Ficin nimi: Mitä tapahtui taukotilassa
Kirjoittaja: Thelina
Ikäraja: K11
Tyylilaji: työpaikkaromanssi, slice of life, fluff
Paritus: Harry/Draco
Tiivistelmä: Mitä tapahtuu, kun Harry ja Draco kiinnostuvat toisistaan työpaikan taukotilassa?
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
Kirjoittajalta: Juolahti mieleen, että ehkäpä Pottereista joskus kysellään sanaristikoissa, ehkäpä Harry ja Draco törmäävät toisiinsa ministeriön taukohuoneella ja ehkäpä olisi kiva kokeilla kirjoittaa heille pieni työpaikkaromanssi. Osallistuu
Arkifest III -haasteeseen numero 9, otsikkohaaste
Mitä tapahtui taukotilassa. Lisäksi teksti osallistuu haasteisiin
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2 ja
Sana/Kuva/Lause10 #2 sanalla
kehonkieli.
Mitä tapahtui taukotilassa
1.
(150 sanaa)
Ministeriön taukotila on melkein täynnä ihmisiä ja iloista puheensorinaa. Sohvapöydän reunalla ajelehtii sekalainen kokoelma puolitäysiä kahvimukeja. Joku on tuonut perjantaipullaa: valtavan pitkon, jonka reilunkokoiset viipaleet katoavat nopeasti parempiin suihin. Harry haukkaa palasen ja karistaa raesokeria
Päivän Profeetalle, johon hän yrittää epätoivoisesti keskittyä, mutta sanat eivät koskaan pääse verkkokalvoilta aivoihin asti.
Draco Malfoy istuu sohvalla ja on tunkenut tyynyn selkänsä taakse, niin että sen sinapinkeltainen nurkka pilkistää mustan työkaavun takaa. Harry tuntee Malfoyn katseen kasvoillaan siemaistessaan kahvia puhpallurakuvioisesta mukista, jonka hän on saanut lapsilta isänpäivälahjaksi.
”Mitäs maailmalla on tapahtunut”, Parkinson yrittää kysellä, kuikuillen Harryn olan yli.
”Ei kai mitään”, Harry huokaisee ja pistää lehden kiinni.
”Anna minulle, jos et lue”, Malfoy sanoo ja kun Harry ojentaa lehden, Malfoy nostaa tyylikkäät kultasankaiset lukulasit nenälleen ja aloittaa säntillisesti A-osan alusta.
”Pitäisi kai mennä jatkamaan”, Parkinson sanoo ja lähtee toimiston puolelle. Harry seuraa vaitonaisena perässä.
Vielä taukohuoneen lasioven ulkopuolellakin hän tuntee Malfoyn katseen selässään.
2.
(200 sanaa)
Tiistai-iltapäivänä Harry viettää myöhäistä kahvitaukoa.
Harry istahtaa aution taukotilan sohvalle ja tutkii
Saivartelijaa, jonka joku on puolihuolimattomasti jättänyt auki sanaristikon kohdalta.
Ristikon yläkulmassa kysytään taas
Potterin poikaa, viisi kirjainta pystysuoraan. Harry hymähtää. Parinkymmennen vuoden jälkeenkin on outoa olla niin kuuluisa, että pääsee sanaristikkoon. Harry päättelee oikean vastauksen olevan tällä kertaa Albus, vaikka kirjainmäärän puolesta se voisi olla suvun miehistä kuka tahansa muukin. Albus kuitenkin antaa vaakaan tulevalle seitsenkirjaimiselle sanalle alkukirjaimeksi A:n - vihjeenä on
Irlannin feeniks, eikä vastaus voi olla muuta kuin auguuri.
Harry ei viitsi täyttää ristikkoa, vaan siirtyy seisoskelemaan lumotun ikkunan ääreen. Työpöydän ääressä istuminen saa hänen selkänsä kipeäksi, ja hän on juuri aikeissa venytellä hieman, kun Malfoy astuu sisään.
”Hei”, tämä tervehtii hymyillen ja istuu sohvalle täsmälleen samaan kohtaan, mihin Harry äsken. Harry tervehtii Malfoyta ja jatkaa hiljaista kahvinjuontiaan, tarkkaillen miestä salaa silmäkulmastaan.
Malfoylla on höyryävä kahvimuki kädessään ja lukulasit löytävät jälleen tiensä nenälle, kun hän alkaa mietteliäänä täyttää ristikkoa. Hoikat sormet pyörittävät sulkakynää edestakaisin, eikä Malfoy lopulta saa kuin yhden sanan täytettyä, ennen kuin pikainen tauko on pidetty ja on aika lähteä jatkamaan töitä.
Harry hörppää kylmenneen kahvinsa loppuun ja kurkistaa vielä lähtiessään ristikkoa.
Potterin pojaksi on täytetty
Harry ja nimen perään on tuherrettu hajamielinen sydän.
3.
(100 sanaa)
Seuraavina viikkoina Harry tuntee itsensä lähes teini-ikäiseksi.
Hän on yhtäkkiä tullut tavattoman tietoiseksi nuhjuisista kaavuistaan, ja päättää uudistaa koko univormuvarastonsa kerralla. Alaiset ihmettelevät yliaurorin uudenkiiltävää olemusta, mutta Harry huomaa vain yhden tavallista pidemmän katseen. Kun Malfoy vilkuilee häntä taukotilassa, kehonkieli kertoo kiinnostuksesta, johon Harry huomaamattaan vastaa.
Yhtäkkiä he törmäävät toisiinsa kaiken aikaa. Arkisto ja toimistotarvikevarasto tuntuvat ahtailta, jos niihin sattuu samaan aikaan Malfoyn kanssa. Kapeasta oviaukosta joutuu hivuttautumaan ohi aivan läheltä, vaikka kuinka kulkisi sivuttain ja tekeytyisi pieneksi. Harry haistaa Malfoyn partaveden tuoksun ja melkein unohtaa tervehtiä.
Hymyillä hän sentään muistaa. Se käy nykyään helposti silloin, kun Malfoy on lähettyvillä.
4.
(200 sanaa)
Yhtenä iltana Harry paiskii pitkää päivää auroriosaston kuukausiraportoinnin parissa. Vähän ennen iltaseitsemään tulee lopulta valmista. Harry venyttelee autuaana selkäänsä. Toimisto on autio ja hiljainen, mutta Harry päättää hörpätä vielä iltakahvin ennen kotiinlähtöä. Hän napauttaa taikasauvallaan kahviautomaatista pienen cappuccinon ja suuntaa kohti taukotilaa.
Harryn yllätykseksi sohva on kuitenkin varattu.
Malfoy on oikaissut pitkäkseen ja nukkuu hiljaa tuhisten, vaalea tukka hajallaan sinapinkeltaisella tyynyllä. Harry hiipii lähemmäksi ja laskee kahvikupin varovasti sohvapöydälle. Malfoy näyttää nukkuessaan kymmenen vuotta nuoremmalta, eikä hiuksissa näy vielä ollenkaan harmaata. Sen Harry on kyllä huomannut jo aikaisemminkin, kun on sattunut Malfoyn lähelle.
Harry istuu varovasti sohvan reunalle ja aikoo juuri ravistaa Malfoyn hereille, kun tämä yhtäkkiä aukaisee silmänsä.
”Potter?” Malfoy sopertaa ja hieroo silmiään uneliaana. ”Mitä sinä täällä teet?”
”Mitä itse teet? Miksi et mene kotiin nukkumaan?” Harry kysyy.
”Pidin vain vähän taukoa. Taikalakivaliokunnan uuden säädösselvityksen deadline on huomenna. Paljonko kello on?” Malfoy kysyy, juuri kun toimiston valot räpsähtävät automaattisesti sammuksiin.
”Näköjään seitsemän. Sen jälkeen, kun joku oli töistä lähtiessään jättänyt tusinan kynttilöitä palamaan aivan hormiverkkokonttorin arkiston viereen, ne laittoivat valaistukseen automaattisen pimi-loitsun, joka aktivoituu joka ilta seitsemälta”, Harry sanoo pimeässä.
”Tiedän”, Malfoy sanoo.
Harry miettii sanaristikkoon piirtynyttä huteraa sydäntä, eikä tee elettäkään sytyttääkseen valoja. Eikä tee Malfoykaan.
5.
(200 sanaa)
Harry istuu melkein kiinni Malfoyn kyljessä ja tuntee tämän kehosta hohkaavan lämmön reittään vasten.
”Potter”, Malfoy aloittaa hiljaa, aivan kuin pimeässä olisi yhtäkkiä helpompi puhua. Harrynkin tekisi oikeastaan mieli sanoa jotakin. Se liittyy jotenkin siihen, että Malfoyn tuoksu saa hänen sydämensä hakkaamaan vähän liian lujaa. Tai ehkä se johtuu kahvista, sitä on kulunut tänään ihan liikaa.
”Niin?” Harry kysyy ja kumartuu hieman lähemmäksi, kuullakseen paremmin.
Silloin Malfoy kurottaa itsensä Harrya kohti, panee kätensä hänen niskaansa ja on yhtäkkiä niin lähellä, että Harry unohtaa kaikki aikeensa puhumisesta ja suutelee Malfoyta suoraan suulle. Malfoy taitaa pitää siitä, niin innokkaana hän vastaa ja vetää Harrya päälleen taukotilan sohvalle. Harry ei ehdi lainkaan murehtia sitä, että he ovat ministeriöllä, ettei hän ole suudellut ketään ainakaan kuuteen vuoteen ja ettei hän oikeastaan ole vielä kunnolla sisäistänyt, miten paljon hän Malfoysta pitää.
Malfoy taitaa kuitenkin tajuta asian aika nopeasti.
”Potter”, Malfoy sanoo hengästyneenä ja yhtäkkiä Harry tajuaa, että Malfoyn käsi on hänen kaapunsa sisällä ja silittää kylkeä pitkin vedoin, niin että Harrya värisyttää. ”Lähdetään.”
Harry sotkeutuu Malfoyn jalkoihin ja tönäisee noustessaan kahvimukin alas pöydältä. Hän tekee huolimattoman siivousloitsun ja antaa Malfoyn johdattaa itsensä Atriumiin.
Taukotilan ovi sulkeutuu ja sohvanreunalla keikkuva sinapinkeltainen tyyny putoaa lattialle puhpalluramukin seuraksi.