Sallittu.
Hahmot ja taikamaailma J. K. Rowlingin. En tienaa tällä.
Haasteet:
Ime kappale tyhjiin
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus!
Yhteenveto: luin päräyttävän fikin: Evitative, K11(?) ja kirjoitin siitä tämän pikkuisen fikin. Tässä siis luihuisharry!AU, versio jossa Harry siirtyi vahingossa viidennellä Luihuiseen.
Tälle on nyt myös pieni jatko: Draco tuoksui pakkaslumelta, S.
Kuihtuvissa kasveissa on verisuonten värit
Järvenvihreä kuulto heijasteli Harryn kasvoilla ja niissä kuihtuvissa huonekasveissa, jotka olisivat kaivanneet paljon enemmän aurinkoa tai edes jotain herbologisia loitsuja.
"Harry..." Draco sanoi ja alkoi kuljettaa etusormeaan pitkin Harryn kämmenen uomia. Harryn käsistä oli kaiken muun ohella tullut hänelle pakkomielle. Harry antoikin hänen tutkia ja koskea, vaikka tuskin ymmärsi, miksi Draco niin teki.
Harry vain kertasi ääneen liemien läksyjä ja puhisi välistä, kuinka
väärin oli, ettei V.I.P. -kokeissa voinut käyttää hyväkseen pimeyden voimia. Draco virnisti, mutta tunsi lämmön nousevan poskilleen. Kuka olisi uskonut, että Harry
helkkarin Potter voisi vielä joskus olla pimeyden voimien puolustaja. Mahdollisesti jonain päivänä jopa
puolestapuhuja.
"Harry?" Draco toisti, jolloin toinen hiljeni.
"Mitä? Muistinko jotain väärin? Kuivattu ratamo ja sisiliskon suomut? Eikö? Ei Merlin!"
"Olen sanonut tämän ennenkin, mutta haluan vain, että varmasti tiedät... kuinka
iloinen olen, että sinä siirryit tupaamme."
Harryn kasvoille nousi se sama puolittainen hymy, jota hän oli alkanut hymyillä vasta luihuisena. Se oli aito ja iloinen ilme, mutta pahanilkisellä virneellä höystettynä. Ja se teki Dracosta sulaa sinettivahaa.
"Se
on erikoista, mutta kyllä minä sen tiedän. Taidan tuntea sinua kohtaan samalla intensiteetillä, kuin ennenkin, mutta viha ja inho ja ärsytys ovat vain... vaihtuneet toisenlaisiksi tunteiksi", Harry sanoi mietiskellen ja pörrötteli tummia hiuksiaan.
Pansyn joululahja Harrylle oli ollut herra Laventelin hiusrohtoa kiharalle hiustyypille, ja se teki Harryn tukasta
ihanan. Joustavat ja kiiltävänmustat kiharasuortuvat kehystivät Harryn kauniita kasvoja. Ei ollut ihme, että Harryn käsi eksyi tämän hiuksiin niin usein. Draconkin olisi tehnyt mieli upottaa niihin sormensa.
"Niin, siksi ehkä olikin niin helppoa tutustua, siis lähemmin..." Draco sanoi, mutta jätti paljon olennaista sanomattakin. Harry piti Dracosta, se oli selvää. Harry piti Dracosta todennäköisesti eniten koko Luihuisen tuvasta, mutta siihen se jäi.
Vaikka he olivat
nukkuneetkin yhdessä. Harry oli Dracon pyynnöstä jäänyt hänen viereensä koko yöksi, ja yön aikana halannutkin, mutta aamulla Draco oli kuitenkin herännyt yksin.
"Varmaan. Tutustua ei tarvinnut, mutta kyllä sinä olet ihan eri ihminen kuin kuvittelin", Harry sanoi hieman hajamielisesti, loihti sauvallaan
tempuksen ja voihkaisi sitten ärsyyntyneenä. "Kalkaroksen
tukiopetus alkaa. Pitää mennä, lähdetkö saattamaan? Entä Blaise?"
Draco myöntyi ja nousi sängyltään. Hän vilkaisi itseään peilistä ja korjasi muutaman hiuksen paikkaa kampauksessaan. Blaise näytti lukevan viimeisen lauseen kappaleestaan sormi koholla, ja sulki sitten kirjansa nyökäten.
Oikeasti Harrylla oli pari kertaa viikossa okklumeusta. Harry vihasi sitä ja inhosi Kalkarosta, mutta Dracokin oli sitä mieltä, että toisen olisi erinomaisen tärkeää oppia. Draco ei kaivannut Pimeyden lordia vakoilemaan, mitä hän Harryn kanssa teki.
Varsinkaan, mitä hän haluaisi tulevaisuudessa Harryn kanssa tehdä.Kalkaroksen oven sulkeuduttua Blaise tirskahti Dracolle.
"Sinun on oltava paljon suorempi Harrylle, jos kaipaat toimintaa."
"Kuinka paljon suorempi tässä enää voi olla? 'Hei Harry, minä pidän sinusta'?"
"Harry varmaan vain nauraisi hurmaavasti ja toteaisi pitävänsä sinusta myös."
Dracon suusta pääsi pitkä ja turhautunut murina.
Parin tunnin kuluttua Draco odotteli Harrya jälleen Kalkaroksen oven takana, tällä kertaa Pansyn kanssa kiviseinään nojaillen.
Tytöllä oli samat vinkit kuin Blaisella.
"Harry on herttaisen hölmö..."
"Harry ei ole hölmö."
"No onhan. Minä olen ja sinä olet ja varmaan jopa Theo on joskus vihjaillut Harrylle, mutta ei hän taida ilman suoria sanoja ymmärtää edes omia tunteitaan", Pansy sanoi virnistellen, mutta lempeällä äänellä.
Samassa silmistään väsynyt Harry astui muotokuvan takaa esiin. Harry nosti silmälasinsa kasvoiltaan voidakseen hieroa ohimoitaan.
"Miten voit?" Draco kysyi ja tarttui Harrya kädestä. Toinen punoi heidän sormensa yhteen ja huokaisi syvään.
"Oli aika rankka sessio."
"Minä en kyllä ymmärrä, miksi Kalkaros jaksaa vaivautua pitämään sinulle monta kertaa viikossa yksityisopetusta", Pansy tokaisi ja puhalsi päänsä kokoisen purkkapallon.
Harry vilkaisi nopeasti Dracoa ja kohautti väsyneesti olkiaan. Hetken kuluttua Draco tunsi toisen katseen poskellaan jälleen.
Heille oli muodostunut tavaksi tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa jomman kumman sängyn päällä koulutöitä. Draco viimeisteli korjauksiaan Harryn astronomian esseeseen ja ojensi pergamentin pojalle. Harry nosti silmälasinsa taas nenälleen ja alkoi kirjoittaa esseetään puhtaaksi.
"Kauanko sinulla on ollut nuo silmälasit?" Draco kysyi.
"Älä jaksa taas. Tiedän, että koko tyrmän mielestä ne ovat muotirikos, mutta tarvitsen ne."
"Tarkoitin, koska olet viimeksi tarkistuttanut näkösi?"
Kurttu uurtui Harryn kulmien väliin.
"Silloin kun sain silmälasini?"
"Mitä? Nuo ovat samat silmälasit jo viidettä vuotta? Ellei kauemmin? Draco henkäisi ja tuttua ärsyynnystä tihkui Harryn kasvoille. "Tarkoitan, että varmasti sinun olisi hyvä tutkituttaa näkösi. Sitä paitsi optikkoparantaja on todennäköisesti etevämpi kuin jokin jästi..näköparantaja..?"
Harry huokaisi, mutta ärsyynnys oli jo haipunut.
"Kiva, että olet näöstäni huolissani", hän sanoi nyt hieman jo hymyillen.
"Olet joukkueemme etsijä, tottakai olen huolissani. Meillä on tupapokaali voitettavana!" Draco tuhahti ja nosti leukaansa aavistuksen.
Ehkä
jonain päivänä Draco uskaltaisi näyttää syvemmät tunteensa. Sitä ennen kyllä viimeinenkin taikakasvi kuihtuisi luihuispoikien makuuhuoneesta jättäen jälkeensä vain sinertäviä punertavia rusehtavia runkoja.