Nimi: Vadelmia
Kirjoittaja: Pura
Ikäraja: K-11
Paritus: Jaro/Aren
Genre: karanteenisöpöily, arkinen sci-fi
Haasteet: Karanteenihaaste, Arkifest promptilla 20:
hikka, kiire, lakana, voipunut, auttaaYhteenveto:
“Voitko ihan hyvin siellä?” Jaro kysyy, ja saa Arenilta vastaukseksi vain äreän murahduksen ja häntä kohti heitetyn palloksi rutistetun nenäliinan.
A/N:
Tämä on eka originaaliteksti, jonka julkaisen Finissä. Tuntuu aika hurjalta! Nämä hahmot ovat alunperin pidemmästä tarinaideasta, jonka aion ainakin yrittää piakkoin toteuttaa, mutta tässä on nyt maistiainen heidän dynamiikastaan koronan ja karanteenihaasteen inspiroimana.
//Edit: Nyt löytyy se isompikin tarina! Etsiä onnea sinisiltä aalloilta, K-18.
Auri, kiitos avusta ja kannustuksesta <3-
VadelmiaJaro lukitsee oven takanaan ja aktivoi eteisen lattialla nököttävän kannettavan desinfiointikoneen. Se hurisee hiljaa ja suihkuttaa hänen päälleen sumuna ainetta, joka tappaa 97,6 prosenttia tunnetuista viruksista ja bakteereista. Hänellä on kiire päästä tarkistamaan tilanne kotona, joten puhdistusprosessin hitaus ärsyttää. Laite toimii kyllä ihan hyvin, mutta mikään markkinoiden johtava malli se ei ole. Siirtokunnan johto oli onneksi valmistautunut tähänkin epidemiaan ja pystyi toimittamaan tarvikkeita, mutta parhaisiin laitteisiin ei maa- ja puutaloudella elävän pikkuplaneetan julkisella sektorilla ole varaa.
Periaatteessa laitteen käyttö kotoa lähtiessä on tällä hetkellä olennaisempaa, ettei hän vie Arenin tautia kotoa ja tartuta sillä ketään muuta, mutta tuntuu järkevältä tehdä se myös takaisin päin tullessa. Aren sairastaa jo toista viikkoa, ja vaikka oireet ovat hellittämään päin, mies on edelleen heikossa kunnossa. Jaro ei tiedä biologiasta tai ihmisen kehon toiminnasta peruskoulutasoa enempää, mutta hänkin ymmärtää, että Arenin vastustuskyvyn täytyy olla aivan riekaleina. Jaro ei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos nyt tartuttaisi Areniin jonkin toisen taudin. Perusinfluenssakin saattaisi olla kohtalokas.
Jaro hyräilee rauhattomasti matkallaan eteiskäytävän läpi pikkuruiseen keittiöön. Säilykkeet ja ilmatiiviisti pakatut proteiinivalmisteet löytävät paikkansa kaapeista, ja riistohinnalla ostetut kasvikset päätyvät ostoskassista kylmäkaappiin. Yhden pienen rasian hän kuitenkin ottaa mukaansa suunnatessaan Arenin toimistotilaksi muutetun olohuoneen läpi makuuhuoneeseen. Huone on samalla tavalla suurin piirtein pölyhiukkasen kokoinen kuin asunnon muutkin huoneet, mutta ainakin panssarilasi-ikkunasta aukeaa kaunis näkymä suojakuvun peittämille sinisinä kukkiville ruispelloille, ja niiden takana siintävälle talousmetsälle, jonka kaikki männyt ovat tarkalleen samanpituisia.
Ikkunan alla sängyssä tuhisee nuhainen potilas. Tukkoisen hengityksen rytmistä Jaro tietää tämän olevan hereillä, mutta Aren ei osoita mitään muita elonmerkkejä.
“Tulisitko hetkeksi pois sieltä?” Jaro kysyy hellästi ja istahtaa sängyn laidalle.
Aren käpertyy syvemmälle peiton alle, niin että hänestä näkyy enää tupsu persikanpunaisia hiuksia. Hetken hän makaa hiljaa pienellä kerällä, mutta Jaron katsellessa käsi kurkottaa peiton alta ja tavoittelee nenäliinapakettia. Yhden nenäliinan sijaan Aren vetää peittopesäänsä koko paketin. Hänen kehonsa muodostama möykky liikahtelee, kuuluu töriseviä niistämisen ääniä, ja sitten surkeaa niiskutusta.
“Voitko ihan hyvin siellä?” Jaro kysyy, ja saa vastaukseksi äreän murahduksen ja häntä kohti heitetyn palloksi rutistetun nenäliinan. Aren ei näe häntä, joten liinan lentorata heittää parilla metrillä, ja pallo putoaa huvittavan lähelle huoneen nurkassa seisovaa roskakoria.
Jaro laskee rasian lattialle, tarttuu sitten peiton reunaan ja vetää sen pois Arenin päältä. Ensin paljastuu pörrötukka, jota Aren ei ole pessyt muutamaan päivään koska ei ole jaksanut käydä suihkussa, ja sen jälkeen väsyneet kasvot. Lämpimänruskeat ja tavallisesti kirkkaat silmät ovat nyt sameat, ja nenä punoittaa pahasti. Iho sen alla on rohtunutta, samoin kuin silmäluomet. Silmät vetistävät ja raivokkaasta niiskutuksesta päätellen nenä vuotaa taas, vaikka Aren juuri niisti.
Lakana hänen allaan on rutussa, ja ohut harmaa paita on värjäytynyt hiestä tummaksi. Aren hymyilee väsyneesti ja peittää kasvonsa kädellään. Hän on tavallisesti niin siistin näköinen, että tällainen sotkuisuus varmasti tuntuu pahalta, etenkin kun hän ei jaksa tehdä asialle mitään.
“Oliko siellä ihan hirveää?” hän kysyy yskimisestä karhealla äänellä. Epidemia ei ole sen pahempi kuin edellisenäkään vuonna, mutta ihmiset reagoivat aina samanlaisella paniikilla.
“Säilykkeitä oli tavallista vähemmän, ja lihaa en löytänyt ollenkaan. Melkein jouduin tappelemaan vessapaperista ja nenäliinoista.”
Aren voisi tietenkin pyyhkiä nenänsä ekologisempaan ja imukykyisempään nanokuitunenäliinaan, mutta hän on niin räkäinen, että liinojen jatkuvaan pesemiseen kuluva vesi olisi ympäristölle melkein yhtä kuluttavaa kuin paperintuotanto, eikä Jaro viitsi nalkuttaa sellaisesta nyt, kun Aren on niin kipeä.
“Vaikka me asutaan aurinkokunnan suurimman paperitehtaan naapurissa? Ihmiset on perseestä.” Aren näyttää toisten hamstraamisesta niin ärtyneeltä, että Jaroa naurattaa. Hän kumartuu suukottamaan nyrpistyneen nenän kärkeä, vaikka Aren yrittää väistää.
“Älä viitsi, olen ihan kamalassa kunnossa”, Aren yrittää, mutta Jaro ei välitä. Hän vangitsee siromman miehen alleen patjaa vasten ja suutelee rohtuneita huulia, välittämättä siitä, että Arenin kasvot ovat hiestä ja rään rippeistä kosteat.
“Ihan oikeasti nyt - tämä on tartuntariski ja vastoin kaikkia määräyksiä -” Aren yrittää, mutta sanat tukahtuvat uusiin suudelmiin. Hän antaa nopeasti periksi ja kietoo valittamisen sijaan käsivartensa Jaron ympärille, mutta heikosta otteesta tuntee, kuinka voipunut hän on. Lopulta suudelma loppuu siihen, kun Arenin on pakko vetäytyä haukkomaan henkeä.
“Anteeksi - en pysty hengittämään nenällä melkein ollenkaan”, hän pahoittelee ja päästää hikkaa muistuttavan niiskahduksen. Hän näyttää niin surkealta, että Jarostakin tuntuu pahalta. Onneksi sairauden pahin huippu on jo takana, ja hänen olonsa pitäisi alkaa kunnolla helpottaa muutaman päivän sisällä.
Jaro ojentaa Arenille uuden nenäliinan, ja tämä ottaa sen kiitollisena. Niistämisen välissä mies jupisee, “On muuten ihan epäreilua, että tämä ei tartu sinuun. Kyllähän kunnollisen poikaystävän pitäisi jakaa kumppanin kärsimykset.”
“Kuka sinua sitten hoitaisi”, Jaro kysyy kulmiaan kohottaen, ja nauttii Arenin äkäisestä ilmeestä.
“Kannattaisi hankkia parempi vastustuskyky”, hän heittää, ja saa nenäliinamytystä otsaansa. Ainakin napakymppiin osuminen saa Arenin hymyilemään vähän.
“Anteeksi kamalasti, etten ole asunut koko ikääni tällä takaperoisella kivenmurikalla ja sairastanut lapsena lievää versiota tästä rutosta niin kuin sinä”, mies murisee. Ehkä Jaro on epäreilu kiusatessaan Arenia; Estrella Jaliscon aiheuttama tauti on lapsena sairastettuna tuskin tavallista flunssaa pahempi, mutta aikuisissa virus saa aikaan vakavia hengitystieinfektioita, limakalvojen ärsytystä ja korkean kuumeen, jotka selvästi tekevät olosta todella kurjan. Sääli ei kuitenkaan saa häntä sulkemaan suutaan, vaan hänen on pakko vielä jatkaa vakavana: “Pyydä mieluummin anteeksi sitä, ettet hankkinut rokotetta, vaikka olisit voinut.”
Aren huokaisee ja nyökkää tappion merkiksi. “En ajatellut, että jäisin tänne niin pitkäksi aikaa, että tarvitsisin rokotteita harvinaisempia epidemioita vastaan… ja sitten tässä on ollut kaikkea muuta. Unohdin ihan täysin.”
Jaro huokaisee ja silittää Arenin lyhyitä hiuksia. Ne ovat ohimoilta ja niskasta hikiset, mutta tuntuvat pehmeiltä sormissa.
“Jaksaisitko käydä kohta suihkussa?” Jaro kysyy. “Alat tuoksua hiukan tunkkaiselta.”
Aren peittää kasvot käsillään ja inisee surkeasti. “Tiedän, mutta olen tosi väsynyt.”
“Mitä jos kannan sinut sinne, ja vaihdan lakanat sillä aikaa, kun peseydyt?”
Tarjous ei näytä vakuuttavan, joten Jaro lisää panoksia. Onneksi hän on hyvin valmistautunut.
“Entä jos saat suihkun jälkeen pienen palkkion?”
Suuret silmät tulevat esiin käsien takaa ja Aren näyttää heti valppaammalta, aivan kuin herkkuja tai rapsutuksia kerjäävä koiranpentu. Jaro naurahtaa ilmeelle ja kumartuu nostamaan rasian lattialta.
Se on läpinäkyvää muovia ja painaa sisältöineen tasan sataviisikymmentä grammaa. Muovin läpi näkyvät suuret vadelmat ovat täydellisen symmetrisiä ja tuoksuvat makeasti. Niiden hinta on aivan naurettavan korkea siihen nähden, että niitä kasvatetaan suurissa kasvihuoneissa vain kahden tunnin luotijunamatkan päässä, mutta Arenin ilme on jokaisen kreditin arvoinen. Kasvot kirkastuvat kun niille nousee autuas hymy, ja silmiin syttyy maaninen kiilto. Arenin sormet tavoittelevat rasiaa, mutta Jaro nostaa sen hänen ulottumattomiinsa.
“Ensin se suihku.”
“Rakastan sinua, koska toit minulle
vadelmia”, Aren sanoo, “mutta vihaan sinua, koska olet hirveä kiristäjä.” Aren huokaa raskaasti, mutta nousee kuitenkin istumaan ja alkaa selvitellä itseään pois lakanoiden alta. Jaro laskee rasian lasiselle yöpöydälle ja auttaa Arenin seisomaan.
“Vastatarjous”, Aren kuiskaa ja painaa suukon hänen kaulalleen, kun ei ylemmäs yllä. “Anna minun syödä ne nyt, ja saat naida minua suihkussa.”
Jaro puuskahtaa ja läpsäyttää miehen olkavartta kevyesti pudistaen päätään. “Ei missään tapauksessa. En voi uskoa, että sinut voi ostaa näin helposti marjoilla - miten edes kuvittelet, että selviäisit hengissä seksistä kosteassa ilmassa juuri nyt?”
“En minä tiedäkään, selviäisinkö”, Aren virnistää, “mutta jos toisessa vaakakupissa on vadelmia…”
“Kompromissi: saat nyt yhden -
yhden - ja sitten käyttäydyt.”
Aren harkitsee hetken ja nyökkää. Hän työntää kielensä ulos liiankin viettelevän näköisesti, mutta ilme sulaa oikeaan euforiaan, kun Jaro asettaa kielelle vadelman. Aren hymisee onnellisena pureskellessaan marjaa hitaasti, nautiskellen, ja antaa mukisematta Jaron kopata hänet syliinsä ja kantaa kylpyhuoneeseen.
Koppero on niin pieni, että he hädin tuskin mahtuvat sinne yhdessä, ja paitaa riisuessaan Aren kolauttaa kyynärpäänsä yhteen seinään, ja housuja jalastaan kiskoessaan hänen polvensa osuu toiseen. Hänen väsynyt naurunsa on kaunis, ja saa Jaronkin nauramaan. Makuuhuoneessa lakanat odottavat vaihtajaa, mutta Arenin solakan, kuumeen punastuttaman vartalon näkeminen juurtaa Jaron paikalleen niin, että hän antaa itsensä unohtaa ne hetkeksi. Eihän niillä oikeastaan ole mikään kiire.
Arenista ei ole nyt mihinkään kovin rasittavaan, mutta ainakin yhteinen suihku varmistaa sen, ettei hän hourupäissään kaadu ja loukkaa itseään. Aren virnistää omahyväisesti kun Jarokin alkaa riisuutua, mutta päästää hänet kanssaan suihkuverhon taakse ilman kiusoittelevia huomautuksia. Veden säännöstely ei oikeastaan salli pitkiä suihkuja jos he haluavat saada kiintiönsä riittämään viikon loppuun asti, mutta ehkä tilanne sallii sen unohtamisen hetkeksi, tämän kerran.
Aren nojaa häneen lämpimän veden alla, ja ainakin hetkeksi vesihöyry kuulostaa helpottavan hänen hengitystään hiukan.
-
Kiitos lukemisesta <3 Arvostaisin kommentteja todella paljon, sillä originaalin julkaiseminen jännittää jotenkin tosi paljon!
Estrella Jalisco on toinen Corona-olutta valmistavan Grupo Modelon olutmerkki, ja minä olen hauska.