Ficin nimi: Seleesian helle
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Kaksosauringot
Tyylilaji: Romance, fluff
Ikäraja: S
Paritus: Corildon/Aleia
Yhteenveto: Aleia vastusti halua koskettaa vieressään nukkuvan seleesin lämmintä ihoa.Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta Erika Vikin luomasta kuuluu hänelle.
Kirjoittajalta: Tämä triplaraapale on inspiroitunut
Seleesian näkijän kohtauksesta, jossa Aleia ja Corildon yöpyvät Soleidalaisessa majatalossa ja tietenkin huoneessa on vain yksi sänky… Teksti osallistuu myös Spurttiraapale V - haasteeseen
Seleesian helleAleia makasi hiljaa sängyllä Corildonin jalkojen vieressä. Seleesi oli täydessä unessa ohuen kesäpeittonsa alla, mutta Aleia ei saanut unta huoneen tukahduttavassa kuumuudessa. He olivat olleet Soleidassa alle vuorokauden, mutta Seleesian helle sai Aleian jo kaipaamaan laivamatkan viileää meri-ilmaa. Hän kuvitteli kasvoilleen aallokon pärskeet ja suolaisen tuulen, mutta painostava huoneilma nosti otsalle vain yksinäisen hikipisaran.
Sänky oli tavattoman kapea. Corildon oli ollut huolissaan hänen kunniastaan, mutta oli lopulta suostunut jakamaan vuoteen Aleian ehdotettua, että he nukkuisivat päät eri suuntiin. Majatalo oli joka tapauksessa täynnä, eikä huonetta muutenkaan olisi saanut vaihdettua siihen aikaan aamuyöstä.
Aleia oli vakuutellut, ettei se haitannut ollenkaan.
Corildon oli ollut liian väsynyt vastatakseen. Riisuuttuaan päällysvaatteensa mies oli nukahtanut parissa minuutissa huomaamatta, kuinka kovaa yllättävä läheisyys sai Aleian sydämen hakkaamaan. Corildonin katse oli alusta saakka iskenyt kipinää hänen ihollaan, ja Aleia oli lähes täysin varma, että mieskin oli huomannut jännitteen heidän välillään. Yksinäisten vuosien paino ja huoli huonoista tuulista saivat Corildonin kuitenkin väistelemään todellisia tunteitaan.
Aleia vastusti halua koskettaa vieressään nukkuvan seleesin lämmintä ihoa. Alusmekko liimautui selkään, eikä ilma tuntunut liikkuvan huoneessa lainkaan. Corildon oli sulkenut ikkunan, peläten huonojen tuulten tulevan sisään ilmavirran mukana. Aleia nousi varovasti istumaan ja liukui pehmeästi lattialle, kuunnellen seleesin hengitystä. Mies nukkui edelleen rauhallisesti.
Aleia hiipi tuuletusikkunan luo. Hän käänsi hitaasti kahvaa, varoen narisuttamasta ruosteisia saranoita.
Aamuöinen kesäilma tuulahti raikkaana sisään. Aleia hengitti syvään.
”Aleia… sulje ikkuna”, Corildon kähähti.
Corildon oli herännyt ilmavirtaan ihollaan. Aleia ei välittänyt pyynnöstä, vaan jätti ikkunan auki ja asettui takaisin sänkyyn, tällä kertaa oikein päin. Corildonin kasvot olivat aivan lähellä, kun Aleia painoi päänsä tämän tyynyyn.
”Sinun ei pitäisi olla siinä”, Corildon mutisi, vetäen peittoa paremmin rintansa verhoksi.
”Mutta minä haluan.”
Aleia kohotti kätensä silittämään unisen seleesin paljasta käsivartta.
”En anna huonojen tuulten satuttaa sinua”, tyttö lupasi hiljaa.
Corildon piti silmänsä suljettuna, kuunteli lempeää kosketusta, eikä ajanut Aleiaa pois.