Kirjoittaja Aihe: One Piece: Mandariinisuudelmia • S • Nami/Robin - 7/7 raapaletta (14.12.2023 VALMIS)  (Luettu 5144 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Mandariinisuudelmia
Kirjoittaja: Odo
Fandom: One Piece
Genre: Fluff, draama
Paritus: Nami/Robin
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Maailma ja sen hahmot kuuluvat Eeichiro Odalle. Minä vain lainaan saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Spurttiraapaleeseen yritystä by Odo. :P Sijoittuu "jonnekin" tuonne Alabastan tapahtumien jälkeen! En ole itse lukenut pitkään aikaan Skypiea arcia pidemmälle, enkä koskaan nykytahtiin asti, mutta kiva tämän fandomin parissa on pööpöillä. ♥

Tämä on tällainen mosaiikkificcailu erilaisista sirpaleista Namin ja Robinin yhdessäoloa. ♥ Mandariinisuudelmia teillekin, hyvät lukijat!

A/N (2023): Tervetuloa tämän pariin pitkästä aikaa! Mandariinisuudelmia jatkuu, joskaan ei Spurttiraapaleen sanojen mukaisesti vielä osansa 6 ja 7, että tämä irrallinen, mutta sitäkin rakkauden täytteisempi sarja pääsisi loppuunsa. :)

Spoiler: sanalista • näytä
1. Keväinen
2. Violetti
3. Auringonlasku
4. Mikä
5. Tunteellinen
6. Kahdeksan
7. Huokaista


MANDARIINISUUDELMIA

1.


Nami oli Robinille kuin kevään ensimmäinen tuulahdus.

Vaikka Nami seisoikin niin talvisaarten puuskat kuin syyssaarien myrskytuulet laivan keulassa, ei hän itse ollut yhtä arvaamaton. Nami oli hellä, kun kosketti Robinia kevyesti ja vaivihkaa. Jos Robin kyseenalaisti tarjottua läheisyyttä, nauroi Nami sen tekevän viisi kultarahaa.

Robinin vuodet Crocodilen oikeana kätenä painoivat yhä, mutta Namin kuten koko miehistön läsnäolo helpotti hänen oloaan päivä päivältä enemmän. Robin nautti olostaan Going Merryllä — ja siitä, miten Namin silmät tuikkivat hänelle kuin varkain. Going Merry kuljettaisi heidät seikkailuun, jollaista Robin ei ollut ennen kokenut.

Keväisen tuulen suudellessa Robinia, tämä tunsi heräävän kuin luonto pitkän talven jälkeen.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2023 09:22:18 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
2.

Robin sulkeutui yksin kylpyhuoneeseen. Pujahdettuaan ammeeseen huoneen ovi aukesi narahtaen, jolloin Nami livahti sisään alastomana ja hyväntuulisena.

“Pojat tulevat tirkistelemään, jos et lukitse ovea”, nainen naurahti ja lukitsi oven jäljestään.

Robin näki ensikertaa Namin käsivarressa olevan tatuoinnin, jonka sävy oli lempeän violetti. Robin ei tiennyt, mitä ihoon ikuistettu kuvio tarkoitti.

“Se muistuttaa minua kodista.” Namin kasvoilla oli lempeä hymy, eikä hän ujostellut tai hämmentynyt Robinin uteliaasta katseesta.

Nami kertoi mandariiniviljelmistä, äidistään Bellemerestä ja siskostaan Nojikosta. Robin piti kuuntelemisesta ja antoi toisen puhua heidän peseytyessään kiirehtimättä minnekään.

Kuultuaan tarinan Robin ymmärsi, miksi Namin varjeltu turvapaikka oli Going Merryn kannelle istutettu mandariinitarha.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
3.

Auringonlaskut olivat olleet erilaisia ennen Namia. Heidän seisoessa laivan kannella tuuli leikitteli oransseilla kutreilla, jotka olivat samaa sävyä kuin pilviverhot, joita auringonlasku värjäsi.

“Kaunista”, Nami henkäisi. Going Merry eteni verkkaisesti ja meri oli lähes tyyni sinä iltana. Robin hymyili.

Nami suuteli Robinia ja heidän katseensa kohtasivat niin läheltä, että Robin olisi voinut laskea Namin silmäripset.

“Pian tulee yö.” Robin ei oikeastaan tiennyt, miksi sanoi sen. Hänelle auringonlasku oli kauan tarkoittanut yön varjoihin kätkeytymistä, salaisuuksia ja petoksia.

“Taivas on tänään kirkas. Kuu valaisee matkaamme.” Namin hymy muistutti, etteivät varjot enää ottaneet häntä omakseen. Hän oli vapaa.

Auringonlaskussa Robin veti Namin syleilyyn.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Potterhead_Hermione

  • Vieras
Kommenttikampanjasta terve!

Tykkäsin raapaleiden suloisuudesta. Ensimmäisessä raapaleessa tykkään siitä, kun Robin viihtyy miehistön ja Namin seurassa. Toisessa raapaleessa on kivasti Namin ja Robinin keskustelua, tuoden kevyttä ja lämmintä tunnelmaa. Kolmas raapale on suloisin, kun se sisältää heidän välistensä suudelman. Auringonlasku on kuvailtu hyvin kauniiksi ja tapahtumaan sopivasti.

Vaikka en olekaan tutustunut tähän fandomiin aiemmin, niin pysyin tekstin mukana hyvin ja ymmärsin tapahtuneet. Perinteinen laivaseikkailu on hieno teema tässä, kun Robin on Namin miehistön kanssa onnellisena. Tykkään ficin söpöilystä!

Kiitos tästä raapalesarjasta!

~Ceda~





Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ceda, kiitos kommentista! ♥ Kiva, että maistui ja ei haitannut, ettei fandom tuttu olekaan! Tässä tosiaan pieniä viittauksia Robinin synkkään menneisyyteen, mutta hyvä, jos siitä huolimatta saa "tartuttua" tekstiin ja tärkeintähän on nimenomaan Namin ja Robinin välinen kanssakäyminen. ♥ Mukava, että nappasit tämän! Ja tähän tosiaan tulossa vielä 4 rapsua, kun osallistun Spurttiin!
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
4.

Mikä minä olen? Robin ei ollut pitkään aikaan uskaltanut kysyä itseltään, kuka hän oli. Oli helpompaa miettiä itseään sen kautta, mikä hän oli, mikä hänestä oli tullut.  Going Merryllä hän joutui jälleen kysymyksen eteen.

“Olet Olkihattupiraatti”, Nami nauroi ja suukotti häntä, kun Robin epäröiden uskaltatui kysymään asiaa.

“En tiedä, kuulunko tänne…” Robin myönsi, mutta ei jatkanut keskustelua sen pidemmälle. Nami ei näyttänyt kummastelevan Robinin hetkellistä synkkyyttä ja ehkä tämä ymmärsi.

Olihan Nami kertonut Arlongistakin.

“Sinä olet nainen,  jolla on unelma. Unelmien tavoittelu yhdistää meitä kaikkia tällä laivalla.”

Robinin silmät kostuivat, kun Nami otti kiinni hänen kädestään.

Olen Olkihattupiraatti, Nico Robin.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Kursivoitu Gol D. Rogerin viesti on suoraan mangasta nro. 32.

5.

Robin tunnisti Luffyssa jotain, mitä hän ei osannut sanallistaa. Tämä voisi hyvinkin olla Gol D. Rogerin seuraaja. Siellä, missä tuo merirosvokuningas oli kulkenut, seurasi Luffy hänen jäljessään.

“Minäkin olin täällä. Johdatan tämän tiedon kaukaisiin ääriin.”

Robin tunsi palan nousevan kurkkuunsa. Tunteenpuuska otti hänestä vallan, sillä jossain tuolla olivat kadonneet poneglyfit. Heillä oli kaikilla unelmansa ja kuka voisikaan auttaa parhaiten unelmien saavuttamisessa kuin tuleva merirosvokuningas?

“Mikä on? Onko kartassa vikaa?” Nami keskeytti Robinin ajatukset.

“Ei suinkaan.” Tosiponeglyfit olivat jossain maailman äärissä, mutta Luffy johdattaisi hänet sinne. Nami saisi maailmankarttansa valmiiksi kuljettuaan sinne heidän kanssaan.

“Karttasi tulee olemaan täydellinen”, Robin sanoi hymyillen.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 233
Kommenttivaihtoa ja näin edespäin moikka! One Piecen äärelle, etenkin tämän raapalesarjan kuvaamiin aikoihin kun Robin on uusi laivalla, on aina kiva palata. Tykkään siitä, että tämä ei kuitenkaan kuvaa yhtä ainoaa tilannetta vaan on ikään kuin pitempiaikainen katsaus Robinin ja Namin suhteen kehittymiseen sellaisissa hetkissä, jotka sitoutuvat kivasti canon-tapahtumiinkin (esimerkiksi tämä viimeisimmän rapsun maininta tosiponeglyfeistä!). Kuvaamissasi hetkissä on myös tarpeeksi vivahteikkuutta, ettei tämä tunnu toistavan samankaltaista tilannekuvaa uudelleen ja uudelleen.

Eka rapsu on - kuten heti aloitusvirkkeessäkin mainitset ihanan runollisesti, kevään ensimmäinen tuulahdus - ne ensiaskeleet, jotka Namin ja Robinin suhde ottaa, ja raapale mielestäni maalaakin mukavalla tavalla lukijalle pohjan siitä, miten naiset ovat ylipäätään päätyneet laivalla yhteen. Tokassa rapsussa on selvää, että Robin alkaa sopeutua Merryn käytäntöihin ja pitää sitä enemmän kotinaan, kun Naminkin seurassa kylpemässä on jo niin helppo olla. Kolmas raapale kuvaa mukavalla tavalla niitä syvempiä muutoksia, jotka Robin on saanut omaan identiteettiinsä vietämällä aikaa Going Merryn kyydissä sekä Namin seurassa.

Ja sitten, neljäs raapale sementoikin jo mukavalla tavalla sen roolin, jonka Robin on laivalla itselleen saanut - ja mua miellyttää tässä naisten suhdetta korostavana tekijänä se, että juuri Nami eikä kukaan muu antaa tämän Olkihattupiraatin tittelin Robinille. Ja tähän mennessä julkaistusta materiaalista sitten tää viimeinen, viides raapale taas avaa laajemmin Robinin suhtautumista Luffyyn, mikä on kiva juttu, kun aiemmat raapaleet ovat olleet aika tiiviisti kuitenkin vain Namin ja Robinin välillä. Tämä on kokonaisuudessaan kiva kasvutarina, jossa olet myös onnistunut yllättämään mut lukijana: esimerkiksi tuo neljännen raapaleen "aatelointi" Olkihattupiraatiksi olisi helposti voinut olla tämän tarinan lopetus, mutta se tulikin huippukohtana jo kaaren keskellä!

Jos tätä pitäisi jotenkin kuvailla metaforalla, niin mieleeni tuli sellainen ympyrän piirto paperille kerta toisensa jälkeen - se on väkisinkin vähän erikokoinen ja -muotoinen ja jatkuvasti muuttuva, vaikka onkin ytimessään aina sama perusmuoto. Niin tässäkin Nami ja Robin toimivat toistuvana elementtinä, mutta samalla heidän suhteensa ja etenkin Robinin rooli siinä ja laivalla kasvaa ja syventyy. Siksi tämä onkin niin kiva raapalesarja ainakin tähän asti, koska tuon kehityksen huomaa vaivattomasti tekemiesi tarinallisten valintojen kautta. Innolla siis loppuaskelia odottaen!

Parista kohdasta haluan heittää korjausta - laitan ne spoilerin alle, jos vaikka haluat ohittaa ne täysin ja aattelet että oon vaan törkee possu kun vingun pikkujutuista :p
Spoiler: näytä
Lainaus
Robin näki ensikertaa Namin käsivarressa olevan tatuoinnin, jonka sävy oli lempeän violetti.
Tokasta rapsusta; tämän pitäisi olla erikseen ensi kertaa.
Lainaus
Heidän seisoessa laivan kannella tuuli leikitteli oransseilla kutreilla,
Kolmannen rapsun alusta; tästä puuttuu omistuspartikkeli, eli pitäisi olla seisoessaan
Lainaus
mikä hänestä oli tullut.  Going Merryllä hän joutui jälleen kysymyksen eteen.
[...]
“Sinä olet nainen,  jolla on unelma.
Nelosraapaleesta; näihin kohtiin on jostain syystä lipsahtanut kaksi välilyöntiä.


Hurjan kiva raapalesarja kyllä! On aina mukavaa palailla OP:n pariin, joten kiitokset tästä ja loppuja spurttiraapaleita odotellen <3

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ronen, kiitos mahtavasta kommentistasi! Sykähdytti niin, ettei aamutuimaan uskoisi. ♥ Olet ajatellut tätä huomattavasti syvällisemmin kuin itse allekirjoittanut, kun minä vain fiilistelin ilman ympyräajatuksia. :D Mutta olet kyllä oikeassa ja ihania huomioita! Kiitos myös virheiden pongailuista, pitääpä niitä korjailla jossain kohtaa! Jatkoa saatat joutua odottelemaan hetken, kun tajusin mangavarastoni loppuvan kesken kaiken kumppanin luona. Haluan sanan kahdeksan viittaavaan kahdeksaan miehistön jäseneen, mutta eihän minulla ole mangaa niin pitkälle saatavilla juuri nyt, ettei tässä spurtissa taidakaan tulla tämä valmiiksi. ;D

Huokaista onkin sitten vaikea sana kursia tämä yhteen, mutta katsotaan! Loppuun aion joka tapauksessa kirjoittaa, koska tätä on ollut ilo kirjoittaa. Ihana oli hypätä One Piecen maailmaan ja kiva, että sinäkin viihdyit. ♥
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Mandariinisuudelmia saa osansa Keskeneräisten kirjoituksien joulukalenterissani 2023, jonka ideana on jatkaa keskeneräisiä juttujani Finissä. Kun kylmä saa varpaat kipristelemään, toivotan teidät tervetulleeksi Taivaalle, jossa on kirkasta ja lumipeitot ovatkin pilvipeittoja. Myönnän, että One Piecen luvusta on aikaa, mutta ei anneta senkään haitata. <3 Alkuperäistä Spurttiraapaleen sanalistaa en enää seuraa!



6.

Robin ei olisi koskaan uskaltanut katsoa sinistä taivasta ja pilvipeittoja ajatellen, että seilaisi joskus siellä pilvien päällä. Nami, joka puristi hänen kättään, näytti haltioituneelta ja riemukkaalta. He todella olivat tulleet Taivassaarelle.

Kun he sitten varkain livahtivat kahdestaan pilvien kätköihin, Robin Namia tiukasti syleillen, Nami puuskahti äänekkäästi.

“Mikä tuli?” Robin kysyi ja kevensi otettaan.

“Tämä ilma”, Nami sanoi, mutta veti Robinin takaisin syleilyynsä.

“Hengästyn”, hän jatkoi, mutta ei lopettanut siihen. “Kun sinä olet niin lähellä.”

Robinin iholla kävi väreet, jotka ravisuttivat koko hänen kehoaan Namin suudellessa häntä.

He todella olivat kahden Taivaalla ja siellä pilvien kätköissä Robin tunsi olevansa kuin unessa.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 846
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Keskeneräisten kirjoituksien joulukalenterin 2023 myötä, tämä tuli viimein valmiiksi ja on sanottava, että tätä oli ihana kirjoittaa vaikka One Piecen lukemisesta on aikaa vähän liiankin kanssa (ikuisuusprojektini "uudelleen luku" ja sarjan Suomi-julkaisutahtiin pääsemiseksi jatkuu, enkä edelleenkään ole ylittänyt Water 7:iä). Tiedän kyllä, mitä Water 7:ssä tapahtuu, kun pääsin aikoinaan merenneitojen luokse (70-75. osien tietämille, kai?). Mutta itse Water 7 tökkii jostain syystä tai toisesta, vaikka sen loppu riipii sydäntäni ja sitä riipimistähän minä rakastan. Viittaan tässä tulevaan, mutta en tullut lukeneeksi OP:ta, saati sijoittaneeksi tätä(kään) osaa sinne asti, vaan halusin tunnemoida aikaa Going Merryllä.

Toivon, että viihdyitte tämän raapalesarjan parissa loppuun asti. Syökää paljon mandariineja jatkossakin. Oli oikeasti ihanaa pöhistä tätä fandomia ja ehkä tämän myötä inspiraatio vie mangankin pariin, koska onhan OP ihan huima huumorinsa, ilojensa ja surujensa kanssa - puhumattakaan toveruudesta, joka niin lujaa iskee. Toverit, pitäkää (merirosvo)lippunne korkealla ja seilatkaa unelmianne kohti!



7.

Nami maistui mandariineilta. Robin ei koskaan saanut niistä suudelmista kyllikseen ja Going Merryllä hän tunsi vapautta Namin ja koko miehistön rinnalla.

Jossain sisimmässään hän tiesi, että toinen kohtalo vartoi häntä, pimeämpi, pelottavampi. Mutta suudellessaan Namia, hän ei antanut sille sijaa ja toivoi, että mandariinisuudelmat kestäisivät ikuisesti.

Ehkä ne kestäisivätkin, viipyilisivät hänen huulillaan, vaikka hän uppoaisi uudelleen varjoihin. Nami oli kevään ensimmäinen tuulahdus, syysmyrskyt ja talven puhurit, mutta ennen kaikkea Nami oli kesä, meren aallot ja vapaus, josta Robin ei halunnut päästää irti. Robin oli ensimmäistä kertaa kotonaan seisoessaan Going Merryn kannella — ja samaan aikaan matkalla, jonka ei halunnut koskaan loppuvan.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 091
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Mulla on aina välillä sellainen fiilis, etten yhtään tiedä, miten aloittaisin kommentin, ja nyt on taas vaihteeksi sellainen, mutta en anna sen estää. Niin kuin en antanut senkään estää mua, että One Piece -tietämykseni on melkein kaikki edelleen ficien pohjalta :D Näiden raapaleiden kertoman tarinan mukaan oli helppo päästä ja nautin näiden lukemisesta.

Tykkään raapalesarjoissa siitä, miten ne kertovat yksittäisiä pieniä tarinoita, jotka kuitenkin ovat osa jotain isompaa kokonaisuutta. Raapaleet kertoivat kauniisti paitsi Namin ja Robinin välisestä suhteesta myös molemmista hahmoista, heidän taustoistaan ja siitä, miten se heihin tällä hetkellä vaikuttaa. He vaikuttavat olevan keskenään aika erilaisia, mutta olkihattupiraatteja yhtä kaikki ^-^ Ihanasti Nami vastaa Robinin epäilyihin ♥

Mandariineista ja suudelmista oli ollut puhetta jo aikaisemmissa raapaleissa, ja tykkäsin miten viimeisessä ne yhdistyivät taas ihan niin kuin otsikossakin, miten Nami maistui mandariineilta suudellessa. Mandariinisuudelmista tuli myös vähän niin kuin jonkinlainen symboli Robinin tuonhetkiselle elämälle, kaikelle sille, mitä hän Namin ja muidenkin kanssa jakaa

Lainaus
onhan OP ihan huima huumorinsa, ilojensa ja surujensa kanssa - puhumattakaan toveruudesta, joka niin lujaa iskee.
Puhuit koko sarjasta, mutta mun mielestä tämä kuvaus sopii myös hyvin kirjoittamaasi raapalesarjaan :) Kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia, mutta päällimmäiseksi jää toiveikas ja valoisa fiilis :3 Toivottavasti matka Going Merryllä jatkuu niin kauan kuin vain mahdollista!
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti