ja antoi sormiensa jatkaa hyväilyään Harryn päänahalla.
”Mmmmhh”, Harry mumisi. Hän yritti sanoa jotain Dracon kiireisestä työstä ja velvollisuuksista, mutta ei sitten sanonutkaan mitään. Hän ei halunnut Dracon lopettavan, sillä kosketus tuntui pitävän hänet jollain lailla pinnalla. Draco jatkoi vielä usean minuutin ajan, suukotti sitten Harryn otsaa ja katseli heräilevää puolisoaan.

”Haluaisitko tulla aamiaiselle?” hän kysyi viimein ja Harry räpytteli silmänsä auki ja hapuili yöpöydältä silmälasejaan. Hän yllättyi että siinä Draco istui sängyllä hänen vierellään ilman kirjaa, ilman sanomalehteä, ilman kiirettä mihinkään ja oli silti täysissä pukeissa.
”Tulen. Mutta taidan käydä ensin suihkussa”, Harry sanoi kammeten itsensä peiton alta. Viime päivät eivät olleet jääneet oikein mieleen. Kaikki oli nivoutunut yhdeksi pötköksi tunteja ja pahaa oloa, pohjatonta surua ja huolta Ronista. Harry ei ollut saanut syödyksi eikä nukutuksi, mutta viimein väsymys oli kaatanut hänet sänkyyn ja hän olikin nukkunut yli 24 tuntia yhtä soittoa. Oli korkea aika peseytyä, ajaa karhea sänki pois leukapielistä ja alkaa taas elää. Millä tavalla se elämä tästä eteenpäin sitten menisikään.

Harry antoi lämpimän veden valua pitkin vartaloaan ja hänen olisi tehnyt mieli huuhtoa viemäristä myös painostava tunne, mutta sitten hän oli kuulevinaan Hermionen äänen päässään. Harry, surulle on varattu aikansa, anna sen tulla ja sure, se haalenee kyllä ajan mittaan. Kuinka oikeassa Hermione aina olikaan. Ja kuinka samankaltaista lohtua hän sai kuulla Dracolta. Harry ajeli sänkensä pois ja kuuli sitten kännykkänsä piippaavan. Se oli piipannut lähipäivinä usein. Milloin Teddy viestitteli hänelle, milloin Ron tai tämän veljet. Tämä viimeisin viesti tuli yllättävältä taholta. Se oli Pansy Parkinsonilta.

”Ron voi tänään jo paljon paremmin. Älä murehdi liikaa Harry, kyllä Ron tästä nousee. Minä huolehdin nyt asioista.” Pansy.

Toisaalta Harry ei ollut yllättynyt, että Pansy oli mennyt avuksi. He olivat viime vuosina olleet enemmän yhteydessä ja vähitellen tutustuneet enemmän. Pansy oli jonkin aikaa ollut yksinhuoltaja kahdelle lapselleen ja siksi ehkä olikin vähän yllättävää, että nainen oli nyt kesken koronapoikkeusolojen ja karanteenin sun muun ylimääräisen huolen keskeltä marssinut rohkeasti Ronin avuksi. Harry vastasi Pansyn viestiin ja hänen olonsa tuntui huojentuneelta. Ronillakin oli nyt joku, joka piti hänestä huolta. Olisihan Ronin äiti tietysti rynnännyt apuun, mutta Percy ja Bill olivat toppuutelleet äitiään pysyttelemään nyt kaukana Lontoosta. Sen ikäisten piti nyt pysyä turvallisesti omassa kotonaan. Ronin äidille tämä ei ollut mitenkään helppoa aikaa ja siksi häneltä saapuikin postilähetyksiä ja paketteja tavallista useammin, joista myös Harry ja Draco saivat osansa.

”Tuhannet kiitokset Pansy. Olet korvaamaton.” Harry.

Draco istui jo aamiaispöydän äärellä. Kotitonttu oli koonnut heille tarjolle oikean brunssin. Pekonin tuoksu sai Harryn käsittämään kuinka nälissään hän olikaan.
”Etkö sinäkään ole syönyt vielä aamiaista?” Harry kysyi nähdessään Dracon latovan lautaselleen yhtä ja toista syötävää.
”Vain hätäisen kahvin ja vaivaisen paahtoleivän monta tuntia sitten”, Draco vastasi.
”Entä sinun työsi? Sinä olet istunut ties miten kauan minun seuranani ja huolehtinut minusta”, Harry huolehti.
”Järjestin itselleni muutaman vapaapäivän. Tajusin miten kiireisiä ja stressantuneita olemme olleet. Ja sinä olet tarvinnut erityistä huolenpitoa viime päivinä. Työt voivat odottaa pari päivää.”
”Olet kultainen”, Harry sanoi ja suukotti Dracoa poskelle, johon jäi paahtoleivän muruja Harryn huulilta.

Draco sai houkuteltua Harryn ulos. He kävelivät käsi kädessä kartanon mailla Dracon katsellessa heräilevää kevättä. Harryn päässä pyörivät ne keväät Tylypahkassa, jolloin hän oli ollut Ronin ja Hermionen kanssa. Se oli aikaa, jolloin he olivat olleet erottamaton kolmikko. Paljon oli tapahtunut sen jälkeen ja välissä oli useita vuosia ja yllättäviä asioita elämässä. Ron ja Hermione olivat aina pysyneet hänen rinnallaan ja niiden lisäksi hän oli löytänyt rinnalleen Dracon, mikä olisi vielä 16-vuotta sitten kuulostanut yhdeltä maailman mahdottomimmista asioista.

Kyyneleet täyttivät Harryn silmät, kun hän muisteli kaikkia niitä tilanteita ja miellyttäviä asioita ja jännittäviäkin hetkiä, jotka hän oli jakanut Hermionen kanssa. Nyt se oli yhtäkkiä vain poissa. Ei tulisi uusia muistoja eikä uusia yhteisiä hetkiä. Sitten möykky taas hellitti hetkeksi otettaan ja hän hengitti syvään puhdasta kevätilmaa. Hän keskitti ajatuksensa lähimpään omaiseensa joka käveli siinä hänen rinnallaan. Asiat voivat muuttua hyväksi. Joskus siihen tarvittiin pitkää terapiaa, toisinaan rehellinen anteeksipyytäminen ja antaminen riittivät avaamaan solmuja. Harrylla ja Dracolla oli kokemusta niistä molemmista.

Harrykin havahtui näkemään kevään kauneutta. Lintuja, jotka lauloivat, kukkia jotka puskivat ruohon läpi, ensimmäiset silmut puissa ja ruohon raikkaan tuoksun.

*

Kirjoittajalta: on muuten erikoinen fiilis kirjoittaa ikäänkuin reaaliaikaisista tapahtumista tai jopa huomisesta tai siis ylipäänsä tapahtumista, jotka tapahtuvat aivan lähiviikkoina. Mutta ehkäpä minulla on kristallipallo - isoäidin kätköistä löytynyt.

[Vendela]

Oi miten surullinen tämä toinen osa olikaan En voi uskoa, että Hermione todella kuoli! Vaikka ymmärrän kyllä tarinan kannalta miksi näin piti käydä, mutta silti oli todella sydäntäsärkevää lukea tästä.

Eikä tämä ollut lainkaan se, kuinka minun piti tämä kommentin kirjoittaminen aloittaa! Mutta oli pakko saada tuo isoin ja tärkein asia pois mielestä heti Minun piti aloittaa sillä, että kiittäisin että olet tarttunut tähän ajankohtaiseen aiheeseen ja juuri tästä näkökulmasta missä yritetään selivittää parannuskeinoa virukseen kuten tuolla muut ovatkin jo kommentoineet. Tämä jätti paljon ajatuksia juuri siitä kenttätyöstä mitä mm hoitohenkilökunta tekee parhaillaan taudin parissa.

Minäkin pidin paljon tuosta ajatuksesta, minkä olit tuonut tekstiin eli puhdasveristen ja jästisyntyisten eron. Vaikka se on aika julma ja raaka asia jolla on ikävä kaiku ja menneisyys Potter-canonissa, niin minusta oli rohkeaa tuoda se mukaan juuri tähän tarinaan. Siksi onkin mielenkiintoista nähdä kuinka asiat etenevät tästä eteenpäin.

Lisäksi se, että tämä on ikään kuin irallinen, oma jatko tuolle Verkossa ficille on toimiva, sillä tässä ei kuitenkaan ole ollut mitään mikä vaatisi tuohon aiempaa ficciin tutustumista Joten onnistunut homma myös siinä mielessä ja toki tässä auttaa se, että näiden kahden tarinan tapahtumien välillä on niin paljon aikaa. Hahmot ovat kuitenkin edelleen ihania ja onnistuneita ja voin hyvin uskoa, että Draco uppoutuu tekemään tuollaista tutkimustyötä. Hyvä myös, että hän höllensi työtahtia tässä toisessa osassa ja oli Harryn tukena kun tämä sitä tarvitsi. Uskon kuitenkin, että Draco heittäytyy uudella vimmalla tutkimustyön pariin!

Kiitos paljon tästä tarinasta, luin nämä molemmat osat putkeen ja jään suurella mielenkiinnolla odottamaan tuota viimeistä osaa! Toivottavasti lääke tai rokote löytyy ainakin tässä tarinassa ja samaa toivon kyllä tässä meidän IRL tilanteessakin!

Vendela

[Fairy tale]

Kiitos paljon kommentistasi Vendela. Kaikki eivät tosiaan ole karanteenissa tai erityksissä, vaan ovat siellä kenttätyössä. Vaan sieltä kenttätyöstäkin voidaan joutua karanteeniin. Halusin ottaa tähän myös tunnetun henkilön kuoleman mukaan, sillä tähän oikeasti kuolee ihmisiä ja joistakin meistä se saattaa jossain vaiheessa osua lähellekin. Kaikki kuolleet ovat tärkeitä joillekin. Ja se voi tulla puun takaa ja viedä mennessään nuoren ja terveenkin ihmisen, kuten tässä Hermionen. Olen yrittänyt pitää tekstini kuitenkin kevyenä ja viihdyttävänä kaiken synkän ohella, vaikka tässä ajankohtaisia tärkeitä asioita käsitelläänkin. Lupasinhan draamaa, mutta myös fluffya.

Mukavaa vappua kaikille lukijoille tarinan päätösosan myötä. 

Perjantai 19.6.2020 Malfoyn kartano, Wiltshire

Elämä tuntui jo asettuneen paikoilleen, kunnes eräänä iltana Harry saapui töistä kotiin äänensä menettäneenä. Harry oli passitettu kahden viikon kotikaranteeniin ja nyt Dracokaan ei voisi mennä minnekään. Harryn kurkkua aristi vähän, mutta muuten hän tunsi olevansa kunnossa. Hän löysi Dracon liemilaboratoriosta työn ääreltä. Laboratorio, kuten Dracon työhuonekin, olivat nyttemmin jo paljon aikaisempaa paremmassa järjestyksessä.
”Hei, onko kello jo niin paljon että pääsit kotiin?” Draco ihmetteli ja etsi katseellaan seinäkelloa. Harry pudisti vähän päätään ja osoitti kurkkuaan.

”Minut passitettiin kotiin ja siitä meidän pitääkin puhua”, Harry sai sanottua käheällä äänellään.
”Tulen aivan kohta. Viimeistelen vielä tämän”, Draco sanoi käydessään kahden koeputken äärelle, joissa olivat kirkaanoranssi ja purppuranpunainen liemi. Hän lisäsi keitokseensa kolme tippaa oranssia nestettä ja toiseen kattilaan hän lisäksi kolme tippaa purppuranpunaa. Sen jälkeen liemet jäivät tekeytymään viileään yön ylitse.

Heidän keskustelunsa keittiöllä illallispöydässä oli lyhyt ja Harryn osalta melkoisen käheä.
”Nyt meidän täytyy toimia sitten sen mukaan, mitä jo aikaisemmin suunnittelimme. Että jos näin käy ja on pakko olla kotona”, Draco totesi. Harry nyökkäsi. Onneksi hän oli ehtinyt päästä Hermionen hautajaisiin. Siellä oli ollut vain Ron ja lapset sekä hän itse ja Teddy. He olivat Hermionelle se kaikkein läheisin joukko. Pansy ei ollut halunnut tunkeilla, mutta toimi Ronin ja tämän perheen autonkuljettajana. Draco olisi ollut tervetullut, mutta miestä tarvittiin samaan aikaan kahdessa muussakin paikassa. Jos Harry pysyisi muuten työkykyisenä, hän tekisi töitä nyt kotoa käsin. Hänellä oli työläppärinsä mukanaan.

”Juo tämä,” Draco pyysi tarjotessaan Harrylle inkiväärijuomaa, joka helpotti vähän kipuilevaa kurkkua.
”Missä vaiheessa lääketestaukset ovat?” Harry kysyi ja Draco vastaili mielellään.
”Mitään suurta läpimurtoa ei ole tapahtunut missään päin maailmaa, mutta muutamat eteenpäin kehitetyt lääkeliemet helpottavat potilaitten hengittämistä hankalimmissa tapauksissa. En usko että lääkkeet tällä hetkellä auttaisivat niin paljoa, että niiden avulla olisi voitu estää kenenkään kuolema”, Draco totesi vähän surullisena.

Sinä iltana he eivät katsoneet uutisia. Katsottuaan televisiosta seuraamastaan sarjasta uuden jakson, he istuivat hetken sylikkäin aivan hiljaa. Sarjan päähenkilö oli pelastanut toisen hukkumasta. Harryn ajatukset ajelehtivat Tylypahkaan ja siellä Kolmivelhoturnajaisiin. Silloin hänen piti keksiä loitsu tai etsiä taika, jonka avulla pystyisi uimaan ja hengittämään veden alla. Nevillen kasvikirja oli tuolloin tarjonnut hänelle vastauksen.
”Sirppi ajatuksistasi”, Draco sanoi.
”Mietin hukkumista ja Tylypahkan Kolmivelhoturnajaisia. Sain vihjeen, jonka avulla sain tietää että voisin olla sukelluksissa kidusruohon avulla”, Harry kertoi. ”Se tuli mieleeni katsomastamme sarjasta.”

Kohta Harry tunsi kuinka Dracon lihakset jännityivät hänen vierellään ja mies pomppasi ylös.
”Harry, minä keksin!” Draco huudahti. ”Sinähän sen sanoit. Kidusruoho!”
Harry ei pysynyt lainkaan Dracon ajatusten juoksun perässä. Mitä ihmettä Draco keksi?
”Mitä...?”
Draco suukotti Harryn otsaa ja oli riemastuneen näköinen.
”Anteeksi Harry, mutta en voi pitää näppejäni erossa vielä pienestä kokeesta. Kukaan ei ole vielä tullut maininneeksi kidusruohoa, eikä ihme. Me kaikki olemme keskittyneet siihen, että saamme ihmisen elintoiminnot pysymään kunnossa tai vahvistamaan niitä heikentymisen sijaan”, Draco selitti ja katosi kohta alakertaan vieviin portaisiin. Harryn oli pakko seurata Dracoa kuullakseen mitä muuta mies vielä sanoisi.

”Mutta... kukaan ei ole tullut ajatelleeksi ajatella asiaa toisesta näkökulmasta. Kun keuhkoihin kerääntyy nestettä ja aiheuttaa painetta ja hengitys vaikeutuu. Entä jos? Entä jos emme väkisin yrittäisi elvyttää hengityselimiä vaan myötäilemme tautia. Tietty määrä kidusruohoa voisi auttaa asiaa. Liian suuri määrä tietysti muodostaa ihmiselle kidukset jollon vedessä hengittäminen on mahdollista. Mutta eihän tässä maksimimäärää tarvita? Minun on pakko päästä kokeilemaan tätä.”
Harry kuunteli ja saattoi vierestä vain kummastella millä tavalla uusien liemien keksijän ajattelu oikein toimikaan. Kuinka noinkin arkinen ja tavallinen keskustelu saattoi saada aikaan sen, että Draco keksi uuden näkökulman asiaan.

Dracon varastoissa oli hyvin pieni määrä kidusruohoa. Sitä pitäisi ehdottomasti saada lisää, eikä sitä myytykään ihan joka apoteekissa. Dracon laboratorioläppäri paljasti kuitenkin, että Viistokujan apoteekissa sitä vielä oli pieni erä jäljellä ja mies laittoi sen pikaiseen tilaukseen.

Sen jälkeen hän lähetti muille lähipiirin tutkijoille idean ajatuksesta, joka hänelle oli herännyt. Se oli heidän toimintatapansa. Ison Britannian parantajat tekivät tiivistä yhteistyötä ja jakoivat onnistumisia ja epäonnistumisia keskenään. Draco suojasi vaatteensa esiliinalla ja ryhtyi työhön. Hän jauhoi vähäisen kidusruohomäärän pieneksi jauhoksi ja mietti olisiko vesi tässä tapauksessa oikea neste siihen lisättäväksi. Oli mahdollista että veden pitäsikin olla nimenomaan merivettä tai nimenomaan tietyn suolapitoisuuden omaavaa merivettä. Siinä riittäisi tutkimisen aihetta seuraaviksi viikoiksi, kunnes oikea veden laatu ja suolapitoisuus selviäisi ja lopulta se, olisiko jostain määrästä jauhetta lääkeliemeen lisättynä apua potilaille.

Lauantai 27.6. Malfoyn kartano, Wiltshire

Harry jatkoi työskentelyä nyt kotoa käsin. Oli joitakin rästiin jääneitä paperihommia ja sen jälkeen oli hänen vuoronsa perehtyä welhonetin maailmaan. Osa kotikaranteeniin määrätyistä auroreista oli palannut kenttätyöhön ja uusia joutui Harryn tavoin vuorostaan kotiin. Jästien parista oli levinnyt rasittava ilkivallan muoto myös taikayhteiskuntaan. Joku oli alkanut levittää varmaa tietoa salaliitosta, jonka mukaan koronavirus levisi kännykkämastojen kautta ja alkanut tuhoamaan mastoja. Ja nyt joukko valopäitä oli tuhonnut jo muutaman welhoverkkomaston. Harry olisi mielluummin ollut kentällä korjaamassa mastoja ja verkkoloitsuja, kuin kotona. Vielä sitäkin mielluummin hän olisi jäljittämässä ja ottamassa kiinni mastojen tuhoajia. Mutta nyt ei ollut valinnanvaraa.

Dracon päivät kuluivat tiiviisti laboratoriolla lääkeliemien parissa. Välillä oli päiviä, jolloin liemien tuli tekeytyä ja hautua useampi tunti tai päivä. Silloin Draco oli enemmän työhuoneessaan tietokoneensa äärellä ja osallistui videopuheluihin ja neuvotteluihin kotoa käsin. Harryn kurkkukipu oli kohta vienyt myös haju- ja makuaistin ja kohta lihassäryt olivat kaataneet Harryn sänkyyn lepäämään. Ensin hän oli jääräpäisesti yrittänyt suoriutua töistään eikä ollut suostunut että Draco voisi tehdä hänelle testin, mutta oli lopulta joutunut taipumaan. Dracon kotilaboratorio paljasti muutaman tunnin kuluttua, että hänellä oli koronavirus.

”Voi paska”, oli Harry sanonut siihen.
Sitten hänelle tuli kauhea tarve lähettää whatsappviestejä Teddylle, Ronille ja tämän veljille ja monille muille joita keksi. Oli kulunut jo muutama kuukausi niin, ettei hän ollut edes nähnyt kaikkia. Hän halusi lähettää rohkaisevia viestejä, jos se jäisi viimeiseksi kerraksi. Kun hän oli lähettänyt viestejä ja saanut vastauksia, hän mietti keille vielä voisi lähettää viestejä ja lähetti viestin Pansyllekin. Ja kun hänellä oli lopulta äärimmäisen tylsää, hän laittoi muutaman viestin Draconkin puhelimeen. Hän ei voinut mennä laboratorioon virusta levittämään.

”Sinun täytyy nyt levätä ja yrittää syödä jotain”, Draco huolehti.
”Mutta ruoka ei maistu yhtikäs miltään, syö siinä sitten”, Harry kiukutteli. Seinät tuntuivat kaatuvan jo päälle, koska oli pitänyt pysytellä vain kotosalla. Työt olivat kotona, vapaa-aika oli kotona, nyt pakollinen lepo oli kotona. Hän kuitenkin lopetti kiukuttelun ja muistutti itseään siitä, että joillakin oli huomattavasti pienempi elintila käytössään mitä hänellä.
”Olen iloinen että kiukuttelet”, Draco sanoi hymyillen. ”Se on hyvä merkki ettet ole kovin huonossa kunnossa.” Ja se mitä Draco ei sanonut ääneen, oli synkkä muistutus, että Harry muistaisi Hermionen joka ikinen päivä ja naisen poissaolon. Hän ei huomauttelisi pienestä flunssakiukuttelusta, koska se oli vain pintaa siitä, mitä Harry oikeasti tunsi ja käsitteli.

Työhuoneessaan Draco kuitenkin harmitteli omia asioitaan. Hänen työryhmälle jakamansa idea kidusruohon käytöstä lääkeliemessä ei ollut saanut ketään kunnolla innostumaan eteenpäin kehittämisessä ja niinpä hän oli toistaiseksi yksin asiansa kanssa. Dracoa harmitti. Hänen teki mielensä luovuttaa koko kehitystyöstä, sillä tähän saakka jokaisen ideaa oli alettu viedä eteenpäin ja liemiä oli kehitetty suurella joukolla. Draco oli tehnyt useita kokeiluja toisten ideoitten pohjalta ja oli saanut yhden liemen jopa hieman tehokkaammaksikin alkuperäisestä. Kaikki liemet olivat tähän asti perustuneet siihen, että niiden oli tarkoitus parantaa tai korjata. Kidusruohon käyttö ei tukenut tätä ajatusta, vaan se olisi pelkkää ensiapua pahimmassa tilanteessa. Se saattaisi kuitenkin säästää ihmishenkiä.

Maanantai 13.7.2020, Malfoyn kartano, Wiltshire

Draco oli aloittanut työskentelynsä työhuoneessaan, kun hän sai sähköpostia Espanjasta. Yksi lääkekehittämistiimin jäsenistä kertoi, että oli pohtinut uudelleen Dracon näkökulmaa koko virusasiaan ja päättänyt sittenkin kehittää lääkettä, jossa oli mukana kidusruohoa. Espanjassa, jossa oli vaikea tautitilanne, oltiin avoimin mielin kokeilmassa kaikkea mahdollista, joka vain suinkin voisi vähentää tautiin kuolevien määrää. Hänen kehittäjäkollegansa pyysi Dracolta vielä liemiohjeet kidusruohon käyttöön. Draco vastasi mielellään ja kertoi, että mikäli hän saisi myös jostain muulta kehittäjäkollegalta samanlaista kannustavaa viestiä, lientä päästäisi varmasti kokeilemaan myös Lontoossa ja muualla maailmassa.

Draco oli joutunut elämään turhauttavia viikkoja kehittämistyössään, sillä hän oli työskennellyt jo monta viikkoa kehittäen kollegojensa ideoita ja muutamaa tällaista lääkettä oli päästy kokeilemaan myös Pyhässä Mungossa. Hengitysteiden elpyminen lääkkeen avulla oli kovin vähäistä, eikä merkittävää läpimurtoa oltu saatu. Iltapäivällä Draco sai vielä uutta sähköpostia, tällä kertaa Brasiliasta saakka ja sieltä kaksi lääkekehitystiimin parantajakollegaa päätti asettua sen kannalle, että Dracon ajatusta kidusruohon käytöstä kehitettäsi ja kokeiltaisi. Vaikka ajatus oli täysin päinvastainen kuin muilla lääkkeillä, maailmalta löytyi niitä, jotka olivat valmiita kokeilemaan. Draco innostui. Nyt hänen takanaan oli jo kolme muuta ja se riitti siihen, että hänen kehittämänsä lääkeliemi otettaisi laajaan testaukseen ja kehittämisen kohteeksi seuraavana.

”Harry!” Draco oli enemmän kuin tyytyväinen ja halusi jakaa hyvät uutiset Harrylle heti. Hän löysikin Harryn työläppärinsä ääreltä, mutta melkoisen väsyneen ja kyllästyneen näköisenä.
”Kidusruohokokeilu menee sittenkin läpi”, Draco selitti ja sai Harryn hetkessä pirteämmäksi.
”Hyvä. Kauan siinä kestikin”, Harry sanoi ja nousi sitten syödäkseen jotain.
”Miten sinulla menee?” Draco kysyi. Harry oli palannut töihinsä, tosin ensin taas kotoa käsin ja teki töitä muutaman tunnin päivästä.
”Kuolen tylsyyteen”, Harry sanoi totuudenmukaisesti. ”Kaikki tapahtuu täällä kotona. Työ. Vapaa-aika. Kaikki sosiaalinen yhteydenpito muihin. Enkä saa vielä rasittaa itseäni liikunnalla.”

”Teen sinulle uuden testin vaikka huomenna niin katsotaan löytyykö sinulta vielä virusta”, Draco sanoi.
”Yhdellä ehdolla”, Harry sanoi. ”Sinun täytyy testata myös itsesi.”
”Hyvä on.”
”Mitä arvelet, onko sinulla virusta?” Harry uteli.
”Hyvin todennäköisesti on. Älä luulekaan että pääset vielä pariin viikkoon mihinkään. Meiltä kummaltakaan ei saa löytyä virusta, kun lähdemme täältä seuraavaksi jonnekin.”
”Sitä päivää odotellessa”, Harry huokaisi.

Perjantaina 17.7. Malfoyn kartano, Wiltshire

Dracon kotitestit olivat paljastaneet, että Harrylla oli edelleen koronavirus kehossaan, vaikka mies vahvistui päivä päivältä eikä se ollut sen suuremmin enää aiheuttanut oireita. Draco oli osunut oikeaan siinä, että myös hänellä itsellään oli virus. Ei hän ollut huomannut muita oireita kuin päänsärkyä, joka vain jäyti ja jäyti eikä tahtonut lähteä lääkeliemillä pois. Hän oli syyttänyt päänsärkyä siitä, että oli niin paljon sisällä, eikä ollut päässyt ulos rattiiseen ilmaan taikka liikkumaan säännöllisesti. Tuo kaikki selitys oli silkkaa paskapuhetta ja tekosyitä. Olihan hänellä mahdollisuus olla ulkona vaikka joka päivä ja liikkuakin olisi voinut enemmän. Työn imu oli ollut kuitenkin viime aikoina melkoisen suuri nyt kun Harrykin oli jo paremmassa kunnossa.

”Tähän kaikkeen on mennyt ihan älyttömästi aikaa”, Harry totesi heidän syödessään yhdessä päivällistä. ”Tarkoitan ihan kaikkeen. Esimerkiksi siihen milloin olemme olleet viimeksi kaupassa, elokuvissa tai ylipäänsä tavanneet ystäviämme. Hautajaisia en laske, se oli poikkeustapaus. Mutta siitä kaikesta on jo yli kolme kuukautta ja edelleen tämä kaikki vain jatkuu.”
”Mitä jos tekisimme kävelyret...” Draco aloitti mutta ei saanut sanottua loppuu kun Harry keskeytti hänet.
”Taasko?”
”Olisin ehdottanut että teemme kävelyretken täällä sisällä. Ulkona sataa ja täällä sisällä on taatusti mailin verran käytäviä käveltäväksi. Tai sitten otettaisi tennismatsi ullakolla pitkästä aikaa.”
”Tennismatsiin voisin suostua, mutta kuntoni taitaa olla pohjamudissa kaiken tämän jälkeen”, Harry sanoi.
”Siitä voisi olla hyvä aloittaa”, Draco sanoi eikä jättänyt Harrylle vaihtoehtoja. ”Pelataan vaikka vartti, ettei se ota sydämen ja terveyden päälle.”

Lopulta he pelasivat reilut kaksikymmentä minuuttia. Illalla he katselivat yhdessä televisiota. Edelleen taikaministeriöltä tuli päivittäisiä raportteja koronaviruksesta ja sen vaikutuksesta yhteiskuntaan. Alkuvaiheen holhoaminen tuntui päättyneen, mutta tilalle oli tullut koko joukko ajankohtaisohjelmia, joissa oli mukana aina joku erityisasiantuntija joltain alalta. Tämän illan erityisasiantuntija oli parantaja ja pariterapeutti. Draco tietysti tunsi noidan aikaisemmilta työvuosiltaan.
”Kriisin jatkuessa yhteiskunnassa on nähtävissä erilaisia ilmiöitä. Jos kriisin alkuvaiheessa vielä hamstrattiin ostoksia ja oltiin innostuneita kotona tehtävästä etätyöstä ja sen tuoman uutuudenviehätyksen takia, niin ihminen tottuu kaikkeen ja siitäkin on muodostunut eräänlainen rutiini”, parantaja selitti.
”Ajan mittaan perhearki ja parisuhde törmäävät uusiin haasteisiin. Siksi onkin hyvä palata aivan perusasioihin; siihen että nukkuu hyvät yöunet, syö hyvin ja terveellisesti, elää säännöllistä ja tasapainoista elämää. Ja parisuhde pysyy virkeänä kun ei unohdeta säännöllistä seksiä”, noita selitti.

Kuinka erilaiselta neuvot kuulostivatkaan, kun joku asiantuntija puhui niistä kuin se, että niitä olisi kuullut toimittajan sanomana iltauutisten yhteydessä. Harrya hymyilytti vähän, kun hänen mieleensä nousi mielikuva Rita Luodikosta antamassa seksivinkkejä pariskunnille. Sitten häntä ei enää hymyilyttänyt kun hän käsitti, että hänen ja Dracon viime kerrasta oli jo useita viikkoja. Oli ollut niin paljon muuta, että ajatuskin seksin harrastamisesta oli kadonnut kuin hiekanjyvä Saharaan. Kohta Harry tajusi kuinka Draco hivuttautui ohjelman aikana koko ajan lähemmäs. Mies luikerteli taitavasti itsensä Harryn syliin huomiota vaatien. Harry hyväili sormenpäillään Dracon niskaa loppuohjelman ajan.
”Se nainen puhui asiaa”, Draco sanoi kun ohjelma päättyi.
”Mmmm, niin teki”, Harry mumisi.

*

”Elä, syö, juo ja nai hyvin”, niinkö se käsky kävi?” Harry vitsaili peiton alla möyriessään ja etsiessään Dracon ihoa.
”Niin ja nuku hyvin. Sängyssä kuuluu nukkua”, Draco valisti.
”Ja naida”, Harry lisäsi.

Keskiviikko 29.7. Malfoyn kartano, Wiltshire

”Hyviä uutisia Harry, testisi näyttää puhdasta”, Draco sanoi saatuaan Harryn viimeisimmän koronatestin tuloksen.
”Vihdoinkin, kyllä sitä onkin odotettu. Entä sinä?”
”Minulla on vielä aktiivista virusta.”
Harry valmistautui jo siihen, että saisi palata työhönsä. Tältä kesältä oli kesälomia jo usealta alalta siirretty myöhäiseen kesään tai syksyn alkuun ja Harry kuului siihen joukkoon. Draco jäi kävelemään edestakaisin levottoman näköisenä ja Harry arvasi että hän oli varmasti unohtanut jotain tärkeää.
”Draco, muistuta minua. Mikä päivä tänään on?” Harry pyysi.
”Ai miten niin?”

”Olet niin hermostuneen oloinen. Olet varmasti kertonut jotain jonka olen unohtanut.”
”No tuota. Tänään ensimmäiset potilaat saavat kolmea eri kidusruohoversiota lääkeliemestä. Ja tästä parin päivän kuluttua voidaan saada ensimmäisiä tuloksia. Haluaisin itse olla Pyhässä Mungossa, mutta en voi viruksenkantajana mennä sinne.”
Harry pysäytti levottoman Dracon hellään halaukseen.
”Sinä saatat olla kunnossa siihen mennessä”, Harry kuiskasi Dracon korvaan.
”Ehkä, ehkä en. Pyhä Mungo taitaa vaatia heidän oman testinsä läpikäymisen, jotta he voivat ajatellakaan päästävänsä minua potilaiden luo.”
”No mene sinne huomenna testiin niin saat virallisen vastauksen.”

Sunnuntai 2.8.2020 Pyhän Mungon sairaala, Lontoo

”Maailmalta saatujen tietojen perusteella on löydetty lääke, joka auttaa potilaita selviytymään tehohoidon läpi paremmalla ennusteella kuin tähän mennessä. Aikaisemmin tehohoidossa kuolleiden osuus on ollut lähemmäs 40% mutta uusimman testissä olleen lääkkeen ansiosta kuolleita on enää 3-4% tehohoidossa olevista. Lääke ei ole vielä lopullinen vastaus...” uutisankkuri kertoi virallisella äänellään.
Draco ja kaksi hänen kollegoistaan olivat Pyhässä Mungossa uutiset kuullessaan. He olivat toki jo saaneet kuulla ympäri maailman saaduista tuloksista, mutta oli mahtavaa saada kuulla ne iltapäiväuutisissa samaan aikaan, kuin koko muu kansa. Lääketiimiläisten sähköpostit olivat olleet viimeiset kaksi päivää täynnä yhteydenottoja. Heillä oli ollut useita videoneuvotteluja ja Draco oli aivan viime tipassa saanut puhtaan testituloksen, jotta oli päässyt itse paikanpäälle Pyhään Mungoon ja saanut haastatella henkilökohtaisesti muutamaa lääkettä saanutta potilasta yhdessä Pyhän Mungon parantajan kanssa.

”Tästä lähtökohdasta on hyvä alkaa kehittää rokotetta. Nyt kun on saatu selkeä apu potilaan tukalimpiin päiviin, jolloin hengitys on kovilla ja monet muut elimet ovat kovalla rasituksella”, Pyhän Mungon johtaja sanoi.

*

Samaan aikaan Pyhään Mungoon saapui kolme auroria. Harry oli heistä yksi ja hän piti rotevaa velhoa sidontaloitsulla kiinni ja oli viemässä miestä ensiapuun paikattavaksi. Harryn jäljessä kulki Ron, joka puolestaan piti noitaa otteessaan ja kun nainen ei lopettanut solvaamasta miestään vaan antoi kuulua kovalla äänellä mitä sylki suuhun toi, Ronin oli loitsittava mykistysloitsu noidan suulle. Noita oli melkein yhtä pahannäköinen kuin miehensä. Hiukset harottivat ja suupielestä valui verta. Kolmas aurori jäi lasten kanssa aulaan odottamaan ja kohta parantaja tuli selvittämään lasten vointia.

Harry oli päässyt heti työnsä synkimpään ytimeen, mutta saanut onneksi työparikseen Ronin. Heillä oli riittänyt keskusteltavaa laidasta laitaan ja saaneet kontolleen viimein tämän kotikeikan. Oli parantajien asia käyttää tainnuttavia loitsuja ruhjeiden hoidon ajaksi. Nämä riehuvat asiakkaat passitettiin ensiavusta Pyhän Mungon putkaosastolle, jonka lähettyvillä oli päivystävä parantaja ja päivystävä aurori työvuorossa. Harry ja Ron saivat viimein huokaista.

”Hitonmoinen keikka”, Ron totesi. ”Ja näitä on ollut viime viikkoina useita vastaavia.”
”Se on sääli, etteivät ihmiset osaa olla ihmisiksi”, Harry vastasi.
He kävelivät lasten ohitse ja kuulivat että heitä oltiin sijoittamassa kiireellisesti lasten omaan turvakotiin.
”Eikö se niin mene että jokaisen sukupolven täytyy tehdä omat mokansa. Eivät he ota oppia aikaisemmin eläneiltä”, Ron sanoi.
”Niinhän se taitaa olla.”
He pysähtyivät katsomaan aulassa televisiouutisia ja tulivat näkeneeksi samat uutiset, joita Draco parhaillaan katsoi useita kerroksia ylempänä.
”Jotain hyvää tähän päivään”, Harry sanoi uutiset kuullessaan. Hän tiesi kuulevansa kotona vielä kaikki yksityiskohdat niin tarkkaan kuin vain halusi tietää.

Jälkinäytös

Lauantai 14.11.2020, Malfoyn kartano, Wiltshire

Draco oli ehkä hieman hämmästynyt, kun oli ehdottanut Harrylle että he voisivat viettää hääpäivänsä vuosipäivää melkein miten tahansa, mutta Harry oli lopulta tullut siihen tulokseen, että he voisivat olla kotona. Kaiken tämän oudon ja rajoittuneen kevään ja kesän jälkeen kun syksy viimein koitti ja kaikenlaisia rajoituksia oli purettu vähitellen ja elämä tuntui loksahtavan pala palalta paikoilleen, oli Harry kaikista maailman vaihtoehdoista valinnut olla kotona! He olisivat voineet mennä suosikkiravintolaansa syömään pitkän kaavan mukaan. Tai he olisivat voineet mennä teatteriin tai konserttiin. He olisivat voineet ottaa porttiavaimen johonkin eksoottiseen kohteeseen. Mutta ei.

Oli Harry toki järjestänyt itselleen vapaan viikonlopun, kuten Dracokin. Draco oli kaikessa hiljaisuudessa ohjeistanut kotitontut siivoamaan paremmin, vaihtamaan muutamista huoneista verhot ja matot, vaihtamaan petivaatteet ja somistamaan takkahuone ja muuta pientä. Draco heräsi jo aikaisin mutta antoi itselleen luvan nukahtaa uudelleen sen jälkeen, kun oli kierähtänyt kiinni lämpimään Harryyn.
”Huomenta”, Harry mumisi unisena parin tunnin jälkeen.
”Huomenta sinä ihana”, Draco vastasi.
Aamu kului letkästi ja raukeasti sängyssä, paikassa jossa Dracon mukaan kuului nukkua ja Harryn mielestä naida. Yhtä mieltä he olivat siitä, että naida saattoi muuallakin.

Aamiaisen aikana Dracon kännykkä piippasi vaativasti muutaman kerran. Mies yritti urheasti olla katsomatta mistä oli kyse. Mutta kun se edelleen jatkoi piippaamista, Harry tarttui siihen ja ojensi sen Dracolle.
”Katso nyt ihmeessä mistä on kyse. Tuskin se on mitään päivän pilaavaa?” Harry ehdotti.
”Mutta ei sitä koskaan tiedä”, Draco vastusteli ensin.
”Teddykin viestitti minun puhelimeeni ja toivotti meille hyvää hääpäivää. En olisi uskonut että hän muistaa sitä”, Harry sanoi.
Draco katsoi kännykkäänsä, luki ensimmäisen viestin, sitten toisen ja hänen ilmeensä kirkastui viesti viestiltä.
”Kerro jo”, Harry vaati.
”Näyttää siltä että lääkekehitystiimi on saamassa läpimurron onnistuneen rokotteen löytämisessä. Se on jonkinlainen yhdistelmä kehittämästäni kidusruoholiemestä ja erään toisen liemen yhdistelmä.”
Harry kurkisti Dracon selän takaa viestejä ja antoi nyt viettelevän takaa päin halauksen.
”Tiesin että olet nero”, Harry kuiskasi käheällä äänellä hänen korvaansa ja silloin Dracoa vietiin.

Dracon heikko kohta oli halaus takaapäin ja Harryn käheä ääni. Ja Draco piti siitä, kuinka hänet keskeytettiin erityisesti kesken jonkin tärkeän. Illan aikana Harry kertoi miksi oli nyt halunnut olla kotona. Jonossa olivat Mollyn järjestämä joulupäivällinen koko suvulle, Teddyn ja Victoiren häät, yhdet tupaantuliaiset ja muutamat pienemmät juhlat. Harry halusi olla nyt kahdestaan, kun sille oli perusteltu syy.

Loppu

[Thelina]

Tässä tarinassa oli kyllä parasta tuo, miten kuvaat Harryn ja Dracon yhteiseloa. Siitä paistaa rakkaus ja ymmärrys, sekä toisen tukeminen vaikeina aikoina. He ovat aivan täydellisiä toisilleen<3

Oli kamalaa lukea Hermionen kuolemasta ja oli todella hyvä, että Ron sai myös Pansyn yllättäväksi avuksi ja tukijoukoksi itselleen! Lisäksi minusta oli todella kekseliästä tuo kidusruohon merkitys lääkkeen kehittämisessä. Olisin mielellään lukenut tätä vaikka pidemmänkin jatkiksen edestä, niin Hermionen kuolemasta toipumista sekä tuota puhdasveristen ja jästisyntyisten eroa sairaudesta selviämisessä olisi ehtinyt käsitellä enemmänkin. Tykkäsin kuitenkin siitä, miten tämän tarinan aikaikkuna ulottuu tulevaisuuteen - toivoa sopii, että olet ennustanut oikein ja asiat etenisivät hyvään suuntaan myös velhomaailman ulkopuolella

Tällä tarinalla on hauska ja mieleenjäävä nimi rankasta aiheesta huolimatta ja kivasti tuli nimi esille tässä viimeisessä osassa!

Kiitos tästä, oli kivaa lukea uutta Drarrya sinulta, toivottavasti kirjoitat pian lisääkin

[Fairy tale]

Kiitos kommentista Thelina. Kovia läpikäynyt pariskunta elää nyt seesteistä vaihetta, jota ei tällainen viruksen aihettama kriisi heilauta. He ovat toisillee parasta, mitä heille on voinut tapahtua. Ron ja Pansy taisivat ystävävystyä tämän kaiken takia vähän paremminkin.
En jäänyt sitten enempää märehtimään tuota puhdasverisyys/jästisyntyisyys -asiaa. Se jäi vähän tuon kriisin jalkoihin ja politikoinnin jalkoihin, eikä kukaan sitä halunnut nostaa esiin, varsinkaan enää sen jälkeen kun kaikki olivat näyttäneet että löydetyllä lääkintäkeinolla on tarkoitus auttaa ihan kaikkia tasapuolisesti.
Tämä fikin nimi on muuten sen tyylinen, joita en itse kauheasti halua fikeille antaa. Mutta jätin tämän nimen tälle, koska joku koronakevät tai muu virukseen suoraan viittava olisi ehkä tylsempi?
Mukavaa kun kommentoit.

[Vendela]

Nyt vasta pääsen kommentoimaan tätä kunnolla! Vappu vierähti pihahommissa ja vaikka tämän lukaisinkin silloin, niin jälleen kerran puhelimella

Harmillista että sekä Harry että Draco sairastuivat, mutta onneksi tauti oli heille molemmille hyvin lievä. Tähän vaikutti siis tuo puhdasverisyys. Hienoa oli myös se, kuinka Draco äkkiä oivalsikin tuon kidusruohon merkityksen! Mietinkin jo, että löytyykö tässä tarinassa lääkettä ja tämä oli varsin kekseliäs ja toimivalta vaikuttava hoito. Harmi ettei meillä voi tässä elämässä olla yhtä Draco Malfoyta ja kidusruohoa, jotka pelastaisivat yhteiskunnan koronalta! Vaikka Draco ei toki kaikkea tehnyt yksin, niin mielelläni näen hänet tämän tarinan sankarina

Kuten Thelina tuossa jo totesikin, niin oli ihanaa lukea tämän vakiparin elämästä. Kaiken tämän epävarmuuden ja stressin keskellä tämä oli oikein hyvä tarina sukeltaa hetkeksi ja ajatella koronaa velhoyhteiskunnan näkökulmasta Toki tuo puhdasverisyys/jästisyntyisyys olisi ollut kiinnostava teema käsitellä tässä, mutta ymmärrän myös tuon perustelisi jättää se pois. Olisihan siitä tullut pituutta tarinaan ja sitä kautta varmasti myös mielenkiintoisia pohdintoja, mutta minustakin on hienoa että lopulta lääkitys kääntyi siihen että jokainen sairastunut on tasavertainen.

Jälkinäytöksen hääpäivän vietto oli suloinen. Koti on kuitenkin kaikesta huolimatta maailman paras paikka ja hienoa, että nämäkin sen oivalsivat. Tuo sisustaminen tekee kyllä monesti ihmeitä, joten fiksu veto Dracolta

Kiitos tästä korona/karanteeni-tarinasta. Minäkin toivon kovasti, että kirjoittelet taas pian lisää ja etenkin odotan jatkoa Majakka-tariaan Vaikka toki itselläni ei ole paljon vara toivoa jatkoa kun oma H/D-tarinani roikkuu pahasti kesken

Vendela

[Fairy tale]

Kiitos kommentista Vendela. Kyllä tuo tauti siihen malliin jyllää tuolla Isossa Britanniassa, niin eipä siltä oikein voi välttyä, jos on Lontoon suuruisessa kaupungissa tekemisissä ihmisten kanssa. Vakiparista on mukavaa kirjoittaa vaihteeksi, kun molemmat tuntevat toisensa niin hyvän ettei tarvitse enää jäädä jankkaamaan. 
Kidusruohosta on moneksi ja Draco onneksi sai tukijoita hankkeelleen, josta tulikin onnistunut kokeilu.
Koti on tosiaan paikka, jossa voi rauhassa sairastaa ja levätä. Sinne mahtuvat ilot ja surut ja onnenpäivät.

En ole unohtanut Majakkaa. Se on kovasti kummitellut mielessäni ja tiedän kyllä miten se jatkuu ja miten se loppuu. Kunhan kirjaimet vaan haluaisivat alkaa valua sormia pitkin lauseiksi. 
Mukavaa kevättä sulle.