Kirjoittaja: Rowena
Genre: Draama
Ikäraja: K-11
Päähenkilö: James Potter
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille
Tiivistelmä: Tästä pilasta olet varmasti kuullut.
Kirjoittajan sana: Tämä menee kolmeen haasteeseen: 12+ virkkeeseen, Sataseen (sanalla musta) sekä Huomaamattomien surujen haasteeseen (”katsekontaktin moniselitteinen intensiteetti”).
SIRIUKSEN TYPERÄÄKIN TYPERÄMPI PÄÄSIÄISPILA
James ajatteli Lilyn sammaleenvihreitä silmiä lojuessaan Rohkelikon oleskeluhuoneen upottavimmassa nojatuolissa. Ulkona sää oli harmaa, kiirastorstai oli ehtinyt myöhäiseen iltaan. Tyttöjen makuusaleista kuului heiveröinen puheensorina, mutta oleskeluhuoneessa ei ollut ketään. Ensimmäinen pisara huhtikuista tihkua osui suureen ikkunaan samalla hetkellä, kun huohottava Peter tuli sisälle oleskeluhuoneeseen Lihavan leidin huokausten (”Marmori soikoon, miksi pitää juosta tuollaista kyytiä!”) saattelemana.
”Sirius kertoi Kalkarokselle, miten Tällipajuun pääsee sisään, ja nyt Kalkaroksella on vapaus mennä suoraan suden suuhun!”
James antoi Peterin sanojen kaikua tyhjässä oleskeluhuoneessa, ennen kuin todella tajusi mitä Peter oli sanonut. Oli täysikuu, Remus oli ihmissusimuodossa ja taatusti nappaisi Kalkaroksen, jos tämä olisi tarpeeksi tyhmä mennäkseen Tällipajuun.
”Kalkaros tuli minua vastaan pihamaalla, ja minä varoitin vaarasta, mutta hän vain katsoi minua kuin roskaa”, Peter sanoi ja lysähti uupuneena sohvalle samalla hetkellä, kun James jo viiletti ulos oleskeluhuoneesta.
Jamesin päässä raksutti nopeasti, Siriuksen kanssa yhdessä hän kyllä pystyisi pidättelemään Remusta animaagimuodossa ollessaan, mutta pärjäisikö hän ihmissudelle yksin? Ja olisiko kuitenkin mahdollista, ettei Kalkaros olisi vielä ehtinyt sisälle Rääkyvään Röttelöön?
Kevääseen heräilevä Tylypahkan piha ei varmaan koskaan aikaisemmin ollut nähnyt kenenkään juoksevan niin nopeaa kuin mitä James nyt pinkoi kohti Tällipajua. Musta möykky hänen vatsassaan oli kasvaa sietämättömän painavaksi, kun hän huomasi Tällipajun olevan liikkumattomana – Kalkaros oli todennäköisesti mennyt sisään. James hyppäsi salakäytävään ja ensimmäistä kertaa elämässään rukoili vihollisensa puolesta. Pölypilven saattelemana hän tömähti Rääkyvän röttelön lattialle ja sai Kalkaroksen hypähtämään säikähdyksestä puoli metriä ilmaan.
”Kalkaros, kanna perseesi täältä pois helvetin äkkiä!”
”Mitä nämä viillot ovat seinissä, Potter, onko täällä –”
Samassa kattoa tukevan pilarin takaa alkoi kuulua voihketta, joka kuulosti ensin ihmisen ääneltä, mutta alkoi voimistuessaan kuulostaa suden ulinalta. Kalkaroksen katseessa välkähti ensin voitonriemu, mutta se vaihtui nopeasti joksikin muuksi, kai kuolemanpeloksi, ja James sai työnnettyä lamaantuneen Kalkaroksen Tylyahoon johtavalle käytävälle. Hän veti Kalkarosta kädestä, juoksi kohti kulmikasta ovea ja rukoili, että Remuksen muodonmuutos kestäisi tarpeeksi kauan. Ihmissusi ulvoi veret seisauttavasti juuri, kun James sai riuhtaistua ristikkokuvioidun oven auki.
Ilo pelastumisesta sai molemmat velhot nauramaan ääneen. Mutta varsin pian nauru vaihtui hiljaisuudeksi. James katsoi Kalkarosta silmiin ja tunsi ihoaan kihelmöivän joka puolelta. Kalkaros katsoi takaisin, ja James oli varma, että tällaista hetkeä he eivät koskaan tulisi jakamaan uudestaan.
Pienen ikuisuuden jälkeen Kalkaros kääntyi sanomatta sanaakaan ja lähti rivakasti kohti Tylypahkaa.
XXX
Sanalista:
1. sammal
2. harmaa
3. heiveröinen
4. pisara
5. marmori
6. vapaus
7. antaa
8. napata
9. vaara
10. yhdessä
11. ettei
12. kevät
13. musta
14. vihollinen
15. pilvi
16. kantaa
17. viilto
18. pilari
19. kai
20. kulmikas
21. ristikko
22. ilo
23. hiljaisuus
24. iho
25. varma