Vihreät neilikat (Harry/Draco, K-11)

[Sisilja]

Nimi: Vihreät neilikat
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Tyylilaji: Draama, söpöstely
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma kuuluvat Rowlingille. En saa rahaa tai muuta korvausta tästä tekstistä.
Yhteenveto: Kun massiivinen univelka saa Harry Potterin ajattelemaan ääneen, hän huomaa, että rohkeapuheinen Draco Malfoy on pelkkää pintaa.

Alkusanat: Tämä oli alun perin muutama vuosi sitten kirjoittamani viritelmä 12+ virkettä -haasteeseen, mutta jäi silloin julkaisematta, koska "juoni" eteni aivan liian nopeasti ja kömpelösti (rajallinen määrä virkkeitä oli turhan rajallinen). Pidin kuitenkin ficin ideasta ja Drarry-haaste vaatii tekstejä, joten päädyin kirjoittamaan tämän valmiiksi. Tarkkasilmäisin voi huomata joitain yhtäläisyyksiä Naarmuja-ficciini, mutta ei toivottavasti liian montaa.

Osallistun tällä ficillä Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus! #2 -haasteeseen.


Vihreät neilikat


Sininen rymisee sisään lontoolaiseen asuntoon Harryn ja hänen työparinsa kintereillä. Aurinko ei ole koskaan ollut sen sävyinen. Harry on nukkunut viikon verran korkeintaan neljä tuntia yössä, ja hän on niin väsynyt, että kuulee jo värejä. Hän ei voi valittaa, häntä tarvitaan Blaise Zabinin kiinniottoon. He ovat etsineet ja toivoneet vihjettä viikkotolkulla ja vihdoin he ovat saaneet sen.

He rynnivät tyhjän keittiön ja aution olohuoneen kautta makuuhuoneeseen ja tyrkkäävät oven seinää vasten. Jokseenkin klassisen näyn edessä Harry tuumaa uupuneesti mutta tyrmistyneesti, että arki-iltapäivä ei – Merlinin pieksut – ole mikään kunniallinen ajankohta seksille.

Totta puhuen uuskuolonsyöjäksi epäiltyä Zabinia ei kovin helpolla nimittäisi kunnialliseksi, joten mitäpä tuosta. Harry on saamassa päätään kasaan ja taikasauvaansa ojoon, kun hän tajuaa, kenen vaalea olkapää ja vielä vaaleammat hiukset pilkistävät Zabinin selän takaa.

Jestas.

Draco Malfoy sulkee silmänsä jotenkin dramaattisesti, ja Harrysta tuntuu, että kaikki veri hänessä ryöpsähtää rääkyen hänen kasvoihinsa. Hän pärskähtää ja rykii eikä osaa päättää, mitä sanoa taikka loitsia. Taikasauva vavahtaa hänen otteessaan.

Ensin kuuluu kolahdus, sen jälkeen terävä poksahdus ja niin Zabini pakenee. Harry ei osaa järkytykseltään toimia. Hänen työtoverinsa juoksee kiroillen alakertaan, ja vaikkei siitä mitään hyötyä olekaan, ainakin näyttää hetken siltä, että aurorit tekevät edes jotakin.

Malfoy ei liikahda tuumaakaan, mitä nyt korjaa peittoa paremmin alavartalonsa suojaksi. Hän kohtaa Harryn katseen vakaasti ja kysyy: "Kahvia?"

Kahvi jää sillä kertaa väliin, koska vaikka kofeiini tekisi totta vie terää, Harry ei tohdi vastata niin julkean kohteliaaseen tarjoukseen myöntävästi. Sen sijaan hän ihmettelee, miksi Malfoy on hakeutunut Zabinin seuraan. Ovatko he edelleen jonkin sortin ystäviä? Eihän ystäviä panna! Viimeistä ajatusta hän ei toki lausu ääneen.

Eihän?!

"Minulla ei ole ystäviä vaan viikoittain vaihtuvia rakastajia", Malfoy huokaa. Harry ei ole varma, pilaileeko tämä vai ei, joten hän siirtyy kiusaantuneena laskemaan yöpöydällä maljakossa olevia punaisia ruusuja ja päättelee, että tämä rakastaja on kyllä ollut kuvioissa kauemmin kuin viikon.

"Yritin toivoa vihreitä neilikoita, mutta ei", Malfoy sanoo huomattuaan hänen katseensa suunnan.

"Onko tämä sinun kämppäsi?" Harry töksäyttää.

Malfoy liikauttaa nenäänsä sivusuunnassa tavalla, joka saa hänet näyttämään vähän kaniinilta. "Yksi niistä", hän vastaa. "Kuule, mistä on kysymys? Aiotko pidättää minut vai –"

"Lähdetkö ulos?" Harry lipsauttaa ennen kuin ehtii tajutakaan, ja saakeli sentään, hänen pitäisi nukkua enemmän.

Malfoy tuhauttaa ilmaa nenästään. Harry ei tiedä, miksi hän kiinnittää niin paljon huomiota tämän nenään. "Aika uskaliasta", Malfoy sanoo ja lipaisee ylähuultaan. "Luinkin lehdistä, kuinka panit avioliittosi päreiksi, mutta en uskonut toimittajien olleen sanatarkkoja."

"Ei sinua tarvitse pidättää", Harry toteaa pikaisesti, "ellet piilottele täällä jonkun viattoman ihmisen ruumista tai jotain."

"Omaani vain", Malfoy sanoo, venyttelee ja kysyy, haittaisiko Harrya, jos hän nyt nousisi ja pukeutuisi, kun tässä ei oikein ehditty edes aloittaa. Sitä panemista nimittäin.

Harry kiirehtii tokaisemaan, että kaikin mokomin, kaikin mokomin, ja kääntyy tarkkailemaan raapiutumaa vaatekaapin peilipinnassa. Kääntyminen ei auta, sillä hän näkee peilin kautta vaivattomasti, kuinka Malfoy kumartuu noukkimaan kalsarinsa lattialta ja pujottaa ne jalkaansa seisten selin Harryyn. Ei varmasti ole laillista näyttää sellaiselta alasti. Viaton ruumis, niinpä niin, Harry nyökyttelee tajutessaan vitsin.

"Kiipeääköhän työkaverisi pian takaisin yläkertaan?" Malfoy tiedustelee samanlaisella laiskahkolla äänensävyllä, jolla tämä puhui usein jo Tylypahkan aikoina. "Eikö sinua häiritse, jos hän näkee, että olen vasta puolipukeissa ja sinä seisot yhä siinä silmät selällään?"

Harry nytkäyttää päänsä poispäin. Niskassa rusahtaa. "Minua häiritsee, että annat minun seistä tässä", Harry sanoo. Hän katselee vaihteeksi tapetin kiemurakuvioita, ei ollenkaan Malfoyta, joka etsii sukkiaan tahtomatta millään löytää niitä. "Mikäli muistan oikein, inhosit minua koulussa."

"Totta kai inhosin", Malfoy täräyttää. "Ja inhoan edelleen."

"Ai", Harry sanoo häkeltyneesti. "Ai, okei."

"Okei? Miten niin okei?"

"En keksinyt muutakaan sanottavaa", Harry puolustautuu. "Oikeastaan toivoin, että olisimme päässeet edes hieman eteenpäin, kun olemme sentään molemmat töissä ministeriössä ja sinä hymyilit minulle viime perjantaina kahvion jonossa."

"Enkä hymyillyt."

"Saattoi se olla irvistyskin, vaikea sanoa", Harry myöntää. "Harmi joka tapauksessa. Olisi ollut mukava käydä kahvilla kanssasi. Jos olisit halunnut mennä eteenpäin. Itsehän aloitit tämän keskustelun tarjoamalla kahvia."

Malfoy purskauttaa ilmoille naurunalun, joka kuihtuu vikkelään. "Voi kristus", hän hengähtää.

"En tiennyt, että kiroilet jästeittäin", Harry sanoo ja kääntyy jälleen Malfoyhin päin. Tämä tuijottaa häntä tiivisti takaisin.

"Et tiedä minusta mitään", Malfoy vastaa.

"Samat sanat", Harry heittää takaisin.

"Olet raivostuttava", Malfoy nurisee.

"Kerro jotain uutta", Harry yllyttää. Kärkäs ääni karkaa hänestä kuin hän olisi taas kolmentoista.

"Arvailin vuosia, tykkäätkö miehistä ensinkään", Malfoy puuskahtaa niin että sylki roiskahtaa hänen suustaan ja näkyy kirkkaasti vasten violetin kumisevaksi muuttunutta valoa.

"Aha", Harry vastaa, koska jotain on vastattava. Hän polvensa tuntuu huteralta.

"Ja nyt kun päätin lopettaa ja antautua Zabinille, pamahdatkin paikalle ja karkotat hänet tiehensä", Malfoy jatkaa puhisemistaan. "Kyselet muitta mutkitta kahville niin kuin se olisi jokapäiväistä. Niin kuin se ei merkitsisi mitään."

"Hän poksahti hiiteen ihan itse", Harry sanoo. Hän pyyhkii katseellaan rypyssä olevia lakanoita samalla kun hänen aivonsa alkavat tuutata varattua ja pohtia, voisiko Malfoy muka olla ihastunut häneen ilman että hän olisi huomannut.

Mutta miksi Malfoy oli sitten mennyt sänkyyn Zabinin kanssa?

"Luuletko, että tapailisin Zabinia, jos olisin tiennyt, missä joukkueessa pelaat?" Malfoy kysyy. Harrysta on kauhistuttavaa, kuinka suulaaksi kunnon univaje hänet saa. Lyhyet yöunet ovat selkeästi vaarallisempia velhoille kuin ei-taikoville.

"En arvannut, että asiasta pitäisi erikseen tiedottaa", Harry sanoo ja hieroo niskaansa.

"Olisin voinut kirjoittaa sinulle vihjailevan kirjeen jo aikoja sitten, jos et olisi niin pirun kaapissa", Malfoy jatkaa ja ristii kätensä rinnalleen. Se näyttää hassulta, koska hänellä ei ole vieläkään kaapua tai edes paitaa ja vain toinen sukka.

"Olisit voinut myös kysyä suoraan", Harry huomauttaa.

"Olisinko?" Malfoy haastaa. "Kyselemistä hieman vaikeuttaa, että olet torjunut minut jo yksitoistavuotiaana."

"En niin nuorena ihan älynnyt, mitä yritit ehdottaa. Jos olisit suoraan tarjonnut rakastajan paikkaa, olisin totta kai suostunut riemusta kiljuen", Harry sanoo, ja häntä hävettäisi oma kehtaamisensa, ellei hän olisi samaan aikaan naurettavan toiveikas.

"Luulet varmasti olevasi tosi hauska", Malfoy mutisee.

"En tiedä siitä, mutta sen tiedän, että olet tosi komea", Harry sanoo rehellisesti. "Siksi on vähän pökerryttävää, että tahtoisit minusta jotain. Voisit saada kenet tahansa. Niin kuin Zabinin."

"Vastahan sinä siunailit, miten ihmeessä olen saattanut valita jonkun sellaisen kuin Zabini", Malfoy sanoo ja räpyttelee hänelle silmiään kuin mikäkin. Harry ei ole varma, yrittääkö Malfoy flirttailla vai onko tämä aidosti hämääntynyt.

"Niin mutta Zabinihan on kuolonsyöjä."

"No ei todellakaan ole", Malfoy älähtää. "Millaisena minua oikein pidät?"

"En minään", Harry höläyttää. "Tai siis, eihän se määritä sinua, kenen kanssa – oletko tosissasi?"

"Tietysti olen. Kai minä nyt tiedän, kuka on ja mitä."

"Et tiennyt minustakaan", Harry vastaa.

"Eri asia", Malfoy sanoo ja vetää syvään henkeä. "Sinulleko on ihan sama, kenen kanssa olen?"

"En minä niin sanonut."

"Lounastaukoni päättyy ihan kohta. Voin tulla samaa matkaa ministeriöön ja saat ottaa minut heti kuulusteltavaksi tai mitä ikinä haluat. Te olette ihan väärillä jäljillä."

Ajatus Malfoyn ottamisesta saa Harryn hieman pyörälle päästään.

"Olen muuttunut, luulin että tajuaisit", Malfoy sanoo. "Eikä Zabini ole ikinä ollut niin… paha kuin minä olin. Sodan aikana."

"Sinun äitisi pelasti minut", Harry sanoo ja käsittää, ettei ole ikinä sanonut Malfoyille siitä mitään. Ehkä olisi pitänyt. Kiittää edes. "Ja sinä yritit pelastaa minut, silloin kun sanoit, ettet tunnista minua."

"Näytit aika kauhealta. Oli helppo valehdella", Malfoy sanoo.

"Kiitos kuitenkin."

"Eipä mitään."

Tulee vaivaannuttavan hiljaista. Harry on jo peruuttamassa huoneesta, sillä hänen työparinsa on varmasti jäänyt passiin oven taakse ja kuuntelee paraikaa heidän jokaista sanaansa. Hän ei ehdi ottaa kuin kaksi askelta, kun Malfoy avaa taas suunsa.

"Odota."

Harry odottaa.

"Voisin, tai siis, voisin lähteä kanssasi…"

Harryn sydän hypähtää ylös ja alas, kun Malfoy pyytää häntä aikuisten oikeasti kahville.

"Huomenna, kello viideltä iltapäivällä voisi olla sopiva rako", Malfoy sanoo eikä hänen äänensä värise kuin aavistuksen.

Jotta Harry ei vaikuttaisi liian helpolta saaliilta, hän päättää todeta, että kello viisi sopii oikein hyvin, vaikka silloin onkin perinteisesti teeaika. Hän saattaa ostaa pari vihreää neilikkaa onnea tuomaan. Viimeistä ajatusta hän ei toki lausu ääneen.

Malfoyn hymy on valloittava ja hieman vino. Sitä ei voisi hyvällä tahdollakaan luulla irvistykseksi.

[Thelina]

Tämän nimi kiinnitti huomioni ja toistui hauskana yksityiskohtana tekstissä. Vihreät neilikat voisivat hyvin olla jokin taikamaailman versio tavallisemman värisistä neilikoista, tai sitten vain Dracon absurdi toive Harryn ja Dracon keskustelu tässä on oikein nautittavaa luettavaa! Esimerkiksi tämän tyyppiset kohdat:

— sinä hymyilit minulle viime perjantaina kahvion jonossa."

"Enkä hymyillyt."

"Saattoi se olla irvistyskin, vaikea sanoa", Harry myöntää.

Myös Harryn tokaisu "En tiennyt, että kiroilet jästeittäin" oli oivaltava ja hauska! Ja se, miten tyohon irvistykseen / hymyyn vielä palataan lopussa, sitoo yhteen koko aiemman keskustelun ja itse asiassa kaksikon aiemman vuorovaikutuksen, johon tekstissä viitattiin. Kiitos, tykkäsin tästä kovasti!

// Kiinnostava tieto tuo, että vihreät neilikat olisivat vinkki seksuaalisesta suuntautumisesta! Sehän antaakin ihan uutta vivahdetta tähän tekstiin

[Sisilja]

Kiitos paljon kommentistasi, Thelina! Kiva kuulla, että nimi kiinnitti huomion, sillä pähkäilin vähän sen kanssa. Tämän työnimi oli yksinkertaisesti "Kahvia", mutta päädyin lopulta vihreisiin neilikoihin.

Vihreitä neilikoita on itse asiassa ihan oikeasti olemassa, vaikka vihreä kukka kieltämättä kuulostaa hassulta! : D Valitsin ne tähän, koska luin joskus kauan sitten, että miehistä pitävät miehet ovat käyttäneet niitä vihjeinä suuntautumisestaan ("I saw it on the internet, it's definitely real!"). En sitten tiedä, meneekö vaikka Harrylta noin hienovarainen symboliikka ihan ohi...

Ihanaa, että dialogi toimi mielestäsi! Pohdin muuten useaan kertaan, sanottaisiinko "jästeittäin" vai "jästiläisittäin", mutta koska tuo jälkimmäinen kuulosti melkein jättiläiseltä, valitsin ensimmäisen.

[Beelsebutt]

Luin ficin alun varmaan viisi kertaa ennenkuin tajusin jatkaa eteenpäin ja kävi ilmi, että Harry kuuli värejä

Voi Harry-parka. Tokihan ystäviä pannaan, sitä juuri tarkoittaa "friends with benefits" tai niin kuin joku viisas joskus käänsi "kaveriseksi" mutta joo, kyllä kai sitä itse kukin hämmästyisi kun ryntäisi keskellä päivää kuolonsyöjää kiinniottamaan ja vastassa olisikin puolialaston Malfoy

IHANAA kuinka Harrylla ei univajeisena ja ylirasittuneena ole minkäänlaista suodatinta puheisiinsa! Suorastaan nautinnollinen tilaisuus Dracolle pumpata ties mitä tietoja

Voi jösses miten kaunista ja hilpeää sanoilla iloittelua, kuin ping pong -matsia olisi seurannut! Tykkään hirveästi näiden kahden äänestä tässä ficissä, joskin olen puolueellisesti kallellaan hömelöön Harryyn koska hän on vaan niin hellyyttävän aseistariisuva ja pyörällä päästään ajatellessaan Malfoyn ottamista <3



Kiitos tästä!


Pst. ei ollut mullakaan hajua vihreiden neilikoiden merkityksestä x) ja ehdottomasti olen samaa mieltä, että mieluummin 'jästeittäin' kuin 'jästiläisittäin', ei tosin tietoa onko jompikumpi oikein jos kumpikaan!

[Sylikisu]

Awww tämä oli ihana ja hauska! Enpä ekaksi olisi arvannut, että Malfoy löytyy Zabinin sängystä puuhailemasta. Sitten pelkäsin, että Malfoy oli jäänyt kiinni pettämisestä, kun Harry niin vahvasti reagoi, mutta eipä onneksi. Se oli vaan Harryn omaa halua. Tämän tekstin dialogi oli tosi toimivaa, nokkelaa ja hauskaa. Hörähtelin ääneen lukiessani. En olisi varmaan ikinä arvannut, että ensimmäinen asia, minkä Harry tekee löytäessään Malfoyn sängystä toisen miehen kanssa, on pyytää sitä kahville. Siinä kohtaa tuli ensimmäinen hörähdys, mutta se pyyntö oli ymmärrettävä, kun ottaa huomioon, että Harry ei tiennyt Malfoyn tykkäävän miehistä. Harryn väsymys oli oiva selitys sille, että suusta tuli sammakoita. Voi se johtua ehkä siitäkin, että Harry oli ihastunut.

Kiitos söpöstä ja hyväntuulisesta aamupalasta.

[Sisilja]

Bbuttis: Hee, ficin alku oli joo kryptinen, mutta ilmeisesti ei liian kryptinen, kunhan vain jatkoi lukemista pidemmälle (tai näin mä ainakin käsitin kommenttisi perusteella ). Aah, Harry. Tämän ficin Harryyn on varmaan vaikuttaneet tosi paljon toyhton H/D-ficit, joissa Harry on ihastuttavan sinisilmäinen ja vähän tahvo (mut sillä lailla positiivisessa ja hurmaavassa mielessä, tämä tiedoksi toyhtolle, jos sattuu vaikka lukemaan tämän kommakommentin!). Mutta toisaalta, kyllä canon!Harrykin tuntuu olevan vähän pihalla seksuaaliasioista, sisällään mylläävine hirviöineen kaikkineen! Hän etenee pienin askelin, pienin askelin eteenpäin! Loistavaa kun pidit suodattimensa hukanneesta Harrysta, mietin meneekö se vähän liaallisuuksiin, mutta sitten ajattelin, että se on velho ja velhoille uni on nyt tässä ficissä kriittistä! Ihanaa, että tykkäsit dialogista, sitä oli hulvatonta kirjoittaa, nautin tosi paljon enkä olisi ollenkaan halunnut lopettaa tätä ficciä. Kiitos tosi tosi paljon kun kommentoit, ilahduin vietävästi!

Sylikisu: Söpöstelyn lukeminen aamutuimaan on ihanaa! Ai kamala, en yhtään ajatellut, että tästä voisi tosiaan saada ensiksi sen kuvan, että Draco pettää! Joo, Harryn treffipyyntö tuli vähän äkkiä, univaje ja ihastus tekevät yhdessä ihmeitä! Vähän itse asiassa mietin tätä julkaistessani, että toivottavasti mahdolliset lukijat eivät pidä Dracoa vallan karmeana, kun se on oitis valmis heivaamaan Zabinin kuuseen, mutta toisaalta, se on Draco ja luihuinen ja ne vasta tapailivat ja Draco on ollut pihkassa Harryyn ikuisuuden. Kukapa ei tarttuisi tilaisuuteen! Äidyinpäs avautumaan kommenttisi ulkopuolisista asioista... kiitos siis että pistit ajatusrattaat liikkeelle ja ennen kaikkea ilahdutit kovasti kun jätit kommentin. Kiitos!

[Unohtumaton]

Törmäsin tähän ihan sattumalta ja olipas tämä ihastuttava! 

Harryn ja Dracon sanailu on parhaimmillaan juuri tällaista pompottelua, joka naurattaa lukijaa alusta loppuun asti. Kemia toimi fikin alusta lähtien erinomaisesti, ja sulla on nämä hahmot kyllä selkeästi hallussa! <3

Oma lempparini oli univelkainen Harry, joka oli tavallista tahvompi ja suolsi suustaan ulos kaiken mitä sylki sinne toi ja meni suoraan asiaan. Ja Draco joka koki tulleensa torjutuksi jo yksitoistavuotiaana, ja nosti senkin tässä esiin.

Kiitos vallan erinomaisesta tekstistä, tykkäsin kovasti!

[Sisilja]

Unohtumaton: Voi kiitos! Miten ihana kommentti! Mahtavaa että tykkäsit sekä Harrysta että Dracosta ja että ficci nauratti. Hirveän kiva kuulla! Kiitos kun jaksoit kommentoida!

[Vendela]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta

Selailin listaustasi, ja täytyy sanoa, että oli todella vaikeaa päättää minkä tekstin lukisin! Siellä oli niin monta mielenkiintoista ja kivankuuloista juttua, että täytyy varmaan palata paremmalla ajalla tutustumaan tarjontaan Tämän valitsin, koska oma OTP:ni!

Pidin aivan valtavasti kerronnasta! Jotenkin sellaista puolivallatonta ja paljon rivien väliin kirjoitettua, sujuvaa ja leikkisää. Hahmojen sanailu oli sopivan rentoa mutta kuitenkin pinnan alla väreili koko ajan. Aivan alussa huomasi, että tässä on taustalla tuo 12+ haaste, mutta se meni aika nopeasti ohi, lähinnä siis jotkut sanavalinnat olivat sellaisia joita jäin miettimään vaikka varsinaista sanalistaa en olekaan nähnyt.

Harryn ja Dracon jutustelu, kuten tuossa jo totesin, oli mukavan kevyttä. Silti tuossa sanottiin itse asiassa yllättävänkin paljon, jos ajatellaan mikä lähtötilanne oli. Tämä ei ole huono asia lainkaan, vaan oli mukavaa kuulla dialogin kautta taustoja niin hahmoille kuin heidän keskinäiselle suhteelle, joka nähtävästi tulee ottamaan aimo harppauksen eteenpäin!

Tällä tekstillä on hieno nimi, joka sitten lunastui tuolla tekstissä ja vielä uudelleen aivan lopussa. Toiveikkuutta on ilmassa ja on mukavaa, että lukija saa itse ajatella kuinka tuo kello viiden kahvittelu sitten sujuukaan ja mikä on Dracon reaktio kukkiin

Lämmin kiitos tästä,
Vendela

[Sisilja]

Vendela: OTP on aina OTP! <3

Ihanaa että sanailu miellytti! Sitä olikin hauskinta kirjoittaa, voisin melkein väittää, että se ylipäätään on näissä kahdessa parasta, sanailu ja piikittely. Tai no, moni muukin asia on. Musta alkaa tuntua, että tästä kommenttivastauksesta uhkaa tulla pelkkä H/D-ihkutus. Vaan väliäkö sillä! H/D:ssä ehkä toisiksi parasta on sitten se, kuinka paljon heillä on sitä historian tuomaa "painolastia", jota on varsinkin aikuis!ficeissä mukava pyöritellä! Ja eri skenaarioista jaksaa lukea ihan loputtomiin!

Kiva kun valitsit tämän ja kirjoitit ihanan kommentin, kiitos!

[Meldis]

Pöhköstä Harrysta on aina ihana lukea. Tykkäsin jotenkin, miten itsekin olin aluksi pihalla, että mitä tapahtuu, en tajunnut, mistä sinisesta puhutaan, mutta se sopi hyvin Harryn fiiliksiin, miten vaikea oli keskittyä vähien yöunien takia. Hidas Harry on nykyään yksi lempaiheistani lukea, varsinkin sellainen aikuinen Harry, jolla on oikea työ ja on nähnyt elämää, mutta hänelle on silti monet asiat jotenkin kaukaisia. Kuten ymmärrys, että ihan hyvin sitä voi arki-iltapäivänä harrastaa seksiä. Lisämausteen toi sitten univelat, mitkä tekivät Harrysta entistä tahmeamman ajattelemaan. Tai sitten oli Harryn onni olla nukkumatta kunnolla hetkeen, se kun tuo esiin ajatuksia, jotka on aina halunnut sanoa ääneen, mutta jokin vielä estelee. Unettomuushan voi aiheuttaa samanlaisen tilan kuin olisi hieman alkoholia veressä, tässä vähän tuntui tulevan hauskasti esiin juuri tuo näkökulma, en tiedä oliko tarkoituksellista. Kännissä sitä herkästi pamauttaa ääneen asioita, joita ei selvänä koskaan sanoisi.

Harryn ja Dracon sanailu oli aivan upeaa, vaikka välillä tuntui, että onko tämä joku Harryn erikoinen (tai tavanomainen ) uni. Vähän sumuinen tunnelma Harryn tukkoisissa aivoissa tuntui koko ajan, kun Harrykin ei ymmärtänyt, miksi päästeli asioita suustaan. Tai miksi ylipäätään jäi tuijottamaan Dracoa sängyssä. Vähän kuin Harryn keho ei tottelisi häntä, keho tietää paremmin, että nyt on paras hetki viimein tehdä se, mitä on aina halunnut, Harry ei itse ole enää vetovastuussa suustaan ja eleistään. Minusta tuntui myös, että kerrankin Harry saattoi vastata kunnolla Dracon teräviin piikittelyihin. Että Harryssa on aina ollut se sarkasmi, mutta se tuli paremmin esiin unettomien öiden jälkeen, muulloin hän on liian hidas ja ehkä myös kiltti. ^^ Oli hellyyttävää, miten Draco oli viime hetkille saakka nokitteleva, mutta sitten lopulta itsekin poisti suojauksiaan. Tunsin todella tuon viimeisen pyynnön odottaa, siinä tuli oikeasti esiin se oikea Draco, sieltä pinnan alta. <3

Hauskaa oli myös kuvailusi Harryn ajatusten liikkumisesta, tai liikkumattomuudesta. Ihania sanavalintoja, tunsin todella Harryn aivojen epäselkeyden.

Hän pyyhkii katseellaan rypyssä olevia lakanoita samalla kun hänen aivonsa alkavat tuutata varattua ja pohtia, voisiko Malfoy muka olla ihastunut häneen ilman että hän olisi huomannut.

"En niin nuorena ihan älynnyt, mitä yritit ehdottaa. Jos olisit suoraan tarjonnut rakastajan paikkaa, olisin totta kai suostunut riemusta kiljuen", Harry sanoo, ja häntä hävettäisi oma kehtaamisensa, ellei hän olisi samaan aikaan naurettavan toiveikas.

Oih, ja söpöä myös! Molempien hidas ymmärrys toisen tunteista oli tosi suloista yhdistettynä Harryn hitauteen. ^^

Tuntuu, että kommentistakin tuli jotenkin tahmea, mutta pääpointtini oli, että tämä oli kauhean hauska ja suloinen kuvaus Harryn ajattelukyvystä, rakastin kuvailuasi, miten hupaisasti toit ilmi univelkoja ja miten täydellinen lopetus oli pöllölle keskustelulle. Kiitos siitä paljon. ^^

[hiddenben]

Olipa tämä mainio! Tämä perjantai on lähtenyt tajuttoman hitaasti käyntiin enkä ole oikein vieläkään täydessä terässä, mutta tämä ficci toi kyllä uutta puhtia oivallisella ja vauhdikkaalla dialogilla sekä tosi virkistävällä kerronnalla. H/D piristää kyllä päivää, näiden kahden kemia on niin vaivatonta ja saa samalla vähän kiemurtelemaan, kun pojilla on niin paljon selvitettävää

Kuten sanottua, minulle ehdottomasti yksi antoisimmista asioista tässä oli tuo kerronta. Etenkin alussa kerronta ottaa ikään kuin etäisyyttä tilanteesta sellaisilla lauseilla kuin Kahvi jää sillä kertaa väliin, koska vaikka kofeiini tekisi totta vie terää, Harry ei tohdi vastata niin julkean kohteliaaseen tarjoukseen myöntävästi. Tai ollaanhan tuossa itse tilanteessa, mutta kerronnan kautta tilannetta analysoidaan ikään kuin etäältä - tai sitten se on vain Harryn erittäin univajeinen mieli, joka ajattelee ja analysoi tapahtumia aivan hullunkurisella tyylillä Kuinka vain, tuo tyyli iski minuun täysin ja tykästyin siihen.

Kerronnan lisäksi vauhtia piti yllä tuo dialogi, josta nautin myös valtavasti. Tässä Harryn ja Dracon välillä on tosi vallatonta kemiaa ja he tuntuvat keskustelevan seksuaalisesta suuntautumisestaan kuin säästä, sillä kerronnassa ei ole tilaa noloudelle, epävarmuudelle tai ujoudelle, vaan keskustelu etenee pikajunan vauhdilla niin, ettei Harry melkein edes ehdi tajuta, mitä tapahtuu, kun treffipyyntö on jo esitetty ja siihen on suostuttu Ja se on jotenkin tosi hulvatonta, että olet saanut tähän tekstiin sellaisen rytmin! Rakastin muiden tavoin sitä, että Harry puhuu vähän mitä sattuu ilman mitään filtteriä, ja että nuo lauseet, jotka hän sanoo tietämättään ääneen, esitetään ajatuksina, toimivat myös hyvinä immersiivisyyden tukijoina.

Paljastamasi fun fact vihreistä neilikoista toi hauskan lisän tekstiin, ja tässä oli muutenkin monia hauskoja yksityiskohtia, kuten juuri tuo jästeittäin kiroileminen, iltapäiväseksin kunniattomuus sekä Draco seisomassa makuuhuoneessa ilman paitaa ja vain yksi sukka jalassa Tämä oli jotenkin tosi viihdyttävä ja vauhdikas kokonaisuus ja myös aika söpö ja ehdottomasti hymyilyttävä! Kiitos tästä piristyksestä ♥

[Sisilja]

Äitini lausahti tässä joulun aikaan, että neilikat ne ovat vähän hautajaiskukkia, ja siitä mielipiteestä hiukan pöllämystyneenä muistin, että ei hyvä tavaton, tällä neilikkafikillähän on ihania kommentteja vielä vailla vastausta!

Meldis, pöhkö Harry todellakin on ihana Harry! Ja ihana tuo huomiosi siitä, että univelka vastaa kännitilaa, niinhän se tosiaan taitaa olla, ja mun yksi aivan lempilapsijuttuni fikeissä on kännissä tunteitaan ja muita totuuksia paljastavat hahmot! Hauskaa jos tästä välittyi vähän samaa fiilistä, ja tällä kertaa tyystin ilman alkoholia! Success! Tykkään myös kirjoittaa unista ja tykkään unenomaisesta tunnelmasta teksteissä, joten sekin olisi ollut ihan validi vaihtoehto, että kyse olisikin ollut Harryn (varsin eroottisesta!) unesta! Miten ihana ajatus myös, että Harryn keho tietää Harrya itseään paremmin, mitä tehdä ja sanoa! <3 Kommenttisi ei tuntunut yhtään tahmealta, aivan ihana se oli, kiitos kovasti kun kommentoit!

hiddenben, olipa mukava kuulla että sait tästä hassuttelusta uutta puhtia ja piristystä! Ihanaa että tykkäsit tämän fikin tyylistä, muistan että tätä oli tosi hauskaa kirjoittaa - tätä dialogia muuten erityisesti, Harryn ja Dracon välille on erittäin herkullista kirjoittaa tällaista ping pong -meininkiä! Ja oih, olipa kivasti sanottu, että hahmot keskustelevat seksuaalisesta suuntautumisestaan kuin säästä, tulin tästä hassun hyvälle mielelle! <3 Niin kuin kommentistasi ehdottomasti muutoinkin, ihana kuulla sun ajatuksia ja pohdintoja, kiitos tosi paljon! 

[flawless]

Tämän ficin ensimmäiset virkkeet olivat ehkä lemppareitani, ihanan psykedeelinen tunnelma heti alkuun! Erityisesti koska olit sillä tavalla nokkela, että kirjoitit noita värisekoiluja ennen kuin mainitsit että univelkainen Harry "kuulee värejä" ja muutenkin on vähän tolaltaan ainakin, kun teksti etenee. Harryn sulava reaktio asunnossa odottavaan näkyyn saa kyllä valettua tosi paljon uskoa auroriosaston kompetenssiin

Harry oli muutenkin ihana tässä, juuri sopivasti pikkuisen höhlä. Naureskelin sille, että Harryn mielestä "ai" ja "aha" olivat ihan valideja vastauksia tilanteissa, joissa pitäisi sanoa jotain. Kai "aha" on Harryn mielestä kokonainen ja järkevä lause. Hymyilin miettiessäni, että saiko väsymys Harryn kielenkannat niin löysiksi, että lipsauttikin jos jonkinlaista tunustusta - ei paha, jos näiden kahden vihdoin yhteen päätymiseen tarvittiin vain viikon valvominen ja ihan pikkuinen delirium

Pidin hurjasti vihreistä neilikoista yksityiskohtana, kuinka Dracoa. Kiitos tästä!

[Sisilja]

flawless, tulinpas iloiseksi kun tykkäsit erityisesti fikin aloitusvirkkeistä, jes! Muistaakseni virkehaasteen, johon tätä fikkiä olin alun perin suunnitellut, sanalistassa oli sana sininen, mutta ei aivan vielä ensimmäisen virkkeen sanana. Tunnelman psykedeelisyys on siis jokseenkin haasteen peruja, mutta tokihan otan siitä lopulliset krediitit ihan itselleni. Tosi ihanaa että pidit fikistä, höhlästä ja aivan armottoman hyvästä ammattiaurori!Harrysta sekä näiden kahden yhteenpäätymistavasta. En kyllä sentään kehtaisi suositella deliriumia millään ihmissuhteiden niksipirkkapalstalla, mutta velhoillehan kaikki jästeille mahdoton on tunnetusti aivan mahdollista!

Kiitos kovasti kommentistasi, se oli ihana ja pani naurattamaan!