Nimi: Päälleliimattuja hymyjä
Fandom: Nälkäpeli
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Ikäraja: S
Hahmo: Katniss
Haasteet: Ficlet300 (sanalla 262. Helmiäinen)
A/N: Hurjan hyvää syntymäpäivää aivan viime hetkillä ihanalle Odolle! Helmiäinen inspiroi minut, ja muistan sun pitävän Nälkäpelistä, joten tässä hieman, hmm, etydihenkisesti muutama rivi vihaista Katnissia! Toivottavasti tykkäät, paljon onnea <3
Katniss antoi oven liukua takanaan kiinni ja valui sitä pitkin lattialle istumaan. Hän sormeili ranteessaan kahleelta tuntuvan korun helmiäiskiinnikkeitä ja toivoi vain, että olisi voinut repiä ne ja koko korun ja kaiken sen turhan ja valheellisen päältään. Katniss oli ehkä vyöhykkeellä kaksitoista oppinut vihaamaan Capitolin valtaa, mutta nyt, Nälkäpelin voiton jälkeen, hän oli oppinut vihaamaan Capitolia. Hän vihasi niitä päälleliimattuja hymyjä, hän vihasi kaikkea turhaa kiiltoa ja kimallusta, hän vihasi valtapelejä kulisseissa ja etenkin niiden edessä. Voittaminen ja siihen liittyvä esiintymisen ja esittämisen taakka painoi keuhkoissa kuin myrkkymarjojen imelä tuoksu.
Tunteidensa kuohun keskellä Katniss sai vihdoin noustua ylös lattialta, repi korut ja mekon päältään pois, veti hiuksensa auki siististi kammatusta letistä – ei hän ollut sellainen, eikä koskaan haluaisi muuttua sellaiseksi. Astellessaan pelkissä alusvaatteissa ikkunan eteen Katniss tunsi vain loputtomasti edessään kohoavan kaupungin sykkeen, kunnes näki mielessään sen tilalla hiljaisen metsän. Galen kädet hänen käsillään, lämpimän hengityksen kaulan iholla, sormissa kiristyvän jousen. Kodin.