Vaan riittikö se? | H/D | angst | S | 7/7

[Winga]

Ficin nimi: Vaan riittikö se?
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: angst, häivähdys romanssia
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Row’n on, ei mun. En tee rahaa tälläkään.
Yhteenveto: Milloin on aika päästää irti?
Kirjoittajalta: En oo sataan vuoteen ottanu osaa spurttiraapaleeseen! Nyt otan!

Vaan riittikö se?

1. keväinen

Avatessaan verhot Harry oli yllättynyt siitä, miten keväiseltä ulkona näytti. Hän oli odottanut jotain - synkempää. Pimeää.

Kotona kaikki oli niin harmaata. Draco puhui hänelle hädin tuskin viittä sanaa päivässä, itse hän taas vietti päivät pitkät toimistolla toivoen, että olisi useampia tapauksia, joita tutkia, vielä pidempiä iltoja, joita viettää toimistolla.

Harry ei edes muistanut, miten tähän oli päädytty. Rakastiko hän enää?

Ehkä asia pitäisi ottaa puheeksi, kysyä Dracolta mitä nyt. Heidän vuosipäivänsä läheni, ja mitä silloin tulisi, kuusi vuotta yhdessä? Harry huokaisi raskaasti. Hän oli miettinyt eroa jo useamman kuukauden ajan, mutta toisaalta hän oli tottunut Dracon läsnäoloon. Vaan riittikö se?

[Winga]

2. violetti

Taivas siinsi violettina Dracon edessä, kun hän juoksi pitkin rantapolkua. Hän oli ollut jo viikon täällä, Pansyn luona, ja koetti juoksemalla työntää ajatukset pois. Oli helpompaa olla ajattelematta kotia ja ikäviä ajatuksia, kun jalkoihin koski ja piti pitää kiinni ajatuksesta, että vielä vähän aikaa jaksaisi kyllä.

Kun hän oli tullut, Pansy oli sanonut: “Vai niin”, katsonut häntä hetken ja osoittanut sitten vierashuonetta. “Keskustelemme myöhemmin.” Ja joka päivä myöhemmin oli myöhemmin, koska Draco karkasi, jos Pansy aloitti: “Ja mitä sitten?”

Nytkin hän karkasi. Hän karkasi itseään, Harrya, kaikkea sitä, mikä odotti kotona ja töissäkin. Koska hän ei halunnut tietää mitä sitten.

[Avaruuspiraatti]

Nyyh Sopii kyllä Dracon luontoon. Olisi vaikea uskoa, että hän olisi heti ensimmäisenä nostamassa kissaa pöydälle. Karkaaminen taitaapi olla hänen ainoa vaihtoehtonsa vältelläkseen asiaa, koska Harry ei ikuisuuksiin varmasti aikaile.

[Sisilja]

En tiedä miksi luen lempiparituksestani näin surullisia ficcejä, mutta toisaalta joskus suruakin on mukava lukea. Varsinkin kun se on kuvattu näin onnistuneen vähäeleisesti! Raastavaa, että Harry pohtii ja Draco pakenee, kiva työnjako. Odotan mielenkiinnolla, miten tämä jatkuu. Ja osittain pelolla, koska seitsemän raapaletta on aika vähän! Voiko tämä ratketa mitenkään onnellisesti?

Ficci on Pimeyden voimissa, pelkään siis että ei.

[Winga]

Avaruspiraatti: karkaaminen on kyllä vaan paljon helpompaa, jos pöydälle nostettava kissa vielä haraa vastaan!

Sisilja: joskus sitä vain kaipaa suruisiakin tekstejä! kiva, että avasit! kiitos kauniista sanoista!
tässä sitä miettii kirjoittajakin, että mitenkä käy, kun arpoi aloittaessaan, että mihinkä tämä nyt menee, että voi aloittaa heti julkaisun.

3. auringonlasku

Pöllö palasi auringonlaskun aikaan. Ilman vastausta, tietenkin. Harry antoi sille herkun ja huokaisi, mietti avaisiko tuliviskipullon.

Pansy oli laittanut Harrylle viestin, sanonut Dracon olevan mahdoton, pyytänyt, että Harry tulisi hakemaan miehensä kotiin. Koska Draco ei puhunut edes hänelle. Sitä Pansy ei ollut kirjoittanut, mutta Harry tiesi kyllä, mitä jäi sanomatta. Näinä vuosina hän oli tutustunut Pansyynkin, pakostakin.

Harryn pitäisi, varmaankin, jos fiksu olisi, lähteä Pansyn luo. Kun Draco ei edes vastannut viesteihin, joita Harry oli lähettänyt, päivittäin, pyytänyt tätä tulemaan kotiin ja keskustelemaan. Kasvotusten. Ei tällaisia asioita voinut keskustella viestein.

Mutta tuliviskipullo oli lähempänä, ja siihen oli helpompi hukuttaa murheensa.

[Sisilja]

Voi ei tuliviski! Tämä laiva uppoaa ja vikkelään uppoaakin. Mutta menen mielelläni tämän kanssa pohjaan asti.

Voisiko ne kuitenkin puhua? En tiedä mistä niiden pitäisi puhua, mutta selkeästi jostakin. Harrya käy kovin sääliksi. Tästä välittyy vahvasti fiilis, että valta puhumiseen on Dracolla, mutta se ei joko osaa tai halua käyttää tilaisuuttaan. Harry on sentään yrittänyt.

Jännää, mistähän kaikki on lähtenyt. Selvyyttä (hehe, kuulitko Harry, selvyyttä!) odotellen!

[Winga]

Sisilja, epäilen Harryn koettaneen etsiä selvyyttä samalla kun murheitaan hukutti. vähän kummat keinot, mutta kukin taaplaa tyylillään.

4. mikä

Lopulta Draco ei ollut varma, mikä hänet kotiin ajoi. Ehkä se oli Pansy, joka ei enää kysellyt, tai sitten hän lähti koska Harry ei enää lähettänyt kirjeitä. Hän kävi kyllä töissä, ne viikot, ja tiesi Harrynkin käyvän. Ja koska hän tiesi, hän ei kokenut tarpeelliseksi mennä tarkistamaan tilannetta kotona.

Koti oli pimeä ja hiljainen, hän oli varmistanut Harryn olevan vielä töissä, ja vähän ummehtunut. Ensi töikseen Draco avasi verhot ja ikkunat, eikä yllättynyt tyhjästä tuliviskipullosta sohvapöydällä. Hän siivosi ja tilasi ruokaa itselleen ja Harrylle. Kattoi pöydän, toi kynttilät odottamaan.

Hän pohti josko kaikki olisi näin helppoa. Että kevyt pintasiivous riittäisi.

[Avaruuspiraatti]

Hän pohti josko kaikki olisi näin helppoa. Että kevyt pintasiivous riittäisi.

Mää vähän epäilen, että NOPE. Haha, tämä on näitä tarinoita, kun tekisi mieli sukeltaa näyttöön ja antaa hahmoille kunnon ravistus

[Winga]

Avaruuspiraatti: Olet tervetullut toimimaan Harryn ja Dracon parisuhdeterapeuttina!

5. tunteellinen

Se ei ollut tunteellinen jälleennäkeminen. Harry tuli töistä kotiin, katsoi ympärilleen ja totesi Dracon palanneen. Hän riisui viittansa, huokaisi ja käveli keittiöön.

Draco nyökkäsi hänelle huoneen toiselta puolelta. “Hei, Harry.”

Harry näytti hetken siltä, että sanoisi jotain, mutta tyytyi vain nyökkäämään. Hän istui paikalleen jo katettuun pöytään, yhä hiljaisuudessa.

“Anteeksi, etten vastannut viesteihisi”, Draco sanoi pahoittelevaan sävyyn. “En vain tiennyt mitä sanoa.”

Harry ei vieläkään sanonut mitään. Hän ei jaksanut tätä, ei pitkän päivän jälkeen. Dracon kiertelyä.

“No. Niin”, Draco sanoi epävarmana, kun hiljaisuus vain jatkui. “Niin. Syödäänkö sitten?”

Harry nyökkäsi. Hän oli niin väsynyt, väsynyt tähän leikkiin. “Ojennatko suolan?”

[Winga]

6. kahdeksan

Meni kuukausi, toinen, kohta kahdeksas. Arki kulki eteenpäin, Draco väisteli Harryn murtuneita katseita. Hän keksi tekemistä, viihdytti Harrya, kutsui tämän ystäviä kylään. Ja tiesi.

Kun hän sitten palasi kotiin eräänä iltana, hän ei yllättynyt hävinneestä hiljaisuudesta.

Oli lappu, keittiössä. Oli toinen, sängyllä. Ja kolmas ja neljäs ja jokaisessa huoneessa.

Kyllä minä sinua kai rakastan.

En pysty tähän enää.

Milloin olet viimeksi katsonut minua ja miettinyt että olenpa onnellinen?

Oli muitakin kysymyksiä, oli muitakin murtuneita lauseita, oli vettyneitä papereita. Draco luki jokaisen, luki uudelleen ja uudelleen. Olihan hän tiennyt. Olihan hän odottanut. Mutta siltikin. Tyhjät huoneet kaikuivat muistoja Dracon silmien vettyessä.

[Sisilja]

Voi ei, voi ei.

Jäi mietityttämään, mitä niissä lopuissa lapuissa luki? On myös jännittävää, että lopulta Draco yrittää, melko kovastikin, mutta ei kuitenkaan ilmeisesti tarpeeksi. Mikähän heidät on aikoinaan saanut yhteen ja mikä toisaalta nyt näin erilleen?

Sydän tässä murtuu.

[Winga]

Sisilja: Niihin lappuihin oli purkautunut Harryn kaikki sekavat ajatukset suhteesta. Sattumalla lienee ollut osansa yhteen päätymisessä.

A/N: minulla oli aluksi ihan toisenlainen ajatus siitä mihin tämä päättyy, mutta sitten tämä vahingossa meni näin.

7. huokaista

Aluksi: lappu Lähtisitkö syömään joku ilta? ja vastaus Sinulla meni kauan kysyä.

Sitten: Muutetaanko yhteen?
Oletko sinä tosissasi?
Totta kai minä olen.
Okei.

Kunnes: Sinä et koskaan siivoa.
Niin kai.
Etkä ikinä puhu minulle. Milloin me ollaan harrastettu seksiä viimeksi?
En tiedä.
Mihin sinä oikein menet?
Hiljaisuus.
Sinä et voi aina paeta.

Lopulta: Harry kantaa viimeistä laatikkoa ulkona odottavaan autoon. Hän huokaisee pitkään, katsoo taakseen. Draco ei ole kotona, ei Harry edes tiedä aikooko tämä jäädä asuntoon vai muuttaa johonkin. Harry on hankkinut huoneiston, joka on lähempänä Hermionea ja Ronia.

Hän jättää vielä viimeisen lapun: Kyllä minä yhä sinua rakastan.

[Sisilja]

Oijoi.

Rehellisesti sanottuna tämä loppu oli tosi tyydyttävä! Kaikessa karmeudessaan. Toki olisin toivonut, että kaikki olisi kääntynyt vielä hyväksi, mutta pidin kyllä tästä lopusta! Sanoit että tämä meni vahingossa näin, mutta minusta on hyvä että meni! Nuo laput olivat tosi mielenkiintoisia ja valottivat minusta erittäin hyvin näiden kahden dynamiikkaa ja suhteen kehittymistä. Ihan kuin he olisivat vain lipuneet pariksi. Ja sitten lopulta erilleen. Tämä viimeinen osa nivoutui hyvin edellisen osan pariksi, ai että!

Pidin tästä kokonaisuudessaan paljon! Tämä sai ajattelemaan asioita ja arvostamaan pieniäkin asioita omassa elämässä. Kiitos!

... mutta olisiko seuraavaksi jonkin söpömmän drarryn vuoro?

[Avaruuspiraatti]

Nyyh. Ihan vähän vain olet sydämeni särkenyt, mutta joskus sen pitää näinkin mennä. Kommunikaatio on semmonen kompastuskivi, että jos se ei vain lähde vierimään, tuskin asiat siitä sitten paranevatkaan, ellei sitä duunia ole asian eteen valmis tekemään.

Milloin olet viimeksi katsonut minua ja miettinyt että olenpa onnellinen?

Ehkä lopulta tämä on kuitenkin heille molemmille parempi ratkaisu. Ja ken tietää, ehkä tämän tarinan ulkopuolella joskus tulevaisuudessa he saa asiansa taas puhuttua kasaan! Pieni sydämeni pitää kiinni pienimmistäkin ilon rippeistä

Kiitos!

[Winga]

Sisilja: minä halusin aluksi kirjoittaa epätyydyttävän tekstin mutta hyvä että tykkäsit näin, minäkin tykkäsin kyllä. minä vähän mietin tuota viimeistä raapaletta, että oliko se hölmö lopetus, joten kiva kuulla, että ei ollut. (ps. kirjoitan paraikaa ihan hirveän höttöistä hattaradrarrya että joo, sitä varmaan on luvassa)

Avaruuspiraatti: pahoitteluni! mutta näinhän se on, aina ei vaan suhde toimi.
vähän halusinkin että sitä voi itse ajatella, että ehkä tulevaisuudessa! kiitos itsellesi!